"Kiusaajien on väitetty olevan sosiaalisesti vähälahjaisia ja kyvyttömiä ymmärtämään asioita toisten näkökulmasta. Totuus on toinen.Uusimmat tutkimukset todistavat, että kovimmat kiusaajat ovat sosiaalisesti lahjakkaita ja omaat hyvän tilannetajun"
"Pahimmat koulukiusaajat ovat erityisen taitavia arvaamaan muiden lasten tunnetiloja.Älystä on apua manipuloinnissa"
Tällä palstalla kun puhutaan paljon kiusaamisesta, niin tässä vähän kiusaajan muotokuvaa.
Miettinyt, voiko kiusaamisessa olla koskaan mitään hyvää ja millaista olisi ns "hyvä kiusaaminen"?
http://www.city.fi/yhteiskunta/kiusaajan muotokuva/2638
"Pahimmat koulukiusaajat ovat erityisen taitavia arvaamaan muiden lasten tunnetiloja.Älystä on apua manipuloinnissa"
Tällä palstalla kun puhutaan paljon kiusaamisesta, niin tässä vähän kiusaajan muotokuvaa.
Miettinyt, voiko kiusaamisessa olla koskaan mitään hyvää ja millaista olisi ns "hyvä kiusaaminen"?
http://www.city.fi/yhteiskunta/kiusaajan muotokuva/2638
Vastaukset 52
Vanhimmat
Ei yllätä yhtään. Väite, että kiusatuilla olisi huonot kotiolot, ja siksi itsekin eräänlaisina uhreina kiusaavat muita, on täyttä passkaa. Kiusaajat kiusaavat toisia koska ovat häijyjä ja pahoja ihmisiä!
Ei ole, ainakin minun tuntemani koulukiusaajat olivat avioero ja alkoholistiperheistä. Heidän kotiolonsa olivat kaoottiset ja suorastaan helvetilliset.
Minun kiujaajani olivat hyvistä varakkaista perheistä.
Yksi heistä asui naapurissani ja tuli jopa kotiin asti valehdellen vanhemmilleni olevan uusi ystäväni. Vanhempani olivat onnessaan kun minulla kerrankin oli kaveri.
Tämä "kaveri" alkoi tuomaan mukanaan myös muita kiusaajia.
Näin he saivat varastella ja tehdä muutenkin elämästäni helvettiä, myös omassa kodissani.
Ikuiset traumat sekä vihan ovat jättäneet. Entoivo heille mitään hyvää.
Suomalaisten pitäis tajuta käydä porukalla sen kiusaajan kimppuun. Eikä katsoo mykkänä vierestä, koska sen kiusaaja tulkitsee hyväksynnäks vaikka ei se tietenk sitä ole.
Pätee muuten julkisilla liikkumiseenki.
Idolisi taitaa olla Sauri.
Ihmisen on helpointa käyttää valtaa silloin, kun sillä sitä eniten on. Joten vallan väärinkäyttö joukkovoimalla, niinpä niin... kiusaaja voi olla ikään kuin henkinen ressukka, jolla sattuu olemaan paljon valtaa erinäisistä syistä. Ja pönkittääkseen heikkoa itseään, valitsee helposti käyttää sitä muiden painamiseen.
Sikäli vaikkapa ala-astekiusaaja voi olla aivoton pullistelija (fyysinen ylivoima on valtaa sekin), mutta sittemmin se, mistä ihmiset antavat kanssaihmisille valtaa monimutkaistuu. Se jolla on eniten, voi käyttää myös sitä mielivaltaa, hänellä on aina kannattajansa tukemassa takaa.
Mitä enemmän tästä tämän lajin sosiaalisesta älystä ja sen käytöstä tullaan tietoiseksi, niin sitä enemmän ihmiset myös alkavat välttää toisten ihmisten kanssa missään tekemisissä olemista niin paljon kuin se suinkin mahdollista on.
Tuota olen aina sanonut. Valitettavasti kiusaajia on "ymmärretty" kilpaa.
Ne jotka eivät ole koskaan joutuneet kiusaajan uhriksi ovat väittäneet mm. näin:
Kiusaajilla on huonot kotiolot.
Kiusaajat ovat pelkureita ja heikkoja.
Kiusaajat ovat heikossa asemassa olevia.
Tosiasia on kuitenkin se että kiusaajat ovat hyvin usein hyvistä oloista lähtöisin ja heidän vanhempansa ovat yhteisössä melko korkealla.
Kiusaajat eivät ole pelkureita eivätkä heikkoja koska heikko ja pelkuri ei hyökkää toista ihmistä vastaan.
Kiusaajat eivät ole heikossa asemassa, vaan siinä dynaamisessa yhteisössä, esimerkiksi koulussa, itse otetussa asemassa.
Heidän asemansa näkyy jopa siinä kuka väistyy kun kiusaamistapausta aletaan selvittelemään. 99% tapauksista uhri vaihtaa koulua ja/tai päätyy terapiaan. Lähes 50% tapauksista uhri päätyy terapiaan myöhemmin.
Kiusaaja ei vaihda koulua, eikä saa nuhtelurangaistusta enempää. Terapiaan kiusaaja ei päädy koskaan.
Siinäkin tapauksessa että kiusaaja saa nenänsä poskelle, suomalainen oikeusjärjestelmä rankaisee lyöjää ja kiusaaja saa korvaukset.
Tosin, täytyy muistaa se että on äärimmäisen harvinaista että kiusaaja saisi turpaansa.
Selvittelytilanteissa kiusaaja myös käyttää surutta hyväkseen selvittelijöitä jotka "ymmärtävät" tilanteen ja haluavat lopettaa sen mahdollisimman nopeasti vaivautumatta kaivamaan yhtään syvemmältä. Tuo, yhdessä sen kanssa ettei kiusaaja päädy hakattavaksi, kertoo siitä että kiusaaminen on suurimmassa osassa tapauksista erittäin hyvin peiteltyä kiusaajan taholta ja selvittelyssäkin vähäteltyä.
Enkä ihmettele, sillä kiusaamisen paljastuttua, selvittelijät kaikkein vähiten haluavat kiusatun päätyvän syytetyksi kiusaamisesta.
Siitä syystä selvittely ei useinkaan selvitä mitään ja kiusaaminen painuu vain entistä syvemmälle maan alle.
Nimittäin, oletteko koskaan kuulleet että kiusaamistapaus olisi mennyt oikeuteen asti?
Ne eivät mene kuin siinä tilanteessa että "kiusaaja" menettää hermonsa ja vetää uhria näkyvästi turpaan. Tuollainen ei ole kuitenkaan kiusaamista vaan pelkkää välienselvittelyä jossa kaksi yhtä vahvaa on ollut vastakkain. Kiusaaminen ei ole väkivaltaa, vaan valtasuhteiden hyväksikäyttöä jossa selvästi vahvempi alistaa heikompaa. Kiusaajan ei yksinkertaisesti tarvitse vetää turpaan.
Juuri tuohon perustuu sekin että kiusattu saattaa joskus alkaa myös itse kiusaamaan. Se johtuu siitä että kiusattu oppii "säännöt" joilla on huomannut kiusaajan selviävän elämästä.
Hyvää kiusaamista ei yksinkertaisesti ole.
No samaa mieltä siitä, että kiusaaja ei todellakaan ole heikko, mutta kyllä minun mielestäni aika raukkis on eli käytännössä pelkuri. Jos kiusaaja oikeasti olisi "rohkea" hänen ei tarvitsisi hakea kaveriporukan hyväksyntää kaiken maailman tempuilla, ei esittää kovaa ja ennen kaikkea ei hyökätä ainoastaan heikompiensa kimppuun. Kiusaajahan ei koskaan käy kiusaamaan vahvoja ja itsevarmoja, osittain myös koska ei uskaltaisi ja pelkäisi saavansa turpaansa.
Kiusaajat on 100000% huonoista oloista ja sinun postaus oli 53453463% roskaa, tiedän paremmin koska käytän % jotka pojautuvat 1000325435 % hatusta heitettyihin arvoihin ja kuulostaa näin asiallisemmalta.
"Se johtuu siitä että kiusattu oppii "säännöt" joilla on huomannut kiusaajan selviävän elämästä."
Tämä on totta, ja tämän takia X prosenttia myöhemmässä elämässä kohdatuista kaikista vittumaisimmista ihmisistä on tuonut jossain vaiheessa esiin, että olivat varhaisissa vaiheissaan koulukiusattuja (meitsi ei ollut).
Se, jota kohdellaan pitkään epäoikeudenmukaisesti, kaksoisviestinnällä, niin tai näin aina väärinpäin, oppii kyllä kaikki ne taktiikat oman loputtoman turhautumisensa kautta. Se mitä on joutunut tuskastuneena kelaamaan loputtomia hetkiä elämästään, onkin niin helppoa tipauttaa sellaisenaan seuraavan niskaan.
Trollailu on sellainen taito jota sinä et osaa.
Idalistista roskaa.
Allekirjoitan täysin tuon kiusaajan keskimääräisen ja varhaiskypsän sosiaalisen pelisilmän jo omienkin havaintojeni puolesta.
Sitä en osaa kattavasti selittää miksi se on sosiopaateilla yms yleensäkin niin hyvä keskimääräisesti ylipäätänsä.
Siihen on hyvin yksinkertainen syy.
Jo lapsesta saakka sosiopaateilla on vaikeuksia selvitä sosiaalisissa tilanteissa, joten heidän täytyy harjoitella niitä jatkuvasti.
Muilla ihmisillä käyttäytyminen on kasvatuksen tulosta ja tiedostamatonta. Tästä syystä suurin osa ihmisistä toistaa aikuisena niitä samoja oppeja joita sai vanhemmiltaan. Siinäkin tapauksessa että lapsen elämä olisi ollut perseestä.
Tuo on terveillä ihmisillä "sisäänrakennettu" ja auttaa lapsen selviytymisessä aikuiseksi asti.
Sosiopaatit joutuvat tietoisesti opiskelemaan tavan jolla selvitä sosiaalisissa tilanteissa. Syy on siinä että heillä ei ole empatian kykyä, eli tunnetta siitä millaiselta toisesta ihmisestä tuntuu kun sosiopaatti tekee jotakin.
Sosiopaatti saa rangaistuksia pahoista teoista, mutta hän ei ymmärrä _miksi_ rangaistus tulee koska empatia puuttuu. Mutta tietenkin sosiopaattikin pyrkii välttämään rangaistuksia ja oppii tapoja joilla selvitä ilman rangaistusta.
Siinä mielessä sosiopaatti on kuin koira.
Elämä, ja sosiaalinen kanssakäyminen, ei ole kuitenkaan yksinkertaista ja suoraviivaista vaan erittäin monimutkaista. Siitä syystä sosiopaatit voivat muiden mielestä joissain tilanteissa käyttäytyä oudosti (ei esimerkiksi ymmärrä toisen surua lainkaan). Toisaalta sosiopaatti voi ahdistua ristiriitaisesta elämästä niin paljon että hakeutuu terapiaan, mutta yleensä he päätyvät vankilaan.
Koska sosiopaatin sosiaalinen kyvykkyys on jatkuvasti tiedostettua toimintaa, hän havaitsee erinomaisen hyvin muiden ihmisten sosiaaliset kyvyt ja tavat, kun taas terveet ihmiset eivät niitä erota. Siksi sosiopaatti kykenee myös käyttämään hyväkseen ja manipuloimaan toisia ihmisiä.
Sosiopaateille jokainen ihminen ja ihmisen tavat on yksilöityjä, kun taas terveelle ihmiselle, joka on kuitenkin laumaeläin, yksittäisen ihmisen tavat toimia eivät erotu.
Sosiopaatit ovat myös empatian puutteen vuoksi eräällä tavalla tyhmiä tai sokeita.
Esimerkiksi väittelytilanteessa kun terve ihminen esittää argumentin A, joka kumoaa sosiopaatin argumentin B, voit olla varma että muutaman minuutin kuluttua sosiopaatti tulee käyttämään argumenttia A tervettä vastaan. Tietenkin terve ihminen huomaa tuollaisen tyhmyyden välittömästi.
Tuollainen sosiopaatin käytös johtuu nimenomaan siitä että sosiopaati havaitsi että argumentti tehoaa. Mutta koska sosiopaatilla ei ole empatiakykyä, hän ei ymmärrä sosiaalisten suhteiden tai väittelyn mekaniikkaa.
Tuo on paras keino paljastaa esimerkiksi narsisti koska käytännössä kaikki narsistit menevät tuohon vipuun.
Niin mikä on idealistista roskaa? Voisitko jotenkin perustella sen, kuinka kiusaaja ei sitten olisi raukkis/pelkuri? Tuo pelisilmäkommenttisi ei siihen vielä vastannut.
Julma ihminen ei ole synonyymi pelkurille. Päinvastoin, usein rohkeimpia paskiaisia ovat myös ne kaikkein kusipäisimmät.
Kiitos. Täytyy sulatella tätä..
Ei se automaattisesti synonyymi olekaan enkä tarkoita että kaikki julmat henkilöt olisivat pelkureita. Mutta alkuperäinen argumenttini oli, että kiusaajat olisivat pelkureita siksi että kiusaavat nimenomaan niitä "heikompiaan", koska tietävät etteivät nämä pysty antamaan takaisin samalla mitalla. Rohkeampi ottaisi mittaa henkisesti "tasaväkisestä". Odotan siis kumoavia vastaväitteitä tähän.
Ei se kiusaamisen pointti ja sisältö taida ensinnäkään kiusaajalle olla minkään rohkeuden todistamisessa kellekään.
Sellaiselle on omat leikkinsä "paksunahkaisten" keskuudessa.
Itse olen eri mieltä, monesti kiusaaminen tapahtuu porukassa eli useampi kiusaaja on katsomassa "show'ta" ja naureksimassa mukana kun sen kiusatun kimppuun käydään. Koen tälläisen tietynlaiseksi todisteluksi omasta "kovuudesta" niille sivusta seuraajille. Toki on myös tilanteita, missä kiusaaja kiusaa uhriaan ilman että muita silminnäkijöitä on paikalla, lieneekö siinä tapauksessa sitten enemmänkin kyse siitä että halutaan tehdä sille kiusatulle edelleen ohimennen selväksi "asemansa" kyseisissä piireissä tai ainakin pelotella tätä pysymään siinä "asemassaan" jatkokiusaamisia varten. Mutta näkemyksiä on tietty monia.
No juujoo.. onhan siinä tuota henkeä, että voidaan porukalle tehostaa itseään näyttämällä kuka tekee sairaimpia juttuja jollekin, joten tietyllä tasolla olet oikeassa.. mutta et minusta asian ensisijaisessa ytimessä.
Eikä siitä nyt pääse mihinkään, että nuo paksunahkaiset kiusaajatyypit eivät ole ikinä niitä pahimpia pelkureita olleet teoissaan.
Heistä nähdäkseni ovat aina ylemmät soturiluokatkin yhteisöissä isoksi osaksi koostuneet - hiukan oikoakseni.
Kyllä Mariannellakin on tuossa pointtinsa, ettei se erityistä rohkeutta osoita asettautua naureskelijoiden riveihin tai olla itse tyytyväisenä ulkopuolella.
Kiusaajalta se vaatii tiettyä rohkeutta, mutta vain tiettyä, sillä hän tietää itsellään olevan hyvin siihen sosiaalisesti varaa. Hänellä on jo suosionsa sekä ihmiset, jotka ovat hänen puolellaan joka tapauksessa, sanoi hän tai kiusattu mitä hyvänsä.
Kiusatulta vaatii eniten rohkeutta asettua vastaan, puolustaa itseään tai osoittaa kiusaaja naurettavaksi, koska kukaan jeejee-hännystelijöistä ei tule olemaan hänen puolellaan missään tapauksessa. Toisaalta hänen kannattaa se tehdä, koska hänellä ei ole mitään menetettävää. Eihän hänen tarvitse arvostaa joukolla yhden kimppuun käyviä reppanoita.
Kiusatulta vaatii kyllä paljon rohkeutta yrittää parantaa asemiaan turpiinsaamisen mahdollisuuden ollessa korkea. Kyllä niin.
Mutta eiköhän kiusaajalle se ensisijainen motiivi kiusata ole vain se sadistinen piristys ja huomio minkä siitä saa kun koulussa on muuten niin puuduttavan tylsää ja ahdistavaa.
Minä olen kyllä myöhemmällä iällä tehnyt kiusaajilleni selväksi, että jos joskus vielä tulevat hyppimään nenilleni niin lupaan potkia heistä paskat pihalle. En ole heistä sen koommin kuullut enkä niihin edes nykyään saa yhteyttäkään. Facesta ovat blokanneet ja numeroeston hankkineet.
Joten kusipäisyys on luultavasti tarttunut minuunkin.
Jos näkisin livenä jommankumman niistä tyypeistä jotka ovat minun henkisen pahoinvointini ja kroonisen vitutukseni aiheuttaneet, rikkoisin luultavasti heidän kasvonsa ja ehkä pari muutakin paikkaa. Mutta eipä ole näkynyt.
Mutta kuten tuosta ylläolevasta viestistä huomaa, niin narsistinen paskaläjä olen minäkin, ja luultavasti pitkässä juoksussa myöskin se häviävä osapuoli. Typerää ja jopa vaarallista lähteä siitä oletuksesta, ettei kiusattu mukamas osaisi tai kykenisi antaa takaisin. Kyllä moni osaa ja vieläpä monin verroin. Get ur facts straight.
En sanoisi kiusaamisesta/traumoista kumpuavaa vihareaktiota narsismiksi. Eipä nuo kuvailut kaikkia kiusattuja varmaan koske, mutta ihan oikeasti moni kiusattu ei kykene antamaan takaisin, kun katsoi omaa yläastettani niin niitä hiljaisia ja alistuvia, jotka eivät kyenneet sanomaan vastaan rankimmin kiusattiin. Ja usein se ettei pysty pistämään vastaan on yksi kiusaajan valintaperusteista siihen ketä kiusaa, vaikka kokeilla saatetaan muitakin. Monesti sellaisten kohdalla jotka antavat reiluin mitoin takaisin se kiusaaminen loppuu siihen. Entinen yläasteopettajani kertoi kerran aamunavauksessa tarinan siitä kuinka häntä oli yläasteella kiusattu (ei uskoisi kun ihmisen näkee ja itseasiassa koko luokka myös silloiset kiusaajatyypit mukaan lukien kyselivät myöhemmin samana päivänä tunnilla häneltä että oliko häntä tosiaan joskus kiusattu, niin itsevarman ja jämptin oloinen oli), ja sitten eräänä päivänä hän vaan oli saanut tarpeekseen ja karjaissut että "Vittu nyt riitti". Oli kuulemma loppunut tasan siihen.
Mutta riippuu kyllä niin kiusaamistapauksesta ja koulun kiusaajaoppilaista sekin, että riittääkö tuollainen vai jatketaanko sitä vaikka olisi jo pistetty vastaan. Ei tuon kirjoituksen tarkoitus ollut että kiusattu olisi heikko raukka ja että olisi muka "oma syy" jos ei pistä vastaan (olenhan itsekin kokenut miten pahoja traumoja se voi aiheuttaa joten tiedän tosiaan ettei ole vähättelemistä asiassa), vaan että useimmissa tapauksissa kiusattu on epävarmempi ja sillä tavalla "henkisesti heikompi" kuin kiusaaja. Hyvähän se vaan on, jos on pystyy pistämään takaisin, liian usein asia vaan on toisin.
Ääh. Ihan samalla lailla mäkin olen nykypäivänä henkisesti ja fyysisesti kykenevä hakkaamaan useimmat kiusaajani.
Voittaakseen lohikäärme on muututtava lohikäärmeeksi sanottavasti.. mutta en ole silti unohtanut miten olla empaattinen - etenkään kärsivän ja heikomman nahoissa.
Anteeksi että muotoilin nuo kaksi ylempää viestiä tuolla tavalla... tuli kärjistettyä vähän liikaa. En minä niitä tyyppejä oikeastaan vihaa vaikka jonkin verran kaunaa kannankin. Se mitä joskus sanoin niille ei oikeastaan johtunut niinkään heistä kuin omasta henkisestä pahoinvoinnistani ja ahdistuksestani mitkä taas vuorostaan liittyivät muihin asioihin, kuten opiskeluihin, ystävyyssuhteen katkeamisiin, uravalintaan liittyviin paineisiin yms. On totta että minua kiusattiin aika paljon yläasteella mutta on toisaalta totta että molemmat kiusaajat ovat myöhemmin pyytäneet anteeksi. Jos minua toisinaan masentaa ja ahdistaa ja elämä tuntuu välillä toivottomaltakin niin ei se nyt enää heidän vikansa niinkään ole.
Onneksi saan lopultakin tällä viikolla - tarkemmin sanottuna huomenna - graduni lähetettyä eteenpäin arvioitavaksi. Se se minua on kuluneen vuoden aikana eniten stressannut, tietenkin. Koko kielipuoli alkaa onneksi olla pikkuhiljaa paketissa tuolta enkun kielen laitoksella, aina tietenkin on niitä tampioita jotka haluavat että jatkaisin eteenpäin jotain väikkäriä tai vastaavaa kun eivät tajua ettei minulla olla sen enempää aikaa kuin resurssejakaan sellaista tehdä. Sitten vain takaisin laskentatoimen kiehtovaan maailmaan.
"Kiusaaminen" voi olla myös tahatonta ja hyväntahtoista herjan heittämistä, mistä joku herkkänahkainen tosikko sitten loukkaantuu ja tulkitsee kiusaamiseksi. Syy, miksi toiset joutuvat useammin kiusatuiksi kuin toiset, on juuri tässä.
Eli ensin hyväntahtoisesti herjataan, ja sitten joutuu kiusatuksi?
Vittu mitä paskaa.
Kiusaaminen on tarkoituksenmukaista toisen halventamista.
Sellainen ihminen joka hyväntahtoisesti heittää jonkinlaisen kommentin josta toinen loukkaantuu, kyllä jossain vaiheessa huomaa ettei sellaista kommenttia kannata heittää. Jos kyse ei ole kiusaajasta, silloin ihminen kyllä sen lopettaa ja alkaa paranelemaan suhteita. Jos kyse on kiusaajasta, kiusaaja ei sellaista lopeta.
Kyllä sen eron huomaa aika selkeästi... Hyväntahtoinen kaverien keskinäinen läppäily on ihan toista maata kuin henkinen vainoaminen ja vähäisenkin itsetunnon alasajaminen.
Voi se sitäkin olla. Eli henkilökemiat eivät ole kohdillaan ja ihmiset ymmärtävät toistensa huumorintajun väärin.
Ja tietysti "hyvä kiusaaja" ottaa jatkuvasti tasan omantasoistaan herjaa toiseenkin suuntaan, koska herjahan on kaveruuden osoitus.
Itse entisenä koulukiusattuna allekirjoitan tuon. Vähän sama kuin sen iänikuisesti jauhetun "kiusaajilla on heikko itsetunto ja vähän kavereita" kanssa: useimmiten nimenomaan kiusatulla on heikko itsetunto ja myös vain vähän tai ei ollenkaan ystäviä, ja juuri tämän takia kiusaaja iskeekin kiinni. Kiusaaja kun kokee huonon itsetunnon omaavan ja yksinäisen ihmisen sopivan "heikkona" uhrina ja ymmärtää hänen olevan alttiimpi alistumaan jatkuvaan sortamiseen.
Ei kiusaaja sellaista ihmistä silmätikukseen uskalla ottaa, joka huokuu ulospäin itsevarmuutta ja joka näyttää tulevan helposti toimeen vähän kaikkien kanssa. Päinvastoin, tälläisen ihmisen kanssa kiusaaja mieluummin kaveeraa, koska tälläinen ihminen on usein suosittu ja kiusaaja haluaa nimenomaan suosittuihin piireihin.
Kiusaaminen on yleensä tahallista mutta joskus myös tahatonta. Esimerkiksi leikkimielisen naljailun voi käsittää piruiluksi. Itselleni kävi usein aikoinaan noin.
Mielestäni vahvat ihmiset eivät kiusaa, koska eivät tunne siihen tarvetta. Mutta tietenkin toisaalta kiusaaminen voi olla myös ajattelemattomuutta. On tietenkin helppo yleistää että kiusaaminen olisi "aina väärin", mutta toisaalta on utopistista ajatella että kiusaamista sosiaalissa ympyröissä koskaan saisi kokonaan kitkettyä pois. Yleensä ne penaalin terävimmät kynät kykenevät asettumaan ryhmäpaineiden aiheuttaman kitkan ja nokittelun yläpuolelle, mutta valtaosa sortuu erityyppiseen piikittelyyn ja diskriminointiin jossain elämänvaiheessa ja jotkut ovat sellaisia ärsyttäviä nilkkejä koko ikänsä.
Hassua lukea tuo, kun muistan miten julmasti itse haukuit palstalla joskus kuvallisen profin omaavaa naista. Herjasitte ja nimittelitte häntä joukkona ilman, että kukaan olisi tajunnut lopettaa. Se oli kiusaamista ryhmänä, jota tyypit, jotka eivät ole penaalin terävimpiä kyniä, harjoittavat, kuten mainitsit itsekin.
Kohdallasi omituiseksi toisen ulkonäön haukkumisen tekee se, ettet itsekään ole ulkoisesti esim. haukkumaasi naista kummempi. Monen mielestä ulkonäöstäsi voisi poimia paljon enemmän haukuttavia piirteitä. Toisaalta viimeistään nyt olen vakuuttunut siitä palstalla esitetystä väitteestä, että ulkoisesti ei-niin-viehättävät haukkuvat muiden ulkonäköä. (Palstalla alimman tason miehet haukkuvat hyvin usein jonkun naisen ulkonäköä.)
Sosiaalisia taitoija voi käyttää sekä hyvään että pahaan. Maailman historian julmimmat ihmiset ovat olleet sosiaalisesti erittäin lahjakkaita käyttäen taitoaan hyödyksi saavuttaakseen valtaa ja pystyäkseen toteuttaamaan hirvittäviä julmuuksia. Sosiaalisten taitojen lisäksi tarvitaan kykyä empatiaan ja suvaitsevaisuuteen, muuten ihminen voi olla todella julma muita kohtaan, vaikka onkin sosiaalisesti taitava. Me kaikki voimme joskus syyllistyä toisten vähättelyyn ja kiusaamiseen heikkona hetkenämme. Tämä palstakin on välillä sellaista täynnä, vaikka kuinka sitä puiolustelisi, että vaan läppää heitetään ja pitää kestää jne. Ja joo, kyllä joskus voi tarkoittamattaan kiusata toista, mutta silloinkin on syytä pyytää anteeksi ja se itse asiassa on vastuullisen ihmisen merkki, jos niin pystyy toimimaan.
Kyllähän se syntiä eli pahuutta on. Ensin pitäisi aikuisten hoitaa aina tuo rangaistuspuoli ja sitten voidaan miettiä avittamista eteenpäin. Nyt tulee hyvin usein vain lässynlässyä ja maton alle lakaisemista ja rangaistuspuoli unohtuu kokonaan. Mitä tarkoitusta varten tätä pikkunarskuarmeijaa oikein kasvatetaan? Sopii miettiä.
Itse koin koulukiusausta koko yhdeksän vuotisen peruskoulun ajan. Olin pienenä erittäin vilkas ja puhelias, mistä johtuen jouduin heti ensimmäisellä luokalla kiusaajien silmätikuksi. Kiusaaminen oli sekä henkistä että fyysistä. Pahimmilaan minua lyötiin, potkittiin ja nimiteltiin lähes päivittäin. Päälleni syljettiin ja minun omaisuuttani tuhottiin. Ennen peruskoulun loppua itsetuntoni oli täysin murskana. Olin niin säikky, että kahvandin heti, jos edes joku kosketti minua. En voinut edes käydä ruokalassa syömässä, sillä lautaselleni syljettiin ja kaadettiin muiden syömättä jääneet ruuat. Aloin laihtua todella paljon, kun jätin kouluruokailut väliin. Ruokatauko oli ainut hetki, jolloin sain olla rauhassa koulun käytävillä, kun muut olivat syömässä. Ihmettelen yhä, miksi kukaan opettajakaan ei puuttunut siihen, vaikka kiusaaminen jatkui oppitunneillakin ja koko luokka nauroi minulle.
En uskaltanut lähteä ylä-asteella nuorten rientoihin, sillä kiusaajat uhkasivat hakata minut, jos ilmestyisin paikalle. Niimpä missasin kaikki yläasteen kotibileet yms. tapahtumat. Vietin viikonloput mopoja ruuvaten kotitalissa. Se oli ainut pakokeino minulle.
Kiusaajani olivat koulun suosituimpia tyyppejä, joiden koulumenestys oli heikohkoa, mutta urheilumenestys sitäkin parempaa. Pääsääntöisesti he tulivat varakkaista perheistä, joten en täysin allekirjoita kiusaajien huonoja kotioloja.
Lukion ajan sain olla rauhassa kiusaamiselta, mutta toisaalta ei minulle juuri kukaan puhunutkaan mitään. Minusta tuli todella hiljainen ja eristäytynyt, vaikka en perusluonteeltani sellainen ollutkaan.
Nämä kouluvuodet ovat jättäneet minuun pysyvät arvet. Menen yhä helposti lukkoon, jos joku sanoo minulle pahasti. Suhtaudun aina varautuneesti vieraita ihmisiä kohtaan, enkä tutustu helposti uusiin ihmisiin. En vieläkään ymmärrä, miten pystyin käymään kolut loppuun kunnialla, enkä murtunut missään vaiheessa.
Myöhemmin olen yrittänyt ottaa takaisin menetettyjä nuoruusvuosia kulkemalla ahkerasti festareilla yökerhoissa ja bändien keikoilla. Sillä välin vähät ystäväni pariutuivat ja perustivat perheet. Itse tajusin tämän vasta ihan liian myöhään. Minulla ei ole ollut kuin lyhyitä seurustelusuhteita ja niitäkin vain muutamia. Pelkään, että jään loppuiäkseni yksin. Päällepäin minulla on muut asiat kunnossa, asunto, työpaikka ja harrastukset. Kukaan työkavereistanikaan ei tiedä minun menneisyydestäni mitään.
Viimeaikoina on alkoholin käyttöni alkanut karata baarireissuilla ja pelkään tulevani alkoholistiksi. Tuttavapiirini ainoat sinkkumiehet ovat jo vahvasti alkoholisoituneita. En halua todellakaan päätyä siihen tilanteeseen. En kuitenkaan pysty jäämään viikonloppuisin yksin kotiinkaan, sillä se on aivan liian ahdistavaa minulle.
Muutama kiusaaja on jopa tullut pyytämään anteeksi, mutta en usko pystyväni koskaan antamaan anteeksi minun elämäni tuhoamista...
Alkoholi onkin hyvä lääke, pää täyteen niin ei maailman murheet tunnu.
http://www.vauva.fi/keskustelu/1336229/ketju/stubb_oli_koulukiusaaja
"En uskaltanut lähteä ylä-asteella nuorten rientoihin, sillä kiusaajat uhkasivat hakata minut, jos ilmestyisin paikalle. Niimpä missasin kaikki yläasteen kotibileet yms. tapahtumat. Vietin viikonloput mopoja ruuvaten kotitalissa. Se oli ainut pakokeino minulle."
Itse kävin usein kotibileissä vielä ollessani 19, mutta se päättyi siihen löysin ex-poikaystäväni toisen kanssa sängystä. Kaikkein älyttömintä oli se että poikaystäväni syytti minua lesboksi, vaikka mielestäni on ihan normaalia tietyssä iässä tytöillä pieni suuteleminen, koskettelu, tosin se jäi minulta tullessai aikuiseksi.
Kiusaaja haluaa aiheuttaa pahaa mieltä. Samanlaisia kuin esim. tämän palstan atm:t, he saavat nautintoa ajatuksesta, että loukkaavat ja satuttavat ihmisiä. Sairaita ihmisiä.
Missähän kunnossa itsekukin kiusaaja olisi samanlaisen myllytyksen jälkeen kuin esim. Mies_32vee? Kouluihin voisi kehitellä ihan tietyntyyppisiä opetustunteja, jolloin vaikka puoli luokkaa kiusaa toista puolta opettajan ohjeiden mukaan, ja sitten vaihdetaan. Siinä iässä voisi olla hyvinkin vaikuttavaa, kun ei vesitettäisi homaa, vaan otettaisiin se ihan tosissaan. Varsinkaan jos ei pääsisi kierrättämään vahinkoa, mikä tuntuu olevan heidäntyyppistensä psyykelle luonteenomainen helpotuskeino. Poliisi olisi tarvinnut kutsua paikalle, koska rikoksista oli kyse. Siihen tuskin vielä silloin rohkaistiin, nyt onneksi pikkuhiljaa alkavat silmät avautua.
Tuli vähän sekainen viesti, kun en lukenut läpi ennen lähettämistä, mutta eiköhän pointti tule jotakuinkin selväksi.
Eipä siihen aikaa kukaan puhunut mitään poliisin väliintulosta, koulun vaihdosta tai muustakaan sellaisesta. Opettajatkin yleensä totesivat vain, että pojat on poikia. Täytyi vaan yrittää selvityä jotenkin päivästä toiseen omillaan.
En ole pitänyt itseäni mitenkään henkisesti vahvana, mutta kai jossain mielessä olen kuitenkin vahva, kun selvisin tuosta helvetistä suhteellisen tervejärkisenä.
Ennen koulua olin puhelias, herkästi naurava ja vilkas lapsi. Nykyään olen melko hiljainen ja harvemmin jaksan innostua mistään. Kärsin myös heikosta itsetunnosta, mutta itsetuhoisia ajatuksia minulla ei koskaan ole ollut.
Samanlaista helvettiä en kuitenkaan toivoisi edes pahimmalle vihamiehellenikään.
Muista että olet hyvä ja arvokas, eikä millään kiusaajalla ole valtaa sinuun ja sinun elämääsi.
"Ennen koulua olin puhelias, herkästi naurava ja vilkas lapsi. Nykyään olen melko hiljainen ja harvemmin jaksan innostua mistään. Kärsin myös heikosta itsetunnosta, mutta itsetuhoisia ajatuksia minulla ei koskaan ole ollut."
Tuo on kuin omalta näppikseltä koska olin myös ihan kuvatunlainen lapsena. Mutta kiusauksen myötä koko teinivuosiksi musta tuli äärimmäisen hiljainen ja vetäytyvä, oikeastaan arkakin (paitsi vanhempien/sukulaisten ja sen yhden ennen kiusaamista ja vielä kiusaamisenkin jälkeen tuntemani kaverin seurassa, uusien kavereiden kanssa taas kesti useampi vuosi päästä samaan), ja osittain sama jatkui vielä päälle 20-vuotiaanakin. Vasta 2-3 vuotta sitten aloin oikeasti olla taas suht avoin ja sosiaalinen. Mutta on siis mahdollista myös päästä takaisin entiseen traumojenkin jälkeen, tsemppiä sen suhteen ja toivottavasti itse myös pääsisit vielä yli traumojen tuomista jutuista. Itsehän muutin mm. ennen tuon parantumisen alkamista täysin eri kaupunkiin ihan eri ympäristöineen (olin kotoisin pikkupaikkakunnalta maaseudulta, jonne tosin jokin aika sitten väliaikaisesti palasin, ja muutin muutamaksi vuodeksi hyvin isoon kaupunkiin).
Kukahan idiootti näitä Mies_32veen viestejä on jaksanut miinustella noin ahkeraan? Kuitenkin, tuli ihan paska fiilis puolestasi. Olet ilmeisesti pieneltä paikkakunnalta etkä pystynyt sen takia vaihtamaan koulua?
Toivon vilpittömästi, että kiusaajillasi menee nykyään paskemmin kuin sinulla ja että sulla menee asiat lopulta hyvin. Tai ainakin jälkimmäistä.
Tällä palstalla saa valittaa vain naisista. Kaikki muu on "turhaa" ja siksi sitä miinustetaan... Ainakin joidenkin näkökulmasta.
Maaseutukaupungista olen kotoisin. Lapsuuden koti oli melko kaukana kaupungin keskustasta ja koulun vaihtaminen olisi tehnyt koulumatkasta kohtuuttoman pitkän. Mutta ei silloin kukaan edes puhunut, että olisi mahdollista edes vaihtaa koulua.
Asuin hetken isossa kaupungissa, mutta olin siellä vielä yksinäisempi, kuin kotipaikkakunnalla. Päädyin sitten muuttamaan takaisin kotikaupunkiini ja sain täältä hyvän työpaikankin.
Tietääkseni kiusaajillani on mennyt elämässä asiat kohtuu hyvin. Kaikki ovat nykyään perheellisiä ja yksi on jopa toimtusjohtajana isänsä perustamassa yrityksessä.
Tällä palstalla on suuri osa pillun perässä juoksevia idiootteja, joten jätän nuo miinukset omaan arvoonsa :)
eipä ole kovin miellyttävää katsottavaa
http://2.bp.blogspot.com/_5w-dc7SWklM/TMnL9RaBZ5I/AAAAAAAAAE4/BI7tVjd9wao/s1600/aleksander-stubb-kok1.jpg
http://harzurun.blogspot.fi/2014/03/kiusaajan-tyhjyys.html
Tällä kotisivulla on kerrottu kiusaajista ehkä parhaiten mitä olen koskaan lukenut. Muutamia lainauksia sivulta:
"Kiusaajan ote on harha, hän yrittää saada sinut luulemaan, että tarvitset häntä. Se on hänen tehokas valeensa, ensimmäinen ja ratkaiseva."
"Sinä et tarvitse häntä. Kiusaaja pelkää sitä hetkeä, kun ymmärrät sen."
"Kiusaaja tarvitsee sinua. Hänen tyhjyytensä on pelottavan pimeä ilman sinua."
"Tyhjyys on kiusaajan osa ja sinä täytät sen, siksi hän takertuu sinuun kaikin keinoin. Olet hänen valonsa. Kiusaajan valo on kiusattu."
Kannattaa lukea, tuolla sivulla on todella hienosti kiteytetty asiat.