Tunteella rakastan miestä suunnattomasti. Rakkaus on ollut sokeaa ja anteeksi antavaa. Puolustelen jopa hänen tekojaan itselleni. Järki sanoo päässäni että, juokse karkuun kun vielä pääset. Koitan vakuuttaa itselleni etten enää annan miehen palata luokseni, vaan pidän hänet kaukana luotani, sillä tiedän heikkouteni, lankean hänen syliinsä kun hän vain katsookin minua vihreillä silmillään. Kuiskaa korvaani olet omani.
Järki sanoo minulle että miekkonen on sitoutumiskammoinen, mutta kuitenkaan ei päästä minua otteestaan. Rakastuminen oli huikea tunne,järkiparkani kadotin, halusin nauttia ja tuntea, rakastaa ja saada vasta rakkautta. Mutta sen myötä kun seurustelimme , tuli vaikeudetkin. Kun mies ei olekkaan tunne-elämältään ja mielenterveydeltään terve, silti rakastan häntä yhä suunnattomasti ja kärsin. Kuinka hyvin asiat kuvittelin olevankaan ja yhtä äkkiä mies katoaa luotani, hänellä onkin oma elämä jossa hän haluaa olla yksin. En saa tulla hänen luokseen. Ei vastaa puheluihin. Möyröttää ja touhuaa omiaan. Aikaa kuluu 2-3 kk ja hänen mielialansa on muuttunut, olen tervetullut luokseen ja hän ikäänkuin mitään poissa oloa ei olisi ollutkaan, huomaavainen , hellä ja rakastava. Tätä pompottelua jatkui, menee tovi kun tajuaa että , jotain todella mättää rakastamassani ihmisessä. Ystäväni huolestuivat, ulkopuoliset ihmiset näkevät selkeämmin kuin minä missä mentiin. En vain halunnut nähdä.
Kuuntelin ja puolustelin. En ole tavannut häntä nyt yli 3 kk, kieltää minun tulemisen luokseen eikä hän halua tulla luokseni. Mittani täyttyi sanoin että enää en jaksa, haluan lopettaa vaikka yhä rakastan. Paljon kyyneleitä ja omaa ahdistusta. Surumielisyyttä , miksi on kysymys johon en saanut vastausta. Nyt keskityn vain pitämään itseni kasassa. Rakastan häntä nyt ja aina, mutta yhdessä emme enää voi olla.
Järki sanoo minulle että miekkonen on sitoutumiskammoinen, mutta kuitenkaan ei päästä minua otteestaan. Rakastuminen oli huikea tunne,järkiparkani kadotin, halusin nauttia ja tuntea, rakastaa ja saada vasta rakkautta. Mutta sen myötä kun seurustelimme , tuli vaikeudetkin. Kun mies ei olekkaan tunne-elämältään ja mielenterveydeltään terve, silti rakastan häntä yhä suunnattomasti ja kärsin. Kuinka hyvin asiat kuvittelin olevankaan ja yhtä äkkiä mies katoaa luotani, hänellä onkin oma elämä jossa hän haluaa olla yksin. En saa tulla hänen luokseen. Ei vastaa puheluihin. Möyröttää ja touhuaa omiaan. Aikaa kuluu 2-3 kk ja hänen mielialansa on muuttunut, olen tervetullut luokseen ja hän ikäänkuin mitään poissa oloa ei olisi ollutkaan, huomaavainen , hellä ja rakastava. Tätä pompottelua jatkui, menee tovi kun tajuaa että , jotain todella mättää rakastamassani ihmisessä. Ystäväni huolestuivat, ulkopuoliset ihmiset näkevät selkeämmin kuin minä missä mentiin. En vain halunnut nähdä.
Kuuntelin ja puolustelin. En ole tavannut häntä nyt yli 3 kk, kieltää minun tulemisen luokseen eikä hän halua tulla luokseni. Mittani täyttyi sanoin että enää en jaksa, haluan lopettaa vaikka yhä rakastan. Paljon kyyneleitä ja omaa ahdistusta. Surumielisyyttä , miksi on kysymys johon en saanut vastausta. Nyt keskityn vain pitämään itseni kasassa. Rakastan häntä nyt ja aina, mutta yhdessä emme enää voi olla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.