En voi olla ihmettelemättä sitä kuinka naisen suhtautuminen muuttuu jos mies sanoo hänelle vaikka pari sanaa säästä. Mies ei aiemmin ollut edes olemassa naisen silmissä, mutta yhtäkkiä hän herääkin eloon. Samat pari sanaa olisi tietysti voinut sanoa nainenkin, mutta se on toinen tarina.
Ero on valtava siinä onko mies naiselle tuntematon vai pari sanaa sanonut mies. Jälkimmäinen on jo lähes tuttu, ensimmäinen on näkymätön. Itsekin olen usein kokenut tämän äärimmäisen muodonmuutoksen. Kieltämättä on ollut hienoa että vastaanotto naisen tai naisten taholta on ollut niin lämmin, mutta toisaalta harmittaa miksi juuri minun pitää saada se jalka oven väliin ujutettua ja miksi minun pitää ikään kuin todistaa olemassaoloni.
Luulen että julkkismiesten suosio perustuu osittain tähän ilmiöön. He ovat jo ylittäneet sen kynnyksen ja päässeet paremmalle puolelle, osa hyvillä ja osa huonommilla meriiteillä. Tähän pitäisi itsekin pyrkiä. Tehdä vaan itsensä "tunnetuksi" vaikka vain niillä parilla lattealla sanalla. Muuten saa vaeltaa yksin pelkkänä näkymättömänä kummituksena.
Ero on valtava siinä onko mies naiselle tuntematon vai pari sanaa sanonut mies. Jälkimmäinen on jo lähes tuttu, ensimmäinen on näkymätön. Itsekin olen usein kokenut tämän äärimmäisen muodonmuutoksen. Kieltämättä on ollut hienoa että vastaanotto naisen tai naisten taholta on ollut niin lämmin, mutta toisaalta harmittaa miksi juuri minun pitää saada se jalka oven väliin ujutettua ja miksi minun pitää ikään kuin todistaa olemassaoloni.
Luulen että julkkismiesten suosio perustuu osittain tähän ilmiöön. He ovat jo ylittäneet sen kynnyksen ja päässeet paremmalle puolelle, osa hyvillä ja osa huonommilla meriiteillä. Tähän pitäisi itsekin pyrkiä. Tehdä vaan itsensä "tunnetuksi" vaikka vain niillä parilla lattealla sanalla. Muuten saa vaeltaa yksin pelkkänä näkymättömänä kummituksena.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Odotas vaan kun sanot taas uudemman kerran jotain säästä tai mistä vaan, mutta sanot sen jotenkin väärällä tavalla, niin päädyt takaisin sinne ignoorattavien kastiin.
Ei johdu, julkkismiesten suosio johtuu siitä, että naiset pelkäävät muiden naisien vievän heidät ja sen takia itse menevät siihen väliin.
Kiteytit homman nimen aika hyvin.
Minulle kävi varmaan eilen näin. Olin erikoisliikkeessä ostoksilla ja kun tulin kassalle, siinä oli kaksi hiljaista, pokerinaamaista työntekijänaista ja yksi hiljainen, pokerinaamainen asiakasnainen. Sanoin myyjälle tönkösti jotain, mikä ei liittynyt ostamiseen tai ostoksiin ja yhtäkkiä kaikki alkoivat hyväntuulisesti nauraa ja jutella minulle. Oli jotenkin todella omituinen tilanne, kai siinä sitten jonkun näkymättömän seinän rikoin.
Tällaisia näkymättömiä seiniä naiset tosiaan rakentelevat mielessään. Minäkin olen joskus uudelle naispuoliselle työkaverille sanonut kahviautomaatilla ensimmäistä kertaa jotain minkä voisi varmaan luokitella "small talkiksi". Hänen asenteensa muuttui heti. Hänkin olisi voinut sanoa nuo pari sanaa, mutta jostain syystä ne taitavat olla aina miehen vastuulla. Ainakin minun vastuullani ne ovat.
Aloittaja on kyllä täysin oikeassa. Itse nuorempana koetin seurata ns. suomalaisia normeja ja välttää kontakteja paikoissa missä se ei ole "soveliasta". Esim. niinkin pieni asia, että juokset busspysäkille kaatosateessa, bussipysäkillä on tyttö myös ja mainitset vaan ohimennen jotain (vaikka jotain sarkastista, mutta hymyillen: "Onpa upea sää!") niin näkee heti, että tytön elekieli muuttuu vastaanottavammeksi ja välillä tulee keskustelua enemmäkin.
Pienestä se tosiaan voi olla kiinni. Samanlaisia kokemuksia itselläkin. Tulen vaikka räntäsateessa jonnekin kahvilaan ja sanon myyjättärelle että "eihän näin kauniilla säällä viitsi jäädä kotiin" niin hän saattaa alkaa jatkossa jutella oma-aloitteisestikin. Tämä edellyttää toki hieman pienempiä piirejä, mutta kuitenkin periaatteessa näin.
Juuri tuota kaipaan Espanjassa. No, onneksi olen huomannut, että suomalaisetkin oikeasti monesti hyväksyisivät small talkin, eivät vaan muutkaan kehtaa juuri niiden etukäteen luotujen typerien kulttuurinormien takia siihen noin vain aloitetta tehdä. Mutta heti jos sinulla on koira mukanasi, huomaat kuinka tuntemattomat tulevat juttelemaan hyvinkin herkästi ilman mitään pelkoa. Suomalaisia auttaa siis parhaiten jokin aasinsilta, jonka verukkeella small talkata.
Siis ymmärsinkö oikein? Täällä ihmetellään sitä, että naiset eivät ota katsekontaktia jokaikiseen vastaantulevaan mieheen? Ei pyhä sylvi nähköön!!
Entä jokainen vastaantuleva nainen tai lapsi? Pitääkö heitäkin jokaisen naisen katsoa silmiin? Pitääkö naisten katsoa kaikkia vastaantulijoita silmiin, nyökytellä päällä heit ja hymyillä?
Minä vältän katsekontaktia kaikkiin ihmisiin, erityisesti miehiin, mutta myös naisiin ja lapsiin. Vain koiria katson mutten koskaan omistajaa.
Minä en halua yhtäkään katsekontaktia keneltäkään, enkä loukkaannu tai ihmettele jos joku ei minua katso silmiin tai ole edes huomaavinaankaan onpa kyseessä mies tai nainen. En ole riippuvainen toisten ihmisten katseista niinkuin nähtävästi jotkut miehet ovat. Tiedän oman arvoni ilman muiden ihmisten katseita.
Itseasiassa inhoan katseita niin paljon, että välillä toivoisin olevani näkymätön. Alitajuntaisesti haluan olla läski, koska tiedän, että läskinä olen useamman mielestä ruma eikä rumaa ihmistä haluta katsoa ainakaan vilkaisua pitempään. Siksi en myöskään meikkaa, pukeudun mahdollisimman peittäviin vaatteisiin, ns. säkkityyliin ja annan hiusten hapsottaa.
Mistä tämä katseen tarve oikein tulee? Ei se voi pelkästä huonosta itsetunnosta tulla, koska minulla on olematon itsetunto?
Mikset sitten tapa itseäsi kun elämälläsi ei kerta ole tarkoitusta, ei päämäärää, ei mitään?
Ei kenenkään elämällä ole tarkoitusta. Pitäisikö kaikkien ihmisten siis tehdä itsemurha?
Tuo en ollut taaskaan minä. Mutta trolli olkoon hyvä ja vastatkoon kysymykseesi.
Niin ja itse olen periaatteessa itsemurhia vastaan. Toki jos ihminen kärsii esimerkiksi jatkuvasti rankoista fyysisistä kivuista ja todella haluaa päästä pois, sellaisessa tapauksessa eutanasia voisi olla parempi.
Voi mummeliraukkaa. ;__;
Vastataan sitten trollille.
Missä kohtaa tuossa sanoin, että elämälläni ei ole tarkoitusta, päämäärää eikä mitään?
En ole kenenkään äiti, joten en voi olla mummo, en sinunkaan mummo.
Eikä kukaan näköjään pysty selittämään tätä tarvetta tulla huomatuksi.
Lapset haluavat ja tarvitsevat huomiota. Vedänkö tästä nyt sitten johtopäätöksen? Onnistuu kyllä. Jotkut miehet ovat ihan oikeastikin ikuisia lapsia ja tarvitsevat aikuisinakin äidin korvikkeen.
Kun kysyit että ymmärsitkö oikein, niin vastaus on ei - et ymmärtänyt.
Myös naisen pään laittaminen oven väliin ennen oven sulkemista saa naisen kuin naisen kuumaksi.
Niin on se tosiaan aivan ihmeellinen ilmiö, miten toiselle juttelu ikään kuin rikkoo jään ja saa suhtautumaan positiivisesti. On tosi valaisevaa, että joku on se näin ihan hokannut, ja järkyttynyt kokemastaan. :D
Puhukaa ja jutelkaa siis enemmän. :)
Mistä sitä tietää, mitä joku umpimielinen mielessään hautoo jos ei mitään puhu, ei ihmiset ole selvänäkijöitä. Vielä kun on naama nurin päin ja vihamielisen näköinen niin ei ole ihme että ihmiset karttaa seuraa.
Pelko siitä että umpimielinen ihminen hautoo ikäviä asioita, häviää siis parilla sanalla? Aika helposti. Miksi nainen ei voisi itse siirtää sivuun tätä epäilyksen verhoa?
Sehän johtuu siitä, että on miehiä, jotka voivat missä tahansa -kuten tällä palstalla- tulla kertomaan naiselle vaikka, mikä hänen ulkonäössään juuri ko. miestä häiritsee tai kiihottaa. Yhtä asiallista miestä kohti on kymmenen epäasiallista.