Tuli tuossa puhetta mieheni kanssa kihloista ja yleisesti kihloihin menosta, koska tuttavapiirissämme eräs pari kihlautui.
Olemme mieheni kanssa seurustelleet kohta lähes 6 vuotta.
Mies oli sitä mieltä että kihlat/kihlautuminen on vanhan ajan ihmisten turhanpäiväistä jorinaa ja naimisiinmeno jo vanhanaikaista.
En tiedä. Minä tietysti naisena romanttisempi ja tykkäisin jos mies oikeasti haluaisi kihloihin. Kai se toisi suhteeseen jonkunlaista arvon/välittämisen tunnetta, kuten perustelin miehelle myös asian.
Keskustelu eteni ja mieheni sanoi, että voi ostaa mulle pääsiäisenä kilon kindermunia niin josko sieltä löytyis sormus :D
Moinen kommentti ja loputkin tunteet kuoli. Tuli vähän "arvoton" olo.
Onneksi ei asuta yhdessä joten miehen jättäminen helppoa.
Oikeasti, onkohan kaikki miehet parisuhteissa noin dillejä... Kyllä loukkasi.
Olemme mieheni kanssa seurustelleet kohta lähes 6 vuotta.
Mies oli sitä mieltä että kihlat/kihlautuminen on vanhan ajan ihmisten turhanpäiväistä jorinaa ja naimisiinmeno jo vanhanaikaista.
En tiedä. Minä tietysti naisena romanttisempi ja tykkäisin jos mies oikeasti haluaisi kihloihin. Kai se toisi suhteeseen jonkunlaista arvon/välittämisen tunnetta, kuten perustelin miehelle myös asian.
Keskustelu eteni ja mieheni sanoi, että voi ostaa mulle pääsiäisenä kilon kindermunia niin josko sieltä löytyis sormus :D
Moinen kommentti ja loputkin tunteet kuoli. Tuli vähän "arvoton" olo.
Onneksi ei asuta yhdessä joten miehen jättäminen helppoa.
Oikeasti, onkohan kaikki miehet parisuhteissa noin dillejä... Kyllä loukkasi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Osa on osa ei.
Vein miehen ikkunaostoksille, koruliikkeen ikkunoita katsellessa kysyin mieheltä että millasesta sormuksesta se tykkäisi. Mies siinä katseli ja sanoi että varmaan tommonen tai tommonen, mutta "ENPÄ OLE KIHLOJA AJATELLUT" Kiitos! Enpä enää puhu koko asiasta. Seuraavaksi mies puhuu sormuksista tai minä vaihdan miestä.
Minä ainakin haluan että suhde etenee, siis kihlat, avioliitto yms. Sitten yhteistä kotia ja muuta.
Kannattaisi varmaan aikaisemmin jo puhua siitä, mitä odottaa elämältä ja parisuhteelta. En tarkoita, että ensimmäisen viikon tai kuukauden aikana, mutta luulisi että jo ensimmäisen vuoden aikana molemmat kertoisivat niinkin olennaisia asioita itsestään kuin että haluavatko naimisiin ja/tai lapsia jne.
Miehesi valehtelee, kiertää ja välttelee. Hänen olisi pitänyt jo hankkia kihlat teille jos on tosissaan. Tutki onko jotain muita naisjuttuja, jos jäät, kun ei tuon vertaa toista arvosta. Jos et jää, sitten sillä ei ole väliä varmaan.
Todella mauton tuo kindermunajuttu ja rihkamasormus. Mikä mies se oikein on?! Mä loukkaatuisin tosi pahasti miehelle myös. En ihmettele että tunteet kuolee ja tulee arvoton olo, kun toinen tuollaisia laukoo. Oli mieheltä tyhmä veto. Onko ihan normaali mies vai jotenkin narsistinen? Vai ihan pihalla? Pelimies? Onneks tulee edes tässä vaiheessa ilmi eikä sitten myöhemmin... :( Ei mies varmaan itse edes tajunnut asiaa.. tai sitten on hyvin omituinen huumorintaju.
Sä taidat olla aika tosikko? Musta tuo oli hauskasti lohkaistu mieheltä. Jos mies tuntee kihlautumisen vanhanaikaisena (niin muuten tunnen mäkin), niin sun on se hyväksyttävä. Kyllä parisuhteessa voi elää ilman kihloja ja avioliittoa. Ei siviilisäädyn muutos muuta teidän yhteiselämää miksikään.
Aika mitättömän syyn takia miehen olet valmis jättämään. Et taida oikeasti häntä paljoakaan rakastaa, kunnioittaa etkä arvostaa. Sulla vaan on tavoitteena päästä naimisiin. Oikeastaan hyvä jos ero tulee. Pääsee mies elämään elämäänsä naisen kanssa, joka hyväksyy hänen mielipiteensä ja kunnioittaa niitä.
No eipä kyseinen mieskään näytä aloittajaa paljoakaan rakastavan, kunnioittavan eikä arvostavan, kun ei minkäänlaista hienotunteisuutta osoita naisensa mielipiteitä ja tunteita kohtaan.
Turhahan tuossa tilanteessa on jatkaa eteenpäin. Myös aloittajalla on oikeus löytää mies, joka kunioittaa hänen mielipiteitään (vaikka sinun mielestäsi vain kyseisen mielipiteitä pitäisi kunnioittaa).
...siis (vaikka sinun mielestäsi vain kyseisen miehen mielipiteitä pitäisi kunnioittaa).
Yks mies joka ei mennyt pitkään aikaan kihloihin, oikeutti pettämisen sillä kun ei ole kihloissa. Pelimies oli.
Miksi naisen on hyväksyttävä se mitä mies tahtoo? Jos kihlautuminen on miehelle yhdentekevää ja naiselle tärkeää niin eikö mies voi silloin hankkia sormuksen, kun ei se oo sille tärkee juttu, mutta naiselle on.
Ja muuten kidereissä ei tosiaankaan oo sormusta, senkin mies tietää taatusti.
Ja on ihan tavallista että jotkut haluaa, ne ulkoiset puitteet kuntoon ennen suhteen jatkamista
Juu, kyllä mies käyttäytyi täysin asiattomasti! Ja 6 yhteistä vuotta jo takana! Oletteko keskustelleet koskaan vakavasti, mitä haluatte elämältä? Että halutaanko koskaan naimisiin?
Jos mies ajattelee että kihlat ja naimisiinmeno ei ole tärkeää ja sinulle on, niin joko mies saa antaa periksi tai etsit uuden miehen. Tuntuu että miehet haluavat vaan rusinat pullasta, on se hienoa kun saa jo kaikki edut avoliitossa, ei tarvitse sitoutua vakavasti, jolloin myös suhteesta lähteminen on helppoa.
Kyllä jos minun mielestä toista rakastaa ja kunnioittaa ja toisen kanssa haluaa olla loppuelämän, niin avioliitto on siitä todiste ja ns. viimeinen sitoutuminen.
Me mieheni kanssa juteltiin suhteen alussa jo tulevaisuuden haaveet ja näkymät. molemmat samaa mieltä että sitten kun tuntuu siltä, että on varma siitä että toinen on se henkilö, jonka kanssa elämänsä haluaa jakaa, niin kihlaudutaan ja sovitaan hääpäivä.
Näin se ei ollut kummallekaan epäselvää, ja kyllä voin sanoa, että itsensä tuntee rakastetuksi ja aivan erilailla "turvalliseksi" ja onnelliseksi, kun mies sitten kosi ja pian mennään naimisiin. Tiedän, että mieheni rakastaa minua, ja halua jakaa oman elämänsä kanssani. En olisi suostunut elämään elämääni pelkässä avoliitossa..olisin tuntenut itseni vain irrallisesksi palaseksi hänen elämässään, jonka voi hetkessä korvata kun "parempi" sattuu kohdalle... :( Nyt TIEDÄN olevani miehelleni se ainoa oikea, syvä rakkaus.
Niinpä, pitää varmaan ottaa suuren maailman tavat käyttöön, olikohan se Mariah Carey joka ei antanut miehelleen seksiä ennen kuin olivat naimisissa tai kihloissa. Tämä taitaa olla paras tapa täälläkin. Pistää luukut kii ja katsoa onko mies mies vai vaan poju.
Olen kuullut useammalta ystävältä että jos mies ei tajua kosia tai ehdottaa kihloja, niin nainen alkaa katseleen uudelleen ympärilleen. Olisiko siellä se Mies joka haluaa oikeaa sitoutumista ja vakavaa parisuhdetta.
Avoliitosta on niin helppo vain häipyä, pakata kamat ja lähteä, kun se parempi löytyy! Myös naisenkin.
Ketjun luettunani mieleeni tuli muutama kysymys:
1.Miksi tulevaisuuden haaveista ei keskustella jo suhteen alkumetreillä?
2.Miksi suhdetta jatketaan vuosikausia, vaikka tiedetään toisen erilaiset arvot?
3.Miten kihlasormus vaikeuttaa eroamista?
4.Miten syvästi ihminen on sitoutunut kumppaniinsa, jos yksi ajattelematon lause laukaisee halun erota? Eikö silloin todellakin kannattaisi lähteä eri teille joka tapauksessa?
Ehkä toi pelkkä lause ei laukaissut halua erota vaan se mitä mies ajattelee kihloista, avioliitosta, jos mies oikeasti on pitänyt naisen toivetta kihloista joka on lupaus avioliittosta, naurettavana ja huvittavana, lapsellisena. Mitä kinder-heitto lie.
Toki ihmisten pitää puhua parisuhteesta ja haaveista/unelmista, mutta joillekin miehille se puhuminen on tosi vaikeaa. Itse olen puhunut miehelle mitä toivon parisuhteesta ja kysellyt mitä hän haluaa. Viimeiset kaksi vuotta mies vaan sanonut että mennään päivä kerrallaan. Mtä sekin nyt tarkoittanee? Sitäkö että kun löytyy parempi niin heittää mut hittoon?
Järkevintä mennä vaikka ensimmäiset viisi - kymmenen vuotta päivä kerrallaan.
Jos puolisko on lähteääkseen niin sitä ei pidätellä kihlaus, avioliitto ja lapset kahleilla.
Se jolla on kova kiire saada puolisko kahleisiin alkaa sen jälkeen usein alistamaan ja uhkailemaan toista. Muuttuu hirviöksi jonka pillin mukaan pitää tanssia.
Esitetään mukavaa ja ihanaa ihanne puolisoa niin kauan kunnes saadaan avioliittopaperit.
Meillä on koti yhteinen yritys eikä siinä mitään turhia parisuhde lätinöitä ole tarvittu, naurettavia ja lapsellisia kihlapelleileilyjä. Sitten kun tulee kohtpuoliin 30v yhteiseloa täyteen niin käydään maistraatissa. Sormuksia emme ole ikinä käyttäneet sillä me emme tarvitse sellaisia. Asumme maalla eikä täällä mettäkorvessa mitään koruja tarvitse. Mieheni ei ole mikään korupelle eikä paskanjauhaja.
Taitaa olla joutoaikaa ihmisillä liikaa märehtiä jotain sormuksia ym. lapsellista parisuhde pohdintaa. Nyky nuoret ovat entistäkin lapsellisempia olen huomannut. Miehet entistä naismaisempia korupellejä iho piirroksineen. Jos haluaa puhuvan miehen niin ottakaa sellainen keikari joka kyllä puhuu kaikki naiset lääpälleen.
Narettava sormus Taidat olla aika kateellinen niille joilla on ne sormukset ja avioliitto. Kuulosta todella katkeralta ja ikävältä ihmiseltä.
Te ette ehkä tarvitse ja se on sinusta vain tyhmää hienostelua ja korupelleilyä, mutta joillekin on tärkeää yhteinen sukunimi, sitoutuminen myös lain edessä, julkisesti.
Uusi keskustelu aiheesta miehen kanssa ja kysyä suoraan että millaista suhdetta te haluatte. Voihan olla että mies yllättyi sun kihlauspuheista ja heitti tyhmyyttään ja tökeryyttään tuon kinder-jutun.