En kestä enää.
Uskon, että mieheni pettää minua ja tulen epätietoisuudesta hulluksi. Hän on aiemmin jäänyt kiinni sellaisesta, että on tehnyt itselleen profiilin sivustolle jossa oli parisuhteessa eläviä miehiä/naisia kuka mitäkin vailla sieltä etsien. Sieltä hän oli löytänyt naisen jolle oli laitelut s.postiviestejä puoli vuotta ennen kuin huomasin yhtään mitään. Kertomaansa mukaan eivät ole puhuneet esim. puhelimessa tai nähneet. Voiko pitää paikkaansa en tiedä uskoin kuitenkin. Hän lupasi lopettaa sen ja näyttikin s.postiviestin kun oli sen hänelle lähettänyt. Nyt kuitenkin uskon, että hänellä on taas jotain "vipinää", mutta en tiedä mitä. On typerää alentua tällaiseen epäilyyn, mutta kun minulla on sellainen tunne, että kaikki ei ole niinku pittää. Puhelinta vartioidaan, puhumaan pitää mennä muualle, minun huomioiminen epätavallisen paljon ja muutenkin. Olemme olleet kimpassa 20 vuotta ja lapsiakin on siunaantunut. Mitä teen?
Uskon, että mieheni pettää minua ja tulen epätietoisuudesta hulluksi. Hän on aiemmin jäänyt kiinni sellaisesta, että on tehnyt itselleen profiilin sivustolle jossa oli parisuhteessa eläviä miehiä/naisia kuka mitäkin vailla sieltä etsien. Sieltä hän oli löytänyt naisen jolle oli laitelut s.postiviestejä puoli vuotta ennen kuin huomasin yhtään mitään. Kertomaansa mukaan eivät ole puhuneet esim. puhelimessa tai nähneet. Voiko pitää paikkaansa en tiedä uskoin kuitenkin. Hän lupasi lopettaa sen ja näyttikin s.postiviestin kun oli sen hänelle lähettänyt. Nyt kuitenkin uskon, että hänellä on taas jotain "vipinää", mutta en tiedä mitä. On typerää alentua tällaiseen epäilyyn, mutta kun minulla on sellainen tunne, että kaikki ei ole niinku pittää. Puhelinta vartioidaan, puhumaan pitää mennä muualle, minun huomioiminen epätavallisen paljon ja muutenkin. Olemme olleet kimpassa 20 vuotta ja lapsiakin on siunaantunut. Mitä teen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
yhdessä 20 vuotta
Aluksi haluan onnitella teitä 20 yhteisestä vuodesta. Pitkän parisuhteen aikana ehtii olla hyviä ja vähemmän hyviä hetkiä.
Kirjoitat ettet tällä hetkellä pysty luottamaan puolisoosi ja kysyt mitä teen. Mielestäni puhuminen on avain asian selventämiseen. Hyvä voisi olla myös sanoa/kysyä suoraan, että sinulle on syntynyt tällainen mielikuva tilanteesta, mikä on todellisuus? Jos haluaa neutraalia ja ulkopuolista keskusteluapua niin esimerkiksi perheasianneuvottelukeskuksista voi pyytää tapaamisaikaa.
mono-ohjaaja
Joo,mut voisitteko uskovaiset lähteä pois sivustoilta? Minäkin erosin kirkosta,Jeesusta ja Jumalaa ei ole!! Te vaan haluatte rahaa kun moni on jo eronnu kirkosta..Jotkut antaa vuosikymmeniä rahaa(mihin edes kirkkoa tarvitaan) ihan vaan siksi että saa kirkkohäät javanhemmatkin on aina maksanu..Jos joku uskoo Jumalaan(uskoo myös Joulupukkiin..) Mihin siinä kirkkoa tarvitaan?????
Kirkko on täysin turha instituutio. Jumalaan voi uskoa ilman kirkkoon kuulumistakin. Veroa kerätään ja mitä sillä oikeasti saa? Samat kulut joutuu hautaamisesta maksamaan kuuluiko kirkkoon vai eikö kuulu.
Minäkään en kuulu kirkkoon, mutta jos jokus näistä kirjoituksista saa apua, se ei ole minulta pois. Kirkon yhteiskunnallisesta asemasta voidaan käydä keskustelua muilla foorumeilla.
Tyypillistä uskontoa: kun jollain menee heikosti, kannattaa tarjota keskusteluapua. Onhan tunnettua, että ihmiset hädän hetkellä helpommin paukahtavat uskoon - silloin siis kannattaa käydä kiinni.
Ensinnäkin kiitos mielipiteestäsi. Näinhän se täytyy tehdäkin, kysyä suoraan enhän minä muuta voi. Pelottaa vain se kysyminenkin jos vastaus onkin myönteinen...No onpahan sitten kysytty ja murehditaan vasta sitten.
Onnellisen ja toimivan parisuhteen eräitä tunnusmerkkejä ovat luottamuksellinen ilmapiiri ja avoin viestintä. Näyttää, että etenkin tuon luottamuksellisuuden kanssa teillä on vähän niin ja näin. Mikäli isännällä on ollut vipinää aikaisemminkin, on usein vaikeaa luottaa tällaiseen ihmiseen ja vain toivoa sormet ristissä tulevaisuuden olevan parempi.
Pamauttamalla suoran kysymyksen eräänä kauniina päivänä et mitenkään vättämättä saa totuutta kaiveltua esiin. Mikäli miehellä tosiaan on vipinää, uskotko hänen todella kertovan siitä kysyessäsi? Melko suoraselkäinen sankari saa olla jos uskaltaa kertoa mahdollisesta uudesta seuralaisesta tuosta vain. Uskoisin vastauksen suoraan kysymykseen olevan kielteinen ja näin epätietoisuus saattaa jatkua, jos et pysty luottamaan miehesi vastaukseen.
Toisaalta en suosittele varsinaista vakoilutoimintaakaan, sekin nakertaa keskinäistä luottamusta. Kovistelulinjallekaan ei kannata lähteä, kun mikään ei ole toistaiseksi varmaa. Mielestäni sinun pitäisikin päästä miehen tunnemaailmaan kiinni saadaksesi totuudellisia vastauksia. Kannattaakin tehdä miehelle selväksi, että hän on sinulle tärkeä etkä haluaisi menettää häntä missään olosuhteissa (jos näin on). Näin mieskin todennäköisesti ymmärtää, että sinähän se tässä rakas puoliso olet ja teidän liittonne eteenhän hänenkin pitäsi ponnistella. Päästyäsi syvälliseen keskusteluyhteyteen ja miehen tunteisiin kiinni, voit yrittää kysyä häneltä mahdollisista avioliiton uhista eli muista naikkosista.
Kiitokset viisaista neuvoista ja sanoista. Katsotaan miten tämä tästä etenee.
Hei.
Hyvinhän täällä on mennyt..liiankin hyvin. Paremmin kuin koskaan tai ainakaan pitkään aikaan. Mieheni pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. Olemme puhuneet syvällisesti asioista ja suhteestamme. Hän sanoo, ettei ole pettänyt ikinä eikä haluaisikaan, olemme todella läheisiä kuin sulaneet yhteen.
Ainoa häiriötekijä on, että näin yhden hänen viesteistään, joka oli tullut yhteiseltä tuttavaltamme aikana jolloin mieheni ei ollut kotona. Hän oli reissussa yksin joten kaikki on mahdollista. Tämä jotenkin sumentaa mieleni...Viestissä nainen oli kirjoittanut "Huomenta, öö ei minullakaan ole mitään kumihommia, aika pahan pistit" Kertokaapa minulle mitä tämä teidän mielestänne voisi tarkoittaa????