Osaankohan pukea mietteitäni sanoiksi...yritän...kysymys on suunnattu suomalaisille vaimoille, joiden mies tulee patriarkaalisesta kulttuurista...elikkä, millainen teidän kokemus on miehenne suhtautumisesta aiempaan elämäänne? Eli tarkoitan tässä sitä, että jos ette tavanneet miestänne ihan nuorina ja ehditte seurustella tai vaikka olla naimisissakin ennen nykyistä avioliittoa...eli ette olleet neitsyitä mennessänne miehenne kanssa naimisiin. Mieheni puheli, että naisella ei tule olla seurustelusuhteita ennen avioliittoa eikä yleensä mies halua naimisiin naisen kanssa, joka suostuu esim sänkyyn ennen avioliittoa...eli seurustelusuhdetta ei saa olla myöskään tulevan aviomiehen kanssa. Hän myös on puhunut, että ei kotimaassa olisi ikinä mennyt naimisiin naisen kanssa, jolla on lapsia. No...nyt hän on naimisissa naisen kanssa, jolla on avioton lapsi. Koen jotenkin huonommuutta...tai mietin, että voiko mieheni sitten kuitenkaan oikeasti rakastaa minua...uskallanko uskoa avioliittooni...ajatteleeko mieheni minusta, että olen huono nainen ja hänellä on kurja kohtalo avioitua minunlaiseni naisen kanssa. Hän kyllä oli tarkka siitä, että välillämme ei tapahtunut mitään "sopimatonta" ennen häitä. Mutta eihän se tietenkään minusta enää neitsyttä tehnyt...
kysymys suomalaisille vaimoille
mietinpähän vain
5251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sanon sulle itse näin aluksi,että älä mene yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ajattelee sinun olevan huonompi kuin hän itse esim.Ei tosi rakkaudessa tai ystävyydessä ole tuollaisesta kyse,että vertaillaan ja tutkitaan kumpi osapuoli on parempi tai huonompi.Tuollainen puhe ja vertailu tarkoittaa sitä,että mies ajattelee olevansa parempi tai että maan naisensa olisivat puhtoisempia kuin toiset.kuitenkin sulla on lapsia edellisestä suhteesta? ja jo senkin asian kannalta sun kannattaa olla tarkkana miten uusi miehesi suhtautuu lapsiisi jotka eivät ole hänen.Koska joskus voi olla niin että mies ei hyväksy naisen lapsia jotka entisestä suhteesta ja tod. näköisesti tämäkin voisi olla jarrutuksena suhteesanne kun miehesi joskus voisi päättää muistuttaa "kuinka huono nainen olet kun sulla on lapsiakin entisestä liitosta"
Ja tälläinen puhehan vain tekisi pahaa sinulle,että lapsillesi.Nimen omaan lasten syy ei tämä juttu missään nimessä ole joten hänellä ei edes ole oikeutta syyllistää ja alentaa sinua ja esim. lapsiasi.Pystyisikö miehesi ikinä välittämään ja rakastamaan lapsiasi erottelematta heitä? Ja kyllä sinulla on oikeus odottaa puolisoltasi tätä,että hän hyväksyy ja arvostaa myös lapsiasi koska hän on kaiketi alkaessaan tutustua kanssasi tiennyt,että sinulla on lapsia entuudestaan kukaan ei ole häntä pakottanut olemaan kanssasi tai tutustumaan naisen kanssa jolla on ollut ennenkin miehiä lapsia.Voit tämän hänellekin muistutuksena sanoa.Toki miehelläsi on myös oikeus mielipiteeseensä mistä tykkää ja mistä ei.Mutta toi on aika lapsellista ja loukkaavaa käydä juttelemaan sulle tuohon sävyyn,hän olisi voinut etsiä muussa tapauksessa naisen jolla ei ole ollut miestä ennen ja niitä lapsia.
En ole itse rasisti mullakin on ulkomaalaisia ystäviä,mut mua vaan sieppaa tuollaiset ylimieliset puheet et toista ihmistä alennettaisi sen perusteella,että on lapsia ja ollut mies aikaisemmin.Toki onhan niitä suomalaisiakin miehiä joitakin jotka ei hyväksy entisistä liitoista lapsia, mut tässähän puhutaan nyt ulkomaalaisesta miehestä.Veikkaan,että miehesi on jostain muslimi maasta? ei ne tytöt ja naiset välttämättä ole niin puhtoisia tälläisissä avoimemmissa muslimi maissa mitä kuvaa annetaan ymmärtää.Esim.Tunisia,Marokko,Turkki eiköhän sielläkin osata yhtä lailla sekstailla ja touhuta piilossa.Kaikki vaan tehdään salaa koska yleisesti yhteisö tuomitsee tälläiset touhut ja pitäisi aina olla naimisissa jos tehdään jotain tommosta.Olehan viisas päätöksiä tehdessäsi ja mitään syyllistelyjä älä ota vastaan jos et häntä ole edes pettänyt vaan parisuhteesi on ollut ennen häntä.
En tunne miestäsi enkä sinua, joten en puhu teistä.
Sen sijaan olen nähnyt yhä uudestaan käyvän niin, että näistä patriarkaalisista kulttuureista lähtöisin oleva mies solmii avioliiton suomalaisen naisen kanssa - usein itseään vanhemman - ja kun liitto päättyy eroon, käy kotimaassaan hakemassa nuoren naisen, mieluiten neitsyen, vaimokseen. Mielestäni tämä on jo suorastaan vakiintunut menettely. En osaa pitää sitä kenenkään syynä. Ihmisillä on vain erilaisia tapoja elää elämäänsä, ja joskus sitten tulee yhteentörmäyksiä.
No eiköhän se nyt ole vähän myöhäistä kysellä tuollaisia? Vai meinasitko ottaa eron miehestä kun joku täällä kertoo, ettei se varmaan ihan 100 % tyytyväinen ole tilanteeseensa?
Rakkaus voittaa aika monia esteitä, mutta aina se ei voita kaikkia esteitä. Ei kukaan tällä palstalla voi tietää varmasti voittaako juuri teidän rakkaus juuri tuon ongelman. Ainut asia mikä voidaan melkoisella varmuudella ns. varmasti sanoa on se, että menneisyytesi vaivaa miestä ja on vaivannut alusta asti ja hän on siitä huolimatta mennyt naimisiin kanssasi. Tulevaisuus näyttää mitä näistä lähtökohdista syntyy pitkällä aikavälillä.
"Ainut asia mikä voidaan melkoisella varmuudella ns. varmasti sanoa on se, että menneisyytesi vaivaa miestä ja on vaivannut alusta asti ja hän on siitä huolimatta mennyt naimisiin kanssasi"
Sääntö on ettei menneisyyttä saa tuoda tähän päivään. Naimisiin mentäessä tulee unohtaa menneet asiat. Valinta ottaako mies naisen kokonaisuutena menneisyyksineen kaikkineen vai ei tulee tehdä ennen naimisiinmenoa.
Muuten tulee ongelmia.
Toinen asia on tietysti se miksi mies olisi valinnut naisen jonka menneisyyttä ei sulattaisi. Onko tavoite olla yhdessä elämän loppuun asti vai ei...jos ei niin mikä se tavoite tuolloin olisi?
Nimen omaan, huonommuutta ei kannata tuntea. Kun menee naimisiin toisesta kulttuurista olevan kanssa, molemmille pitäisi olla selvää, että puoliso on joissakin suhteissa erilainen. Joko sen hyväksyy tai sitten ei. Toisen muottiin ei tarvitse mukautua, jos se ei itsestä tunnu omalta ja oikealta. Jos miehesi on mennyt kanssasi naimisiin, hänen pitää hyväksyä se, mitä olet.
Mieheni synnyinmaassa neitsyyttä arvostetaan, ihan jo käytännön syistä. Uskonnolliset syyt ovat vielä asia erikseen, mutta miehelleni niillä ei ollut merkitystä. Jos luotettavaa ehkäisyä ei ole saatavilla, raskaus voi määrätä tytön tulevaisuuden, ja fiksu tyttö ei ota tällaista riskiä. Mun mielestäni seksi voi kuulua seurusteluun, mutta miehelleni seksi (yhdyntä) oli vakava paikka. Hän koki, että on sen jälkeen vastuussa minusta. Seurustelun päämäärä on avioliitto. Ironista: en ensin halunnut seksiä hänen kanssaan, koska en halunnut antaa itsestäni helppoa kuvaa, mutta sitten jouduin pidättäytymään, jottei mies pitäisi suhdettamme liian vakavana, kun en itse vielä ollut varma.
Toinen kysymys sitten on, saako nainen osoittaa haluavansa seksiä tai toisaalta kieltäytyä siitä.