Olen suomalainen nainen ja parisuhteessa kamerunilaisen miehen kanssa. Suhteemme on täydellisyyttä hipova. Luottamus on kohdillaan molemmin puolin ja pystymme kommunikoimaan avoimesti, rehellisesti ja suoraan kaikesta. Voimme käydä pitkiä keskusteluja ja meillä ei ole mitään salaisuuksia toisiltamme.
Nyt kuitenkin näin aivan uuden piirteen miehessä kun ajauduimme riitelemään. Kaikki lähti tottakai aivan mitättömästä asiasta. Minun huono puoleni on se, että kun suutun niin saatan sanoa asioita joita en tarkoita ja joita en normaalisti ajattele. Suutukissa vaan sanon, sanon ja sanon lisää, lisää ja lisää asioita, jotka voivat loukata toista. Näin pääsi nyt käymään eräänä yönä ja seuraavana aamuna pahoittelin sanojani ja kerroin, etten oikeasti ajattele mitä sanoin. Soitin miehelle voidaksemme ratkaista riidan samantien. Minä uskon, että erimielisyydet pitää ratkoa mahdollisimman pian sillä mitä kauemmin se kestää sitä monimutkaisemmaksi asiat menevät ja saavat lisähaaroja ihan turhaan. Mies ei kuitenkaan suostunut puhumaan kanssani. Tämän jälkeen kommunikointi siirtyi tekstiviesteihin. Hänen viesteistään sai mielikuvan, että hän miettii voiko ylipäätään jatkaa enää suhdetta kanssani.
Pari päivää myöhemmin puhuimme puhelimessa ja hän sai minut sanoillaan itkemään. Hän kuuli, että minä itken ja hän vaan nauroi minulle. Minua ainakin tuo satuttaa ja loukkaa tosi pahasti. Miten joku välittävä, rakastava ihminen voi nauraa rakkaalleen tämän itkiessä? Puhelu katkesi siihen. Sain tekstarin että hänen piti tehdä niin ja että hän vihaa tekemästä naisen itkemään ja että hän on kiltti mies, mutta joskus hänen pitää ottaa paikkansa miehenä ja että hän toivoo minun oppineen, että en voi sanoa mitä vaan vihaisena. Että hänen pitää kouluttaa minua!!!
Seuraavana päivänä tapasimme kasvokkain ja keskustelimme. Hän takertui asioihin joita olin vihaisena sanonut ja silti kertoi, että hänelle kaikki on hyvin suhteessamme. Se mikä minua hämmästyttää on, että hän ei tunnu ottavan vastuuta omista sanoistaan. Hän ihmettelee miksi minä olen ollut peloissani että hän olisi jättämässä minua. Moneen kertaan koitin selittää, että hänen viestit antoivat nimenomaan sellaisen mielikuvan (käytti sanamuotoa, että rakasti minua ja että on hämillään ja tarvitsee aikaa miettiä ja että huomaa nyt, että oli virhe rakastua minuun jne.) Hän syyttää minua minun pahasta olostani ja että se johtuu siitä, että minä haluan ajatella negatiivisesti. Edelleen puolustaa nauruaan kun itkin ja sanoo toimivansa niin uudelleenkin jos hänestä itkuni on naurettavaa. Minä koen tämän loukkaavana.
Onko muilla kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista? Onko tässä nyt pohjimmiltaan kyse jostain arvotaistelusta ja siitä, että miehen pitäisi pystyä kontrolloimaan naista edes jollain tasolla?
Nyt kuitenkin näin aivan uuden piirteen miehessä kun ajauduimme riitelemään. Kaikki lähti tottakai aivan mitättömästä asiasta. Minun huono puoleni on se, että kun suutun niin saatan sanoa asioita joita en tarkoita ja joita en normaalisti ajattele. Suutukissa vaan sanon, sanon ja sanon lisää, lisää ja lisää asioita, jotka voivat loukata toista. Näin pääsi nyt käymään eräänä yönä ja seuraavana aamuna pahoittelin sanojani ja kerroin, etten oikeasti ajattele mitä sanoin. Soitin miehelle voidaksemme ratkaista riidan samantien. Minä uskon, että erimielisyydet pitää ratkoa mahdollisimman pian sillä mitä kauemmin se kestää sitä monimutkaisemmaksi asiat menevät ja saavat lisähaaroja ihan turhaan. Mies ei kuitenkaan suostunut puhumaan kanssani. Tämän jälkeen kommunikointi siirtyi tekstiviesteihin. Hänen viesteistään sai mielikuvan, että hän miettii voiko ylipäätään jatkaa enää suhdetta kanssani.
Pari päivää myöhemmin puhuimme puhelimessa ja hän sai minut sanoillaan itkemään. Hän kuuli, että minä itken ja hän vaan nauroi minulle. Minua ainakin tuo satuttaa ja loukkaa tosi pahasti. Miten joku välittävä, rakastava ihminen voi nauraa rakkaalleen tämän itkiessä? Puhelu katkesi siihen. Sain tekstarin että hänen piti tehdä niin ja että hän vihaa tekemästä naisen itkemään ja että hän on kiltti mies, mutta joskus hänen pitää ottaa paikkansa miehenä ja että hän toivoo minun oppineen, että en voi sanoa mitä vaan vihaisena. Että hänen pitää kouluttaa minua!!!
Seuraavana päivänä tapasimme kasvokkain ja keskustelimme. Hän takertui asioihin joita olin vihaisena sanonut ja silti kertoi, että hänelle kaikki on hyvin suhteessamme. Se mikä minua hämmästyttää on, että hän ei tunnu ottavan vastuuta omista sanoistaan. Hän ihmettelee miksi minä olen ollut peloissani että hän olisi jättämässä minua. Moneen kertaan koitin selittää, että hänen viestit antoivat nimenomaan sellaisen mielikuvan (käytti sanamuotoa, että rakasti minua ja että on hämillään ja tarvitsee aikaa miettiä ja että huomaa nyt, että oli virhe rakastua minuun jne.) Hän syyttää minua minun pahasta olostani ja että se johtuu siitä, että minä haluan ajatella negatiivisesti. Edelleen puolustaa nauruaan kun itkin ja sanoo toimivansa niin uudelleenkin jos hänestä itkuni on naurettavaa. Minä koen tämän loukkaavana.
Onko muilla kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista? Onko tässä nyt pohjimmiltaan kyse jostain arvotaistelusta ja siitä, että miehen pitäisi pystyä kontrolloimaan naista edes jollain tasolla?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olette todennäköisesti olleet yhdessä vasta alle kaksi vuotta.
Tuona aikana miehen pierukin haisee ihan hyvälle ja naisen jopa parfyymille.
Suhteen alkuaikoina on helppoa olla yhdessä, vaatimukset ovat pinnallisella tasolla.
Voisit kirjoittaa uudestaan täydellisestä suhteestasi kun teillä on lapsia ja olet lihonut sen 10kg.
Jos vielä kirjotat samalla tavalla täydellisyyttä hipovasta suhteesta niin olet löytänyt hyvän miehen.
Nyt sinulla taitaa olla vain ihana "poikaystävä".
Puolitoista vuotta on tunnettu. Alku oli hankalaa ja viime syksystä asti ollaan oltu ihan oikeesti ja kunnolla yhdessä. Sillä ei kyllä ole merkitystä perimmäiselle kysymykselleni. Kyse on siitä, että nauraa rakkaansa itkulle, kertoo haluavansa kouluttaa kumppaniaan ja siitä, että syyllistää kumppaninsa ja väittää pahan oloni ja epäilysteni/pelkojen johtuvan vain omasta negatiivisesta ajattelustani vaikka se nimenomaan lähtee hänen sanoistaan minulle. Niin ja itkustakin joka tuli hänen sanoista hän syyttää itseäni sanomalla, että itkin vain koska halusin itkeä.
Otin aluksi sellaisen suuremman sfäärin ongelmaasi.
Ohitin tarkoituksella myös tämän mitä kirjoitit:
"Minun huono puoleni on se, että kun suutun niin saatan sanoa asioita joita en tarkoita ja joita en normaalisti ajattele. Suutukissa vaan sanon, sanon ja sanon lisää, lisää ja lisää asioita, jotka voivat loukata toista"
Suhteen ollessa tasapainoisessa tilassa ja lähes täydellinen on tosiaan hankala löytää syytä suuttumiselle. Suhteen alkuvaiheessa etsitään voimasuhteita, käyttäytymismalleja ja tutustutaan vastapuolen todelliseen minään.
Tuona aikana tunne-elämä voi olla sellaista puolittaista. Mukavat asiat jaetaan mutta vaikeimmista asioista ei päästä helposti edes juttelemaan, ne väistetään jopa alitajuntaisesti.
Mies ei loukkaa naistaan tai nainen miestään jos siihen ei ole syytä.
Nyt teillä molemmilla taisi olla jokin syy, ja se syy kyllä tulee parisuhteesta ja sen aiheuttamista tunteista.
Jospa se syy on se ettei suhteenne ole täydellinen, kirjoitit "lähes täydellinen" :)
Mitä siis haluaisit suhteessa muuttaa, mikä rikkoo sen täydellisyyden vision?
Suhteessa ulkomaalaiseen tulisi ymmärtää yksi tärkeä asia.
Uutuudenviehätys kestää sen kolme vuotta.
Tuon jälkeen ihmiset eivät edes ajattele usein puolisonsa olevan edes ulkomaalainen. Puolison todellisten tapojen, kykyjen ja avujen merkitys kasvaa suhteen vanhetessa. Vaatimukset ja odotukset tulevat myös erilaisiksi.
Mieti mitä olette saaneet aikaan yhdessä. Kohtaavatko toiveenne?
Voihan olla ettei elämä mene toivotusti eteenpäin ja suhteeseen iskee arki.
Tuo voi olla kynnys monelle myös jatkaa suhdetta pidemmälle.
Muista ettei suuttuminen tule syyttä. Kontrolloi suhdettasi. Jos yhä useammin vaaditte toisiltanne jotain sellaista mitä ette normaalisti ole...suhde voi muuttua hyvinkin tuskaiseksi.
Veikkaan että kohtaan vielä mielenkiintoisia käänteitä suhteessasi joita joko ymmärrät tai et voi ymmärtää.
Kysymys ei ole miehen tai sinun kansalaisuudesta.
"Suhteemme on täydellisyyttä hipova. "
Niinpä. Suhteet yleensä ovat alkuvaiheessa "täydellisyyttä hipovia". Sitten kun vähän paremmin tutustutaan ja alkuhuuma on ohi, ne eivät enää olekaan sitä. Joskus se, mikä oli tuntui alussa täydellisyyttä hipovalta paljastuukin täydellisen epäonnistuneeksi suhteeksi. Vastarakastuneena katsellaan toista ruusunpunaisten lasien läpi. Kun todellisuudentaju palaa, se voi olla rankka paikka. Mutta kyllä se siitä.
Sä loukkaat miestä, mies loukkaa sua ja sitten loukkaannut, kun mies ei ymmärrä sun loukkaantuneen. Uskot, että riidat pitää selvittää mahdollisimman pian, mutta jotkut taas tarvitsevat aikaa selvittääkseen, mitä tapahtui ja mikä oli oma rooli siinä. Miehen puheet kouluttamisesta kuulostavat keskenkasvuisilta - tämänhän halusitkin kuulla. Jos alat vaatia anteeksipyyntöä kirjallisesti kolmena kappaleena, teet tästä taas arvovaltakysymyksen.
Tärkeintä on, mitä teette tästä eteenpäin. Kerrot, mitä et siedä ja pyydät miestä kertomaan omat rajansa. Rakastava ihminen ei halua tahallaan loukata tai saada toista itkemään. Miehen ei pidä kouluttaa sua, vaan teidän molempien pitää kouluttautua itse.
Aloittajan kannattaisi tehdä vauva, suhteeseen tulisi aivan eritason ongelmia eikä tuollainen loukkaantumisongelma tuntuisi enää missään:)
Ohje, osta kaupasta keskikokoista suurempi kaulin. Laita se odottamaan keittiön kaappiin ja piiloon mieheltäsi sitä hetkeä kun vauva on tullut taloon.
Ota kaulin esiin ja ala kouluttamaan sitä isiä talon tavoille, samalla ne isin kaveritkin kaikkoavat suominaisen "tie miehisyyteen koulutuksen" tieltä.
Voit sitten kysyä vauva vasemmassa kainalossa ja kaulin oikeassa kädessä että Mitä Sinä Minulle Sanoit!!!
Pienellä kaulimen edestakaisella heijariliikkeellä voi antaa kysymykselleen jo sellaisen tehosteen että se kamerunilainen mies vastaa todennäköisesti juuri niin kuin sinä haluat!
Muuten, kaikkea se lähes täydellisen rakkauden tunne teettää. Naisen pitää olla aika epätoivoinen ja ehkä hiukan yksikertainen.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288675190673.html
Pointti oli nyt siinä, että mies ei tunnu ottavan vastuuta omista sanoistaan ja niiden vaikutuksesta. Itse olen pyytänyt anteeksi vihaisena sanottuja sanoja, joita en edes tarkoittanut. Olen myöntänyt virheeni ja kertonut halustani parantaa tapojan tulevaisuudessa. Olen kertonut mitä oikeasti ajattelen. Mutta mies edelleen syyttää, että kaikki se paha olo mitä olen saanut hänen sanoistaan, on minun omaa syytäni ja johtuu minun negatiivisesta ajattelusta. Hän siis ihan selvästi antoi ymmärtää, että miettii suhteemme jatkoa koska sanoin jotain niin pahaa vihaisena. Jälkeenpäin syyttää minua, että pelkään hänen jättävän minut ja että se johtuu vain minun omasta ajattelustani ja että hänelle kaikki on hyvin. Kun yritin selventää hänelle miksi tunnen kuten tunnen niin hän käveli ulos ja sen jälkeen hänestä ei ole kuulunutkaan. Enkä ole itsekään ottanut yhteyttä, koska jos hän on se joka poistuu paikalta kesken keskustelun ja minua kuuntelematta niin kyllä hän on se jonka pitää tehdä myös seuraava siirto.
Siitä kun nauroi minulle kun itkin jotain mitä hän sanoi minulle hän kommetoi tekstarilla että joskus on erittäin tarpeellista tehdä niin, että oppisin mitä voin vihaisena sanoa. Että hän ei halua saada minua itkemään, mutta jos hän haluaisi niin itkisin edelleen. Että hän on erittäin mukava mies mutta joskus hänen pitää ottaa paikkansa ja olla mies. Että hän ei aiheuttanut itkuani ja kuinka edes kehtaan sanoa sellaista. Että hän vihaa saada naisen itkemään. Miten joku voi sanoa tällaista rakkaalleen? En oikeasti vaan ymmärrä, sillä jos rakkaani nauraa minulle kun itken niin kyllä se satuttaa.
Ja hän ei ole ensimmäinen länsi-afrikkalainen mies, joka pakenee tällä tavalla vastuuta omien sanojen vaikutuksesta kääntämällä asian niin, että minun reaktioni johtuu vain minun ajattelutavastani, ei siitä mitä mies sanoi tai teki.
"Hän siis ihan selvästi antoi ymmärtää, että miettii suhteemme jatkoa koska sanoin jotain niin pahaa vihaisena."
Onko ongelma tämä vai se, että mies kieltää antaneensa ymmärtää näin? Olen itse sitä mieltä, että lentoon lähtenyttä lintua ei saa takaisin. Kun sanoo jotain loukkaavaa, se jää jossain määrin elämään, vaikka pyytäisikin anteeksi ja sanoisi, ettei tarkoittanut sitä, mitä sanoi. Jos ei tarkoittanut, miksi sitten sanoi? Toisinpäin, voiko tällaisen ihmisen sanaan luottaa?
Onko miehen viesteistä ja sanomisista mahdollista saada myös vastakkainen mielikuva? En syytä sinua, mutta usein alkaa itse ajatella pahinta vaihtoehtoa. Mullakin on edelleen paha tapa ajautua katastrofiajatteluun.
Pari vinkkiä. Ensinnäkin, älkää riidelkö tekstareiden välityksellä. Toiseksi, toisin kuin jotkin tahot antavat ymmärtää, ei ole mitään yleisesti sovittuja riitelyn sääntöjä, joita pitäisi noudattaa. Kolmanneksi, et voi muuttaa toista ihmistä vaatimalla häntä kuuntelemaan sua tai riitelemään niin kuin sä haluat. Neljänneksi, suhteessa pitää joskus niellä ylpeytensä, jotta päästään eteenpäin. Fokuksen pitää olla siinä, miten tästä jatketaan, ei menneen ruotimisessa ja siinä, kumpi oli väärässä.
Ota tämä kokemus opetuksena ja merkkinä siitä, että alatte todellakin tutustua toisiinne. Haette rajoja ja sitä, mitä toiselle/itselle voi sanoa tai tehdä. Pysy lujana omista rajoista, mutta älä myöskään tee oletuksia ja tulkintoja miehen puolesta.
Ongelma on nimenomaan siinä, että hän kiistää sanoneensa mitään sellaista mistä minun pitäisi olla peloissani. Eikä hän edes suostunut kuuntelemaan kun yritin selvittää miksi olen saanut ne mielikuvat mitä minulla on. Toinen asia on se, että hän nauroi itkulleni ja puoltaa jälkeenkin päin sen olleen hyvä asia ja kertoo tekevänsä niin uudelleenkin. Hän aina kuvittelee ja kertoo olevansa täydellinen. Valitettavasti joskus se näkyy niinkin, että minä koen että hän kuvittelee olevansa ikäänkuin toisen yläpuolella ja aina oikeassa eikä myönnä, että hänkin voi tehdä virheitä. Ei ota vastuuta siitä, että voi loukata toista vaan syyttää tätä toista että on hänen oma vikansa että loukkaantuu jostain mitä hän on sanonut tai tehnyt.
Ei ota vastuuta, loukkaa ja kertoo tekevänsä niin myös jatkossa, pitää itseään täydellisenä ja korottaa itsensä yläpuolellesi. Ihannemies siis. Mitä sinä enää mietit? Jos kuvittelet, ette voi saada tuon parempaa, niin sinulla on paha itsetunto-ongelma. Ja ennen kaikkea: ansaitset parempaa.
Mitään tällaista ei ole siis ollut ennen. Tämä kaikki tuli nyt yllätyksenä. Tähän asti on ollut oikea unelmien mies.
Vaikuttaa siltä, että mies on kyllästynyt sinuun. Silloinhan se prinsessakohtelu yleensä lakkaa. Aika harvoin tuollaisesta mitään come backia siihen "unelmien mieheen" enää tehdään. En halua loukata, mutta mielestäni sinun on hyvä nähdä tilanne sellaisena kuin se on, liikoja toiveita elättelemättä. Pääset vähemmällä.
Minullakin on Vattutieteenet Vihtorin loppututkinto. Nyt naiset, äkkiä varaamaan jalat alta vievä herkku!
Kuulostaa kyl aika tutult toi miehes käyttäytyminen. Mistä päin suomee olette?
Helsingistä. Haluatko kertoa enemmän omista kokemuksistasi? Tähän asti mieheni on ollut kuin unelma. Olen varma, että hän ei petä ja voimme puhua ihan kaikesta suoraan ja avoimesti. Kommunikaatio pelaa täydellisesti. Välillämme on vallinnut suuri ymmärrys molemminpuolin. Ja nyt tämä. Ihan puun takaa. Itse riidan syy oli alunperin hyvin mitätön ja siitä molemmat samaa mieltä. Juttu vaan on nyt lähtenyt paisumaan ja tuntuu leviävän käsiin.
Tapailin kamerunilaista miestä puoli vuotta ja meidän riidat olivat sellaisia,että hän sai omasta mielestään sanoa ja käyttäytä miten haluaa,minä sen sijaan ajattelin joka asiasta tyhmästi ja olin aina se joka pyyteli anteeksi. Kertaakaan hän ei pahoitellut käytöstään,ei vaikka suoraan sanoin että hän on mulle anteeksipyynnön velkaa. No,suhde kaatui siihen kun löysin hänet facebookista(sanoi siis ettei ole siellä) ja käi muutamasta valheesta kiinni. Ja siitäkin suuttui minulle :)
Nooh. ei syytä huoleen. Kamerunilaisia suomessa kyllä riittää, joten ei muuta kuin uutta syöttiä koukkuun ja kalastamaan.
Nyt hyvät naiset te joilla on afrikkalainen mies. Kysyn onko miehenne yliopsitokoulutettu? Tiedän ihan hyviä afrikkalaisia miehiä, mutta heitä yhdistää, että he ovat pääsääntöisesti esim. diplomaatteja tai korkeassa virassa olevia afrikkalaisia. Olen viranomainen ja viikoittain pääsee/joutuu lukemaan naisten tekiemiä rikosilmoituksia afrikkalaisista miehistä. Näitä miehiä yhdistää, etteivät he ole päässeet Eurooppaan työn puolesta ja naisia yhdistää naiivius tai erittäin heikko itsetunto. En pidä siitä, että automaattisesti tuomitaan afrikkalaisen miehen ja suomalaisen naisten parisuhde tai aasialaisen naisen ja suomalaisen miehen parisuhde. Itselläni on kaakkkois- aasilainen kumppani, mutta hän on korkeasti koulutettu. Eli naiset älkää ottako Gambian rattopoikia ja miehet älkää nyt ihmeessä raahatko naista Pattayalta. Järki käteen. Jos te naitte tälläisen niin annatte huijata itseänne.
Ugandan presidenttikin on aika korkeassa virassa, mutta mahtaneeko olla hyvä, ainakaan lakien säätelyssä?
Minun poikaystäväni on korkeasti kouluttautunut jo Kamerunissa ja jatko-opinnot Suomessa ovat loppusuoralla. Lisäksi tekee hyvin merkittävää työtä opiskelun ohessa. Anteeksi-pyyntö tuli kun oli saanut hetken miettiä asioita yksinään ja hänkin rauhoittua. Olipa jopa lukenut jonkin parisuhdekirjan ja sitä lukiessaan oli tajunnut monia tärkeitä asioita. Meillä siis kaikki jälleen hyvin. Enkä ikinä ole tuominnutkaan ketään sen mukaan mistä hän tulee tai mikä on ihonväri tai uskonto. Jokainen on oma yksilönsä, myös täällä Suomessa.
Ja höpönlöpön, uskoo ken tahtoo.
Saattaa hyvinkin olla. Täydellinen narsisti-poikaystävä on sitten juuri käynyt päivittämässä yhden suhteen, vai miten on? Onko breikkejä ollut enemmänkin ja jutut suoltavia. Eivät nuo jätä mitään yhden kortin varaan. Tapaatteko poikaystävän luona? Uteliaisuuttani kyselen, kun itselläkin on ollut tuollainen suhteentapainen. Älä itke turhaan, päästyäsi irti suhteesta huomaat kokevasi ihanan onnen ja vapauden tunteen.
Suomi lorton ongelma on se että ei pysty ymmärtämään että afrikkalainen mies ei pidä naista tasa-arvoisena saati että olisi yksiavioinen. Sama laulu muslimien kanssa. Mitä tästä sitten seuraa? No itku ja hammasten kiristys. Aloittaja tekee mielettömän virheen kuvitellessaan olevansa saman arvoinen miehen arvomaailman mukaan. Afrikkalaiselle tottelematon vaimo on kauhistus. Sama pätee muslimeihin.
http://m.youtube.com/watch?v=hiFi9_V__wM
Tavataan kyllä hänen luona ja ollaan yhteydessä päivittäin. Mitään epäilyttävää ei ole. Olen kyllä nähnyt niitä epäluotettaviakin tapauksia, mutta edelleen en yleistä kaikkia samanlaisiksi.
Niin mitä sitä yleistämään jos vaan 99 % ko. maan miehistä toimii tietyllä tavalla. Tosin poikkeuksetta KAIKKI suomalaiset miehet ovat kouluttamattomia alkoholisti juntteja.
Minä ainakin olen raitis suomalainen tohtorismies.
" Minullakin on Vattutieteenet Vihtorin loppututkinto. Nyt naiset, äkkiä varaamaan jalat alta vievä herkku!"
Kale, oletko juovuksissa? Tarkoitatko "Lettutieteen Vihtoria?
Vappuna käy kuka vaan. Lortot kimppuun, ennenkuin jättipotti karkaa!!!
Sinulla on siis tapana sanoa mitä sylki suuhun tuo kun olet vihainen?
Usein niitä sanomisia sitten selitellään että " en ajatellut mtä sanoin jne" no kyllä
niitä sanoja ei tyhjästäkään revitä.
Jos minun mieheni syytelisi päälleni mitä sattuu vihaisena, niin tekisin siitä johtopäätöksiä tyyliin "hän ei ole kovin fiksu", "hän on epäkunnioittava", " häneen ei voi luottaa", "hän on sivistymätön".. ymmärsitkö?
Miehesi tekee oikean päätelmän jos hän pohtii tosissaan että kannattaako jatkaa suhdetta.
Ota vastuu omasta käytöksestäsi, toista ihmistä sinä et voi muuttaa.
Se mitä hän sitten on, sille et voi mitään.
Kai pyysit edes anteeksi?
Joku ottaa siis näiden parikymppisten, afrikkalaisten kanssa seurustelevien suomalaisrimpuloiden jutut niin tosissaan, että alkaa jakaa neuvoja.
Unohtakaa koko juttu, ne ovat jo avun ulottumattomissa.
Tuo ap:n tilanne kuulostaa ihan valtataistelulta. Kamerunissa naisen asema ei ole mikään kovin arvostettu esim. nuoria tyttöjä läiskitään rinnoille kasvatusmielessä. Senegalissa ja Gambiassa naisia arvostetaan huomattavasti enemmän.
En tunne kaikkia Kamerunilaisia Suomessa, mutta ne joihin olen tutustunut ovat hyvin itsekeskeisiä narsisteja. Osa rikollisia, vaikka täällä ovatkin päässeet yliopistoon, ilmeisesti väärennetyillä papereilla ovat tulleet. Näiden kavereiden kanssa en ole halunnut olla tekemisissä pitkään aikaan.
Toivottavasti ap:n kaveri on rehellisempi yksilö. Kyllä niitäkin varmaan on, vaikka itse en ole tutustunut yhteenkään.