Olin jäänyt työttömäksi, takana kohtalainen kokemus psykiatrisesta hoitotyöstä lasten parissa.
Kotona kolme ala/yläaste ikäistä lasta, yhteishuoltajuus mutta periaatteessa olin yksinhuoltaja.
Perheessämme elettiin juuri kriisiä siitä, että vanhin lapsista oli sattunut kauppaan juuri sillä hetkellä kun sinne oli tehty aseellinen ryöstö. Pelkäsimme ja oireilimme koko perhe joten kovin jännää työpaikkaa en siihen hätään olisi jaksanut, en todellakaan. Olin yksin aikuinen jonka piti olla vahva ja turvallinen.
Ja sitten minulle osoitettiin työkkäristä mainiota työpaikkaa; vuorotyö suljetussa asumisyksikössä jossa väkivaltaisiakin potilaita, miehiä kaikki. Osa iltavuoroista piti työskennellä yksin, yövuorot kokonaan yksin. Vartija oli tavoitettavissa puhelimella ja olisi paikalla n. 20 minuutissa.
Työpaikalle oli matkaa n. 65km, todella syrjäinen paikka, julkisilla ei päässyt kovin lähelle.
Sain nämä tiedot kun työkkärin tätin pakottamana soitin ja tiedustelin paikkaa. Minua puhelimessa haastatellut johtaja totesi että koska muita hakijoita ei ole niin miltäs kuulostaisi jos alottaisin pikimmiten. On heillä joskus ollut muitakin naisia töissä, kyllä sitä pärjää kun ei näytä epävarmuuttaan sillä asukkaat aistii sen herkästi.
Olin aivan järkyttynyt, en mitenkään uskaltaisi enkä pärjäisi tällaisessa työssä. Iski hätä, mitä jos minulle sattuu jotain, kuka huolehtii lapsista. Hätä maksimoitui lisää juuri tuon perheemme kriisin vuoksi, pelko että mitä tahansa voi sattua missä vaan.
Niinpä vain karenssi napsahti !! Työkkärissä ei ymmärretty alkuunkaan. Kun on alan ammatti niin pitää ottaa vastaan sitä vastaava työ. Oman alan työvoimaneuvoja oli todella vaikea persoona, tuli tehtyä hänestäkin usein diagnoosia, kun kaikki oli sellaista vääntämistä.
En ole koskaan sitä kunnon työtä löytänyt työvoimatoimiston kautta, karenssia en kerennyt kärsimään kun löysin omatoimisesti hetimiten inhimillisepää työtä.
Kuitenkaan alalla ei ole tarjolla kuin sijaisuuksia ja pätkää, työttöminä pätkinä on hirveä hätä löytää jotain ennenkuin työvoimatoimistosta puututaan asiaan.
Nykyään asun eri kaupungissa ja olen saanut erinomaista palvelua täkäläisestä toimistosta.
Kotona kolme ala/yläaste ikäistä lasta, yhteishuoltajuus mutta periaatteessa olin yksinhuoltaja.
Perheessämme elettiin juuri kriisiä siitä, että vanhin lapsista oli sattunut kauppaan juuri sillä hetkellä kun sinne oli tehty aseellinen ryöstö. Pelkäsimme ja oireilimme koko perhe joten kovin jännää työpaikkaa en siihen hätään olisi jaksanut, en todellakaan. Olin yksin aikuinen jonka piti olla vahva ja turvallinen.
Ja sitten minulle osoitettiin työkkäristä mainiota työpaikkaa; vuorotyö suljetussa asumisyksikössä jossa väkivaltaisiakin potilaita, miehiä kaikki. Osa iltavuoroista piti työskennellä yksin, yövuorot kokonaan yksin. Vartija oli tavoitettavissa puhelimella ja olisi paikalla n. 20 minuutissa.
Työpaikalle oli matkaa n. 65km, todella syrjäinen paikka, julkisilla ei päässyt kovin lähelle.
Sain nämä tiedot kun työkkärin tätin pakottamana soitin ja tiedustelin paikkaa. Minua puhelimessa haastatellut johtaja totesi että koska muita hakijoita ei ole niin miltäs kuulostaisi jos alottaisin pikimmiten. On heillä joskus ollut muitakin naisia töissä, kyllä sitä pärjää kun ei näytä epävarmuuttaan sillä asukkaat aistii sen herkästi.
Olin aivan järkyttynyt, en mitenkään uskaltaisi enkä pärjäisi tällaisessa työssä. Iski hätä, mitä jos minulle sattuu jotain, kuka huolehtii lapsista. Hätä maksimoitui lisää juuri tuon perheemme kriisin vuoksi, pelko että mitä tahansa voi sattua missä vaan.
Niinpä vain karenssi napsahti !! Työkkärissä ei ymmärretty alkuunkaan. Kun on alan ammatti niin pitää ottaa vastaan sitä vastaava työ. Oman alan työvoimaneuvoja oli todella vaikea persoona, tuli tehtyä hänestäkin usein diagnoosia, kun kaikki oli sellaista vääntämistä.
En ole koskaan sitä kunnon työtä löytänyt työvoimatoimiston kautta, karenssia en kerennyt kärsimään kun löysin omatoimisesti hetimiten inhimillisepää työtä.
Kuitenkaan alalla ei ole tarjolla kuin sijaisuuksia ja pätkää, työttöminä pätkinä on hirveä hätä löytää jotain ennenkuin työvoimatoimistosta puututaan asiaan.
Nykyään asun eri kaupungissa ja olen saanut erinomaista palvelua täkäläisestä toimistosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Te-toimistosta paukahtaa karenssia ihan aiheettomastikin, niin miten ihmeessä saat väännettyä oman alasi työpaikasta kieltäytymisen jotenkin "kauheaksi"?