Miksei tällä palstalla ole ketään, joka antaisi mukisematta eron siipalleen tämän sitä toivoessa? Veikkaanpa, että harva petturi haluaa tieten tahtoen loukata puolisoaan. Pettäminen voi pitkittyä siksi, että nimenomaan pelätään loukata puolison tunteita, ei uskalleta kertoa totuutta siitä, että tunteet ovat sammuneet. Ei siinä mikään tarkoitus satuttaa ole, vaan päällimmäisenä on se pelko siitä, miten toinen reagoi (yleensä huonosti).
Miksi on niin vaikeaa vain hyväksyä, että kumppani rakastui toiseen ja siirtyä tyylikkäästi takavasemmalle etsimään sopivampaa kumppania? Miksi halu omistaa on niin kova? Vapaassa maassa jokaisella pitää olla oikeus halutessaan purkaa sopimus nimeltään parisuhde.
Miksi on niin vaikeaa vain hyväksyä, että kumppani rakastui toiseen ja siirtyä tyylikkäästi takavasemmalle etsimään sopivampaa kumppania? Miksi halu omistaa on niin kova? Vapaassa maassa jokaisella pitää olla oikeus halutessaan purkaa sopimus nimeltään parisuhde.
Vastaukset 122
Vanhimmat
Voi kuule kyllä näitä on takuulla paljon mutta eivät täällä huutele perässä vaan jatkavat elämäänsä eteenpäin.
Jos oot huomannu niin valtaosa kirjoittelijoista kantaa kaunaa ja jääneet katkeriksi. Elämäänsä jatkaneelle ei ole tarvetta haukkua netissä muita.
Ja olisko usein syynä myös se että turhaan satutetaan toista ja petetään ja valehdellan. Kun erottais ensin ja sitten vasta etittäis se uus. Auttais varmaan paljon.
Totta jätetyn vaikeus. Pettäminen ei ole koskaan ratakisu ongelmiin eikä ole mitään mikä oikeuttaisi pettämisen. Ensin pitää erota ja sitten hakea uusi kumppani. Luulen että pettäjälläkin pelko mahdollisesta elämästä yksin.
On aivan liian monta kertomusta siitäkin kuinka petturi itkee ja rukoilee anteeksi pettämistään. Pitäisikäö siinätapauksessa vain näyttää ovea petturille? Vastatkaapa te viisaammat.
Entä silloin kun petturi vannoo rakkauttaan, eikä jätä rauhaan vaikka petety yrittää päästä tästä eroon.
Onko se silloinkin petetyn syy että avioero pitkittyy?
mun ex ei ainakaan voi valittaa että olisin roikkunut tai huudellut perään.
hän löysi uuden rakkauden ja vaikka sattui saatanasti, ikävä on helvetinmoinen jne, mutta hänelle en sitä halunnut enkä halua näyttää, eikä ole tosin perään kysellytkään.
itken, kiroan jne yksinäni ja pärjään ystävien avulla. hän loukkasi minua pahemmin kuin kukaan vielä tähän ikään mennessä (41v), mutta miten kovin sitä en hänelle kertonut, mieli teki välillä, mutta ajattelin olla se aikuinen meistä ja lähteä & kadota siististi jotta edes itsekunnioitus jäi jälkeen. meitä helpotti se että lapsia ei ollut eikä keretty hankkimaan yhteistä omaisuutta, joten se oli siinä kun kamppeet kasasin ja autoon kannoin. piste.
On se ihan eri juttu jos avioliittoa takana 20-30v. tai enemmänkin ja 3-4 lasta! Ei voi verrata lyhyehköön lapsettomaan liiton tai peräti vasta seurustelusuhteeseen...
niin turhaan tässä itken.. parisuhteen kesto ei liene olellisin asia siinä miten eron hoitaa ja tuntee vaan se millaiset ihmiset siinä ovat kyseessä - vastakkaisilla puolilla
sekä en ole lapseton itsekkäistä syistä, rattijuoppo piti huolen siitä että en voi saada lapsia kaksikymmentä vuotta sitten..
Meillä oli takana 30 vuotta ja kaksi lasta. En tiedä rakastuiko mies toiseen vai oliko kyse vain seksistä. Selitys voi olla valhetta sanoi mies mitä vaan. Joka tapauksessa väistyin HETI tyylikkäästi ja jätin miehen. Mies ei tietenkään olisi halunnut sellaista ratkaisua puoleltani mutta kyse on minunkin elämästä.
Ihmiset jotka osaavat käsitellä tunteitaa tuskin avautuvat täällä. He kun osaavat käsitellä tunteitaan - kuten aikuiset ihmiset tekevät. Palstan otanta lienee siis erittäin kieroutunut. Muutenkin netti tuppaa monesta olemaan melko erilainen paikka kuin tuo maailma tuolla ulkona... :)
DigiDigi, tämä sinun uskomuksesi on kyllä jäänyt niin 90-luvulle. Netissäkin suurin osa (jopa keskustelupalstalla) ovat ihan normaaleja ihmisiä. Ei nettimaailma poikkea niin suuresti siitä todellisesta maailmasta kuin monesti ihmiset olettaa. Ei täällä robotit "riehu", kyllä jokaisen kirjoituksen takana on ihminen. On aivan selvää, että nettimaailmassa kommunikointi tapahtuu vain hyvin nopeasti, suoremmin jne. Ja kirjoitettu teksti poikkeaa myös aina suullisesta puheesta, niissä on niin erilainen vivahde toisistaan.
Ei se vaan ole niin yksinkertaista vaihdella kumppania.
Jos rakkaus noin loppuu, ei se mielestäni ole koskaan rakkautta ollutkaan, jotain intohimoa ja ihastumista, mutta ei rakkautta.
Tuonkin suhteen lopettaminen on vaikeaa, varsinkin jos on kestänyt vuosia, on vietetty hääjuhla, perustettu perhe eli on pieniä lapsia, on hankittu yhteistä omaisuutta ja tietenkin sukulaiset ovat tutustuneet toisiinsa.
On melkoinen härdelli lähteä tätä putkamaan. siinä on ensiksi lasten tilanne, asuinolot, päiväkodit, koulut, lasten ikävä. Siinä on omaisuuden jako, onko toisella mahdollisuudet samat kuin toisella elämiseen lasten kanssa, vai joutuuko kerjäämään.
Sitten ovat nämä perheen tutut ja ystävät ja suvut, miten heidän reaktionsa kohdistuu kaikkeen. Sillä on varsin merkittävä negativinen sävy jos siihen on syynä petturuus tai salasuhde.
Vaikka se uuden ihmisen kanssa olo tuntuisi kuinka helpottavalta, piri on kyllä päässyt vapaaksi ja elämässä on riittää vaikeuksia.
Mikä on sitten tämä uusi kumppani, onko vieläkin veltompi, elää sitä ikuista teini-ikää. Mahdollisesti jo monta suhdetta ja lapsia takanaan, otatko todella lapsia uuden mukana 5-10.
Jos niitä omiakaan ei jaksanut hoitaa, vaan piti hakea tätä vapaata, miten kummalla selität, että nyt niitä onkin vielä paljon enemmän.
Ihan nauretta aloitus! Kuulostaa kakkoselta, jonka vuoksi mies ei ole valmis jättämään perhettään. Olen itse petetty, oltiin pitkässä liitossa (30v) ja lapsiakin on. Mies jäi kiinni kohtuullisen pitkästä salasuhteesta pari vuotta sitten.
Hän se oli, joka ei halunnut lähteä. Hän se halusi olla naimisissa ja jatkaa. Ei hän ollut valmis rikkomaan perhettä toisen naisen vuoksi.
Sovimme, että yritetään sitten. Itsekin ajattelin, että jos toinen on valmis yrittämään, niin katsotaan sitten sekin kortti vielä.
Mies jatkoi kuitenkin naisen tapailua salassa ( niin tyypillistä varmaan) ja kun sain sen tietää, laitoin eropaperit sisään. Silloin alkoi anelu ja rukoilu, että yrittäisimme vielä, nyt kaikki tulee olemaan toisin.
Uskoin miestä (taas) ja jatkoimme vielä, vaikka ei minulla mitään luottamusta ollut, rakkautta kyllä vielä). Sitten tuli ilmi, että sana touhu jatkui taas ja niinpäätin sitten lähteä. Ilmoitin, että olen tehnyt ratkaisuni ja tämä oli tässä. Enää en jaksa.
Muutin pois. Onneksi taloudellisesti en ole mitenkään riippuvainen miehestä, joten sen suhteen ei tarvinnut miettiä mitään.
Nyt mies surkuttelee, kuinka kurjaa on olla yksin, kuinka vielä joskus toivoo meidän palaavan yhteen. haluaa tulla käymään, viestittelee, soittelee. Näin kai hän teki sille toisellekin naiselle, ajattelen. Aika mennyt ei koskaan palaa... Eikä menetettyä luottamusta ja rakkautta saa takaisin. Ei ainakaan minun puolelta enää. Olin valmis yrittämään, hän sekoili edelleen salaa, eikä tajunnut seurauksia.
Koskaan en pakottanut olemaan naimisissa, en rukoillut jatkamaan. Päin vastoin. Kehotin kokeilemaan, mitä se olisi sen toisen naisen kanssa, jos kerran veri niin sinne vetää. Ja nainen siellä odottikin, sen verran hänen kanssaan juttelin.
Eli haluan vain sanoa aloittajalle, että en usko kovinkaan monen vaimon roikkuvan ja pakottavan pysymään naimisissa. Kyllä ne miehet sen itse tekee. Ja tiedän myös miehiä, jotka sen suuren rakkauden kohdatessaan ovat lähteneet.
Kyllä se tunne kai sitten sen määrittelee, missä haluaa olla. Lopulta.
Itse nautin nyt olostani, uudesta kodistani ja siitä, että olen vapaa.
Joo, sinunkin tapauksessasi tarinan surkimus on se sun ex-mies. Niin se usein on, miehet ovat raukkamaisia. Heillä ei ole uskallusta elää yksin. Aina pitää olla jokin nainen jossain. Ei mies sinuakaan ole rakastanut, kun on noin huonosti kohdellut. Luonne vaan on hänellä niin pelkurimainen ja säälittävä, että roikkuu, vaikka samalla koko ajan käyttäytyy huonosti. Kuin pikkupoika, joka aina luulee saavansa äidiltä anteeksi töppäykset. Samanmoisen miehen tunnen Tampereen Pispalasta...
Olen aloittaja, en kuvaamasi "kakkonen, jonka vuoksi mies ei ole valmis jättämään perhettään". Lähipiirissä nyt vain sattuu olemaan näitä toistuvasti anteeksiantavia pelokkaita naisia, jotka tuhoavat itsensä huonoissa parisuhteissa, joissa ei kunnioitusta ole.
" Niin se usein on, miehet ovat raukkamaisia."
Ja naiset ovat ihan samanlaisia, jos yleistämään aletaan ... vai olisiko parempi todeta, että vähän yli 30% miehistä ja vähän alle 30% naisista on luusereita? Oltaisiin enemmän totuudessa.
Minun vaimoni petti työkaverinsa kanssa. Lapsellem sairastui vakavasti olimme todella kovilla henkisesti. Siihen saumaan iski vaimoni työkaveri tarjoten olkapäätä ja "juttuseuraa". Vaimoni oli luuseri ja meni siitä missä aita on matalin silloin, kun nimen omaan olisi pitänyt panostaa perheeseen ja olla suoraselkäinen. Siinä hajosi todella paljon - ja seltys on: nainen on luuseri.
Kun parisuhteen voi sanoa irti. Miksi mies ei tee sitä. Ja tee niin, että mahdollisimman vähän loukkaa ja haavoittaa perhettään. Järjestää petturina perheelleen turvalliset lähtökohdat, tarvittaessa omistaan tinkien. Mutta ei. Kotona puhutaan toista ja vieraissa toista. Loppujen lopuksi saattaa tilanne olla, että vaimo luudan kanssa ajaa miehen ulos ja tämä luuseri volisee takaisin viimeiseen tappiin saakka. Kun ero pitkittyy, vosulle mies selittää, että vaimo ei anna eroa. Höh.
Mille vosulle? Mies siinä taitaa vosu olla.
nimenomaan itse vosu on se mies ja pikku-vosu on sen vaimo, joka jää katteleen tämän ison vosun touhuja!!!!
En ikinä kukina päivänä rupeaisi tohon hommaan!!!!
"Ei hän ollut valmis rikkomaan perhettä toisen naisen vuoksi." Ööö paitsi, että oli ja vielä useampaan otteeseen. Olit siis aika pitkään se yksinkertainen vaimo joka hoiti perheen ja kodin sillä aikaa kun mies piti hauskaa toisten naisten kanssa. En ole itse kakkonen eikä minusta sellaista tule, ihmetyttää vaan naisten epätoivoisuus ja itsekunnioituksen puute (koskee myös näitä kakkkosia).
Joo, pettävä mies on vosu, siis mun sanastossa huorapukki. Vaimo on tässä kuitenkin aika viaton. Hänen tehtävänään olisi ratkaista tilanne itselleen ja lapsilleen tyydyttävästi. Ilmeisesti tilanne tuntuu vaimoista monesti ylivoimaiselta ja he vaan odottavat, josko tilanne palaisi normaaliksi. Aika ymmärrettävää. Parempi tietysti olisi, jos parisuhde jatkuisi ilman pettämistä tai pari eroaisi. Ei ole lapsillekaan hyväksi elää perheessä, jossa on tällainen huorapukki isänä ja äiti ihan statisti sen asian suhteen.
Mikäs tuo vaimon työkaveri oli? Luultavasti mies sukupuoleltaan ja samanlainen luuseri.
Jospa se pettäjä nyt kuitenkin ensin tunnustaisi, että sillä on toinen? Voisin sitten tyylikkäästi väistyä takavasemmalle. Totuus lienee se, että suurimmalla osalla pettäjistä ei ole aikomustakaan tunnustaa salasuhteitaan saati sitten erota. Kummasti se pettäjä vaan haluaa sen nykyisen omistaa, kun ei voi sille vapautta tyylikkäästi antaa.
Jos mieheni olisi sanonut haluavansa eron ja rakastavansa toista, varmasti olisinkin poistunut takavasemmalle, ja jatkanut elämääni ilman häntä.
Mutta ku ei tuo oikein tiennyt mitä haluaa! Toinen nainen oli niin samalla aaltopituudella.. Mutta minä taas kauniimpi ja lastensa äiti. Ja fiksukin vielä ja lämmin.. Ja..
Tosipaikan tullen ei mies halunnut lähteä.
Kaksi vuotta käytyämme asiaa läpi olemme samaa samaa mieltä: onneksi emme eronneet vaan annoimme suhteelle mahdollisuuden. Lapset olivat liima, joka piti yhdessä. Mutta on välillä niin paljon muutakin, joka oli arjen keskellä jäänyt huomaamatta. Rakastamme.
Yksi petetty juurikin noin jos petturi olisi kertonut haluavansa erota mutta kun käryttyään itki ja rukoili anteeksi tekojaan.
Saahan se kakkonen kertoa mitä hyvänsä mutta kun totuus on että mies ei halua lähteä, enkä mäkään sitä ulos aja kun kuitenkin rakastan.
Kukapa siihen mitään puuttumaan, varsinkaan kakkonen, nielköön pettymyksensä ja hakekoon uuden ukkomiehen.
Hienoa teille! Hyvä, kun rakastatte. Ja toivottavasti se sinun kauneutesi häikäisee edelleen ja loppu elämän koko miehesi ja elämäsi:DDD
Voi herranen aika näitä kommenteja. Täällä joku on nyt kyllä täysin epä- balansissa oleva. Ihan kuin joku "kakkonen" olisi jokin sotakaveri, jota pitäisi ampua alas, ja itse se petturi, joku palkinnon arvoinen kunniamerkki. huhuhhaihui...
Ne sivusuhteet, joita minä tiedän, ovat olleet sellaisia, että kun kakkone ei ole huolinut sitä ukkomiestä, niin ukkomies "itkenyt" vaimonsa takaisin. Ja kas kummaa, äly hoi vaimo jäi!
Naisen kunnia on yliarvostettua, jos lapsia ja sukua on näivetttämässä loiskakkonen.
Siis MITÄ??
Se pelkuri, joka pettää ja loukkaa ”verisesti” siippaansa, peräänkuuluttaa tyylikästä käytöstä petetyltä!!
No jo on aikoihin eletty!!
Jos nyt ite hairahtuisin tollaseen, en kyllä kehtaisi edes anonyyminä missään kirjoittelemaan moista paskaa!
Aivan: miksei kakkonen ymmärrä/ osaa väistyä paikalta,( mikä ei alunperinkään hänelle kuulu)!!! Ps. Eron voi anoa yksinkin...ilman,että kukaan väistyy!!!
Ihan käsittämätön aloitus..
Mitäs jos lähtisi ajatuksesta, että pettäjä ottaisi asian puheeksi itse puolisinsa kanssa.. Harvoin kuulee/lukee näin käyneen, vaan yleensä pettäjä jää kiinni. Anna siinä sitten ihmisen rakastaa ja toteuttaa itseään, kun ei tiedä toisen sitä haluavankaan.
Olisin niin paljon mielummin tyylikkäästi väistynyt, kuin selvitellyt niitä valheiden kiemuroita palakerrallaan. Pettäjän edelleen vähätellen ja valehdellen retkistään. Loppuin lopuksi kaikki (tai itselleni riittävä tieto) oli selvillä ja syy kaikkeen valehteluun tuli itsensä pettäjän suusta " etten perhettäni, kaikkiein tärkeintä menettäisi"
Puolisollani oli avioliiton aikana useita ihastumisia, joista en ollut sillä hetkellä tietoinen. Mies ei esittänyt eroa vaan jatkoi elämäänsä sekä perheen että ihastusten kanssa. Lopulta sitten tietooni tuli miehen uusi rakkaus.
Asiasta puhuttiin ja mies sanoi päättävänsä suhteen. Ei päättänyt. Seurasin tilannetta kuin ulkopuolelta. Tapasimme tämän miehen rakastetun kanssa. Puhuimme hyvässä hengessä, emme syytelleet puolin eikä toisin. Olimme samaa mieltä, että miehen on itse tehtävä päätös mitä haluaa.
Kun meidän naisten tapaaminen ja jutustelu selvisi miehelle hän oli aivan sekaisin. Olin rauhallinen enkä vaatinut mitään. En maanitellut enkä pyytänyt jäämään. Selvä kuitenkin oli, että valinta oli tehtävä viivytyksettä. No, mies halusi jäädä sitten avioliittoon, lapsilla oli tietysti osuutensa tähän.
Miksi sitten toimin niin kuin toimin enkä lähtenyt itse? Tilannetta on vaikea selittää, se on niin absurdi tilanne. Jotenkin kai shokki ym. herätti intohimon, tunteet jne. Jotenkin toivoin, että olisimme yhdessä hamaan vanhuuteen. Ehkä koin myös jonkinlaista kilpailuasetelmaa enkä halunnut olla "häviäjä", jätetty tai millä termillä sen nyt ilmaisisikin.
Kului muutama kuukausi, shokkini laimeni ja arvostukseni miestä kohtaan oli rapistunut. Hain eroa, ostin miehen osuuden omaisuudestamme ja olin lopulta helpottunut. Eli aika teki tehtävänsä. Ehkä tilanne oli helpompi minulle noin, kun en tullut jätetyksi vaan olin sitten lopulta se jättäjä. Miehen kannalta tilanne oli tietysti ikävä, koska oli selkeästi päättänyt tehdä kaikkensa suhteemme eteen eikä se sitten riittänytkään.
Niin nainen vastaan nainen tottakai kilpailutilanne. Itse olen kokenut kuinka miehen tekemää ratkaisua ei kakkonen hyväksynyt.
Oli todella järkyttävää joutua (ex) kakkosen hyökkäysten kohteeksi. Sekin, että minä jouduin niiden kohteeksi eikä mies joka oli hänetkin "pettänyt." Sai minut ajattelemaan, että naisella ei kaikki kotona.
Monet kerrat kehotti minua päästämään mies joka oikeasti ei halunnut elää liitossa kanssani.
Jos mies todella olisi sanonut rakastavansa toista ja haluavansa erota olisin ilmanmuuta poistunut takavasempaan mutta kun ei kertaakaan sanonut vaan vannoi rakkauttaan ja katui tekoaan.
Eheytynyt, olet TODELLA eheytynyt, et kirjoita ilkeästi kakkosesta vaan mainitset uuden rakkauden. Sinussa on aikuisuutta, tällaista saa täällä harvoin lukea.
Tuota olen näin sen toisen naisen näkökulmasta myös alkanut ajatella, että vaikka mies minulle sanoo, että rakastaa minua syvästi ja haluaa elää kanssani, mutta ajatus olla erossa lapsista ahdistaa, uskon että hän sanoo samaa kotona vaimolleen, että rakastaa eikä halua erota. Vaikka minulle muuta yrittääkin uskotella.
Muuta selitystä en ole keksinyt siihen, että suhdetta on jatkunut jo yli kolme vuotta.
Aloitus vastannee itse omaan kysymykseensä. Todetaan, että pettäminen jatkuu siksi, ettei pettäjä uskalla kertoa haluavansa irti suhteesta - ja silti ihmetellään, miksei petetty anna eroa "siipan sitä toivoessa"? Ehkä petetty ei osaa telepatiaa..?
kummitus. Sinun mielestä pitäisi petetyllä olla yliluonnollisia kykyjä? Eiköhän vastuu aina ole petturilla joka ei uskalla olla rehellinen edes itselleen.
Miksimuuten pitäs aina petetyn toimia kakkosen toiveiden mukaan eiks asian pitäisi olla juuri päinvastoin. Miksi petetyn pitäisi luovuttaa kun kakkonenkaan ei sitä tee?
Kummankin pitäisi tyytyä miehen ratkaisuun. Paitsi jos petetyllä itsellä halu erota petturista silloinhan asia olisi selvä mutta kun petetyllä ei ole halua erota niinkuin ei kakkosellakaan niin pitäiskö ihan oikeutta käydä asiasta jos keran mies ei osaa päättää mitä haluaa,
Kumman luulette oikeudessa voittavan Vastaus on varmaan helppo VIHITTY PUOLISO VOITTAA:
Siinä taas yksi epäonnistunut kakkonen itkupotkuraivaria pidellen harmittelee, kun selvisi mikä hänen asemansa oikeasti oli.
Kunpa kakkoset ymmärtäisivät, siis jo ihan itsensäkin vuoksi, että he ovat aina lähinnä vain puoli-ilmaisia prostituoituja. Ei mies sellaisen vuoksi tietenkään jätä perhettään.
jos joskus joudut petetyksi ja olet valmis ottamaan pettäjän takaisin älä nyt ainakaan tuudittaudu lauseeseen että routa porsaan kotiin ajaa.
elämäni aikana olen seurannut vierestä viittä ero tapausta, jossa oli uusi nainen tai mies ennenkuin toiselle osapuolelle muistettiin kertoa että sinä et ole sitä mitä loppuelämältä haluan. yksi uusi pari meni naimisiin viisi vuotta myöhemmin ja ovat onnellisia, kolme paria pyöri ja hyöri 2-4 vuotta ja lähtivät eriteille, mutta kukaan en aikasemman puolison luo, yksi palasi kotiin...
"yksi uusi pari meni naimisiin viisi vuotta myöhemmin ja ovat onnellisia¨"
1. "Onnellisia"? Mistä tiedät, kauanko liitto on nyt kestänyt...?
Anyway, tämä kakkosen valinnut "ryhmä" sinun viiden tapauksen otoksessa on siis 20%
2. "kolme paria pyöri ja hyöri 2-4 vuotta ja lähtivät eriteille"
Aivan. Tämän itsestään selvyyden todistaa tutkimuksetkin: uskottomuus johtaa useimmissa tapauksissa eroon, mutta suhde kakkosen kanssa EI jatku. Näitä siis 60%
3. "yksi palasi kotiin... "
Eli 20% onnistui pelastamaan liittonsa.
Jopa tuo sinun sinänsä olematon otoksesi kertoo karua kieltä.
Kun sitten asiaa tarkastellaan suuremmalla otoksella, niin luvut tarkentuvat. Vain muutama prosentti uskottomia jatkaa suhdetta eron jälkeen. Näin se vaan elävässä elämässä on ja syy lienee selvä: uskottomuuden syy on tavallisesti pelkkä ”hauskanpito” (pelimies/patja yhdistelmä), käryn käytyä pettäjä lähes aina yrittää pelastaa liittonsa, jolloin kakkoselle viimeistään selviää mikä hänen asemansa loppujen lopuksi olikaan eikä kakkonenkaan lopulta halua itselleen uskotonta puolisoa.
tota "niinpä niin"
A) (pelimies/patja yhdistelmä): laitoin viestiini että uusi mies tai nainen eli yhdistelmä oli 3x peliMIES / patja ja 2x peliNAINEN / patja
B) "Onnellisia"? Mistä tiedät, kauanko liitto on nyt kestänyt...?: kyseessä on pariskunta jonka kanssa olen yhteyksissä ja liikun paljon. joten varmalla teidolla voin sanoa että avioliitto on kestänyt 6 vuotta yhden kuukauden ja joitakin päiviä päälle tänään, olin heidän häissään
mun viestin pohja oli tuo "älä tuudittaudu uskoon että routa porsaan kotiin ajaa" ja tuo sinun prosentti laskelma 20 / 60 / 20 juuri todistaa että ei petetyn naisen TAI miehen kannata tuudittautua ja pilata loppu elämäänsä odottaen että kyllä se sieltä tulee... sillä näitä on ikävän paljon..
joten vielä kerran HOH!
Sehän onkin varsinainen palkinto, joka puoli-ilmaisia prostituoituja panee.
No kun tämä on uskottomuus -palsta. Tänne eksyvät ihmiset, joita uskottomuus liikuttaa jollain tavalla. Jos ehditään erota "tehokkaasti", niin ei ehdi olla uskoton :).
toi tehokkaasti eroaminen olisi kaikkien petettyjen kannalta paras asia, paskaa niskaan mutta pienempi kasa..
..sanonta,tunkion haisevassa mutta lämpimässä turvallisempaa olla kuin mennä raittiiseen ilmaan ja ei tiedä mitä edessä.nää ihmiset pelkää ja tajuaa vanhana et olimpa tyhmä.lasten takia muka mut kyl se onb omaa pelkuruutta.
Tyhmä se, joka ei osaa parantaa suhdettaa muuten kuin pettämällä. Sinäkään tällä palstalla olisi. Se on kuule ihan eri juttu se. Luulen että vanhana katuu omia pahoja tekojaan ja uskottomuus kuuluu niihin.
Hyvä aloitus. Kirvoittaa varmasti keskustelua. Minä en ainakaan aikaillut. Ukkoni kärähti joulukuussa ja joulun jälkeen pakkasin tavarta valmiiksi eteiseen. Miksei heti? No, lapset saivat ns. perhejoulunsa. Ukko kitisi ja loppujen lopuksi koki tulleensa jätetyksi, kun noin raasti heitin pihalle. Vaan sitä saa mitä tilaa. 25 liitto tuli nollattua nopeasti.
"Miksei kukaan väisty tyylikkäästi?"
Niinpä!
Minä ihmettelen aivan samaa. Miksi kakkonen ei väisty tyylikkäästi, vaan roikkuu jopa vuosia perheellisessä miehessä, jolla ei ole aikomustakaan jättää vaimoaan ja lapsiaan.
Tietenkin mies vannoo rakkauttaan ja yrittää ihan tosissaan pitää kakkosensa leikkitoverina siinä perheen rinnalla. Siinä samalla hän saatta puhua erosta tai ainakin kakkonen saattaa sen niin tulkita, mutta aika tyhmä täytyy olla, että kuvittelee niin käyvän.
Sitten kun peli tulee syystä tai toisesta tiensä päähän (yleensä kun vaimo saa tietää), niin kakkosen pitäisi ymmrtää, että leikki on loppu ja on aika väistyä tyylikkäästi. Miksi alkaa kiukutella kuin 3v kaupan kassalla kun tikkaria ei ostettu, vaikka asia oli selvä jo kauppaan lähdettäessä. Tai no, ehkäpä syy on se sama.
Eli tämän ulkopuolisen henkilön vastuulla on väistyä, kun ukkomies häneen suhdetta pitää? Eikö miehen pitäisi olla vastuussa liitostaan ja olla se, joka ei ulkopuolisiin suhteisiin ryhdy?
Käsittämätöntä, että te petetyt vaimot vaan silitätte petturienne päitä.
"Eli tämän ulkopuolisen henkilön vastuulla on väistyä,"
Tietenkin! Jos ukkomies ei vaimostaan eroa, niin kakkonen lähtee. Luulisi että jo oman itsensä takia lähtisi tyylikkäästi eikä jäisi rippeitä ruikuttamaan.
Tuossa aloituksessa puhutaan tilanteesta, jossa pettäjä haluaa erota. Melkein jokainen vastaus ketjussa ohittaa tämän kysymyksen, kun elämäntehtävänä tuntuu olevan vastuunsiirto kakkosille.
Ymmärsin aloituksen niin, että kakkonen ihmettelee miksi ei vaimo väisty, kun mies on häneen rakastunut?
Eli hän syyllistää vaimoa, kun mies ei saa aikaiseksi/osaa/jaksa tai välitä erota.
Pettäjä voi laittaa eron vireille, eihän siihen muuta tarvita! Ei sitä vaimon lupaa tai allekirjoitusta....
Jos pettäjä ei eroa, niin eikö yksinkertaisinta ole kakkosen väistyminen ihan vain pikkuhiljaa ja pettymystään niellen?
Aloituksesta selviää taas se, että pettäjä ei hevin laita eroa vireille vaan se on petetty vaimo, joka heittää pihalle. Jos ei heti niin hetken päästä, kun asiansa ensin järjestää.
Viimeistään nyt pitäisi kakkosen lampun syttyä, että ymmärtäisi/näkisi millaisen namiskukkelin kanssa on ollut suhteessa jopa vuosia!
Miksi petturi ei sitten eroa. Hän voi edesauttaa tilannetta tekemällä asian käytännön järjestelyt huomioimalla esimerkiksi lastensa kaikinpuolisen hyvinvoinnin eron jälkeen ja myös vaimon, koska näin taataan lasten hyvinvointi. Eroa haluava mies ei varmaan kitsastele osituksessa, ei elastusmaksuissa ja huolehtii, että lapset voivat olla mahdollisimman paljon isänsä luona, mukana matkoilla ym. Näin tekee kunnon mies ja isä. Mutta kun usein odotetaan, että vaimo tekee ratkaisut, järjestää käytännön asiat, pakkaa miehen vaatteet valmiiksi ym ym. Ja vaikka vaimo tämän kaiken tekisi, ei uikuttavaa petturia saa nurkista lähtemään.
Aloituksessa lukee:
"Miksei tällä palstalla ole ketään, joka antaisi mukisematta eron siipalleen tämän sitä toivoessa? "
Tähän kysymykseen et ole vastannut sinä eikä kukaan muukaan.
En ole henkilökohtaisesti tilanteessa, jossa pitäisi erota tai eroa antaa! Eli siinä minun vastaukseni!
En silti ymmärrä lainaustasi vieläkään!
Mistä näistä kirjoittajista tietää kuka antaa eron mukisematta tai sen jälkeen?:)
Jokainen eron tarvitseva voi sen ottaa halutessaan. Mistä aloittaja tietää kenenkin mukisemisesta?
Tarkoitatko, että uskot kaikkien vaimojen vastustavan eroa automaattisesti?
Minä taas uskon, että moni haluaa itse sen eron petoksen paljastuessa.
Kakkosillakin on pelko, että jos pettäjä lupaa hätäpäissään liikaa päästäkseen uuden rakkaansa luokse (joka on tavallista), niin jääkö heille uuteen suhteeseen mitään?
Menevätkö ne kaikki luuseri luettelemat omakotitalot, kesämökit ja autot huonon omatunnon vuoksi!? Usein ne menevät...pettäjä on heikko, johan sen pettäminenkin kertoo.
Rakkaus lentää ulos, kun köyhyys astuu sisään! Vanha viisaus toimii tänäkin päivänä.
Harva kakkonen huolii miestä jolla on vain tuulenhuuhtoma p.... Ja paljon velkaa osituksen jälkeen!
Tiedän tuttavapiiristäni kakkosen, jonka sokaisti miehen omaisuus ja hän on odottanut jo 8vuotta.
Pitkät vuodet odottaa, mutta eihän pettäjä saa mitään irti, kun omaisuudessa on vaimon kotitila yms.
Ai. Eikö se suuri rakkaus korvaakkaan maallista mammonaa.
"Tuossa aloituksessa puhutaan tilanteesta, jossa pettäjä haluaa erota."
Missä siinä niin sanotaan!? Ei missään.
Minäpä luulen, että siinä kakkonen alkaa oivaltaa, ettei mies koskaan jätä perhettään. Ja nyt hän sitten esittää nyt, että vaimon pitäisi jättä mies, kun kakkonen ei muuten miestä saa.
Aivan umpityperä ajatus monestakin syystä. Ensinnäkin:
- vaimo toimii kuten on luvannut: on uskollinen myötä ja VASTAmäissä (jos nyt on kysymys)
- myös mies loppujen lopuksi toimii niin kuin on luvannut.
- vaimo tuntee miehen paljon paremmin, kuin kakkonen. Vaimo on elänyt miehen kanssaan todellista elämää, eli arkea ja paljon pitempää kun mitä kakkonen on miehen leikkikaluna ollut.
""Miksei tällä palstalla ole ketään, joka antaisi mukisematta eron siipalleen tämän sitä toivoessa? ""
Todella hölmö kysymys! Ei se puoliso ole se, joka "antaa eron", vaan tuomioistuin!
Hän joka haluaa erota, laittaa paperit käräjäoikeuteen ja hetken päästä sietlä tulee paperi, jossa todetaan avioeron tapahtuneen. Ei se ero niin tule, että paperi annetaan puolisolle ja pyydetään häneltä siihen leima.
"Eikö se suuri rakkaus korvaakkaan maallista mammonaa. "
korvaa se ja moninkertaisesti. Noissa pettämisjutuissa vain ei ole kysymys siitä suuresta rakkaudesta, vaan kahdesta, kakkonen ja pettäjä, itsekkääst mielenterveyshäiriöisestä ihmisestä.
Kuule, tietääkseni tämä on tosiaan vapaa maa ja kukin saa eron ihan itse sitä halutessaan.
Kukaan ei tietääkseni voi ketään pakolla pitää.
Jokin mättää tässä jutussasi !!
No eihän tossa aloituksessa sanotakaan, ettei eroa voisi yksin ottaa. Siinä pohditaan sitä, miksi ei voida VÄISTYÄ TYYLIKKÄÄSTI.
"No eihän tossa aloituksessa sanotakaan, ettei eroa voisi yksin ottaa. Siinä pohditaan sitä, miksi ei voida VÄISTYÄ TYYLIKKÄÄSTI. "
Niinpä. Ja kun ei edes tarvitse ottaa eroa. Riittä kun toteaa, että on kakkonen ja on jäänyt kakkoseksi, eikä ole koskaan mitään muuta ollutkaan kuin kakkonen, niin lakkaa vain olemasta kakkonen ja lopettaa patjana olemisen.
En tosaan ymmärrä niitä kakkosia, jotka eivät ymmärrä, että mies ei halunnut heitä kuin leikkitoverksi, ja leikin aika on ohi. Pois, hus. Perheen elämä jatkuu.
Sinusta on ok, että perheellisellä miehellä on leikkitoveri ja että vaimoa pidetään pilkkanaan??
Itse lähdin heti "tyylikkäästi" kotoani ja laitoin eropaperit, miehen kerrottua omantunnonvaivoissa salasuhteestaan. En tapellut ja riidellyt ollenkaan, ajattelin että annan heti miehelle vapautensa olla tän suuren rakkautensa kanssa. Mutta siitä seurasi miehen puolelta vaikka mitä tappelua. Soitteli koko ajan ja haukkui pystyyn että mitä piti muuttaa pois, ja hän ei halua eroa eikä mennä sen uuden kanssa naimisiin. No mies ei tiennyt että Suomessa eron saa yksinkin ja se minulla nyt jo on. Eli turha haukkua petettyä ettei väisty, minä väistyin ja itkin yksin suruni. Nyt kun miehellä oli mahdollisuus olla kokonaan sen toisen oma, ei enää käykään hänen luona. Vaan aina kiukkusena kotona, sanoo aikuiset lapsemme. On se kyllä ihme laji - noi miehet!
Olisi ollut pahin painajainen minulle jos vaimo olisi laittanut eropaperit. Jospa teidänkin tapauksessa kakkonen ei halua naimisiin tai muuta vastaavaa. On voinut antaa miehelle hatkat eikä halua oikeaa seurustelua. Tuskin mies sellaista tunnustaa.
"On se kyllä ihme laji - noi miehet! "
On se, yhtä ihmeellinen kuin naiset. Jos taas tarkoitit sitä miesten vähemmistöä, joka pettää, niin vertailu pitää tehä niihin naisiin, jotka pettävät.
"Miksei tällä palstalla ole ketään, joka antaisi mukisematta eron siipalleen tämän sitä toivoessa?"
MINÄ TUNNUSTAN, MINÄ ROIKUIN. EN ALLEKIRJOITTANUT EROPAPERIA, KUN PYYDETTIIN!
Näin se meni. Käry melkein kävi, alkoi näkyä kotiin savua, ja ex alkoi siksi hetimmiten vaatimaan avioeroa, tuli puun takaa, kakkosta ex ei mitään puhunut, sellaista ei ollut olemassa. Sanoin että asiat pitää keskustella, en suostunut allekirjoittamaan eropaperia, mutta aloin vasta tekemään työtä, jos tämä minulle aiemmin ei-tideossa ollut ero nyt tulisi, ja ottamaan asioista selvää. Tästä kului kuukausi ja oikea käry kävi, koska palkkasin etsivän, exän valehdella kotona ihan kaikesta. Meni toinen kuukausi, järjestelin yhä eroa (vakuutukset erileen, ositus lusikkatasoisine jakoineen, asumisjärjestelyt..) mutta laittamatta itse erohakemusta.
Ei laittanut exkään yksin eropapereita, mutta nyt hän kakkonen taustalla huusi minulle kurkku suorana, että olen roikkuja, joka ei suostu eroamaan, että olen roikkuja. Ex ei silti itse hakenut yksin avioeroa tässäkään vaiheessa.
Kaksi kk kärystä hain sitten eroa yksin, sen jälkeen kun olin ensin yksin hoitanut avioeroon liittyvät käytännön järjestelyt esivalmiiksi niin, että erossa ei enää tarvinnut rahasta tai muustakaan riidellä.
Totean myös, en väistynyt tyylikkäästi. Siihen en saanut mahdollisuutta, kun ex valehteli kotona kaikesta. Valheisiin ei voi vastata tyylikkäästi, kyllä se menee huudoksi, kun päin näköä kerrotaan päivä toisensa jälkeen poskettomia ei-totuuksia, olen inhimillinen ihminen. Kakkosta en silti koskaan tavannut, joten häneen päin katson toimineeni aivan tyylikkäästi, kakkonen on uskossaan avioeroni toteutumisesta yhä exän kertomusten varassa.
Miten sen TYYLIKKÄÄSTI VÄISTYMISEN sitten jokainen kokee. Minä olen mies, jota on petetty vaimon taholta. Kaikki lähti liikkeelle vaimon puolelta tulleelta avioero ilmoituksella. Ihmettelin ensivaiheessa suunnattomasti mistä on kyse, koska käsitykseni mukaan meillä on ollut hyvä ja pitlä liitto. Kolmatta osapuolta ei kuulemma ollut vaan tietyt määrittelemättömät asiat olivat alkaanet " nyppimään " ja " rakkaus oli kuollut" .. Luonnollisesti halusin keskustella hänen kanssaan tilanteesta, mikä pielessä jne, Parisuhdeterapeutillakin kävimme alkuvaiheessa kahdesti. Kuukausi eroilmoituksesta minulle selvisi, että vaimolla olikin ollut salasuhde vapaaseen mieheen. Tieto tietenkin masensi vaikka masentavaa oli koko alkanut eroprosessikin. Parisuhdeterapeutin luona käydessä vaimo kielsi jyrkästi kolmannen osapuolen. Mitä erron tulee, en ole pistänyt hanttiin, vaimo saakoon eronsa ja on nyt muuttanut hankkimaansa uuteen kotiin. Salasuhde tai eihän se enää salasuhde ole ilmeisesti jatkuu edelleen, mutta se ei ole minun asiani enää. Milelenkiintoista tässä on se, että vaimo käy vanhassa kodissamme edelleen, luvannut tulla pesemään ikkunoita, pyykkiä yms. ja saan kuulemma vierailla hänen luonaankin silloin kun haluan, toinen asia on haluanko ja miksi kävisin ? Asiallisissa väleissä siis olemme edelleen, mikä on tietenkin lastenkin kannalta hyvä asia, mutta hiukan erikoiselta tämä erokuvio tuntuu. Miksi piipahdella kotona, jos on uusi koti jo hankittu ja salarakaskin voi nyt tavata häntä vapaasti. En siis miehenä ole ollut laittamassa kapuloita vaimoni hakeman avioeron rattaisiin, jos vaimo on rakastunut toiseen mieheen niin minkäs voit. Koti tässä rikotaan ja lapset kuten itsekkin kärsimme tilanteesta, mutta vaimoani nämä asiat eivät näytä hetkauttavan, totumme kuulemma tilanteeseen. Elämä on, ja joskus asiat tulevat eteen tilaamatta ja odottamatta.
Mies Tampereelta. pettäjä-exät piipahtelevat mielellään ex-perheidensä kodeissa, hyvän ystävyyden, ilon ja lasten merkeissä. Se on heille samaa elämää jota he viettivät jo uskottomuuden aikana, itsekästä elämää,jossa heille kuuluu kaikki rusinat elämän pullasta. Avioliiton aikana heillä saa olla avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita ja he saavat yhtä aikaa nauttia kivasta perhe-elämästään.
Tottakai haluavat olla palata experheidensä kotiin,silloin kun itse haluavat ja omaan aikaan tämä sopii. Exkotiin piipahtelut pitää selittää, joten pettäjä piipahtelee exkodissaan "lasten vuoksi" ja sinä saat syyt niskoillesi, jos ""et ymmärrä lasten parasta" tai "et osaa erota ystävänä kuten fiksut".
Laita rajat vihdoin. Tee päätös, koti on sinun kotisi, jonne sinä kutsut vain sellaisia ihmisiä, joista itse nautit. Eronnut vanhempi on itse ja yksin velvollinen järjestämään oman asumisensa niin, että voi tavata omia lapsiaan muuallakin kuin exänsä kodissa.
Jos sinä itse et laita rajoja, pääset monien exvaimojen kanssa samaan loukkuun. Heidän exmiehensä viettävät vuosi toisensa jälkeen joulut ja juhlapyhät exvaimon ja lastensa kodissa. Alivastuullisina ja liukkaina eivät koskaan järjestä omaa asumustaan niin, että voisivat pitää lapsiaan omassa kodissaan, siellä perhejuhlaa viettäen. Alivastuullinen pääsee myös asumisessaan halvalla, kun hyväksikäyttää exänsä kotia lastensa tapaamiseen, joten alivastuullisen omat rahat säästyvät omiin rientoihin.
Suunnittele, milloin ero no vaiheessa että voit laittaa ovet kiinni, hoida mm. exvaimon hlökoht tavarat pois, minne tahansa varastoon, jos ei huolehdi niistä itse. Sitten lopulta laitat kotioven lukkoon ja kiellät jämäkästi exvaimoasi tulevamasta sisään muuta kuin lapsia hakemaan. Mukana seuraa ...hmm...kostobonus. Naimaton miesrakastaja häipyy kuin p*u saharaan, kun vaimosi uudessa kodissa alkaa pyöriä lapsia. Et kai kuvittele, että hän oli isäpuolen paikkaa hakemassa?
Vaimo on kerännyt kaiken henkilökohtaisen tavaran pois ja tarkoitus on, että yksi lapsistamme eli nuorin tulee asumaan hänen luonaan suurimman osan ajasta. Totta on, että vaimon hankkima asunto on niin pieni, että siinä ei juuri kaksi ihmistä kovin viihdy. Olemme kaikesta huolimatta asiallisissa väleissä, mutta yhden asian olen hänelle tehnyt selväksi. Tuleviin perhjuhliin yo- häät, ristiäiset en halua, että hän tuo tätä salarakastaan vaikka tästä kakkosesta joskus voisi ykkönen tullakkin, Se on kova periaate, mutta jos tämä aviorikoksen toinen osapuoli kehtaa naamaansa näyttää lähtee ukko ja lujaa.
Luulisi juhlinnan kohteen päättävän ketä juhliinsa kutsuu.
Ymmärrät kai, että tuollainen uhoaminen on naurettavaa? Et sä voi eks-vaimoasi määrätä, kenet hän voi tuoda mukanaan teidän yhteisten lapsien juhliin. Lapsilla on oikeus kutsua hänet heidän juhliinsa. Oletko ajatellut tuota mahdollisuutta? Jos näin käy, niin sä kai olet niin lapsellinen, että jätät osallistumatta lastesi juhliin?
Nyt mies kokoa itsesi ja lopeta tuollainen ajattelu. Sun vaimo läksi. Lapsiasi sä et ainakaan vielä ole menettänyt. Näytä olevasi asiallinen aikuinen. Vietä juhlat iloiten lastesi onnesta vaikka se äidin uusi olisikin juhlissa mukana. Sä pystyt siihen kun sun on pakko.
Aikuinen ei tartte joustaa periaatteistaan, ykköstynyttä ei tarvitse tavata koskaan missään jos ei itse halua. Lastenkaan juhlien vuoksi ei tartte joustaa, tästä ei pidä syyllistää itseään, vaikka eronnut pettäjä tietenkin yrittää taas syyllistää "et ole aikuinen hei" korttia käyttäen.
Välien rikkoutumiset läheisiin ovat minäkeskeisille pettäjille yllätys eron jälkeen, ei hänen minäkeskeinen maailmansa sitä etukäteen ymmärrä. Pettäjä on salaisestti, omassa päässään, kuvitellun "hienon eron" ja sen, miten kaikkien jälkeen sujuu eron jälkeen upeasti. Todellisuus tulee vastaa, petetyn ja lasten oma tahto tuottaakin toisenlaista käytöstä kuin sen roolin, jonka pettäjä heille kuvitelmissaan itse antoi.
.
Jos kakkosmies on tavallinen mies, ei hän ole hakeutumassa sukujuhliin, ei mies kehtaa tulla pokkana näytille ihmisjoukkoon, jossa tiedetään mikä mies. Yksi tavallisten miesten asenne on, että toisen miehen vaimon 'vienyt' mies on aika luikero miehekseen, mies-ykköstyneitä on tosi vähän.
"Et sä voi eks-vaimoasi määrätä, kenet hän voi tuoda mukanaan teidän yhteisten lapsien juhliin."
Totta kai voi! Ja on määrännytkin, kuten luit. Se on sitten taoinen juttu, totteleeko exvaimo ja että mitä siitä seuraisi, jos ei tottele. Exvaimo saattaa kuitenkin ymmärtää, että seuraukset ovat sellaisia, että on viisasta olla kakosta tuomatta. Näin se menee. Esimerkiksi meillä.
Kuka meistä ottaa sen tiedon silmää räpäyttämättä saadessaan tietää että toinen on pettänyt ja rakastunut toiseen ????
ja vieläpä tyylikkäästi hyväksyy asian ??
Mistä löytyy näin ihmeellinen olio ? Se joka sen kohteeksi ei ole joutunut voi olla näin tyhmä ja tunteeton että tekee tämän kaltaisen aloituksen.
Myötähäpeä sinulle ap !
Ap lienee se tavallinen kakkonen, joka kuuntelee skeidaa kuinka suuresti heitä itseään rakastetaan mutta eroa ei tule vain koska paha vaimo ei suostu eroamaan. Eromattomuus on tyylittömän (kakkonen uskoo olevansa olla vaimoa tyylikkäämpi) vaimon syy. He uskovat rakastunein sinisilmin pettäjän tarinaa ymmärtäen eroa odotellen, tuntematonta vaimoa mielessään tyylittömäksi haukkuen.
Jos kävisivät kysymässä, huomaisivat että tuolla aktiivisen iloisella, tavallisella, rehellisellä ja usein ulkoisestikin tyylikkäällä suomalaisella vaimolla ei ole tietoa, että mies haluaisi eroa eikä tietoa kakkosestakaan. Hänellä on vain jatkuvan ahkerasti työssä paljon käyvä mies.
mies ilmoitti toisesta naisesta, en voinut kun lähteä, millä alkaa taistelemaan rakastuneesta miehestä, toisen naisen kanssa josta mies ainakin sillä hetkellä omastamielestään sai enemmän kuin multa, oli hänelle se sopivampi? hänelle ei riittänyt mun rakkaus ja se mitä elämä mun kanssa olisi tarjonnut. mulle rakkaus ei ole sitä että siinä pyörii toinen nainen kuvioissa, joten mitä muuta mahdollisutta on, mulle ei ollut muuta. kyllä vituttu, satutti ja teki mieli raivota, mutta mitä se auttaa, ei mitään. sillä tosiasia on että jos en kelpaa tällaisena en voi muutakaan..
katkeruuteen en sorru, se on varma - mutta voitte olla varmoja että jos korviini kantautuu että se suhde päättyy eri teille - olen ensinmäisenä avaamassa skumppa pullon - sen verran vieläkin vit..
Outoa että sillä miehellä riittää pokkaa pettää muttei uskallusta kertoa vaimolle rakastuneensa toiseen.
Varsinainen luuseri mieheksi.
Outoa ettei rakastuneella miehellä ole uskallusta erota ihan itse. Tänä päivänä kun sen eron Suomessa saa selittämättä.
Vedetäänköhän sua ap linssiin ??
". Ei siinä mikään tarkoitus satuttaa ole, vaan päällimmäisenä on se pelko siitä, miten toinen reagoi (yleensä huonosti). "
Pelko? Pupuko pettäjämies on? Pelkää vaimonsa huutoa? Pupu,ieehen sijaan, vaimon pitää ottaa tyylikkäästi vastuu miehen sijaan avioerosta vaikka ei tiedä sinusta mitään? Teinikä olet?
Mieti aikuisten oikeesti miten aikuinen hoitaa avioeronsa, edes mieti, vaikka pupupettäjäsi ei uskalla toteuttaa.
Ero ei tule yleensä yllättäen, vaikka siitä ei yleensä ääneen puhuta. Heikommalla oleva osapuoli rakentaa paljon suojakilpiä itselleen. Siis asioita, jotka pitää rikkoa jos ero tulee. Hankitaan uutta asuntoa tai muuta kallista, remontoidaan, suunnitellaan matkoja jne. Tällainen tulevaisuuden sitoumusten lisääminen on tyypillistä, ja jos niihin ei mene mukaan, tulee itkua ja syyttelyä.
Kaikkein olennaisinta on näissä eroissa ollut, että (olen mies) nainen on herättänyt kiintymystäni ja suojelunhaluani. Saanut uskomaan, että juuri nyt hän tarvitsee tukeani. Nyt jälkeenpäin suorastaan hämmästyttää, miten jokaisen itse aloittamani eron kohdalla naisella oli jokin gradu valmistumassa tai muuten erityisen vaikea tilanne, jonka yli hänet piti auttaa ja jonka selvittyä kaikki helpottaisi. Olen ajatellut, että sen saavutettuamme olen vapaa velvoitteistani ja hän vahvempi kestämään eron. Ja "sattumalta" tämä tavoite lykkääntyy ja lykkääntyy. Herrasmiehenä mieleeni nousee, että jätän hänet laiskuuttani ja itsekkyyttäni vaikealla hetkellä.
Jos ero nousee vieläkin pinnalle, tulee selviä uhkailuja. Nainen jättää kaiken ja lyö elämänsä läskiksi. Masentuu, ehkä vahingoittaa itseään. Ehdotan hänelle, että pitäisi yhteyttä ystäviinsä. Ei käy, vain minä kelpaan. Olen hänen ainoa ystävänsä. Kaikki muut ongelmat kutistuvat verrattuna hänen heittelehtivien mielentilojensa hoitamiseen.
Tämän vuoksi erot ovat olleet pitkiä ja stressaavia. Jättämiseen verrattuna jätetyksi tuleminen on henkisesti hyvin helppoa. Kestää vain ja kohti uusia seikkailuja, riittää että hoitaa itsensä. Eroaminen taas on pieni ja pettävän helpontuntuinen päätös, jonka voi tehdä koska vain, mutta jolla voi olla valtavan hankalat seuraukset. Siksi sitä tulee lykättyä, juuri nyt ei ole hyvä hetki. Tämä tietenkin jatkuu loputtomiin.
Eron jälkeen helpottaa, mutta henkinen taakka jatkuu pitkään vaikka pääsisikin heti henkisesti irti exästä. Pitkä stressi ja vääristynyt elämä painavat kun normaali elämä ja tunnemaailma pitää opetella melkein tyhjältä pohjalta uudestaan.
Jospa ensi kerralla kokeilisit eroa ilman pettämistä? Tulet huomaamaan, että se on tuhat kertaa helpompaa.
Onko pakko aina olla uusi suhde valmiina odottamassa?
Olet nuori vielä, joten ehdit muuttaa elämänasennattasi ja voisit aloittaa sen sillä, että et muuta jokaisen naisen kanssa heti yhteen asumaan.
Tunnut olevan liian ailahtelevainen, joten ilman sitoumuksia on helpompi päästä eroon entisestä.
Voi ihmisparka, enhän minä kirjoittanut missään kohtaa pettäneeni. Muistaakseni en myöskään kertonut ikääni. Enkä sitä, muutanko yhteen helposti (en muuta, päinvastoin.)
Ei ihme, ettei kukaan koskaan rakasta sinua. Kuvittelet olemattomia. Se inhottaa ihmisiä.
Jamppa, tämä on uskottomuuspalsta! Sinun pitää kertoa tarinasi avo-tai avioerokeskusteluun. Siellä tapaat kaltaisiasi, sellaisia kirjoittajia, jotka eivät pääse kumppanistaan helposti eroon. Sehän oli kirjoituksesi sisältö? Eli olet niin napakymppi ihmisenä, että kaikki sinut haluavat pitää.
Toisekseen sinä et tiedä kenenkään toisen rakastamisesta tai rakastetuksi tulemisesta yhtään mitään! Joten älä sinäkään turhaan arvaile!
Ei kun halusin kertoa miksi eroaminen on vaikeaa vaikka haluaisi erota. Vastasin kirjoituksellani kirjoittajan 'Pelokas pettäjä' viestiin.
En tietenkään tarkoittanut sitä omakehuksi koska mainitsin myös tulleeni jätetyksi ja että se on ollut mielestäni henkisesti helpompaa kuin jättäminen.
Nyt kun olemme molemmat olettaneet toisistamme perättömiä, olemme tasoissa ja voidaan tehdä sovinto ja jatkaa itse asiasta kinaamista jos sitä vielä on.
Ajattelehan asiaa omalle kohdallesi. Ihan oikeasti ajattele. Olisitko itse heti valmis jakamaan lusikat, kun pettäminen paljastuu? Sä olet todella sinisilmäinen ja naiivi, jos uskot, että pettäjän puoliso aina vaikeuttaa eroa.
Vapaassa maassa jokaisella on oikeus purkaa parisuhde halutessaan. Myös sillä pettäjällä. Ei hänen ole mikään pakko petetyn mielen mukaan toimia. Miksi sysäät vastuun eron ottamisesta petetyn harteille? Ihminen joutuu petetyksi ja sitten hänen pitäisi vielä eroakin alkaa puuhata. Voi jestas! Mistä sunlaisiasi hölmöjä oikein sikiää?
Tottakai, jos joutuu petetyksi, eikä pysty sitä antamaan toiselle anteeksi, ja jos toinen ei edes pyydä anteeksi, niin silloin sinun pitää ajatella itseäsi ja lähteä rakentamaan omaa uutta elämää! Eihän siinä ole mitään järkeä, että jää odotteleen, mitä pettäjä seuraavaksi tekee. Valta otetaan, sitä ei anneta!!! Se on sitä kuuluisaa oman elämänsä herruutta.
Oletkohan kuitenkin itse se suurin hölmö?
Vai että valta, mihin katosi rakkaus.................
Vai että avioliitto on jotain valtataistelua? Mihinkä se rakkaus ja toisen kunnoittaminen jäi?
Väitätkö sä ihan tosissaan, että kaikki petetyt haluaa heti eron? Mä en vaan mitenkään näe petetyn velvollisuutena sitä käydä hommaamaan.
Mun mies petti ja meille tuli ero. Yllätyitkö? Mutta ei suinkaan heti kun sain tiedon asiasta. Mä harkitsin tarkkaan mitä mä teen. Ei mulla ollut minnekään kiirettä. Mä halusin katsoa pelin loppuun saakka. Ihan oman itseni takia. Halusin varmistaa, että ero todella oli oikea ratkaisu. Ja ihan yhdessä ja yhteisymmärryksessä ne paperit allekirjoitettiin.
Mun mielestä mä toimin erittäin järkevästi vaikka tilanne olikin kamala ja yllättävä. Jos heti olisin kerännyt kamani ja lähtenyt, niin moni asia olisi jäänyt kaivelemaan.
Pikaisten erojen seurauksia saa lukea tälläkin palstalla. Pettäjä ruikuttaa takaisin ja petetty kertoo, että kyllä mä sen takaisin otan jos se vaan mut huolii. Mä en ota.
Pikaero tai harkittu, lopputulos on usein sama. Ymmärrän petettyjä harkitsijoita, mutta pikaisestikin saa jättää. Jos sinua on todella loukattu, ei ole syytä päivääkään kauemmin kuin on ihan pakko enää lisää kärsiä ja katsella omassa kodissasi sinua loukannutta, jos ei halua. Erosin nopeasti, sillä en voinut käryn jälkeen yhtäkään yötä nukkua samassa kodissa pettäjän kanssa, en edes olohuoneessa. Ajatuskin oksetti. Mäkään en ota takaisin.
Ihmettelen joskus heitä, joille sama sänky kelpaa sellaisen kanssa, joka nukkuu muualla toisenkin kanssa samassa pedissä, mutta jokainen tavallaan.
Sitähän kakkoset tekevät, eivätkä valita yhtään! Jos eivät voisi mennä sänkyyn miehen kanssa, joka nukkuu jo toisen kanssa niin ei olisi yhtään kakkosta...
Sehän onkin juuri uskomatonta!! Mitä näiden korvien välissä liikkuu?
mistä näitä hölmöjä: en ottanut kantaa edellisessä vietissäni siihen, että pikaero vai vähän enemmän harkittu ero. Sehän riippuu ihan ihmisistä, tilanteesta jne. Otin kantaa ainoastaan siihen, että jos on petetty ja EI pysty antamaan anteeksi, niin miksi silloin jäädä odottamaan pettäjän seuraavia siirtoja?? Siinähän petetty alistuu hölmöllä tavalla pettäjän "armoille". Se on ihan vääränlainen asenne petetyllä, jos siihen ryhtyy.
Ja vallalla tarkoitin juuri sitä oman elämän ottamista omaan ohjakseen, eikä siirtää sitä epäluotettavalle ihmiselle. Ja vielä lopuksi, ei kai voida ihan hirveästi puhua kunnioituksesta ja aidosta rakkaudesta, kun lähtee pettämään. Kyllä siinä niin rakkaus kuin kunnioituskin mällätään toisen naisen rinnuksille.
Hyvä seksi ei samassa sängyssä nukkumista vaadi. Mitä valittamista siinä on?
Ihan samaahan se pettäjämieskin tekee. Jos eivät tekisi ei olisi pettäjämiehiä! Mitähän niiden korvien välissä liikkuu?
Rakkautta vain!
Miksei kukaan eroa tyylikkäästi? Tyylikkääseen ja hyvin hoidettuun eroon ei kuulu pettäminen. Avioeronhan voi tosiaan ottaa puolisoa kunnioittaen ja lapsia ajatellen.
Onko jokainen nähnyt elämässään vain näitä likaisia eroja omassa lähipiirissään ja ystävien keskuudessa?
Sieltä on saatu malli! Toinen huomio on, että nämä nuoret aikuiset eivät ole edes kasvaneet toisten parisuhteiden kunnioittamiseen. Media toitottaa pettämisistä ja uusioperheistä niin kuin se olisi ainoa oikea elämäntapa!
Tyylikkyyttä ei pidä sotkea puolison kunnioittamiseen tai arvostukseen. Jos kunnioittaa ja arvostaa puolisoaan ns täysin rinnoin, tuskin hänestä edes haluaa erota. Eroaminen tyylikkäästi on myös pirun vaikeaa yksin, koska parisuhteessa on kaksi. Vaikka itse haluaisi hoitaa eron maailman tyylikkäimmin, niin se ei onnistu, jos kumppani haraa vastaan.
No minä olen nähnyt avioeroja, uskottomuudella ja ilman, vaikka kuinka paljon. Kaikki niistä on hoidettu siististi. Myös vanhemmat ihmiset ovat eronneet, mutta eivät sittenkään ole lähellekään toistensa vihamiehiä, päinvastoin. Olen läheltä seurannut muutaman laajennetun uusioperheen elämää, johon kuuluu vanhempia nyksineen tai vielä nyksempiä. Kaikkiin pidetään yhteyksiä, ketään ei jätetä yksin.
Tyhmä väite. Et voi tietää, että muiden erot menivät "siististi". Eroriidat ja posketon alhainen käytös jäävät usein jopa vain osallisten tietoon. Tutuille esitetään, että ero meni hyvin, tai jotain yleisluoteista. Ei intiimejä, likaisia ja satuttavia yksityiskohtia tuoda esille.Jos olet kuullut vain "siististi hoidetuista" eroista, voit jopa olla ihminen jolle ei kukaan ei halua avautua.
Pidäpä erillään eroriidat ja alhainen käytös. Tottakai erossa aina jonkun verran riidellään, kuten liiton aikanakin, se on siistiä, normaalia, jopa toivottavaa. Alhainen käytös ei ole. Mutta ennen kuin voi sanoa mikä on alhaista käytöstä, pitäisi tuntea tarkalleen liiton ja eron yksityiskohdat, parin persoonat ja kuunnella samasta asiasta molempia osapuolia. Mikäli tunnistaisikin alhaisen käytöksen, niin siitä ei loppupeleissä ole mitään hyötyä kenellekään. Erossa kannattaa olla aina hyvin diplomaattinen ja unohtaa toisen kaikenlainen arvostelu. Sama pätee kyllä muulloinkin. Kokeilkaapa. Puhukaa, keskustelkaa, vaihtakaa mielipiteitä toisen ihmisen kanssa, mutta niin, ettei käytä koskaan arvostelevia ilmaisuja keskustelukumppanista.
Olen myös seurannut erittäin siistejä eroja, mutta riidattomia ne eivät ole olleet. Lopputulos lienee kuitenkin onnistunut, koska yhteyksiä pidetään edelleen tiiviisti. Tavalliset uusioperheen kuviot tuntuvat varsin yksinkertaisilta. Kun elämässä on mukana kaikkien eksät, jokunen eksän eksä, kaikki heidän lapsensa, joidenkin pari lasten lasta jne. niin erot ovat onnistuneet paremmin kuin hyvin, yhteydenpito jos mikä sen osoittaa.
Olet kyllä oikeassa. Minä en ollut diplomaatti, huusin kunnolla ja katkaisin loppuelämäksi välit, se oli minulle onnellinen eron lopputulos. . Moni kärsii ja ahdistuu exänsä läsnäollessa lasten vuoksi, Ei voi tyrkyttää omaa eroratkaisuaan ainoana oikeana. Jos ex on loukannut todella pahasti (väkivalta, alkoholismi, törkeä/pitkä uskottomuus seurauksineen esim lehtolapset., sp-taudit) neuvoaja toimii väärin jos sanoo tuolle ihmiselle että sinun pitäisi olla ystävä exäsi kanssa.
"Mutta ennen kuin voi sanoa mikä on alhaista käytöstä, pitäisi tuntea tarkalleen liiton ja eron yksityiskohdat, parin persoonat ja kuunnella samasta asiasta molempia osapuolia."
Ei ole noin vaikeaa. Ensinnäkin tulee mieleen kaksi asiaa, jotka ovat alhaisia:
pettäminen ja ero.
1. on erittäin alhaista pettää toisen ihmisen luottamus ja toimia hänen selän takanaan toisin kuin nimen omaan on sovittu. Se on niin alhaista, että sellaisen jälkeen on aivan turha odottaa toiselta yhtään se "perempaa" käytöstä.
2. Ero on jo itsessään petos. Siinä irtisanoudutaan selvästä sopimuksesta ja lupauksesta. Jos liitossa on lapsia, niin siinä irtisanoudutaan vanhemmuudesta!
"Jos liitossa on lapsia, niin siinä irtisanoudutaan vanhemmuudesta! "
Ei, vaan vanhemmat eroavat toisistaan, ei lapsistaan.
Sinulla on kovin ahdasmielinen käsitys pettämisestä ja erosta. Relaa vähän, niin sinulla on edes jonkinmoinen mahdollisuus nauttia elämästä. Vai elätkö nimenomaan sitävarten, että voit arvostella, tuomita ja halveksia niitä, jotka eivät toimi sinun haluamallasi tavalla.
" Jos ex on loukannut todella pahasti... neuvoaja toimii väärin jos sanoo tuolle ihmiselle että sinun pitäisi olla ystävä exäsi kanssa. "
Eihän kukaan ole sanonut, että exän kanssa on aina pakko olla ystävä. Ei mitään sinnepäinkään. Vaikka ex olisi loukannut todella pahasti, niin silti voi olla väleissä hänen kanssaan. Välien puolestaan ei tarvitse olla kummoiset, kunhan moikataan silloin (harvoin) kun tavataan yms. yksinkertaista.
"Ei, vaan vanhemmat eroavat toisistaan, ei lapsistaan. "
Just joo. Siinä taas joku lapseton kyökkipsykologi jauhaa peetä.
Jos vanhemmat eroavat, niin yleensä he myös alkavat asua ero kodeissa, eikö?
Lapsia ei voi (eikä saisikaan) jakaa kahtia. Näin ollen toinen vanhemmista EI asu samassa kodissa eikä siis ole läsnä lapsensa arjessa.
Vanhemmuus EI ole sitä, että on siittänyt tai synnyttänyt lapsen. Se on sitä, että on läsnä lapsensa arjessa, että on paikalla _aina_ kun lapsi tarvitsee. Kun lapsi on pieni ja hän kaatuu polven ruvelle, hän tarvitsee vanhemman turvaa. Kun hän on isompi hän tarvitsee tukea muissa asioissa, vaikkapa tultuaan kiusatuksi koulumatkalla, tai läksyissä tai miljoonassa muussa asiassa.
Tietenkin, jos sinä et edes lasten kanssa samassa osoitteessa asuessasi ole ollut lapsillesi vanhempi, vaan iltasi kuluu baarissa tai kavereiden kanssa, niin mikään ei muutu, vaikka muutat pois.
"Sinulla on kovin ahdasmielinen käsitys pettämisestä ja erosta."
Ahdasmielinen? Toisen ihmisen luottamuksen pettäminen, kusettaminen, valehteleminen - sen kaikkein tärkeimmän aikuisen, oman puolison, joka luottaa sinuun, pettäminen - onko se ahdasmielistä, kun toteaa edellä sanotun olevan väärin!?
"Relaa vähän, niin sinulla on edes jonkinmoinen mahdollisuus nauttia elämästä."
Sinäpä sen sanoit! Kun on tehtävä valinta: kantaa vastuu lapsista tai "nauttia elämästä", niin sinä valitset ... no "nauttia elämästä" tietenkin. Siinä on kiteytetty sinun ajatus- ja arvomaailmasi. Ei sinä-sinä-sinä, sinun pitää saada sitä jaa tätä, jos joku paheksuu pettämistä, hän on "ahdasmielinen", koska se rajoittaa sinun "oikeuttasi" saada kaikki - vaikka petoksella - mutta ilman vastuuta ja seurauksia. Toivon todella, että sinulla ei ole, etkä koskaan tee, lapsia!
Tässä vielä vähän faktaa eroperheiden lapsien tilanteesta. Monet tutkijat sanovat, että esiin tulee vain jäävuoren huippu. Eronneita, siis ”syyllisiä”, on niin paljon, että asiasta on vaikea edes keskustella, kun jopa selvääkin selvemmät tulokset koetaan syyllistämiseksi.
1. Koulupsykologit: 20%:lla avioerolapsista esiintyy erilaisia psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, jotka häiritsevät merkittävästi heidän elämäänsä. Heillä on aikuisina kaksi kertaa todennäköisemmin psyykkinen sairaus, päihteiden käyttöä ja he epäonnistuvat ihmissuhteissaan. Lapsilla varoitusmerkkejä ovat jaksamisen vaikeudet, nukkumisen tai syömisen ongelmat, kasvanut viha, suru, pelko tai kehityksen taantuminen.
Lähde: National Association of School Psychologists (http://www.nasponline.org/resources/parenting/divorce_ho.aspx)
"20% of children of divorced parents experience a variety of ongoing psychological and social difficulties that significantly interfere with their lives. As adults these people are twice as likely to experience mental illness, substance abuse, and failed relationships. In children, warning signs of coping difficulties can include problems in sleeping or eating, increased anger or sadness, fears, or regression."
2. Avioerolapsilla esiintyy käytöshäiriöitä, sopeutumattomuusongelmia, muita alhaisempi koulumenestys ja sosiaalisia ongelmia.
Aikuisiällä he kärsivät psyykkisistä- ja ihmissuhdeongelmista sekä heikommasta sosioekonomisesta asemasta.
Lähde: PubMed, Life-span adjustment of children to their parents' divorce (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7922276).
Siinä nyt pari esimerkkiä, mutta näitä riittää netin täydeltä - siitä vain googlettamaan.
Tutkimus toisensa jälkeen, niin Suomessa, muualla euroopassa kuin Yhdysvalloissakin, tuo esiin sen valitettavan tosiasian, että avioerolapsilla on _huomattavasti_ enemmän ongelmia sekä lapsuudessa että myöhemmin aikuisena. Suurin avioerojen syy on uskottomuus (Väestöliitto & Helsingin yliopisto, Kontula et al)
"Näin ollen toinen vanhemmista EI asu samassa kodissa eikä siis ole läsnä lapsensa arjessa.
"
Noh, minulla ja monella eronneella tuttavallani, ei lasten isä ollut kotona asuessaankaan läsnä lasten arjessa. Jos oli, mies/isä vaati huomiota, oikutteli, kiusasi tai muuten vain oli olevinaan muita parempi. Arvatenkin se rasitti kaikkia muita. Ero oli enemmän kuin aiheellinen eikä se aiheuttanut muuta kuin kurjuuden päättymisen.
Erolasten ongelmat eivät johdu erosta, vaan vanhempien liiton aikaisista monenmoisista ongelmista. Vasta kun lapsi tuntee olonsa tarpeeksi turvalliseksi, hän kykenee reagoimaan niihin. Omat lapseni paljastivat vasta vuoden eromme jälkeen, että heidän isänsä pahoinpiteli heitä fyysisesti. Myös henkisen väkivallan laajuus paljastui.
Tuossa edellä sanottiin "nauttia elämästä". Juuri tuota kannatan. Eron jälkeen minullakin on jäänyt paljon enemmän aikaa ja voimavaroja lapsilleni, nauttia elämästä lasten kanssa. Uuden miesystävänikin kanssa lapset tulevat paremmin juttuun kuin oman isänsä.
Niin, ja nyt äiti vehtaa varatin kanssa. Tosi hienoa.
Kyllä kuule se pettäminenkin on tietoinen valinta !
Mies on velkaa sen verran että joutuu kertomaan kyseisen asian itse. Omistamisesta ei ole kysymys. Tuskin kukaan järjissään oleva haluaa valehtelevaa petturia pitää väkisin itsellään.
Kantakoon vastuunsa itse. Minä en ainakaan siivoa kenenkään jälkiä.
Entäs kun ollaan avoliitossa, miehellä on toinen nainen ja hän haluaisi eron ja maksaisi avovaimonsa asunnosta ulos, mutta avovaimo ei halua lähteä. Miten erota avovaimosta, jollei hän sitä halua?
Yksinkertaista. Jos asunto on molempien nimissä, niin mies lähtee itse. Maksaa avopuolisolle oman osuutensa asunnosta ja that's it. Miksi sen avovaimon pitäisi lähteä mihinkään kodistaan?
Jos asunto on yksin miehen omistuksessa, niin eikun vaan lukot vaihtoon ja that's it.
Minkä hemmetin takia aina sen petetyn pitäisi olla valmis kodistaan luopumaan ja muuttamaan muualle? Eikö se, jolla on huono olla liitossa pääsisi paljon helpommalla, jos lähtisi itse?
Onnistuisi näin. Mies tunnustaisi, että sinä olet olemassa, silloin avovaimo lähtee jos haluaa, jos ei, mies muuttaa, aika sukkelaan. Kun tunnustaa sitten menee enää vähän aikaa eroon.
Asenne "mä petän mutta avokin pitää lähteä ulos 50/50 kämpästä" on itsekkään ihmisen asenne. Se joka pettää, hän muuttaa, eikä rääkkää puolisoaan uskottomuuden lisäksi vielä asunto-ongelmalla.
Pettäjäsi tajuaa, että mies joka ensin pettää ja sitten ajaa oman vaimonsa pihalle yhteisestä kodista ei ole arvostettu muiden miesten joukossa, miehen maine todella menee. Joten ei mies oikeasti tätä avokille ehdota, kunhan valehtelee sulle.
Pettäjä lähtee. Piste. Kaikki ongelmat on ratkaistu! Jos pettäjä siinä menettää kämpän puolikaan, niin se oli pettämisen hinta. Turha uikuttaa. Olisi eronnut ensin.
Avovaimo maksaa pettäjän ulos ja antaa lähtöpotkut persuksille! Mihin hänen tarvitsee kotoansa lähteä? Luuseri kärsii, luuseri lähtee....
Paitsi jos tämä onkin pettäjän juoni saadakseen kakkosen pois kimpustaan?
Hän kertoo syyksi, että ei saa avovaimoa ulos asunnosta.....:)
Minä lähtisin mielelläni tyylikkäästi jos miehellä olisi sen verran munaa että kertoisi suoraan säädöistään. Sen sijaan pelaa jotain pelejä selän takana ja soittelee ties mille kyläxxxxxx heti kun silmä välttää.
Miksi se on niin vaikeaa petturille häipyä itse takavasemmalle jos se "sopivampi" on kuviossa? Miksi omistushalu on niin kova ettei voi sanoa että tämä oli tässä, mulla on uusi kuviossa ja moro? Sanoisin että terve menoa vaan ja onnea tulevaan.
Mikset itse häivy jos se häiritsee? Olet aivan yhtä syyllinen kuin miehesi.
hasta la vista. Mikä häipymisen tekee itsellesi niin vaikeaksi? Voisit sanoa ykskantaan "se on moro nyt, onnea tulevaan". Olisi nimittäin todella tyylikkäin vaihtoehto.
Pelkän epäilyn takia ei ole niin helppoa lähteä varsinkin kun toinen vannoo ja vakuuttaa ettei ole muita ja kertoo rakastavansa vain minua. Jos jäisi rysänpäältä kiinni, olisi helppo lähteä. En odottaisi montaa minuuttia.
Uskoisin että moni kaipaa kuitenkin niitä faktoja pöytään ennen lopullista siirtoa. Vai olenko väärässä?
Faktat pöytään, että suhde jatkuu, niin lähden vielä samana päivänä. Kakkonen voi minun puolestani pitää miehen.
Minä en ainakaan mitään faktoja jaksaisi odotella. Kun on liian tyytymätön suhteeseensa, on suorastaan velvollisuus itseä kohtaan lähteä.
"suorastaan velvollisuus itseä kohtaan lähteä."
Niin on! Miksi jäädään liittoon ja valitetaan puolison kylmyyttä, veemäisyyttä, sitä ja tätä. Tai muuten vaan ollaan tyytymättömiä kumppaniin. Liitto ei ole pakollinen paha, vaan täysin vapaaehtoinen.
"Liitto ei ole pakollinen paha, vaan täysin vapaaehtoinen."
Jees ja nou. Vapaaehtoisuus loppuu tasan siihen, mistä velvollisuudet alkavat. Jos olet tehnyt lapsia, niin heistä huolehtiminen on velvollisuus, jossa ole mitään vapaaehtoista.
Vanhemmuus on sitä, että on läsnä lapsen arjessa. Se ei ole mahdollista, jos asuu eri osoitteessa. Voit toki käydä joka toinen viikonloppu elokuvissa ja maksaa elatusmaksuja, mutta sillä ei ole mitään tekemistä vanhemmuuden kanssa.
Vanhemmuus on sitä, että aloitat päivän yhdessä, olet läsnä ja kuuntelet lasta kun hän haluaa kertoa päivästään ja annat hyvänyön suukon joka ilta.
Avaajalle:
tätä on jo kysyttykin, mutta vastauksesi puuttu.
Miksi et itse väisty tyylikkäästi?
No se avaaja haluaa toisen ulos kuvioista kun ei muuten miestä saa. Ei heille suhdetta ole kuin hänen mielikuvituksessa.