Oli kevättalvi 2010 kun mieheni kanssa päätettiin joko rakentaa uusi tai korjata vanha omakotitalo. Oltiin oltu yhdessä molempien ylioppilasjuhlista asti, lähes 7 vuotta, ja rakkaus vain vahvistunut ajan myötä. Halusimme kovasti tulevaisuudessa lapsia ja sopivan tontin löydyttyä päätimme rakentaa uuden omakotitalon. Pankista saatiin helposti lainaa koska molemmilla vakituiset työpaikat.
Alkuun kaikki meni hienosti ja unelmiemme lemmenpesää tehtiin innolla. Sitä mukaa kun projekti eteni, aikaavievät työvaiheet lisääntyi eli mieheni oli käytännössä kaiken vapaa-ajan rakennuksilla, toki paljon minäkin. Aivan huomaamatta oltiin molemmat niin piipussa, ettei oltu harrastettu seksiä enää puoleentoista kuukauteen. Fyysiset ja osaltaan henkisetkin voimat oli niin loppu ettei edes tehnyt mieli. Meistä oli huomaamatta tullut pelkkiä työkavereita jotka suoritettiin asioita, ilman sitä entisenkaltaista intohimoa.
Tupaantuliaisten aikaan mieheni huokaisi helpotuksesta, mutta minuun iski paniikki. Olimme muuttamassa puolikuolleen parisuhteen kanssa tyhjien seinien sisään, kolmenkymmenen vuoden talutusnaru pankin ovenkahvassa. En osannut edes itkeä, vaan muutin takaisin kotikaupunkiini ja uusi talo meni myyntiin. Kaikesta tuskasta huolimatta tunnen valtavaa onnellisuutta siitä, että saan nyt elää ystävieni kanssa niitä vapaita sinkkuvuosia, jotka minulta aikaisin alkaneen seurustelun vuoksi jäi kokematta. Mies asuu yksin uudessa talossamme ja on oikeutetusti katkera, etenkin kun näinä aikoina kalliin omakotitalon myynti kestää ties miten kauan. Meillä vain ei olisi ollut yhteistä tulevaisuutta siellä.
Jos omista virheistään voi jotain oppia, sanon että taloprojektiin kannattaa ryhtyä vasta kun villit ja vapaat vuodet on aivan saletisti eletty ja nähty. Kun katselette tontteja tai korjattavia vanhoja taloja, kuvitelkaa itsenne kuusikymppisenä mummona leikkaamassa yhä edelleen sitä samaa pihanurmikkoa, ennen kuin raapaisette nimenne pankin lainasoppariin.
Taloprojekti kaatoi suhteemme
46
3328
Vastaukset
- tiedätkyllä
Mikäli tulkitsen viestisi oikein, ei se taloprojekti suhdettanne kaatanut vasn se, että kaipasit "villejä sinkkuvuosia".
Projekti etäännytti teitä toki toisistanne, mikä sai sinut huomaamaan, että sinutta on väärä mies.
Ihmettelen vaan, miten talonrakentamisen lykkääminen olisi parantanut tilannetta. Ero oli ilmeisesti väistämätön. Projekti vain kiihdytti prosessia ja sait siitä hyvän tekosyyn itsellesi ero perusteluksi.- 6 + 13
Tuossa mielessä melkein kaikilla on "väärä mies/nainen". Rankka projekti vie romantiikan. Talonrakennus, yrityksen perustaminen tai lapsen saaminen luhistaa parisuhteen kuin parisuhteen.
- pahh
6 + 13 kirjoitti:
Tuossa mielessä melkein kaikilla on "väärä mies/nainen". Rankka projekti vie romantiikan. Talonrakennus, yrityksen perustaminen tai lapsen saaminen luhistaa parisuhteen kuin parisuhteen.
No ei luhista, muuten yhdessäkään torpassa ei asuisi alkuperäistä paria, yhdelläkään yrittäjällä ei olisi puolisoa eikä yksikään lapsi missään eläisi ydinperheessään. Te ette vaan osaa.
- 20 + 14
pahh kirjoitti:
No ei luhista, muuten yhdessäkään torpassa ei asuisi alkuperäistä paria, yhdelläkään yrittäjällä ei olisi puolisoa eikä yksikään lapsi missään eläisi ydinperheessään. Te ette vaan osaa.
Luhistuneetkin pariskunnat elävät yhdessä. Niin mekin.
- pahh
20 + 14 kirjoitti:
Luhistuneetkin pariskunnat elävät yhdessä. Niin mekin.
Sitä kutsutaan arjeksi ja elämäksi. Se on kutakuinkin eri asia kuin sadut. Jos todella olisi paha olla niin yhtä vähän siinä useimmat edes pystyvät pysymään kuin istumaan muurahaispesässä vaikka kuinka haluaisivat yrittääkin. Tosin useimmat eivät myöskään erityisesti halua istua muurahaispesässä. Aina toki löytyy poikkeuksia.
- 17 + 7
pahh kirjoitti:
Sitä kutsutaan arjeksi ja elämäksi. Se on kutakuinkin eri asia kuin sadut. Jos todella olisi paha olla niin yhtä vähän siinä useimmat edes pystyvät pysymään kuin istumaan muurahaispesässä vaikka kuinka haluaisivat yrittääkin. Tosin useimmat eivät myöskään erityisesti halua istua muurahaispesässä. Aina toki löytyy poikkeuksia.
Puolet pystyy, puolet eroaa.
- yäk, yäk!
"Mikäli tulkitsen viestisi oikein, ei se taloprojekti suhdettanne kaatanut vasn se, että kaipasit "villejä sinkkuvuosia".
Projekti etäännytti teitä toki toisistanne, mikä sai sinut huomaamaan, että sinutta on väärä mies."
Taloprojekti ei tosiaan ollut syy, mutta usko, että "mies oli väärä". Pikemminkin nainen oli väärä. Mies on kypsä ja vastuullinen. Hän oli sitoutunut parisuhteeseen ja panosti tulevaisuuteen rakentamalla heille kodin. Nainen sen sijaan ei. Hän ei ollut valmis sitoutumaan ja ottamaan vastuullista elämää vastaan. Hän palasi omalle tasolleen - teini-iästä toipuvaksi sinkuksi ilman vastuuta mistää.
Mikä on tarinan opetus?
No, pitäisi jotekin estää näitä mulle-kaikki-pissis-ihmisiä pilaamasta toisen ihmisten elämää siilä, että sanovat haluavansa parisuhdetta, mutta eivät tosipaikan tullen kykenekään vastuulliseen elämään.
- uuno pariskunta
Ämatöörien ei kannata taloa alkaa rakentaa. Pitäis olla selvät säännöt että kauanko sitä taloa rakentaa päivisin. Itse rakensimme talon vaimoni kanssa ja työpäivä loppui 16.00 tasan aina. Olimme vasta 24 vuotiaita silloin ja meitä ei kiinnostanut mitkään villit baari illat. Jos parisuhteen pelisäännöt ei ole selvät niin ei kannata ryhtyä suhteeseen.
- kokemus-k
"Olimme muuttamassa puolikuolleen parisuhteen kanssa tyhjien seinien sisään, "
Juuri itse kerroit miten raskas rakentaminen vei teiltä voimat ja kuihdutti parisuhteen. Ei sitten tullut mieleen alkaa elvyttää parisuhdetta kun teillä oli jälleen aikaa ja voimia sille? - click click me
Minusta olet tehnyt hirvittävän nopeasti hätäisen päätöksen. Jos kumpikin on väsynyt ja seksikin unohtunut siinä hässäkässä, niin silloin on aika ottaa mies puhutteluun ja sanoa, että nyt on aika pitää vaikka viikon tauko rakentamisesta ja keskittyä toisiimme. Toisaalta rakentaminen harvoin kestää vuosikausia. Pitää aikuisella ihmisellä olla sen verran sietokykyä, että jaksaa pistää omia tarpeitaan odottamaan parempaa hetkeä. Useinhan rakentaminen on 6-12 kk:n puserrus, jonka jälkeen helpottaa.
Onneksi ette ehtineet saada lapsia, koska silloinhan olisit joutunut monia muitakin mielitekoja siirtämään odottamaan parempia aikoja. Seksiäkään ei jaksa/halua välttämättä, jos on pahat univelat.
Uskoisin, että alat arvostamaan exääsi muutamien vuosien päästä kun huomaat, että ei se onnellisuus lisäänny siitä, että eri miehet ähkivät päälläsi. Se oma kaunis koti ja luotettava puoliso voi jossakin vaiheessa alkaa tuntua kultaakin kalliimmalta harvinaisuudelta. Ryyppääviä pettäjiä on 13 tusinassa. - 70 / 66
Utopiat ja arki. Ihmeen pitkään teillä menikin ennen karahtamista arkiseen todellisuuteen.
Ilman taloprojektiakin se olisi tullut vastaan jossakin vaiheessa.
Niukoilla varoilla ja osittain hartiapankkina on talon hankinta ponnistus.
On kokemusta.
Lapsemme olivat 1v ja alle 3v kun aloitimme. Vaimo oli kotona lasten kanssa ja lykkäsi heidät rattaissa työntäen anopille 5km:n päähän ja talsi sitten raksalle aputöihin, myöhemmin tekemään sisämaalauksia.
Oma koipeni oli kipsissä 2,5kk.
Anus oli auki kuin tuuran putki kun muutimme hieman keskeneräiseen tekeleeseen.
Tuntui upealta muuttaa ensimmäiseen omaan asuntoon ja varsinkin taloon jossa oli takapiha lasten leikkipaikaksi ja muutenkin.
Sitten iski halvaus molempiin. Meni muutama kuukausi siten, ettei jaksanut oikein mitään.
Parin viikon selibaatti oli muistaakseni pisin ja sekin johtui psyykisistä syistä, ei uupumuksesta.
Selvittyämme tuosta emme ymmärtäneet syytä lamaan. Kaiken piti olla niin upeasti kuin saattoi ajatella mutta tilanne oli vähän aikaa päinvastainen.
Taloudellinen ahdinko kesti pari vuotta. Sinä aikana emme pystyneet tekemään edes alusvaatehankintoja, muusta puhumattakaan.
Se ei kuitenkaan häirinnyt keskinäisiä välejämme koska tilanne oli tiedossa etukäteen.
Puute kannusti keräilytalouteen ( sieniin puolet petäjäistä ) ja pihaviljelyyn.
Aika pian aloimme arvostaa noitakin vuosia merkkinä poinnistelusta ja onnistumisesta.
Mitä me opimme tuosta? Tavoitteet ja resurssit tulee olla realistsessa suhteessa toisiinsa nähden. Meillä pankin päällikön lainan peruminen horjutti pahasti tasapainoa ja jouduin tekemään vekselin noin 20%:n arvosta kustannusarviosta.
Toinen opetus. Kärsivällisyyttä ja pitemmän tähtäyksen suunnittelua!
Tuosta on kulunut 38 tyytyväisinä elettyä vuotta.- tervettä harkintaa
Nykyään rakentaminen materiaaleineen, lupineen, erikoistöineen kaikkineen on suhteessa paljon kalliimpaa kuin 38 vuotta sitten. Asiaa kuvastaa hyvin, että silloin uudesta talosta sai heti myytäessä aina enemmän mitä rakentaminen oli maksanut. Nykyään enää harvemmin saa. Tällä hetkellä uusia omakotitaloja joudutaan myymään tappiolla, eli myynti on äärimmäisen huono vaihtoehto.
Mitä tulee parisuhteen ja raksaprojektin yhteensovittamiseen, harva nuoripari ymmärtää miten iso työrupeama uuden rakentaminen tai vanhan korjaaminen itse tehtynä on. Facebook on puolillaan nuorten naisten postauksia "Oi miten ihana vanha talo, tuon kun saisi rempata alusta asti". Kun lähtökohta on tyhjä tontti tai lähes purkukuntoinen talovanhus, ja päämäärä tuoreimman sisustuslehden kannessa, kannattaa yllä miettiä kaksi kertaa mihin on ryhtymässä. Eri asia jos ostajapariskunta tai edes toinen heistä työskentelee rakennus- tai korjausrakentamisen alalla. Pankkilainan saaminen ei merkitse sitä että hanke olisi realistinen.
Avo-/avioeron takia myytäviä taloja on kyllä markkinoilla selvästi aikaisempaa enemmän. Suurin osa hiljattain lainarahalla tehtyjä. Herää kysymys, onko onni omakotitalosta kiinni, vai voisiko suhde toimia pitkällä tähtäimellä paremmin sellaisessa asumismuodossa jonka eteen ei tarvitse raataa itseään loppuun?
Projektihan ei ole lähelläkään finaalia vielä silloin kun koti on valmis. Velkaa maksetaan vuosikausia ja kiinteistöä on pidettävä kunnossa niin kauan kuin siellä asuu. Toiseksi kovalla velkavivulla rakennetun kodin omistaminen on yhtä kallista kuin vuokra-asuminen (kts. alla oleva linkki):
http://www.taloussanomat.fi/kumppaniblogit/2014/04/04/asuntomarkkinoiden-lasku-vasta-alkamassa/20144767/322?ref=ts_promo - 70 / 66
tervettä harkintaa kirjoitti:
Nykyään rakentaminen materiaaleineen, lupineen, erikoistöineen kaikkineen on suhteessa paljon kalliimpaa kuin 38 vuotta sitten. Asiaa kuvastaa hyvin, että silloin uudesta talosta sai heti myytäessä aina enemmän mitä rakentaminen oli maksanut. Nykyään enää harvemmin saa. Tällä hetkellä uusia omakotitaloja joudutaan myymään tappiolla, eli myynti on äärimmäisen huono vaihtoehto.
Mitä tulee parisuhteen ja raksaprojektin yhteensovittamiseen, harva nuoripari ymmärtää miten iso työrupeama uuden rakentaminen tai vanhan korjaaminen itse tehtynä on. Facebook on puolillaan nuorten naisten postauksia "Oi miten ihana vanha talo, tuon kun saisi rempata alusta asti". Kun lähtökohta on tyhjä tontti tai lähes purkukuntoinen talovanhus, ja päämäärä tuoreimman sisustuslehden kannessa, kannattaa yllä miettiä kaksi kertaa mihin on ryhtymässä. Eri asia jos ostajapariskunta tai edes toinen heistä työskentelee rakennus- tai korjausrakentamisen alalla. Pankkilainan saaminen ei merkitse sitä että hanke olisi realistinen.
Avo-/avioeron takia myytäviä taloja on kyllä markkinoilla selvästi aikaisempaa enemmän. Suurin osa hiljattain lainarahalla tehtyjä. Herää kysymys, onko onni omakotitalosta kiinni, vai voisiko suhde toimia pitkällä tähtäimellä paremmin sellaisessa asumismuodossa jonka eteen ei tarvitse raataa itseään loppuun?
Projektihan ei ole lähelläkään finaalia vielä silloin kun koti on valmis. Velkaa maksetaan vuosikausia ja kiinteistöä on pidettävä kunnossa niin kauan kuin siellä asuu. Toiseksi kovalla velkavivulla rakennetun kodin omistaminen on yhtä kallista kuin vuokra-asuminen (kts. alla oleva linkki):
http://www.taloussanomat.fi/kumppaniblogit/2014/04/04/asuntomarkkinoiden-lasku-vasta-alkamassa/20144767/322?ref=ts_promo70-luvulla osa myyntivoitosta oli harhaa. Inflatio ei sentään edennyt aivan rakennuskustannusten vauhtia mutta helpotti kuitenkin velkojen hoidossa.
Talo, jonka kustannusarvio oli 1974 noin 60000mk oli kaksi vuotta myöhemmin budjetoitu 120000mk:aan.
Oman hyskämme budjetti oli 146000mk mutta materiaalihankinnoilla, talkoilla ja omalla työllämme saimme sen puristetuksi alle 120000mk:n.
Siihen tulivat tietenkin lisäksi kaikki varusteet ja kalusteet.
Yksin työssä käyvänä olin pari vuotta todella tiukoilla.
Verotus vit tutti. Pahimmoillaan, ennen korkovähennyksiä, metallimiestä rokotetiin 47,5% eikä vaimo saanut mitään hoito- tms. tukia.
Edellinen asuntomme oli 91m2:n 4h k työsuhdeasunto josta maksoin verotusarvoa vastaavan vuokran. Se oli todella paljon halvempaa asumista mutta keskustan kerrostalo ei mielestämme ollut lapsille sopiva paikka.
Jäätyämme pois töistä ryhdyimme hankkiutumaan siitä eroon.
Onneksemme ukrainalaiset tulivat ovelle ostamaan.
- järjen ääni
Tiedän, rakkaus saa unelmat kuulostamaan liian helpolta toteuttaa. Suhteen tulevaisuutta ei pitäisi rakentaa velkarahan varaan. Jos todella olette onnellisia yhdessä, olette onnellisia ilman sitä unelmakotiakin.
Ennen isompi koti hankittiin lasten synnyttyä jolloin on konkreettinen tilan tarve. Nykyään ostetaan suuria ja kalliita lukaaleja tietämättä voidaanko edes saada lapsia. Kannattaisiko asettaa henkinen hyvinvointi materiaalisen haalimisen edelle?- 70 / 66
Suhde velkarahan varaan!? Onhan ehdoton tuomio!
Mennessämme naimisiin minulla oli vain velkaa, kehnot, käytetyt vaatteet, ei minkäänlaista ajoneuvoa, ei fillaria, ei potkukelkkaa, ei suksia eikä luistimia.
Vaimoni omaisuus oli pahvilaatikollinen astioita ja liinavaatteita.
Köyhä ja velkainen aloitus ei haittaa kun molemmat suhtautuvat siihen realistisesti ilman mielikuvituksellisia haaveita.
- hity
no aloituksessa luki että rakennatte lemmenpesää.
Kun taas talonrakennus on enemmän bisnestä muistuttavaa hommaa.
Miks teillä piti olla niin suuret odotukset.
Ei taloa rakenneta senkanssa jota rakastetaan eniten, vaan sen kanssa johon luotetaan eniten. Siksipä itse en rakkaan ukkoni kanssa yhteistä taloa teekään.- Lainanpantti
Bisnestä? Viisi vuotta sitten ehkä oli. Tänä päivänä omakotitalojen kysynnän romahdettua moni ei saa edes omiaan pois.
- ei bisnestä?
Lainanpantti kirjoitti:
Bisnestä? Viisi vuotta sitten ehkä oli. Tänä päivänä omakotitalojen kysynnän romahdettua moni ei saa edes omiaan pois.
Niin justiinsa. Elikä lemmenpesä ja vaaleanpunaiset hattarat ja kaikkee ihquu on ilmeisesti sun vastaus. Ei tiedä välillä itkeäkö vai nauraa kun lueskelee. Kai se on yritettävä nauraa.
- mek
Lainanpantti kirjoitti:
Bisnestä? Viisi vuotta sitten ehkä oli. Tänä päivänä omakotitalojen kysynnän romahdettua moni ei saa edes omiaan pois.
Sekin riippuu mihin rakentaa ja jos laitat pääkaupunkiseudulla 200 tonnia taloon niin valmiina saa 300 tonnia ja se siitä. Markka aikaan työkaverin puoison isä rekensi talon ja meni jotain 900 tuhatta markkaa ja mummo kuoli niin sen mummon talo naapurissa käv välittäjä arviomassa ja samalla kysy että mitäs tuo uuden talon arvo on ja se oli 1500000 mk ja se siitä.
- enceladus
Teitpä kusiset temput miehelle, joka on uhrannut voimansa ja vapaa-aikansa yhteisen unelmakotinne eteen. Taloprojektit ovat sellaisia, että niihin on sitouduttava siksi ajaksi kun ne kestävät, vaikka parisuhde ei sinä aikana kukikaan romantiikkaa.
Tee palvelus: Älä väitä kertaluonteista kuuden viikon selibaattia suhteen lopuksi. Muutenhan esim. ulkomaankomennus, sairaus, lapsen syntymä tmv. tappaisi suhteen joka kerta. Paljon on vielä opittavaa...käytät ymmärrettävää väsymystä keppihevosena pakenemiseen, sillä sitähän ilman syytä tapahtuva luovuttaminen on.
Olet kaivannut villejä, elämättä jääneitä sinkkuvuosiasi ja oikeutat niiden hankkimisen tällä taloprojektilla. Joskus ne oppirahat on kuitenkin maksettava, joten nyt etenet valitsemallasi tiellä. Toivottavasti olet tyytyväinen valintaasi. Olen itsekin lähtenyt suhteesta vapaudenkaipuun takia, joten muistan kyllä tunteen.
Kuitenkin, kun vähän vanhenet, niin ymmärrät, että mikäli parisuhde on oikealla pohjalla, koettelemukset vahvistavat sitä. Näin vanhan hirsitalon peruskorjanneena tiedän täsmälleen, mitä vanhan korjaaminen vaatii. Hyvä puoli on se, että se on kannattava bisnes, mikäli osaamista on. Vinkkinä tuleville vuosille: Ei tarvitse ajatella kuusikymppisenä leikkaavansa samaa nurmikkoa. Taloja myydään siinä missä asunto-osakkeitakin, ja niistä pääsee kyllä eroon, mikäli sijainti ei ole ns. hevonpersuksissa tai myyjä pyydä ylihintaa. - löyhköä kyydissä
Kuuntelin kerran tarinaa. Nämä nuoret olivat opiskelleet ja kituuttaneet tiukalla Budjetilla, kun valmistuivat ja alkoivat vaurastua.
Sitten mentiin naimisiin ja alettiin perustaa kotia ja elämää.
Alkuun mentiinkin vielä kohtuullisen tasapainoisesti, mutta sitten iski jokin kummajainen. Lupailivat toinen ostaa toisen auton ja toinen suunnittelee ja rakennuttaa talon.
Näin sitten toimittiin, alettiin elää eri elämää, kumpikin ajeli omalla autolla ja omia menojaan, otettiin omaa vapautta ja aikaa.
Talo kuitenkin rakennettiin, mutta siinä sitten olikin jatkuva kiista päällä materiaaleista.
Sitten tulivat lapset, toinenpa keksi, että minä en lapsia hoida ja aina oli tipotiessään, toinen hoito kodin, teki pitkää päivää ja sai kylläkin parempaa palkkaa, mutta tämä toinen unohti perheensä.
Tietenkään tällinen elämä kestä ja niin pitkällisen kestämisen jälkeen tuo yksin jätetty, kaikesta vastaava lähti.
Nyt sitten on tuo vapaan viettäjä lapsilleen, jotka vielä alle kymmenvuotiaita koululaisia tunnustanut tehneensä suuria virheitä. ei hän lapsiaan tapaa nykyäänkään kuin joka toinen viikonloppu, edelleen veri vetää baanalle, koskahan se aikuistuminen tulee, sillä on nyt 40-50 välillä.
No ei kai se tässäkään syy ollut talon rakentaminen, vaikka veikin voimia, vaan että tuo toinen ei ollut kasvanut vastuuseen ja kasvaako koskaan, pahalta näyttää.
Kaikkensa perheen eteen tehnyt, yritti viimeisenä saada tuon menevän siirtymään perheen kanssa toiselle paikkakunnalle, jotta olisi irtaantunut tuosta menoporukastaan, sekään ei auttanut, joten vaikea on pysäyttää ja saada edes jonkinlaiseen välittämiseen perheestä.
Nytkin kaveri vaihtaa autoa melkein vuoden välein, niin tarvitaan aina välirahaa eli kaikki menee, lapsillekin oli sanonut, että ei oikein voi ostella lahjoja kun raha ei ole, vaikka hankkeet ovat tonneja kuussa.
Kyllä se kaverit imuttavat kaiken pois, jos noin löyhköä on kyydissä. - ggdgdgdgd
aloit siis jänistää vastuuta. Kyse on siitä eikä mistään muusta. Olisit jänistänyt jo ennen kuin aloititte taloprojektin. Miehes olisi voinut ottaa taloprojektiin aikuisen naisen eikä teinin.
- Kun pitäis leikkiä v
Mutta kummanko olisi pitänyt ottaa taloprojektiin aikuinen eikä kakara mukaan.
Ei se välttämättä kakara ole nainen vaan taitaa olla useimminkin se mies. - jompikumpi
Kun pitäis leikkiä v kirjoitti:
Mutta kummanko olisi pitänyt ottaa taloprojektiin aikuinen eikä kakara mukaan.
Ei se välttämättä kakara ole nainen vaan taitaa olla useimminkin se mies.Ihan turhaa yleistää, tässä tapauksessa nainen - usein myös mies.
- Jos Niikseen
Kun pitäis leikkiä v kirjoitti:
Mutta kummanko olisi pitänyt ottaa taloprojektiin aikuinen eikä kakara mukaan.
Ei se välttämättä kakara ole nainen vaan taitaa olla useimminkin se mies.Lukekaahan nyt aloitus tarkemmin, pariskunnan molemmat osapuolet oli samanikäisiä.
Viisikymppinenkin voi olla henkisesti teini jos niikseen tulee. - :-)
Jos Niikseen kirjoitti:
Lukekaahan nyt aloitus tarkemmin, pariskunnan molemmat osapuolet oli samanikäisiä.
Viisikymppinenkin voi olla henkisesti teini jos niikseen tulee.Jotenkin herttaista kun opetat muita lukemaan...
- carpe diem
Voi voi. Taas yks suomalainen unelma... Tärkeysjärjestys unohtuu, kaikkea ei voi saada. Yleinen virhe on tehdä lapset, ura ja talonrakennus samaan syssyyn. Näin tän lapsuudenkodissani ja päätin etten ite halua sitä.
Ukon kanssa vuokrakaksiossa asutaan ja meillä on aikaa toisillemme ja omille jutuille. Ei lapsiakaan. Mulle on tärkeintä meidän jokapäiväinen suhde, ei raha tai talot. Tänäänkin käytiin metsässä, valokuvattiin ja juotiin punkkua ja naurettiin koiran touhuille. En niin ihmeitä materiaalisessa mielessä ees halua.
Suosittelen, että jokainen eläis niin, että jokainen päivä on kaunis. Älkää säästäkö "onnea" sitkun tyyliin koko ajan kauemmas... Sitä "sitkun" ei mun vanhemmille koskaan tullut. Äidillää fysiikka paskana ja isällä muistisairaus. - ei uutta auringon
alla...Ette varmasti ole ainoa pari, jonka suhde on kaatunut taloprojektiin. Itse en lähtisi talonrakennukseen, koska tiedän, että sekä itselläni että miehelläni on heikohko stressinsietokyky. Minä väsähdän stressin takia, mieheni hermostuu ja sanoo sitten herkästi sellaista, mitä ei tarkoita. Mutta tuollaisen urakan jälkeen kaiken stressin purkautuessa, ei varmaankaan kannattaisi tehdä mitään hätiköityä vaan antaa ajan kulua...monesti aika parantaa ja korjaa kuitenkin...
- Emiilia
En lähtisi minäkään, rakentamaan uutta tai peruskorjaamaan vanhaa. Olisi mieheni sitten ammattilainen tai amatööri.
Jos ollaan valmiita panostamaan suhteen eteen, miksei oltaisi valmiita panostamaan kodin hankintaan niin että annetaan rakennusfirman tehdä se puolestamme?
Jos me tarvitaan auto tai vene, ei niitäkään aleta itse tehdä vaan ostetaan kaupasta. Lapset tehdään itse, se on mukavaa ja ihmisluonnolle tarkoitettua puuhaa :) - halojata halloo?!?!
Emiilia kirjoitti:
En lähtisi minäkään, rakentamaan uutta tai peruskorjaamaan vanhaa. Olisi mieheni sitten ammattilainen tai amatööri.
Jos ollaan valmiita panostamaan suhteen eteen, miksei oltaisi valmiita panostamaan kodin hankintaan niin että annetaan rakennusfirman tehdä se puolestamme?
Jos me tarvitaan auto tai vene, ei niitäkään aleta itse tehdä vaan ostetaan kaupasta. Lapset tehdään itse, se on mukavaa ja ihmisluonnolle tarkoitettua puuhaa :)"Jos ollaan valmiita panostamaan suhteen eteen, miksei oltaisi valmiita panostamaan kodin hankintaan niin että annetaan rakennusfirman tehdä se puolestamme?"
Koska kaikilla ei ole hei määrättömästi rahaa eikä näin ollen vaihtoehtoja, oletkos kuullut moista? Ja autotkin monesti huolletaan/korjataan itse vielä niin kauan kun tarjolla on malleja joille sen pystyy tekemään. Missä ylipäänsä menee se raja kun on lupa, oikeus ja järkevää viskata pensselit santaan ja rukkaset naulaan väsymyksestä. Lähdenpä lätkimään liitostani koska ei ole varaa ostopalveluihin... Maalaaminen ei ole peruskorjausta vaan pintaremonttia, mutta senkin tekee lähes samalla vaivalla kun seinän pesun. Kaiken voi ostaa jos kerran on tilillä saldoa, myös siivoojan. Pitääkö jotain pystyä tekemään elämässä itse siis ilman henkistä kriisiä ja missä menee raja, peruskorjauksen ja pintaremontin välillä vai maalarin ja siivoojan, vai meneekö missään? Toki jos ei ole terve niin ei voi vaatia, mutta ihan pelkkä pienituloisuus ei ole ihan virallisesti sairaus vaikka kuinka yritetäänkin esittää että ollaan jotenkin viallisia. - 6 + 16
halojata halloo?!?! kirjoitti:
"Jos ollaan valmiita panostamaan suhteen eteen, miksei oltaisi valmiita panostamaan kodin hankintaan niin että annetaan rakennusfirman tehdä se puolestamme?"
Koska kaikilla ei ole hei määrättömästi rahaa eikä näin ollen vaihtoehtoja, oletkos kuullut moista? Ja autotkin monesti huolletaan/korjataan itse vielä niin kauan kun tarjolla on malleja joille sen pystyy tekemään. Missä ylipäänsä menee se raja kun on lupa, oikeus ja järkevää viskata pensselit santaan ja rukkaset naulaan väsymyksestä. Lähdenpä lätkimään liitostani koska ei ole varaa ostopalveluihin... Maalaaminen ei ole peruskorjausta vaan pintaremonttia, mutta senkin tekee lähes samalla vaivalla kun seinän pesun. Kaiken voi ostaa jos kerran on tilillä saldoa, myös siivoojan. Pitääkö jotain pystyä tekemään elämässä itse siis ilman henkistä kriisiä ja missä menee raja, peruskorjauksen ja pintaremontin välillä vai maalarin ja siivoojan, vai meneekö missään? Toki jos ei ole terve niin ei voi vaatia, mutta ihan pelkkä pienituloisuus ei ole ihan virallisesti sairaus vaikka kuinka yritetäänkin esittää että ollaan jotenkin viallisia.Valitettavasti kaikilla ei ole varaa kaikkeen: autoon, veneeseen, omakotitaloon, lapseen, parisuhteeseen, onneen...
- 70 / 66
Emiilia kirjoitti:
En lähtisi minäkään, rakentamaan uutta tai peruskorjaamaan vanhaa. Olisi mieheni sitten ammattilainen tai amatööri.
Jos ollaan valmiita panostamaan suhteen eteen, miksei oltaisi valmiita panostamaan kodin hankintaan niin että annetaan rakennusfirman tehdä se puolestamme?
Jos me tarvitaan auto tai vene, ei niitäkään aleta itse tehdä vaan ostetaan kaupasta. Lapset tehdään itse, se on mukavaa ja ihmisluonnolle tarkoitettua puuhaa :)Luojan lykky, ettei vaimoni ollut tietoinen kuvaamastasi vaihtoehdosta!
Olisivat jääneet ainakin lapset tekemättä ja jääty työsuhdeasuntojen kierteeseen josta olisi ollut pakko riistäytyä pieneen vuokra-asuntoon.
Jos olisi taipumusta niin voisin olla suorastaan katteellinen mutta eihän sinun mammonasi ole minulta pois joten mielenrauhani ei järky. - Köyhä
6 + 16 kirjoitti:
Valitettavasti kaikilla ei ole varaa kaikkeen: autoon, veneeseen, omakotitaloon, lapseen, parisuhteeseen, onneen...
Pahasti off topic, mutta onneen ei todellakaan tarvitse olla "varaa"! Onnea ei voi ostaa. Onni ei ole taloissa, autoissa, veneissä tai kalliissa harrastusvälineissä. Onni on siinä, että osaa nauttia niistä elämän pienistä asioista, jotka eivät maksa yhtään mitään!
- Jostain luovuttava
Lienee monille yllätys kun tuppaa rahat loppumaan eikä huvitteluun ole vähään aikaan varaa tai pitkäksikin aikaa. Saatika matkustelemiseen.
- monestakin
Tuo on totta. Asuntovelkaisena, siinä vaiheessa kun kämppä on valmis, kaikki rahat käytetty ja korot juoksee ei todellakaan jää varaa kuin välttämättömiin hankintoihin. Ellei molemmat siinä kohtaa tyydy nauttimaan ensisijalla toistensa seurasta, suhde on sen verran hauraalla pohjalla ettei yhteinen velka ollut lainkaan järkevä päätös.
Itse sain kokeilla mieheni kanssa omakotiasumista hänen vanhempiensa talossa, josta vanhemmat oli muuttaneet kerrostaloon ja tuo omakotitalo ei ollut mennyt kaupaksi. Ilman velkarasitettakin päädyimme siihen, että omakotiasuminen on meille turhan työlästä ja ylläpitokuluiltaan kallista. Muutimme isoon rivariin jossa olemme siitä asti asuneet huolettomasti ja onnellisina.
- Doublethinker
Joku sanoi että taloprojekti oli aloittajalle vain tekosyy lähteä viettämään vapaita sinkkuvuosia. Tuskin kukaan keksisi noin kallista tekosyytä. Omakotitalot sijaitsee usein kaupunkikeskustojen ulkopuolella, jonne muuttaessa monellakin nuorella voi tulla paniikki päästä takaisin kuntosalien, elokuvateatterien ym. elämän viereen. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
- Kukin tavallaan
Autotkin on keksitty, uskon että heillä oli ainakin yksi sellainen käytettävissä kun kerran olivat molemmat työssä käyviä ihmisiä.
Eikä mikään elokuvateatterien tai kuntosalien hieman kaukana oleminen ole riittävä syy erota ja jättää miestä yksin velkahelvettiin ja asumaan taloon, jonka piti olla yhteinen. Mahtaa sillä miehellä olla hauskaa istua siellä ja ajatella että talo tehtiin heitä varten ja sitten nainen päättikin vain äkkiä että "Ei en tykkää" ja lähtee lätkimään ilman että edes YRITTÄÄ tottua uuteen tai että edes yrittää korjata ongelmia.
Tai no voihan se olla jollekin syy lähteä, kun ei se Mäkkäri olekaan enää ihan siinä kulman takana vaan sinne pitää jopa ajaa! :O
Itse en kyllä tuollaisen asian takia heittäisi seitsemän vuoden suhdetta hukkaan yrittämättä edes korjata tilannetta.
Mutta hei, kukin tyylillään.
- Missä moraali?
Kertoisitko päätittekö rakentaa talon rakkaudesta toisiinne, käytännön tarpeesta, sinun ihastumisestasi sisustuslehtien unelmakoteihin, vai oliko se kenties vain kuuman yön herkkänä hetkenä saatu päähänpisto josta mies ei voinut kieltäytyä?
Tiedän niin monta tapausta, jossa nainen on halunnut hankkia omakotitalon, ja myöhemmin päättänyt olla muuttamatta sinne. Ei ole kovin reilua miehiä kohtaan, jotka on kodinrakennuksessa mukana tosissaan! - johan on taas
MIstä sä tiedät ettei teillä olisi ollut unelmien talossa yhteistä tulevaisuutta? Sähän heitit hanskat naulaan heti tupareiden jälkeen etkä edes ehtinyt totutella uuteen elämäntilanteeseen.
Ymmärrän täysin miehesi katkeruuden. Sä sait mitä halusit ja sitten iskeekin pelko persukseen. Ei kovin aikuismaista käytöstä. Ei talonrakennus teidän parisuhdetta rikkonut. Sen rikkoi sun lapsellisuus. - niro68
Hei
Ymmärrän tuskasi täysin sillä olen samassa jamassa vaikkakin mies.
Aluksi avovaimo halusi tehdä kaikkea sisällä ja pihalla ,käytännössä minä tein kaiken .
Ostimme uuden talon joka oli keskeneräinen. Nyt kun kaikki valmista - haluaisi tuon puskan tuonne ,tuon seinän tänne, plaa plaa plaa.
Suhde aika lopussa , selvisi että hänen vapaa aikansa mennyt netissä ilmaispelejä pelatessa jo n.7 v.
Tsemppiä sinne!!!!- Katso minne muutat
Just näin. Pelihimoisten, viinanhimoisten, vapaudenhimoisten ja jatkuvaa reissukuumetta potevien ei tulisi muuttaa omakotitaloihin ollenkaan.
Ihmistyyppi joka on omakotitalossa onnellinen, on ahkera, rauhallinen ja sitoutuva. Huom. pariskunnan molempien osapuolten tulee olla tällaisia jotta homma toimii. - Ei pirä paikkaansa
Katso minne muutat kirjoitti:
Just näin. Pelihimoisten, viinanhimoisten, vapaudenhimoisten ja jatkuvaa reissukuumetta potevien ei tulisi muuttaa omakotitaloihin ollenkaan.
Ihmistyyppi joka on omakotitalossa onnellinen, on ahkera, rauhallinen ja sitoutuva. Huom. pariskunnan molempien osapuolten tulee olla tällaisia jotta homma toimii."Estä ihmistä uskomasta omiin valheisiinsa, niin ryöstät häneltä hänen onnensa." (Henrik Ibsen)
- Yhteenhiileen
Ei kannata tehdä lapsia sillä voipi tulla haluttomuutta itsellesi ja miehesi lähtee lätkimään halukkaampia naisia metsästelemään.
Pari kiljukaulaa kun huutaa päivin ja öin niin ei siinä stressiltä jaksa naimista ajatella.
Niin se meilläkin mies oli kaiken vapaa- aikansakkin raksalla, kävi vaan nukkumassa ja pesulla kotona, kova tressikin tuli välillä. Jos siinä olisi ollut parisuhde huonolla tolalla ja naidakkin olisi pitänyt vielä jaksaa, ei herttilei. Onneksi me olimme kummatkin niin väsyneitä ettei sänkypuuhat kiinnostaneet.
Kuuskymppiselle on mukavaa puuhaa ja kuntoilua talvella lumityöt ja kesällä ajella nurmikoita (pysyy terveempänä) niin ettei tarvitse jossain betoniluukussa ja baareissa istuskella. Olen erittäin tyytyväinen jos saan ja terveyttä riittää vielä kuuskymppisenäkin ajella nurmikoita, kasvattaa kukkia, yrttejä ym.
Voipi olla ettei villien vuosiesi jälkeen kohdallesi enään satu sellaista miestä joka kanssasi taloprojektiin alkaisi. Ei toimi jos toinen asuu kuin hotellissa ja toinen tekee kaikki yksin. Kannattaa silloin asua rivi- tai kerrostalossa.- mek
Ihme mieheiä teillä kun miehenä en voi olla viikkoakaan naimatta ja vaikka on kuinka väsynyt niin naida jaksaa aina ja tämäkin asia on asenteesta kiinni ja se siitä.
- matalankahlaaja
mek kirjoitti:
Ihme mieheiä teillä kun miehenä en voi olla viikkoakaan naimatta ja vaikka on kuinka väsynyt niin naida jaksaa aina ja tämäkin asia on asenteesta kiinni ja se siitä.
Oletpa mustavalkoinen ja se siitä.
- Aikuisuus
Suhteen murha on kyllä se jos elää yli varojen, silloin alkaa kaikilla rintamilla ahdistaa.
Valitettavan usein vain olisi saatava kaikki ja heti. Niin usein eteeni tuli suurin toivein pari, jonka unelma oli saada suuri omakotitalo. Mitään käsitystä siitä mitä todelliset kustannukset ovat ei ollut, jopa sellaisiakin oli, jotka uskoivat, että talopaketin hinnalla saa valmiin kodin, mutta siitä puuttuu aina perustuskulut, sekä sisustuskulut , koneet, laitteet, kalusteet, joiden osuus nousee kaksin tai kolminkertaiseksi talopaketin hintaan.
Samoin on vanhan ok-talon ostaminen, siellä nähdään vain tapetit, ja mielikuva miten itse sisustaa, mutta ei ole minkäänlaista kuvaa miten talo on rakennettu, mitä remontteja on tulevassa ja kuinka paljon ne maksavat.
Sitten se pahin, kun ihmiset eivät osaa edes laskea, kuinka paljon ovat normaalit elämisen kulut. Nyt ehkä vuokrameno 600 euroa kuussa ja ruoka ja laskut ainakin toisen mokoman ja nykyihmisten vaatimuksilla yli tuhat euroa kuussa, sopii ajatella, minkä suuruisen lainan maksu onnistuu tämän lisäksi, sillä ok-talon kustannukset kuussa eivät juuri alenna asumisen kustannuksia.
Kun nytkään ei jää säästöön yhtään mitään, miten sitä lainaa maksetaan.
Minkäänlaiseen elämään ei jää enää senttiäkään, joten puree se rahapula sen suhteen ihan varmasti eroon.
Pitäisi olla kohtuus kaikessa, eli oppia elämään varojensa mukaan ja unohtamaan haaveet, joita ei pysty saamaan ilman suurta velkaa.
Tosin taitaa olla tullut vähän vaatimuksia ja tarkistuksia lisää siihen, voiko saada lainaakaan.
Tottahan siitä loukkaantuu, kun ei pankista lainaa saakaan vaan kehotetaan ensin säästämään.
Siinä on muuten ihan oikea asia takana, sillä pyritään saamaan nämä ihmiset näkemään itse se pystyvätkö hoitamaan asioitaan ja myös sanomaan ei krääsän ostamiselle ja kulutusluotoille.
Kun osaa pienestä säästää, silloin osaa tehdä paljon muutakin ja pärjää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Veroaste on Suomessa viitisen prosenttiyksikköä liian matala
Veropohjaa on rapautettu käytännössä koko kulunut vuosituhat, jonka vuoksi valtion menoja on jouduttu rahoittamaan velka1433196EU komissio - EU-elpymisrahoja voidaan käyttää TILAPÄISESTI väärin!
Espanja ohjasi miljardeja euroja – Nyt EU-komissio teki yllättävän paljastuksen Skandaaliksi noussut Espanjan EU-rahoje403002- 1101463
Empaattisuus ja suoruus.
Tässä tullut noita pehmeitä asioita pohdittua, mutta toisaalta olen myös yksinkertainen mies. Pidän suoruudestakin. Mi1451207Kristillinen kaste annetaa upotuskasteena
Kristillinen upotuskaste perustuu juutalaiseen mikve-kasteeseen, jossa upottaudutaan veden alle kokonaan. Paavali vertas1621087Koko kansan kaste Punaisen meren ylityksen aikana
Koko Israelin 2,5 milj.kansa sai kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ylittäessän Punaisen meren. 1.Kor.10 1 Sillä minä en ta3661057- 601017
Sijaiskasteet kuolleitten puolesta
Paavali teki Korintossa sijaiskasteita kuolletten puolesta eli ns. Mormoninkasteita. 1. Kor. 15:29 Mitä muutoin ne, j373979- 41827
Sä saat mut tuntemaan
Jotain sellaista mitä ei saisi tuntea mutta må en mahda tälle mitään. Mulla on ikävä niitä meidän katseita ja sitä tunne23823