Eletäänkö nykyään pika/kertakäyttökulttuuria suhteissa?

Näinhän se on, ja se mitä todennäköisimmin johtuu suuntauksesta, missä korostetaan yksilön omaa itsekästä ajattelua, sekä luonnollisesti siitä, että nyky-yhtiskunnassamme on helpompaa harjoittaa tuota itsekkyyttä ja vastuun, mm. taloudellisin perustein.

Joskin kirjoitti:

Näinhän se on, ja se mitä todennäköisimmin johtuu suuntauksesta, missä korostetaan yksilön omaa itsekästä ajattelua, sekä luonnollisesti siitä, että nyky-yhtiskunnassamme on helpompaa harjoittaa tuota itsekkyyttä ja vastuun, mm. taloudellisin perustein.

Välittäminen. Onko se oikein tai evoluution kannalta kannattavaa? Menetin työni ja sairastuin syöpään, mies lähti kakkosen matkaan ja tiedettyään sairastumisestani jätti eropaperit. Näin siis kävi, Olen lannistunut ja uskon että kukaan huoraamista (positiivisessa muodossa) rakastava ei uhraudu elämän sitä samaa vanhaa edes elämän lopullisuuden edessä. Ei mitään tarvetta pitää huolta epäonnistuneesta ja sairaasta vaimosta, mikä on evoluution kannalta hyväksyttävä ja todennäköinen teko.

todellisuus kirjoitti:

Välittäminen. Onko se oikein tai evoluution kannalta kannattavaa? Menetin työni ja sairastuin syöpään, mies lähti kakkosen matkaan ja tiedettyään sairastumisestani jätti eropaperit. Näin siis kävi, Olen lannistunut ja uskon että kukaan huoraamista (positiivisessa muodossa) rakastava ei uhraudu elämän sitä samaa vanhaa edes elämän lopullisuuden edessä. Ei mitään tarvetta pitää huolta epäonnistuneesta ja sairaasta vaimosta, mikä on evoluution kannalta hyväksyttävä ja todennäköinen teko.

Mitä merkitystä on sillä, mikä on "evoluution kannalta järkevää, tai todennäköistä?

todellisuus kirjoitti:

Välittäminen. Onko se oikein tai evoluution kannalta kannattavaa? Menetin työni ja sairastuin syöpään, mies lähti kakkosen matkaan ja tiedettyään sairastumisestani jätti eropaperit. Näin siis kävi, Olen lannistunut ja uskon että kukaan huoraamista (positiivisessa muodossa) rakastava ei uhraudu elämän sitä samaa vanhaa edes elämän lopullisuuden edessä. Ei mitään tarvetta pitää huolta epäonnistuneesta ja sairaasta vaimosta, mikä on evoluution kannalta hyväksyttävä ja todennäköinen teko.

"Ei mitään tarvetta pitää huolta epäonnistuneesta ja sairaasta vaimosta, mikä on evoluution kannalta hyväksyttävä ja todennäköinen teko. "

Jep. Sellaisen pitäisi ymmärtää itse hypätä rotkoon. Niinkö?

Ei kai sentään. Se ominaisuus ihmisessä, joka synnyttää tarpeen huolehtia toisesta, on ollut "evoluution" (tarkoitat varmaan lajin selviytymisen) kannalta aivan ensiarvoisen tärkeä.

Just sitä se tarkoittaa, ellei jopa sitä, että ei edes tarvita vastoinkäymisiä, vaan kun elämä ei olekaan sellaista kuin elokuvissa ja satukirjoissa, niin heti hanskat riskiin.

Minusta kyllä erottiin, mutta olin todellakin monin puolin huono vaihtoehto.

todellisuus kirjoitti:

Minusta kyllä erottiin, mutta olin todellakin monin puolin huono vaihtoehto.

Jos tai kun olit huono tai paremmin sanottuna sopimaton vaihtoehto, niin eikö ole vain hyvä, että liittosi päättyi eroon?

Ainakin itse haluan rakastaa ihmistä, joka rakastaa minua. Ellei tämä liitossa toimi, on ero ainoa vaihtoehto. Joskus on vaikea ymmärtää miksi pitäisi jatkaa liittoa vain siitä syystä, että joskus on menty yhteen.

"Kukaan heistä ei ole valitellut, että juuri liiton arjen harmaus on syynä uskottomuuteensa."

Juuri noin. En myöskään tiedä ketään, joka olisi eronnut liitostaan pelkästään "arjen harmauden" vuoksi. Viimeistään erotaan vasta, kun oma sietokyky ja kärsivällisyys puolisoa kohtaan loppuu. Silloin on hyvä erota. Ehkä olisi jo hieman aiemmin.

nora. kirjoitti:

"Kukaan heistä ei ole valitellut, että juuri liiton arjen harmaus on syynä uskottomuuteensa."

Juuri noin. En myöskään tiedä ketään, joka olisi eronnut liitostaan pelkästään "arjen harmauden" vuoksi. Viimeistään erotaan vasta, kun oma sietokyky ja kärsivällisyys puolisoa kohtaan loppuu. Silloin on hyvä erota. Ehkä olisi jo hieman aiemmin.

"eronnut liitostaan pelkästään "arjen harmauden" vuoksi", , , aivan liian yleinen syy liittojen rikkoutumisille. Tietysti se saatetaan verhota esille kaivamalla kaivetuista negatiivisita ominaisuuksista puolisossa tai suhteessa, vaikka todellisuudessa on kyse kyllästymisestä.
etkö tosiaan tiedä kenenkään lausahtaneen jotain seuraavan suuntaista: "Minulla on vain tämä yksi elämä, haluan kokea enemmän kuin tämä liitto pystyy antamaan"? Eikö se ole juuri toteamus "arjen harmauden" olevan syy eroon.

nora. kirjoitti:

Jos tai kun olit huono tai paremmin sanottuna sopimaton vaihtoehto, niin eikö ole vain hyvä, että liittosi päättyi eroon?

Ainakin itse haluan rakastaa ihmistä, joka rakastaa minua. Ellei tämä liitossa toimi, on ero ainoa vaihtoehto. Joskus on vaikea ymmärtää miksi pitäisi jatkaa liittoa vain siitä syystä, että joskus on menty yhteen.

"Joskus on vaikea ymmärtää miksi pitäisi jatkaa liittoa vain siitä syystä, että joskus on menty yhteen"

totta, mutta jos on tehty lapsia, niin mikään ei vapauta vastuusta heitä kohtaan. Ja kohta joku itsekäs tai/tai ymmärtämätön ihminen tööttää, että "ei ero tarkoita lapsista eroamista" - väärin, jos et asu lastesi kanssa ja ole läsnä heidän jokapäiväisessä arjessa, olet erossa lapsista.


Muutama lähdeviite:

1. Koulupsykologit: 20%:lla avioerolapsista esiintyy erilaisia psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, jotka häiritsevät merkittävästi heidän elämäänsä. Heillä on aikuisina kaksi kertaa todennäköisemmin psyykkinen sairaus, päihteiden käyttöä ja he epäonnistuvat ihmissuhteissaan. Lapsilla varoitusmerkkejä ovat jaksamisen vaikeudet, nukkumisen tai syömisen ongelmat, kasvanut viha, suru, pelko tai kehityksen taantuminen.

Lähde: National Association of School Psychologists (http://www.nasponline.org/resources/parenting/divorce_ho.aspx)

"20% of children of divorced parents experience a variety of ongoing psychological and social difficulties that significantly interfere with their lives. As adults these people are twice as likely to experience mental illness, substance abuse, and failed relationships. In children, warning signs of coping difficulties can include problems in sleeping or eating, increased anger or sadness, fears, or regression."



2. Avioerolapsilla esiintyy käytöshäiriöitä, sopeutumattomuusongelmia, muita alhaisempi koulumenestys ja sosiaalisia ongelmia.
Aikuisiällä he kärsivät psyykkisistä- ja ihmissuhdeongelmista sekä heikommasta sosioekonomisesta asemasta.

Lähde: PubMed, Life-span adjustment of children to their parents' divorce (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7922276).


Siinä nyt pari esimerkkiä, mutta näitä riittää netin täydeltä - siitä vain googlettamaan.
Tutkimus toisensa jälkeen, niin Suomessa, muualla Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin, tuo esiin sen valitettavan tosiasian, että avioerolapsilla on _huomattavasti_ enemmän ongelmia sekä lapsuudessa että myöhemmin aikuisena

nora. kirjoitti:

Jos tai kun olit huono tai paremmin sanottuna sopimaton vaihtoehto, niin eikö ole vain hyvä, että liittosi päättyi eroon?

Ainakin itse haluan rakastaa ihmistä, joka rakastaa minua. Ellei tämä liitossa toimi, on ero ainoa vaihtoehto. Joskus on vaikea ymmärtää miksi pitäisi jatkaa liittoa vain siitä syystä, että joskus on menty yhteen.

Tässä hyvä pointti! Tosin,on niitäkin kakkossuhteita,jotka alkavat siten,että omassa liitossa ilmennyt vastoinkäymisiä ja niitä paetaan kakkosliittoon! Uuden salasuhteen huuma ja uutuudenviehätys sekoitetaan joskus rakkauteen..! Voi olla,että erotaan imasta liitosta helposti ja kun arki astuu tähän uuteen liittoon,niin yllätys yllätys,huomaa edellusen.avioliiton olleenkin parempi. Ikävä voi tulla myös vanhaa puolisoa ja kuvaan astuu katumus....