Olen ollut avoliitossa 6v kaikin puolin ihanan miehen kanssa, joka siivoaa (taitojensa mukaan), tiskaa, laittaa ruokaa ym. Hän on myös huomaavainen, hellä ja pitää minut tyytyväisenä mahdollisuuksien mukaan.
MUTTA, se jatkuva lässytys ja hempeily! Kuulen monta monitusta kertaa päivässä kuinka kaunis olen ja kuinka paljon hän minua rakastaakaan. Hän haluaa halailla ja pussailla jatkuvasti... Kuulostaa varmaan tyhmälle, minullahan on kaikkea sitä mitä moni nainen vain haaveilee. Alkaa vaan tuntumaan, että tämä siirappisuus tulee jo korvista ulos. Ja kaikki ne kauniit sanat / teot menettää merkityksensä kun sitä tulee kokoajan. Miehelle en haluaisi asiasta mainita kun hän vaan haluaa pitää minut tyytyväisenä ja onnellisena. Liika on vaan liikaa!!! Valitanko nyt turhasta vai onko kenelläkään muulla samanlaisia tuntemuksia?
MUTTA, se jatkuva lässytys ja hempeily! Kuulen monta monitusta kertaa päivässä kuinka kaunis olen ja kuinka paljon hän minua rakastaakaan. Hän haluaa halailla ja pussailla jatkuvasti... Kuulostaa varmaan tyhmälle, minullahan on kaikkea sitä mitä moni nainen vain haaveilee. Alkaa vaan tuntumaan, että tämä siirappisuus tulee jo korvista ulos. Ja kaikki ne kauniit sanat / teot menettää merkityksensä kun sitä tulee kokoajan. Miehelle en haluaisi asiasta mainita kun hän vaan haluaa pitää minut tyytyväisenä ja onnellisena. Liika on vaan liikaa!!! Valitanko nyt turhasta vai onko kenelläkään muulla samanlaisia tuntemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Realistisesti jos ajatellaan niin liika on liikaa missä tahansa asiassa. Me muut emme näe todellisuudessa tuota imelyyden määrää ja voimme vaan luottaa sanaasi että se ällöttää. Jotkut olisi mielellään tilanteessasi ja tykkäisi tuosta ja vastaavasti on ihmisiä jotka sanoo että ei kokoajan siirappisuutta=ei saa hengitettyä.
Mutta saat "kärsiä" tilanteesta kun et halua puhua ukolles. Ja taidan aavistaa että miehesi on loukkaantuvaa sorttia tässä asiassa.
Pitäisi kai tajuta nauttia joka hetkestä, mutta huomasin viimeksi eilen kuinka hammasta oikein kiristi kun hän varmaan kymmennennen kerran kertoi samat imellykset, ja minun vastaus oli vaan "joo,joo tiedetään" ... Yritin kerran puhua asiasta, mutta hän loukkaantui ja sanoi lopettavansa hellittelyn sitten kokonaan. Ja sitä en missään nimessä halua!
Haluaisin, että näissäkin asioissa löytyisi se kultainen keskitie, siten ne imartelutkin tuntuisi siltä kuin pitäisi... Olen vaan kovasti pohtinut, että onko syy sittenkin minussa kun ystävänikin sanoi, että pitäisi vaan nauttia kun tälläistä luksusta kotona saa... Kuitenkin ahdistaa jo ajatus illan hellittelyistä yms. Tuntuu siltä että tekisi mieli huutaa että "lopeta, ole hiljaa ja älä koske!" Mutta se saisi aikaan vaan riidan ja mykkäkoulun....
Kiitos sinulle Kommentti Keijo vastauksesta, halusin vaan tietää että onkohan muita vastaavanlaisessa tilanteessa. Kun eihän tämän pitäisi oikeastaan mikään ongelma olla ollenkaan....
Vaihdetaan! Täältä löytyisi vaihdossa mies, joka ei todellakaan "ehdi" tiskailla, siivota tai muutakaan. Ei myöskään ole paljoa kotona, vaan juoksee harrastuksissaan ja vaikka missä kissanristiäisissä. Rakastamisia tai muitakaan tyhjänpäiväisyyksiä ei ole koskaan sanonut, on siirappisen ja lällyn vastakohta. Kauniita sanoja et kuule. Muuten ihan asiallinen mies, mutta alkaa jo tuntua ikävältä se, että kotona et saa edes halausta hänen aloitteestaan.
Onko miehesi jotenkin epävarma itsestään?? Liiallinen hempeily ja toisen kehuminen voi pohjimmiltaan olla sitä, että toinen haluaa varmistella omaa paikkaansa kumppanin elämässä.
Jos kyse ei ole miehen epävarmuudesta, niin ongelma on sinulla. Ehkä sinulla on vaikeuksia ottaa vastaan näitä ihania huomion osoituksia? Eikö se ole ihanaa, kun mies ihailee. Moni nainen olisi kade sulle.
En minäkään kaipaa jatkuvaa mieheni ihailua. Kyllä rakkauden tuntee muutenkin vaikka sitä ei monesti päivässä vakuuttelisi. Ja toisaalta, senkin tuntee, jos ei rakasta vaikka kuinka vakuuttelisi rakastavansa.
Joskus, kun mieheni latelee selvästi ylisanoja kauneudesta tms., niin olen sanonut, että ei tarvitse imarrella ja ymmärsi kyllä.
Kummassa vika? Ei kummassakaan. Kummassakin. Ihmiset ovat erilaisia, ja ihmisten hellyyden kaipuussa ja osoittamisessa on myös eroja. Teillä on eriävä käsitys hellyydestä, ja veikkaisin, että kumppaniltasi kysyttäessä hän on sitä mieltä, että sinä vuorostasi et osoita tarpeeksi hellyyttä. Moni nainen olisi varmasti onnesta soikeana kuvaamastasi miehestä, mutta toisaalta on myös niitä, jotka eivät tuollaisesta niin välitä.
Hyväksy alkuun se, että olette erilaisia. Se on ihan okei.
Sen jälkeen pyrkikää yhdessä muuttamaan tilannettaa sellaiseen suuntaan, joka olisi molemmille hyvä. Erittäin todennäköisesti se on molempien puolelta kompromissi: miehesi "pidättäytyy" helllyydenosoituksista ja sinä taas vastaavasti osoitat enemmän hellyyttä.
Tämä taas tarkoittaa sitä, että joudutte oikeasti puhumaan asiasta. Kunnolla, ja suuttumatta. Ilmeisesti kumppanisi tuppaa asiasta suuttumaan - tai ehkä itse esitit asian viimeksi liian kärkkäästi - eli kannattaa hoitaa puhuminen varovasti. Osoita vaikka itse muutamana päivänä hieman enemmän hellyyttä, ja rauhallisen hetken tullen ota asia puheeksi. Älä sano, että tunnet olevasi loukussa, sinua ahdistaa tai käytä muita ääriilmaisuja, vaan pyri keskustelevaan sävyyn, jossa myös kumppanisi saa kertoa omista tunteistaan. Erittäin hyvänä puolena tässä on se, että kumppanisi näyttäisi voivan puhua tunteistaan, eli sikäli sinulla on hyvin pullat uunissa!
Naiset ei ole koskaan tyytyväisiä. Olis varmaan parempi että se hakkuis sua ja arvostelis koko ajan.