Apua, mitä tehdä? Mentiin naimisiin nuorina, nyt muutama vuosi yhdessäoloa takana. Rakastuin alunperin särmäkkyyteen ja oman pään pitämiseen. Nyt olemme eri elämäntilanteissa, minä työelämässä, hän opiskelijana. Tunnen, että hän ei ole kypsynyt juurikaan näiden vuosien aikana, kun itse taas kaipaan kypsempää seuraa, käyttäytymistä. Esimerkkeinä vaikkapa kiroilu, itsensä ylistäminen ja minun aliarvioiminen. Puhumattakaan kohteliaisuudesta muita kohtaan tai kunnioituksesta naisia kohtaan. Pukeutuminenkin on kuin teinipojalla.
Hän on vakaasti sitä mieltä, että ihmistä täytyy rakastaa ehdoitta, sellaisenaan. Itsekin olen aika lailla samaa mieltä, mutta onko siinä jotain pahaa, että esim. pidän aikuismaisempaa pukeutumista seksikkäämpänä kuin pennun t-paitoja?
Kypsyttää niin paljon hänen käytös, että välillä oikein suututtaa. Hän on huomannut asian, mutta en uskalla sanoa todellista syytä kypsymiseen. Onhan se tosi loukkaavaa, että pidän hänen persoonallisuuttaan kakaramaisena. Tiedän, että hän suuttuisi tästä keskustelusta ja sanoisi, että ota sitten ero, jos ei kelpaa. Hän kun ei tosiaan usko muuttumiseen toisen takia....
Onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta? Paraneeko tämä tilanne sitten, kun hänkin siirtyy työelämään? Entä paraneeko mies vaihtamalla?
Hän on vakaasti sitä mieltä, että ihmistä täytyy rakastaa ehdoitta, sellaisenaan. Itsekin olen aika lailla samaa mieltä, mutta onko siinä jotain pahaa, että esim. pidän aikuismaisempaa pukeutumista seksikkäämpänä kuin pennun t-paitoja?
Kypsyttää niin paljon hänen käytös, että välillä oikein suututtaa. Hän on huomannut asian, mutta en uskalla sanoa todellista syytä kypsymiseen. Onhan se tosi loukkaavaa, että pidän hänen persoonallisuuttaan kakaramaisena. Tiedän, että hän suuttuisi tästä keskustelusta ja sanoisi, että ota sitten ero, jos ei kelpaa. Hän kun ei tosiaan usko muuttumiseen toisen takia....
Onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta? Paraneeko tämä tilanne sitten, kun hänkin siirtyy työelämään? Entä paraneeko mies vaihtamalla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten sen muuttumisen laita on omalla kohdallasi?!?Vaikuttaa siltä että itse olet täysin taipumaton ja ahdaskatseinen nainen.Mene myös itseesi äläkä vahtaa ja mieti toisen "vikoja".Mikään/kukaan ei ole täydellinen.Mieti sitä.
Mitenkäs se kaava taas menikään, johon olette kyllä vastanneet...? Myötä ja vastoinkäymisissä jne... No jos ajatellaan, että tämä on nyt pienenpieni vastoinkäyminen, niin kuulostat kyllä vähintäänkin yhtä "kakaramaiselta" miettiessäsi heti jopa kumppanin vaihtoa kun tämä ei yhtäkkiä käyttäydy eikä pukeudukaan sinun toiveittesi mukaisesti...
Hän mollaa sinua ehkä kokiessaan olevansa alakynnessä kun ei itse esim. tienaa mitään. Alemmuudentunto panee tekemään kaikenlaista hassua. Pukeutuminenkin on varmaan osa sitä kapinaa aikuistumisen mörköjä vastaan, mutta uskon kyllä, että kaikki tuollaiset oikut karsiutuvat iän ja elämänmuutosten myötä automaattisesti, niin sinusta kuin hänestäkin.
Toiselle voi aina osoittaa omat sietokykynsä rajat nostamalla kulloisenkin aiheen pöydälle lähempää tarkastelua varten. Aluksi toinen saattaa siitä uhkaavasta tilanteesta pyrkiä karkuun, mutta kun jaksaa vaan pysyä itse tyynesti aikuisen tasolla, niin kyllä ne ongelmat yleensä ratkeavat - ja yleensä molempien eduksi.
Yhdessä kasvaminen on joskus rankkaa.
Kukakohan tässä on nyt "pentu" ja "lapsellinen"? Jos suhteesi on miehen T-paidan käyttämisestä kiinni, ehkä tosiaan olet ihan vääränlaisessa suhteessa. En nimittäin tiennytkään, että T-paidan käyttäminen ei olekaan aikuismaista. Hoh-hoh! Mieheni saa pukeutua ihan niin kuin haluaa, rakastan häntä silti, T-paidassa tai ilman ;-)
MTapoja voi muuttaa, mutta ei ihmistä.
Onhan se nyt selvä, että jos toinen esimerkkinä vaikka jättää aina likaiset lautaset pöydälle, on ok pyytää häntä korjaamaan ne pois. Tämä on tapojen muuttamista ja eiköhän sitä tapahdu aika monessa suhteessa. Pakkohan välillä on tehdä kompromisseja suuntaan jos toiseen, eriasia on sitten jos pyydetään ihmistä muuttumaan.
Luulenpa ettei mies itse halua muuttua/ hänen olisi vaikea muuttaa esim. asennetta naisiin, ei se kuitenkaan hetkessä käy. Ja asenteethan ovat aika syvälle juurtuneet. Niinkuin myös perusluonne. Vaikea sitä on lähteä muuttamaan, eikä mielestäni tarvitsekaan. Ehkä olette vain vääriä ihmisiä toisillenne.