Olen tässä seuraillut lapsiperheiden "pahaa oloa" ja pettämisasioita.
Perheessä tapahtuu muutoksia pakostakin ja syitä on monia, elämää ei voi elää edes sinkku ihminen ilman vastuuta elämisestään tai muutoin ollaan siellä "räkäporukoissa kännäämässä:"
Lapsi vaatii ympärivuorokautista aikaa ja sitä kautta valvomista monesti jopa kolmeen ikävuoteen saakka.
Lapsi vaatii myös joutamaan omista harrastuksista ja menoista, enää ei voi tehdä kaikkea mitä aikaisemmin ilman lapsia.
Tarvitaan myös koti ja usein sen hankinta tulee tähän samaan saumaan, joka tarkoittaa että myös rahaa on paljon vähemmän käytettävissä vapaa-aikaan, vaate ostoksiin.
Joudutaan koville myös parisuhteessa, sillä nämä kaikki asiat saavat joskus aikaan niitä riitoja ja sitä kautta se läheisyys ja hellyys vähän pääsee karkailemaan.
Kai jokaista ketuttaa puolison väärät sanavalinnat, vaikka niiden takana on hänen oma väsymyksensä, sitähän ei myöskin väsynyt puoliso ymmärrä, vaan loukkaantuu ja voi jopa lähteä sinne baareihin etsimään lohduttajaa.
Pää täyteen ja ensimmäinen "tyhjän puhuja" onkin maailman ihanin ihminen, kehuu ulkonäköä, moittii yhdessä kotiin jätettyä puolisoa ja näin sitten tapahtuu se kaikkein pahin.
Sitten ollaan jo ajatuksissa painimassa raskaan asian eli valheen ja pettämisen
kanssa, pitäisi tunnustaa mutta tietää että se rikkoo sitten kaiken, sillä harva noin törkeästi jätetty kumppani väsyneenä antaa asiaa anteeksi, siitä seuraa ero.
Ja erosta seuraa sitten, lasten näkeminen vain silloin tällöin ja silloin sitten täytyykin pärjätä näiden kanssa yksin kaikessa, samoin tulee taloudelliset ongelmat.
Niin meni kaikki, lapset, puoliso, kaunis koti, elämältä putosi pohja, voihan sitä yrittää rakentaa toisen kanssa, mutta tuo entinen on mukana ikuisesti, lapset ovat olemassa, riittääkö ansiot uuden rakentamiseen.
sitä pitkää vieteriä tarvittaisiin tuossa perheen perustamisen alussa valtavasti, myöskin ymmärrystä, että väsymys on syynä sekin puutteeseen ja pahoihin sanoihin, nyt pitäisi jaksaa yhdessä hoitaa asioita, eikä missään nimessä jättää toista yksin tuon kaiken vastuun kanssa ja kantajaksi.
Enää ei voi elää sitä entisen kaltaista elämää, mutta saa paljon enemmän kun ymmärtää elää lasten kasvussa mukana, saada heidän kauttaan aivan uusi lapsiperhe tuttavia, joista voi kehittyä valtavan ystävyyssuhteita.
Kun osaa sanoa entiselle elämälle hei ja niin voi löytää tilalle paljon parempaa.
Perheessä tapahtuu muutoksia pakostakin ja syitä on monia, elämää ei voi elää edes sinkku ihminen ilman vastuuta elämisestään tai muutoin ollaan siellä "räkäporukoissa kännäämässä:"
Lapsi vaatii ympärivuorokautista aikaa ja sitä kautta valvomista monesti jopa kolmeen ikävuoteen saakka.
Lapsi vaatii myös joutamaan omista harrastuksista ja menoista, enää ei voi tehdä kaikkea mitä aikaisemmin ilman lapsia.
Tarvitaan myös koti ja usein sen hankinta tulee tähän samaan saumaan, joka tarkoittaa että myös rahaa on paljon vähemmän käytettävissä vapaa-aikaan, vaate ostoksiin.
Joudutaan koville myös parisuhteessa, sillä nämä kaikki asiat saavat joskus aikaan niitä riitoja ja sitä kautta se läheisyys ja hellyys vähän pääsee karkailemaan.
Kai jokaista ketuttaa puolison väärät sanavalinnat, vaikka niiden takana on hänen oma väsymyksensä, sitähän ei myöskin väsynyt puoliso ymmärrä, vaan loukkaantuu ja voi jopa lähteä sinne baareihin etsimään lohduttajaa.
Pää täyteen ja ensimmäinen "tyhjän puhuja" onkin maailman ihanin ihminen, kehuu ulkonäköä, moittii yhdessä kotiin jätettyä puolisoa ja näin sitten tapahtuu se kaikkein pahin.
Sitten ollaan jo ajatuksissa painimassa raskaan asian eli valheen ja pettämisen
kanssa, pitäisi tunnustaa mutta tietää että se rikkoo sitten kaiken, sillä harva noin törkeästi jätetty kumppani väsyneenä antaa asiaa anteeksi, siitä seuraa ero.
Ja erosta seuraa sitten, lasten näkeminen vain silloin tällöin ja silloin sitten täytyykin pärjätä näiden kanssa yksin kaikessa, samoin tulee taloudelliset ongelmat.
Niin meni kaikki, lapset, puoliso, kaunis koti, elämältä putosi pohja, voihan sitä yrittää rakentaa toisen kanssa, mutta tuo entinen on mukana ikuisesti, lapset ovat olemassa, riittääkö ansiot uuden rakentamiseen.
sitä pitkää vieteriä tarvittaisiin tuossa perheen perustamisen alussa valtavasti, myöskin ymmärrystä, että väsymys on syynä sekin puutteeseen ja pahoihin sanoihin, nyt pitäisi jaksaa yhdessä hoitaa asioita, eikä missään nimessä jättää toista yksin tuon kaiken vastuun kanssa ja kantajaksi.
Enää ei voi elää sitä entisen kaltaista elämää, mutta saa paljon enemmän kun ymmärtää elää lasten kasvussa mukana, saada heidän kauttaan aivan uusi lapsiperhe tuttavia, joista voi kehittyä valtavan ystävyyssuhteita.
Kun osaa sanoa entiselle elämälle hei ja niin voi löytää tilalle paljon parempaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei mitään yllättävää!