Oletko sinkku ihan omasta tahdostasi?
Miksi?
Juuri ero takana, luottamus miehiin/naisiin menny, työ vie kaiken ajan, harrastukset vie kaiken ajan vai mikä syy?
Miksi?
Juuri ero takana, luottamus miehiin/naisiin menny, työ vie kaiken ajan, harrastukset vie kaiken ajan vai mikä syy?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Omasta tahdosta sinkkuna ollaan, en halua miestä saman katon alle, mutta seksiä kaipaisin kyllä. Vaikea tosin löytää älykästä seksuaalisesti viehättävää miesseuraa.
Niinpä, kuinka saada pullasta rusinat ilman palanutta pohjaa... "Omasta tahdosta sinkkuna ollaan" (=ei parisuhteen riesoja) mutta "seksiä kaipaisin kyllä" (=ei parisuhteen iloja).
Ehkäpä älykkäät seksuaalisesti viehättävät miehet eivät itse haluakaan olla sinkkuja? Entä jos sellaisten (ja ihmisten laajemminkin) ominaisin olotila olisi kuitenkin parisuhde? Tiedä tuota, muuta kuin omalta kohdalta (sinkkuna ok, mutta hyvä parisuhde kelpais...)
Sanasta sanaan voisin samoin kirjoittaa...Olen vasta eronnut, lapsetkin on jo tehtynä, joten mitään kiirettä seurusteluun ei ole. Mutta seksiä kaipailisin, ja tosiaan jotakuta miellyttävää ja älykästä ihmistä... sellaiset vaan toden totta ovat kovasti hakusalla??? Baarista kyllä löytyisi kaikenlaisia halukkaita, mutta kun olen niin ranttu... :)
Luotan jos tunnen niin.
Rakastan jos tunnen niin.
Pelkkä seksi ei kiinnosta.
Sinkkuus ei ole valinta omalla kohdalla vaan olosuhteiden pakosta.
En mene jonkunmoisen kanssa vain yhteen vain ollakseni jonkun kanssa.
Olen tunteellisempi tapaus
or something.....
Mulla on sama mielipide asiasta.En välttämättä pidä sinkkuudesta mutta en ole vaipunut synkkyyteen.
Periaatteessa olen sinkku omasta tahdostani. Kytännössä olen sinkku enemmänkin olosuhteiden pakosta siksi, että olen tehnyt elämässäni valintoja, jotka tekevät "pariutumisen" miltei mahdottomaksi.
niinpä niin. Ei kukaan mies ole toistaiseksi pysynyt perässä, tai/ja en ole heidän perässään juossut. Vaikeaa pysähtyäkään...
sinkku elämä kiinnosti jossain vaihees,mut nyt ku olen sinkku en tosin omasta tahdosta,kaipaa todellakin toista jolle osoittas TUNTEENSA
Siinäs se: nykyinen elämäntapa on hektinen ja kaikki eivät pidä juoksemisesta.
Kiitäjiä on maailma pullollaan ja se varmasti sopii monelle. "Olosuhteet" siinä liidossa eivät ole minun makuuni ja (uusio)sinkkuutta riittää. Olen valinnut rauhallisemman vaihtoehdon pienen maaseutupaikkakunnan elämän tahdissa.
Miksi "munata" hienoja puitteta asua ja harrastaa mieliharrasteitaan juoksemalla jonkun "kanan" perässä ties mihin?
Vai mitä... :)
En viihdy sinkkuna. Ikävöin miestä, jonka jätin. Mietin joka päivä, mitä hänelle kuuluu. Mietin sitä, olivatko jättämisen syyt tarpeeksi painavia. On todella ikävää olla yksin. On ankeaa tulla kotiin, kun ei ole ketään odottamassa. Olisi ihanaa käpertyä nukkumaan toisen kainaloon, tuntea oma rakas siinä vieressä. Ystäväni yrittää lohduttaa minua sillä, että vika ei ole siinä, ettenkö saisi miehiä tai ettenkö olisi viehättävä, vaan siinä, etten itse kiinnostu oikein kenestäkään. Eli en sitten tiedä, onko sinkkuus oma valinta. Toisaalta ei voi pakottakaan itseään ihastumaan kehenkään. Vaikeaa.
Olen sinkku omasta tahdostani. Tai siis en ole hakenut vakavaa seurustelusuhdetta vuosiin.
Syy: Viihdyn näin paljon paremmin. Eli kokeiltu on seurusteluakin, mutta...
En ole sinkku "omasta tahdostani", mutta en myöskään mistään noista mainitsemistasi syistä.
Eipä ole vain syttynyt sellaista tunnetta kenenkään kanssa. Olen sinkkuillut nyt 1,5 vuotta. Ekat 6kk meni exän suremiseen (jätti täysin yllättäen), sen jälkeen en ole häntä kaipaillut. Pari kunnon ihastusta on ollut, mutta niissä ei tunteet ole kuitenkaan kantaneet tarpeeksi pitkälle.
Eli ehkä syynä on se että "elämäni mies" jätti? Tai se että luottamus on mennyt, pelkään alitajuisesti kaiken aikaa tulevani taas hylätyksi "ilman mitään selkeää syytä"? No, todellisuudessa uskon että ei vain ole natsannut vielä. Mutta toivoa en ole menettänyt, nytkin parhaillaan kiikarissa eräs upea mies. ;)
Olen sinkku ihan omasta tahdostani. Todella pitkä suhde päättyi jokin aika sitten eikä ole juuri virtaa aloittaa uutta tai ainakaan etsimällä etsiä sellaista. Taidan lisäksi olla nirso. Nirsouteni johtuu lähinnä siitä että tiedän mitä haluan. Ihmiset sinkkumarkkinoilla ovat aika pinnallista porukkaa enkä halua sotkeentua sellaiseen. Aina välillä on kontakteja hienoihin ihmisiin, jos joskus sitten poimin sellaisen ;-)
Olen sinkku omasta tahdosta, KOSKA pelkään sitoutumista tai ehkäpä enemmän eroamista SILLÄ en usko ikuiseen rakkauteen ja jokainen varmaan tietää, että eroaminen on aina vaikeaa - on tilanne mikä tahansa... En kestä eroamisia vaikka oisinkin se jättävä osapuoli.
Toisaalta minulla ei ole aikaakaan, kun on opiskelu, työ, kodin hotaminen, kaverit ja harrastuksillekin pitäisi löytää aikaa =(
Minulle elämisen helppous ja kaikkinainen itsenäisyys painaa vaakakupissa enemmän kuin ne sinkkuuden mahdolliset huonot puolet, joiden olemassaoloa en edes itse huomaa.
Vai pitäisikö 37 vuotiaan velattomassa omistusasunnossa elävän ryhtyä haaveilemaan perheen perustamisesta ja siinä samalla isommasta asunnosta velkoineen?
Ja tämä kaikki vain siksi kun "kaikilla muillakin on perhe ja lapsia".
Kiitti ei.
Minäkin olen ehdottomasti omasta tahdostani sinkku. Syyt taitaa olla juuri niitä samoja kuin edelliselläkin kirjoittajalla. Ja myöskin, muutamat kovat pettymykset ovat tehneet minusta niin kyynisen, että en oikein usko enää mihinkään romanttisiin rakkaus-höpinöihin. Itsenäisyys on myös munkin juttuni, ja se merkkaa mulle myös paljon, että omaisuus on sitten vaan ihan kokonaan mun, eikä sitä tarvitse millään lailla jakaa toisen kanssa. Tässä iässä on hommattu jo asunnot, autot ja hienohkot huonekalut, enkä mä tosiaankaan halua, että joku luuseri tulisi yhtäkkiä löhöilemään mun kalliille nahkasohville.. Näin mä tän asian miellän, naurakaa vaan.. Onneksi tuli hommattua lapsi nuorena, että mun perheidyllistä lapsen ja pienen koiran kanssa ei puutu yhtään mitään.
Terppa, jos kuitenkin sitä kainaloon käpertyjää joskus kaipaat niin teeppä avioehto niin ei vie sun omaisuuttas... :0)- Ja ei kait avoliitossa mitään tollasia oikeuksia toisen omaisuuteen ole? Tai sitten olen vain pihalla näistä asioista..
En ole sinkku omasta tahdostani.
Löysin kerran upean miehen jota rakastin syvästi, 9kk seurustelun jälkeen, aivan yllättäen, hän ei enää halunnut seurustella. Todellista syytä en koskaan varmasti saakkaan tietää. Ikävin asia kuiten asiassa on että käymme samaa koulua, ja joudun näkemään häntä joka päivä ja ilta, se sattuu syvälle sydämeen.
Haluaisin että minulla olisi jälleen joku joka ottaisi minut syliinsä ja kertoisi rakastavansa, että joku välittäisi minusta. Kuitenkin luottamus miehiin on kateissa, ehkä se palautuu joskus ajan myötä, toivotaan.
Seurustelisin mielelläni mutta kun seuraa vaan ei tahdo löytyä, taidanpa olla ikisinkku..
Takana on sen verran hankala pitkä suhde, että ns. uusien hankaluuksien kerjääminen ei ole nyt päällimmäisenä mielessä.
Kun aikansa saa kuulla miten paska on ja miten pitäisi tehdä sitä ja tätä, sitä mieluummin keskittyy itseensä ja omaan onneensa kuin tanssii jonkun toisen pillin mukaan, eikö?
Eikä muuten ole mitään kiirettä uuteen suhteeseen!
Tänä päivänä olen sinkkna omasta tahdostani ollut jo melkein kaks vuotta. Sinkusi en omasta tahdostani ryhtynyt, mtta nyt olen iloinen siintä ja osaan nauttia sitä. Ainut huono puoli on ettei ole säännöllistä seksielämää, mutta kyllä sinkutkin saavat nauttia seksistäilman sitoumuksia ja uusia lisä nimiä.
Vaan siksi että ei tunnu osuvan kohdalle sellaista jonka kanssa synkkaisi kaikilla tasoilla. Ei tarvi olla tumma, komea, varakas, urheilullinen, akateeminen jne. Riittää tavallinen, fiksu, keskustelutaitoinen, huumorintajuinen ja itsestään huolehtiva (ei alko-ongelmia tai luurankoja kaapissa). Vaan eipä tunnut kohdalle osuvan. Yritetty on deittpalstat, kapakat ja muut. Seuraavaksi harkintaan nunnaluostari ja miehet unholaan ikiajoiksi. Paha vaan olla siellä luostarissa kun tykkään `siitäkin`....