Kertokaa hyvät ihmiset, että mikä tässä jutussa on ideana. Hain nimittäin erääseen työpaikkaan, johon minut haluttaisiin haastatteluun, mutta olen juuri pienellä keikalla, joka vaatii läsnäoloa 20 tuntia viikossa. Niinpä olenkin sihteerin minulle soittaessa jo KOLME kertaa vajaan viikon kuluessa joutunut sanomaan, että en pääse haastatteluun hänen ehdottamanaan aikana, mutta kävisikö jokin muu aika tai sitten ihan mikä tahansa aika heti, kun tämä keikka loppuu. Keikka loppuu mahdollisesti huomenna, mutta viimeistään viikkoa ennen kuin tämä seuraava alkaisi. Nyt olisi kaksi viikkoa aikaa käydä haastattelussa vähintään kolmena päivänä viikossa (ja kahtena iltäpäivänä), mutta ei!
Voiko olla enää sattumaa, että mikään ehdottamani aika ei sovi? Miksi ne sitten ylipäätään minua edes kyselevät haastatteluun? Haluaako työnantaja todella, että minä osoittaisin kiinnostukseni lintsaamalla tästä nykyisestä työstäni? Se ei kuulu minun tapoihini.
Voiko olla enää sattumaa, että mikään ehdottamani aika ei sovi? Miksi ne sitten ylipäätään minua edes kyselevät haastatteluun? Haluaako työnantaja todella, että minä osoittaisin kiinnostukseni lintsaamalla tästä nykyisestä työstäni? Se ei kuulu minun tapoihini.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et ole sekoamassa. Haastattelujen järjestäminen on usein työnantajalle hankalaa. Paikalle pitäisi saada pari-kolme ihmistä omasta talosta; kaikki samaan aikaan. Siksi ajat on yleensä hitsattu kiinni jo viikkoja ennen haastattelukierroksia. Samalla kertaa haastatellaan poikkeuksetta useampia ihmisiä. Voisi verrata liukuhihnan äärellä työskentelyyn. Yksi sisään - toinen ulos - seuraava sisään. Et siis yksinkertaisesti ole se ainoa oljenkorsi, johon työtä tarjoavan on takerruttava.
Sinuna tekisin nykyisen keikan ensin pois alta. Tärkeämpää on tehdä saatu työ hyvin kuin käydä haastattelussa joka ei välttämättä johda mihinkään. Tsemppiä työnhakuun!
... itsekin ajattelin, että hoidellaan luvatut työt nyt ensin. Mutta kun jäin ensin pois tuollaisesta ryhnähaastattelusta, ja silti minut olisi haluttu yksilöhaastatteluun (vieläpä useampaan kertaan asiasta kysytty), niin rupeaa epäilyttämään, että ei niitä hakijoita niin kovin montaa ole.