Miten tästä asiasta ois hyvä keskustella/ vihjailla olematta liian painostava?!?
Olemme seurustelleet vuosia, yhteinen lapsi, talo, lainat ym. ja mun mielestä olis pikkuhiljaa aika ottaa suhteessakin seuraava askel. Joskus on ollut vähän puhetta et "joo sitten joskus", mutta koskakohan se joskus sit ois. Eihän tässä mikään kiire ole, mut kyllä se vaan antaisi varmuuden tunnetta suhteelle, ja minulle saman sukunimen ku miehellä ja laspsella. Alan jo epäilemään ettei mies olekaan niin tosissaan....
Mites muilla on nämä asiat menneet?
Olemme seurustelleet vuosia, yhteinen lapsi, talo, lainat ym. ja mun mielestä olis pikkuhiljaa aika ottaa suhteessakin seuraava askel. Joskus on ollut vähän puhetta et "joo sitten joskus", mutta koskakohan se joskus sit ois. Eihän tässä mikään kiire ole, mut kyllä se vaan antaisi varmuuden tunnetta suhteelle, ja minulle saman sukunimen ku miehellä ja laspsella. Alan jo epäilemään ettei mies olekaan niin tosissaan....
Mites muilla on nämä asiat menneet?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toiselta planeetalta, toiseen aikaan.
Erään aamuyhdynnän jälkeen opiskelijakämpässäni nykyinen vaimoni sanoi minulle "miun mielest meijän pitäs mennä kihloihi"!
Juu, juu.
Hän hoiti kaikki käytännön asiat ja muutaman kuukauden kuluttua löysimme itsemme polviltamme kappelin alttarilla.
Hääyön vietimme vanhempieni talossa, minun pienessä huoneessani.
Ensimmäisenä arkipäivänä lähdin työhöni 120km:n päähän asuen viikot ok:n yläkerrassa.
Tapahtui syksyllä 1969.
Eiköhän suhteessa ole otettu jo aika monta askelta, jos on jo lapsi ja yhteinen talous. En ymmärrä, mitä vaikeaa avioliiton solmimisessa enää olisi. Eihän se mitään muuta, mutta helpottaa käytännön asioita.
Meillä meni niin, että parin kuukauden seurustelun jälkeen mies oli varma, että haluaa minut puolisokseen. Vuoden kuluttua olin itsekin varma, että meistä tulee pari. Kesti vielä jonkin aikaa ennen kuin muutimme yhteen, ja sillä mentaliteetilla olimme liikkeellä, että tähän jäädään. Kihloihin menimme päähänpistosta muutaman vuoden yhdessä asumisen jälkeen ja naimisiin siitä parin vuoden jälkeen, hyvissä ajoin ennen lasten saamista.
http://www.voice.fi/suhteet/miten-kosiminen-voi-olla-niin-vaikeaa/4/43399