Jumaluus kasveissa

Kun Raamattua pitää osata tulkita, onko se ollenkaan tarkoitettu kaikkien käyttöön?
Tarkoitan nyt 'harhaan' joutumista ja onhan tästä faktaa, eri uskonlahkojen tulkintaa.

Tässä meille entisille saksalaisille mainio matka.
http://www.lomalinja.com/normandian_maihinnousu

Adjutant kirjoitti:

Tässä meille entisille saksalaisille mainio matka.
http://www.lomalinja.com/normandian_maihinnousu

Lue lisää

Vähän tyyris matka ja kun Sakut odottivat maihinnousua ihan muualta.

Eli eihän se olisi onnistunut, jos ei Aatu olisi sekoillut...siis maihinnousu?

Ei ollut ainutlaatuista, että Aatu veti hihastaan yllättäviä vetoja, kuten pysäyttämällä' hyökkäyksen Dungergueen....aikamoinen murskavoitto jäi ottamatta?
Hyvää hyvyttäänkö Aadolf niin teki, sivaltamalla omia kenraalejaan vasten kasvoja?

Sori nyt, eihän tämä kuulu Jumaluusaiheeseen.

E. Rommel. kirjoitti:

Vähän tyyris matka ja kun Sakut odottivat maihinnousua ihan muualta.

Eli eihän se olisi onnistunut, jos ei Aatu olisi sekoillut...siis maihinnousu?

Ei ollut ainutlaatuista, että Aatu veti hihastaan yllättäviä vetoja, kuten pysäyttämällä' hyökkäyksen Dungergueen....aikamoinen murskavoitto jäi ottamatta?
Hyvää hyvyttäänkö Aadolf niin teki, sivaltamalla omia kenraalejaan vasten kasvoja?

Sori nyt, eihän tämä kuulu Jumaluusaiheeseen.

Lue lisää

Luulis Rommelia kiinnostavan, mutta rahastahan se usein on kiinni.

Ensinnäkin Führerille ilmoitettin liian myöhään. Yöllä kun hän oli nukkumassa niin häntä ei saanut herättää. Toiseksi johtaja arvioi maihinnousun tulevan Calaisiin ja kolmanneksi Rommel ei saanut haluamiaan panssarivoimia Adolfilta käyttöönsä.

Olen nyt tutkinut tuota Aatun persoonallisuusprofiilia ja näyttäis siltä, että mitä huonommin meni, sen enemmän Aatu otti komentoa omin käsiinsä. Koska hänellä ei ollut sitäkään tilannetajua kuin kenraaleillaan, tuo maksimoi epäonnistumiset. Hän ei kyennyt kovin pragmaattiseen ajateluun, vaan oli ideologiansa vanki. Idealisti tyyppinä.

Saksan armeija motitettiin yhä uudestaan ja uudestaan, taktista vetäytymistä Aatu piti pelkuruutena. Taktisen vetäytymisen ehdoton kieltäminen ei maksimoinut voiton vaan sen sijaan maksimoi häviön mahdollisuuden, varsinkin kun itsellä on alivoimainen armeija vastustajiin nähden.

Rommelin tekemä Atlantin valli oli nerokas rakennelma. Hänet olis pitänyt määrätä ylimpään esikuntaan, sen verran taitava ja ennalta näkevä taktikko hän oli.

Brittien Typhoonit ratkaisivat homman osaltaan. Rommelin olis pitänyt rakennella paremmat ilmatorjunnat Typhooneja vastaan, jotka ampuivat vastustamattomasti ohjuksilla Rommelin panssarikolonnat hajalle.

Dunkirkissa selittämättömästi A itse antoi määräyksen pysäyttää eteneminen.

A oli yksinkertaisesti liian idealistinen johtajaksi ja luotti epämääräisiin taikakeinoihin / astrologioihin / sun muihin kahvinporoihin, kun olisi pitänyt luottaa käytännöllisesti kenraaleihin.

Jumaluuteen kuuluu elämän jatkuminen, joten sikäli se, että jatketaan siitä mihin jäätiin, kuuluu asiaan. Meistä sakuista ei pääsekään niin helpolla eroon kuin luulis, heh.

Mut lähetettiin kertomaan Saksan laivaston osalta tänne Suomeen, että elämä jatkuu (jälleensyntyminen ja kuoileman jälkeinen elämä on totta). En voinut sietää sitä, ettei ihmisille anneta tiedon mahdollisuutta riittävästi. Ja täällä ollaan, lähes täydellisen muistin kanssa.

Nauruksi pisti jo ed. elämässä johtajien pöllöt suunnitelmat, jo sodan alussa, ja edelleen huvittaa nauraa näille. Me laivastossa pidettiin sotalaivan lähettämistä vihollisen etulinjaan jos alussa tapporeissuna. Tragikomediaa.

E. Rommel. kirjoitti:

Vähän tyyris matka ja kun Sakut odottivat maihinnousua ihan muualta.

Eli eihän se olisi onnistunut, jos ei Aatu olisi sekoillut...siis maihinnousu?

Ei ollut ainutlaatuista, että Aatu veti hihastaan yllättäviä vetoja, kuten pysäyttämällä' hyökkäyksen Dungergueen....aikamoinen murskavoitto jäi ottamatta?
Hyvää hyvyttäänkö Aadolf niin teki, sivaltamalla omia kenraalejaan vasten kasvoja?

Sori nyt, eihän tämä kuulu Jumaluusaiheeseen.

Lue lisää

Voin sen sanoa, että A kuoli todellakin bunkkerissaan berliinissä, sillä kun olin toisella puolella, niin hän tuli sinne kuoleman rajan taakse. Hän ei rodellakaan paennut Argentiinaan, niinkun on väitetty. Hän ei ollut pelkuri tuossa mielessä, ei paennut. Führer ei elä missään h-alkuisessa paikassa vaan unelmissaan astraalitasolla parhaillaan. kaikki saavat karmaa, mutta Himmlerin karma on tiukka. Hänellä on tunnontuskia, jotyen on myöskin samalla toivoa hyvin paljon. Hän tulee ainakin sovittamaan tekonsa. Olkaamme myötätuntoisia, sillä me tavalliset rivisotilaat emme tienneet sitä mitä Himmler. Saksan tavallinen kansa oli samanlaista kansaa kuin muutkin, emme olleet mitään pahoja ihmisiä kuin ei brititkään.
Me jouduimme sotaan koska oli pakko ja kansalaisvelvollisuudeksi sen näimme. Näimme että isänmaata on puoliustettava, meille annettiin harhauttavaa propagandaa jotta sotisimme tehokkaammin. Puolan valtaus oli väärin, meille annettiin propaganda että Puola olisi hyökännyt. Ei Puola hyökännyt, mutta meitä harhautettiin. Mokoma Göbbels propagandaministeri, valehtelemisesta tulee sanktioita.

Mutta tällaista on elämä. Raadollista toisinaan.

gotenhafen kirjoitti:

Voin sen sanoa, että A kuoli todellakin bunkkerissaan berliinissä, sillä kun olin toisella puolella, niin hän tuli sinne kuoleman rajan taakse. Hän ei rodellakaan paennut Argentiinaan, niinkun on väitetty. Hän ei ollut pelkuri tuossa mielessä, ei paennut. Führer ei elä missään h-alkuisessa paikassa vaan unelmissaan astraalitasolla parhaillaan. kaikki saavat karmaa, mutta Himmlerin karma on tiukka. Hänellä on tunnontuskia, jotyen on myöskin samalla toivoa hyvin paljon. Hän tulee ainakin sovittamaan tekonsa. Olkaamme myötätuntoisia, sillä me tavalliset rivisotilaat emme tienneet sitä mitä Himmler. Saksan tavallinen kansa oli samanlaista kansaa kuin muutkin, emme olleet mitään pahoja ihmisiä kuin ei brititkään.
Me jouduimme sotaan koska oli pakko ja kansalaisvelvollisuudeksi sen näimme. Näimme että isänmaata on puoliustettava, meille annettiin harhauttavaa propagandaa jotta sotisimme tehokkaammin. Puolan valtaus oli väärin, meille annettiin propaganda että Puola olisi hyökännyt. Ei Puola hyökännyt, mutta meitä harhautettiin. Mokoma Göbbels propagandaministeri, valehtelemisesta tulee sanktioita.

Mutta tällaista on elämä. Raadollista toisinaan.

Lue lisää

Onhan elämä raadollista aina, sanotaan Saksan kansana tienneen 'holocaustin' ja sen merkityksen...onhan siinä myös kollektiivinen vastuu ja sovitus.

Samoin oli tiedossa Hitlerin 'erityiskäsky' operaatio Barbarossaa koskien.

Mutta on myös 'erämaan kettu', joka ei noudattanut Aatun määräyksiä....eli kansankielellä häntä ei pelätty.....ei saatuja todisteita rikoksista ihmisyyttä vastaan..
Tässä mielessä hän on aliarvostettu Nerokas....inhimillinen marsalkka....jonka vastustajat arvostivat hyvin korkealle.

Oma huomioni on...E. Rommel oli suoraselkäinen sotilas..vaikuttanut ajallaan jne.

E. Rommel. kirjoitti:

Onhan elämä raadollista aina, sanotaan Saksan kansana tienneen 'holocaustin' ja sen merkityksen...onhan siinä myös kollektiivinen vastuu ja sovitus.

Samoin oli tiedossa Hitlerin 'erityiskäsky' operaatio Barbarossaa koskien.

Mutta on myös 'erämaan kettu', joka ei noudattanut Aatun määräyksiä....eli kansankielellä häntä ei pelätty.....ei saatuja todisteita rikoksista ihmisyyttä vastaan..
Tässä mielessä hän on aliarvostettu Nerokas....inhimillinen marsalkka....jonka vastustajat arvostivat hyvin korkealle.

Oma huomioni on...E. Rommel oli suoraselkäinen sotilas..vaikuttanut ajallaan jne.

Lue lisää

" Onhan elämä raadollista aina, sanotaan Saksan kansana tienneen 'holocaustin' ja sen merkityksen...onhan siinä myös kollektiivinen vastuu ja sovitus. "

Tiesin vain että juutalaiset siirretään orjatyövoimaleireille omille asutusalueilleen. Heistä tehdään orjatyövoimaa. Muuta en heistä silloin tiennyt, kun kuolin toukokuun viimeisinä päivinä 1941.

Operaatio "punaparta" tuli vasta kuoleman jälkeen kesäkuussa, ja olihan sitä ounasteltu pitkään. Näin kuinka Isänmaa kaatuu, toisella puolela olin tietoinen mitä tapahtuu. Näin myös Saksan syntyvän uudestaan, ei se mennytkään pysyvästi. Elämä jatkuu, kuten kasveilla niin myös ihmisillä. Me ihmiset ollaan monta astetta kiinteämpiä tietouisuudessa, jolloin kaikki ei menetä muistiaan ja kiinteyttään kokonaan kuoltuaan.
Muistamattomuus perustuu siihen, että persoonan kokonaisuus hajoaa toisilla, jolloin ei muista. Ei ole tarviskaan, sillä muisti ei ole olennaisin osuus meistä.

Oleminen ilman muistia on se olennainen osuus. Muisti on sellaista höystettä joka tekee meistä persoonallisia ihmisiä, yhteiskunnallisia ihmisiä. Kasvit ei perusta tietoisesti mitään yhteiskuntia, olemme siinä mielessä tietoisempia.
Elämä on kuitenkin kasveilla samaa kuin ihmisillä, kasvitkin ovat veljiämme ja siskojamme.

Meidän ei tarvitse tapella kun olemme sisaruksia, on turhaa tapella kun näemme kuitenkin sotatilanteiden hölmöyden viimeistään toisella puolen, kun olemme siirtyneet.

Kollektiivisesta kun mainittiin. Vapaus on vapautta kollektiivisesta tietoisuudesta. Kollektiivinen karma on se mikä vielä jää kun persoonan karma on tyhjennetty, kun persoonaa ei enää mielletä todelliseksi. Kollektiivisessa riittää puitavaa vielä sen jällkeen ja todellinmen vapaus koittaa, kun olemme kollektiivinkin painolasitn karistaneet.
Ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus on kärsimystä täynnä, sinun kärsimys on minun kärsimystäni tässä valossa. Ihan konkreettsesti tuntien.

Kun tunnemme tämän kärsimyksen, luonnollisesti tahdomme auttaa ja olla mukana selvittämässä kollektiivisiakin pulmia.

gotenhafen kirjoitti:

" Onhan elämä raadollista aina, sanotaan Saksan kansana tienneen 'holocaustin' ja sen merkityksen...onhan siinä myös kollektiivinen vastuu ja sovitus. "

Tiesin vain että juutalaiset siirretään orjatyövoimaleireille omille asutusalueilleen. Heistä tehdään orjatyövoimaa. Muuta en heistä silloin tiennyt, kun kuolin toukokuun viimeisinä päivinä 1941.

Operaatio "punaparta" tuli vasta kuoleman jälkeen kesäkuussa, ja olihan sitä ounasteltu pitkään. Näin kuinka Isänmaa kaatuu, toisella puolela olin tietoinen mitä tapahtuu. Näin myös Saksan syntyvän uudestaan, ei se mennytkään pysyvästi. Elämä jatkuu, kuten kasveilla niin myös ihmisillä. Me ihmiset ollaan monta astetta kiinteämpiä tietouisuudessa, jolloin kaikki ei menetä muistiaan ja kiinteyttään kokonaan kuoltuaan.
Muistamattomuus perustuu siihen, että persoonan kokonaisuus hajoaa toisilla, jolloin ei muista. Ei ole tarviskaan, sillä muisti ei ole olennaisin osuus meistä.

Oleminen ilman muistia on se olennainen osuus. Muisti on sellaista höystettä joka tekee meistä persoonallisia ihmisiä, yhteiskunnallisia ihmisiä. Kasvit ei perusta tietoisesti mitään yhteiskuntia, olemme siinä mielessä tietoisempia.
Elämä on kuitenkin kasveilla samaa kuin ihmisillä, kasvitkin ovat veljiämme ja siskojamme.

Meidän ei tarvitse tapella kun olemme sisaruksia, on turhaa tapella kun näemme kuitenkin sotatilanteiden hölmöyden viimeistään toisella puolen, kun olemme siirtyneet.

Kollektiivisesta kun mainittiin. Vapaus on vapautta kollektiivisesta tietoisuudesta. Kollektiivinen karma on se mikä vielä jää kun persoonan karma on tyhjennetty, kun persoonaa ei enää mielletä todelliseksi. Kollektiivisessa riittää puitavaa vielä sen jällkeen ja todellinmen vapaus koittaa, kun olemme kollektiivinkin painolasitn karistaneet.
Ihmiskunnan kollektiivinen tietoisuus on kärsimystä täynnä, sinun kärsimys on minun kärsimystäni tässä valossa. Ihan konkreettsesti tuntien.

Kun tunnemme tämän kärsimyksen, luonnollisesti tahdomme auttaa ja olla mukana selvittämässä kollektiivisiakin pulmia.

Lue lisää

'gotenhafen'

Olennaista lienee, että kasvikunta, eläinkunta on suoraan luontoon kuuluvaa, eli edustavat Luojaansa puhtaasti.

Ihmis'sielu taitaa olla monimutkaisempi tapaus, ollaan karman lain alaisina kehittymässä ja kokemassa asioita.
Jälleensyntyminen on minulle aina ollut selvä asia, niin selvä kuin se voi olla tavalliselle taapertajalle.
Onhan siinä kuitenkin ihan looginen järki...siis systeemissä jossa on tarkoitus palata alkulähteelle sieluina....jälleensyntymä on tavallaan 'väline' koneistossa?

Entä Sinä, voisitko valaista 'muistamisen' salaisuuksista?
Jälleensyntymien välisestä ajasta, siellä koetusta...onko muistikuvia?

E. Rommel. kirjoitti:

'gotenhafen'

Olennaista lienee, että kasvikunta, eläinkunta on suoraan luontoon kuuluvaa, eli edustavat Luojaansa puhtaasti.

Ihmis'sielu taitaa olla monimutkaisempi tapaus, ollaan karman lain alaisina kehittymässä ja kokemassa asioita.
Jälleensyntyminen on minulle aina ollut selvä asia, niin selvä kuin se voi olla tavalliselle taapertajalle.
Onhan siinä kuitenkin ihan looginen järki...siis systeemissä jossa on tarkoitus palata alkulähteelle sieluina....jälleensyntymä on tavallaan 'väline' koneistossa?

Entä Sinä, voisitko valaista 'muistamisen' salaisuuksista?
Jälleensyntymien välisestä ajasta, siellä koetusta...onko muistikuvia?

Lue lisää

Jälleensyntymisen välisestä ajasta. Toisella puolella on jonkinverran ajantajua, kun oikein pinnistää. Mutta jos ei seuraa maailman tapahtumia tällä puolen eikä kiinnity mihinkään, ei ajantajua lainkaan ole. Meillä on aistit joiden kautta voimme seurata mitä täällä tapahtuu, hyvinkin yksityiskohtaisesti. Skannaamme myös yleisiä tapahtumasuuntaviivoja aisteillamme. Toisella puolella on myös tekniikkaa kehitetty tätä ajatellen. Kykenin hahmottamaan suurinpiirtein, missä ajassa mennään täällä maatasolla. Ne tuttavat jotka tulivat perille, antoivat infoa missä vuodessa noin suurinpiirtein ollaan menossa.

Muistaminen onnistuu, koska en syntyessäni luopunut "taivaallisesta" persoonastani kokonaan. Luonnon entropia eli hajauttava voima hajauttaa kaikkein löyhimmät persoonat toisella puolen, tai ainakin niiden ulommaisimman osan. Minullakin säilyi vain korkein astraalikeho ja mentaalikeho. Keskittymällä itseeni eli sisäiseen Jumalaan kykenin säilyttämään persoonani kokekuksellisen jatkumon, säilyttävänä kiinnekohtana sisäisen jumaluus. Tähän auttoi myös se, että tietoisuuteni ei ollut pelkästään fyysisessä kehossa edellisessäkään elämässä.
Saksankielen taito Münchenin ja Schweinfurtin murteella on tosin mennyt osaksi.

Jälleensyntymisen välinen aika on muistissa. Se on huikaisevaa elämää, ja koska en ole siitä tietoisuudesta kokonaan luopunut, muisti ei ole sammunut. Fyysisen kehon pitäminen täysin totena sammuttaisi muistini. Idea on elää osittain toisella puolen, "nosteessa" maailmat ovat yhteydessä toisiinsa. Toiselta puolen saa runsaasti tukea tarvittaessa.

Tunnemaailma on kuin leijuisi suunnattomassa kimaltelevassa kultavalkoisessa ja muunkin värisessä valomeressä. Jo korkein astraalitaso eroaa huikeasti maan ilmapiiristä mutta onhan siellä ihan tavallisia ihmisiä tavallisen näköisissä kaupungeissa ja kylissä asustelemassa. Kuin tavallista elämää, joka on korotettu säihkyvään hohtoon.

Mentaalimaailma eroaa alemmista siinä, ettei juuri tuntumaa ole maan tasolle kuin ideatasolla. Se on jo lähellä varsinaisen itsen olemusta, ja tuntumana on sokaiseva valkoinen valo. Mentaalitietoisuus ymmärtää heti missä mennään, sitä ei voi harhauttaa. Se näkee asioiden ytimeen. Siinä missä astraalinen maailma on varsin materiaalista mutta huikaisevaa, niin mentaalinen maailma eroaa siinä, ettei tieteen materiaalisia tutkimusmenetelmiä ja laitteita siellä käytetä. Koska nähdään itsekin suoraan.

OIkea jälleensyntymisti toimii aina kahteen suuntaan, menneeseen ja tulevaan. Kyse on enemmän kuin muistikuvista, kyse on kyvystä palauttaa mennyttä ensin abstraktiona mieleen, samalla myös tulevaa. Ensin tulee abstraktinen tilannekatsaus, sitten vasta mahdollisesti yksityiskohtaisia muistikuvia. Muisti säilöityy sisäiseen olemukseen kokemuksen mukaan abstraktisina vaikutelmina, joista voidaan kyllä rakentaa helposti yksityiskohtaiset tapahtumakuvat ja mitä ajatuksia noihin tapahtumiin itsellä liittyi.

Kyllä toisen puolen elämä on pääsääntöisesti huomattavasti iloisempaa, seesteisempää, laajempaa ja onnellisempaa kuin tavallinen fyysinen elämä. Kyllä on huomattava, ettei mitään periaatteellista estettä ole noiden tasojen tuomiseen fyysiseen kehoon.

Luonnonvoimia kun valjastamme ja otamme kehossamme käyttöömme, niin voimme tietoisuutemme nostaa noille tasoille jo nyt. Jooga voi toimia joillakin, toisilla voi toimia joku muu.

gotenhafen kirjoitti:

Jälleensyntymisen välisestä ajasta. Toisella puolella on jonkinverran ajantajua, kun oikein pinnistää. Mutta jos ei seuraa maailman tapahtumia tällä puolen eikä kiinnity mihinkään, ei ajantajua lainkaan ole. Meillä on aistit joiden kautta voimme seurata mitä täällä tapahtuu, hyvinkin yksityiskohtaisesti. Skannaamme myös yleisiä tapahtumasuuntaviivoja aisteillamme. Toisella puolella on myös tekniikkaa kehitetty tätä ajatellen. Kykenin hahmottamaan suurinpiirtein, missä ajassa mennään täällä maatasolla. Ne tuttavat jotka tulivat perille, antoivat infoa missä vuodessa noin suurinpiirtein ollaan menossa.

Muistaminen onnistuu, koska en syntyessäni luopunut "taivaallisesta" persoonastani kokonaan. Luonnon entropia eli hajauttava voima hajauttaa kaikkein löyhimmät persoonat toisella puolen, tai ainakin niiden ulommaisimman osan. Minullakin säilyi vain korkein astraalikeho ja mentaalikeho. Keskittymällä itseeni eli sisäiseen Jumalaan kykenin säilyttämään persoonani kokekuksellisen jatkumon, säilyttävänä kiinnekohtana sisäisen jumaluus. Tähän auttoi myös se, että tietoisuuteni ei ollut pelkästään fyysisessä kehossa edellisessäkään elämässä.
Saksankielen taito Münchenin ja Schweinfurtin murteella on tosin mennyt osaksi.

Jälleensyntymisen välinen aika on muistissa. Se on huikaisevaa elämää, ja koska en ole siitä tietoisuudesta kokonaan luopunut, muisti ei ole sammunut. Fyysisen kehon pitäminen täysin totena sammuttaisi muistini. Idea on elää osittain toisella puolen, "nosteessa" maailmat ovat yhteydessä toisiinsa. Toiselta puolen saa runsaasti tukea tarvittaessa.

Tunnemaailma on kuin leijuisi suunnattomassa kimaltelevassa kultavalkoisessa ja muunkin värisessä valomeressä. Jo korkein astraalitaso eroaa huikeasti maan ilmapiiristä mutta onhan siellä ihan tavallisia ihmisiä tavallisen näköisissä kaupungeissa ja kylissä asustelemassa. Kuin tavallista elämää, joka on korotettu säihkyvään hohtoon.

Mentaalimaailma eroaa alemmista siinä, ettei juuri tuntumaa ole maan tasolle kuin ideatasolla. Se on jo lähellä varsinaisen itsen olemusta, ja tuntumana on sokaiseva valkoinen valo. Mentaalitietoisuus ymmärtää heti missä mennään, sitä ei voi harhauttaa. Se näkee asioiden ytimeen. Siinä missä astraalinen maailma on varsin materiaalista mutta huikaisevaa, niin mentaalinen maailma eroaa siinä, ettei tieteen materiaalisia tutkimusmenetelmiä ja laitteita siellä käytetä. Koska nähdään itsekin suoraan.

OIkea jälleensyntymisti toimii aina kahteen suuntaan, menneeseen ja tulevaan. Kyse on enemmän kuin muistikuvista, kyse on kyvystä palauttaa mennyttä ensin abstraktiona mieleen, samalla myös tulevaa. Ensin tulee abstraktinen tilannekatsaus, sitten vasta mahdollisesti yksityiskohtaisia muistikuvia. Muisti säilöityy sisäiseen olemukseen kokemuksen mukaan abstraktisina vaikutelmina, joista voidaan kyllä rakentaa helposti yksityiskohtaiset tapahtumakuvat ja mitä ajatuksia noihin tapahtumiin itsellä liittyi.

Kyllä toisen puolen elämä on pääsääntöisesti huomattavasti iloisempaa, seesteisempää, laajempaa ja onnellisempaa kuin tavallinen fyysinen elämä. Kyllä on huomattava, ettei mitään periaatteellista estettä ole noiden tasojen tuomiseen fyysiseen kehoon.

Luonnonvoimia kun valjastamme ja otamme kehossamme käyttöömme, niin voimme tietoisuutemme nostaa noille tasoille jo nyt. Jooga voi toimia joillakin, toisilla voi toimia joku muu.

Lue lisää

Olet ainutlaatuinen ihme....siis tarkoitan yleisen tietämyksen puitteissa...

Ymmärrän sen, että näytöt pitää olla noin 100% ollakseen uskottava.

Toisaalta on lukuisia 'kuolemaraja' kokemuksia, jotka pääsääntöisesti puoltavat jälleensyntymän todellisuutta...ja jatkuvuutta.

E. Rommel. kirjoitti:

Olet ainutlaatuinen ihme....siis tarkoitan yleisen tietämyksen puitteissa...

Ymmärrän sen, että näytöt pitää olla noin 100% ollakseen uskottava.

Toisaalta on lukuisia 'kuolemaraja' kokemuksia, jotka pääsääntöisesti puoltavat jälleensyntymän todellisuutta...ja jatkuvuutta.

Lue lisää

Tietämystähän tällä ei ole juuri ollenkaan. Olen tosissani. Juuri mitään en ole varastoinut, hyvin paljon tulee spontaanisti. Sielulla on paljon ns. hiljaista tietoa, ottakaamme tuo pääoma käyttöömme.

Monet asiat tulee näkemisestä ja havaitsemisesta spontaanisti. Ja mitään yliluonnollista en ole kokenut, kaikki on tavallista, ei mitään erityistä.

Kehittäkäämme aivojamme, niin elämämme muuttuu onneksi tässä hetkessä. Kun laitan croissantin uuniin paistumaan, onni on ylimmillään. Mikä tuoksu, mikä maku. Croissant on ihme. Tavallisuudessa on ihme ja nykyhetki. Erikoisuus vie aina pois nykyhetkestä, jos luulemme olevamme erikoisia.

Olkaamme tavallisia omia itsejämme.

E. Rommel. kirjoitti:

Olet ainutlaatuinen ihme....siis tarkoitan yleisen tietämyksen puitteissa...

Ymmärrän sen, että näytöt pitää olla noin 100% ollakseen uskottava.

Toisaalta on lukuisia 'kuolemaraja' kokemuksia, jotka pääsääntöisesti puoltavat jälleensyntymän todellisuutta...ja jatkuvuutta.

Lue lisää

Sanoisin asian näin. Meillä on semmoiset aivot, että ne rekisteröivät meidän tietämättä kaikki tapahtumat mitä eteemme elämässä tulevat, kaikilla olemisen tasoillamme.

Kun siirrymme rajan taakse, niin huomaamme tämän. Kaikki tapahtumat on rekisteröity aivoihimme meidän tietämättämme, ja voimme katsoa tuota elävää filminauhaa. Myös toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita on reksiteröity tuolle filmille.

Kaikki mitä tässäkin ketjussa on asjateltu, kirjoiteltu, tunnettu ja huomioitu, rekisteröityy kaikkien meidän aivoihimme.
Tämän tiedostamattoman automaattirekisteröinnin vuoksi jumaluus eli sisäinen itsemme on suhteellisen kaikkitietävä.

Meidäön ei tarvitse tavoitella tietoa, sillä infot tulöevat meidän luoksemmme vain silloinm, kun emme kovasti tavoittele. Voimme pyrkiä tuntemaan itsemme, sen mikä jo olemme. Ihmiset ei tiedä keitä he ovat, siinä pulma.

Tulee vain tajuta kuka minä olen. Kuka ja mikä on se sisäinen minuus? Sanattomasti, kokemuksellisesti. Se on tyhjääkin tyhjempi, jonne kaikki tieto kerääntyy juuri siksi, koska se on tyhjä eikä tavoittele mitään. Tieto ei voi tulla sinne missä sitä tavoitellaan, koska tavoittelija on silloin tiedon tiellä. Komplisoidusti sanottu, mutta tämä on totuus.

gotenhafen kirjoitti:

Sanoisin asian näin. Meillä on semmoiset aivot, että ne rekisteröivät meidän tietämättä kaikki tapahtumat mitä eteemme elämässä tulevat, kaikilla olemisen tasoillamme.

Kun siirrymme rajan taakse, niin huomaamme tämän. Kaikki tapahtumat on rekisteröity aivoihimme meidän tietämättämme, ja voimme katsoa tuota elävää filminauhaa. Myös toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita on reksiteröity tuolle filmille.

Kaikki mitä tässäkin ketjussa on asjateltu, kirjoiteltu, tunnettu ja huomioitu, rekisteröityy kaikkien meidän aivoihimme.
Tämän tiedostamattoman automaattirekisteröinnin vuoksi jumaluus eli sisäinen itsemme on suhteellisen kaikkitietävä.

Meidäön ei tarvitse tavoitella tietoa, sillä infot tulöevat meidän luoksemmme vain silloinm, kun emme kovasti tavoittele. Voimme pyrkiä tuntemaan itsemme, sen mikä jo olemme. Ihmiset ei tiedä keitä he ovat, siinä pulma.

Tulee vain tajuta kuka minä olen. Kuka ja mikä on se sisäinen minuus? Sanattomasti, kokemuksellisesti. Se on tyhjääkin tyhjempi, jonne kaikki tieto kerääntyy juuri siksi, koska se on tyhjä eikä tavoittele mitään. Tieto ei voi tulla sinne missä sitä tavoitellaan, koska tavoittelija on silloin tiedon tiellä. Komplisoidusti sanottu, mutta tämä on totuus.

Lue lisää

'Ihmiset eivät tiedä keitä he ovat'

Tätä tarkoitin, siis että pystyy muistamaan edellisen elämänsä ja välitilan fyysisten elämien välillä.
Tällaista asiaa ei virallinen kirkko tunnusta ja myönnä...siinä lienee yksi tekijä, miksi emme tunnista todellista itseämme?
Niinhän asia on, että siinä vaiheessa kun tämä tietoisuus yleistyy, maallinen kirkko menettää otteensa ihmisistä.
Täytyy sanoa, että sinunlaisiasi taitaa olla hyvin, hyvin vähän....eli tällaista asiaa ei uskalla julkisesti edes paljastaa....tämä yhteiskunta tekee omat viralliset johtopäätöksensä hyvin nopeasti....paljonkohan mielisairaaloissa on oikeasti itsensä oivaltavia, jotka eivät kestä tämän maailman 'tietämättömyyttä'?

E. R. kirjoitti:

'Ihmiset eivät tiedä keitä he ovat'

Tätä tarkoitin, siis että pystyy muistamaan edellisen elämänsä ja välitilan fyysisten elämien välillä.
Tällaista asiaa ei virallinen kirkko tunnusta ja myönnä...siinä lienee yksi tekijä, miksi emme tunnista todellista itseämme?
Niinhän asia on, että siinä vaiheessa kun tämä tietoisuus yleistyy, maallinen kirkko menettää otteensa ihmisistä.
Täytyy sanoa, että sinunlaisiasi taitaa olla hyvin, hyvin vähän....eli tällaista asiaa ei uskalla julkisesti edes paljastaa....tämä yhteiskunta tekee omat viralliset johtopäätöksensä hyvin nopeasti....paljonkohan mielisairaaloissa on oikeasti itsensä oivaltavia, jotka eivät kestä tämän maailman 'tietämättömyyttä'?

Lue lisää

Niin, huokaus. Sairaaloissa voi olla sellaisia, jotka "ovat kurkistaneet leijonan luolaan mutta kääntäneet katseensa kauhuissaan takaisin". Elävä tietoisuus on nimittäin ihan toisenlainen kuin luulisi, sen laajuutta, elävyyttä ja joustavuutta voi aluksi säikähtää. Me emme olleetkaan rautalangasta tehtyjä, vaan olemme eläviä. Ajattele kykeneväsi pitämään täysin stabiilina ja arkipäiväisenä sellaista tietoisuutta, jonka laajuutta ja eloisuutta aluksi kummastelee.
Ei tunnu olevan keppihevosia niin paljon, joista ottaisi tukea. Kehon tuki vähenee, sitä voi pitää vähemmän turvallisena keppihevosena, johon tukeutua. Maailma tuntuu avaralta. Tätä monet saattavat aluksi pelästyä. Nämä ovat kuitenkin ohimeneviä tuntemuksia. Tuntuu olevan enemmän tyhjän päällä. Joku voi kokea juurettomuutta, kun tietoisuuden alkuperä onkin varhaisempana kuin tämän elämän syntymässä.

Toisaalta tietoisuuden asteittainen sulautuminen ympäristöön tuo viimein rauhan, kun yksinäisyyden tunne katoaa. On turvallista, koska yksilöllisyys sellaisena kuin sen luulimme olevan, poistuu. Me emme ole erossa maailmasta, yksinäisyys ja erillisyys olikin ihan harhaa.

Maailmaa aletaan rakastamaan, tunnet rakkautta kun katsot maailmaa. katsot silloin kuin itseäsi. Arvelen, että juuri tuo rakkaus suojelee, ja palauttaisi ne potilaat maan pinnalle peloistaan, jotka "leijonan luolaan kurkistivat ja pakenivat".
Franciscus Assisilainen koki varmaankin ihan samaa, eli yhteyttä luontoon. Hän ei ollut erossa, vaan yhteydessä kasveihin, eläimiin, kiviinkin. Tällainen tulee siitä havainnosta, että sama elämä läpäisee kaiken. Ei ole olemassa elävän ja elottoman jakoa, vaan kaikki on elollista tästä näkökulmasta.

Elämä normalisoituu ja koemme viimein olemme elossa. Aiempi elämä tuntuu jotenkin kaavamaiselta ja varjomaiselta elottomuudelta. Voimme viimein alkaa purkamaan tekemiämme laatikoita, valtioiden rajat höltyvät, kaupungit sulautuvat toisiinsa, yhteiskunnat ja kulttuurit muuttuvat suvaitsevimmiksi kehityksen edetessä. Aitoja aletaan purkamaan, Berliini muurikin jo murtui. Nämä ovat kaikki ulkoisia vertauskuvia, jotka kuvastavat tietoisuuden asteittaista laajentumista.

E. R. kirjoitti:

'Ihmiset eivät tiedä keitä he ovat'

Tätä tarkoitin, siis että pystyy muistamaan edellisen elämänsä ja välitilan fyysisten elämien välillä.
Tällaista asiaa ei virallinen kirkko tunnusta ja myönnä...siinä lienee yksi tekijä, miksi emme tunnista todellista itseämme?
Niinhän asia on, että siinä vaiheessa kun tämä tietoisuus yleistyy, maallinen kirkko menettää otteensa ihmisistä.
Täytyy sanoa, että sinunlaisiasi taitaa olla hyvin, hyvin vähän....eli tällaista asiaa ei uskalla julkisesti edes paljastaa....tämä yhteiskunta tekee omat viralliset johtopäätöksensä hyvin nopeasti....paljonkohan mielisairaaloissa on oikeasti itsensä oivaltavia, jotka eivät kestä tämän maailman 'tietämättömyyttä'?

Lue lisää

Kuvailit tuossa sitä, jos kokee maailman ahdistavana, jos ihmiset ei suvaitse tai ovat omasta mielestä typeriä. Ahdistavuus on kuitenkin epätodennäköistä, jos prosessi on pitkällä. Silloin kokee rakkautta ja rauhaa sekä ihmiset kokee kaltaisinaan sen saman elämän vuoksi, joka kaiken läpäisee. On pelkäämättä ihmisiä ja maailmaa. Epävakaus tulee ihmisillä siitä, jos pelästyy itseään ja "kangistuu kalkkiviivoille". Tarkoittaa sitä, ettei anna prosessin mennä luonnollisesti eteenpäin, vaan pitää kiinni jostain.
Koska todellisuus on elävä ja äärimmäisen joustava, mihinkään ei pitäisi takertua pitkäksi aikaa, ei edes johonkin jälleensyntymään. Takertumattomuus tuo terveyttä, ja voi mennä taas eteenpäin.

gotenhafen kirjoitti:

Kuvailit tuossa sitä, jos kokee maailman ahdistavana, jos ihmiset ei suvaitse tai ovat omasta mielestä typeriä. Ahdistavuus on kuitenkin epätodennäköistä, jos prosessi on pitkällä. Silloin kokee rakkautta ja rauhaa sekä ihmiset kokee kaltaisinaan sen saman elämän vuoksi, joka kaiken läpäisee. On pelkäämättä ihmisiä ja maailmaa. Epävakaus tulee ihmisillä siitä, jos pelästyy itseään ja "kangistuu kalkkiviivoille". Tarkoittaa sitä, ettei anna prosessin mennä luonnollisesti eteenpäin, vaan pitää kiinni jostain.
Koska todellisuus on elävä ja äärimmäisen joustava, mihinkään ei pitäisi takertua pitkäksi aikaa, ei edes johonkin jälleensyntymään. Takertumattomuus tuo terveyttä, ja voi mennä taas eteenpäin.

Lue lisää

'Eteenpäin meno' tarkoittaa kuitenkin sitä, että oivaltaa jälleensyntymien tarkoituksen.

Onko meidän nykytilaanteemme, (teknisesti kehittyvä, mutta henkinen kehitys jäänyt taka-alalle), jumiutunut paikoilleen?
Jos me emme oivalla elämisen tarkoitusta, sodat ja kaikki kauheudet jatkuvat ja ihminen tekee samoja virheitä kerran toisensa jälkeen?
Viestiä on levitetty nyt kohtuullisesti kirjallisuuden kautta...mutta nähtävästi se ei riitä.
Tietenkin jokaisen on kehitystyö tehtävä itse, sisällämme olevan jumaluuden kanssa...?

E. R. kirjoitti:

'Eteenpäin meno' tarkoittaa kuitenkin sitä, että oivaltaa jälleensyntymien tarkoituksen.

Onko meidän nykytilaanteemme, (teknisesti kehittyvä, mutta henkinen kehitys jäänyt taka-alalle), jumiutunut paikoilleen?
Jos me emme oivalla elämisen tarkoitusta, sodat ja kaikki kauheudet jatkuvat ja ihminen tekee samoja virheitä kerran toisensa jälkeen?
Viestiä on levitetty nyt kohtuullisesti kirjallisuuden kautta...mutta nähtävästi se ei riitä.
Tietenkin jokaisen on kehitystyö tehtävä itse, sisällämme olevan jumaluuden kanssa...?

Lue lisää

gotenhafen lienee nukuksissa....mikä on normaalia elämien 'välitilassa'?

Olisi ollut rikastuttavaa kokea kuulumisia enemmän 'rajan..värähtelyn' takaa?