Lempilajisi

Mie pidän myös eniten esteistä. Mut nyt ajattelin mennä kenttäkoulutukseen ja kattoo mitäs siit tulee.. :D

koulu..vaativuus siinä on varmaan sitä jotain..

Niin se on ollut aina..alusta asti.

Ehdottomasti hyppääminen, mutta maastoilu on myös tosi ihanaa...xD.

mäkin tykkään esteistä enemmän, mutta tottahan on, että ennekuin esteitä hyppii, niin pitäisi jonkinlainen koulupohjakin olla. esteissä on vaan se jokin, mikä iskee enemmän.

Olen kouluratsastaja, ratsuttaja-valmentaja, ja olen kilpaillut Prix St. Georges-tasolle saakka.

Esteistàkin tykkààn, mutta yli 120cm-luokkia en ole koskaan kisannut enkà kisaa. Sen vàhàn mità nykyààn hyppààn on noilla nuorilla estehevosten aluilla jotka myòhemmàssà vaiheessa jàtàn mielihyvin estepuolen ammattilaisille.

Joskus teininà olen mennyt Helppoa kenttàà, mutta se ei lajina jaksanut kiinnostaa nàin vannoutunutta kouluratsastajaa :)

Hyppääminen on ehdottomasti mun elämäni suola ja sokeri ja kaikki mausteet! :) Parasta on, kun pääsee kisoihin testaamaan taitojaan ja hermojaan. Kaikkein mahtavin tunne on ylittää rakkaalla hevosellaan 130cm korkea trippeli! Hitto, tuntuu siltä, kuin osaisi lentää... :] Radalla on yhtä hevosensa kanssa. Se intensiivinen tunne, jännitys, keskittyminen, voittamisen halu ja älytön tsemppi... Kisaaminen on mulla verissä. ;)