Omalla kohdallani tämä tapahtui yläasteella seiska-kasiluokalla kun luokallani olleet 7 pappa betalar-pissistä kiusasivat ja harjoittivat henkistä väkivaltaa minua kohtaan. Ennen yläasteelle menoa suhtauduin tyttöihin ja naisiin vielä ihan neutraalisti eikä minulla ole tuolta ajalta mitään negatiivisia kokemuksia heistä, mutta se että naiset niin kriittisessä iässä sitten menivät murskaamaan itsetuntoni on kyllä aiheuttanut sen asteiset traumat ettei niistä ihan noin vaan parannutakkaan!
Kun olin yhdeksännellä tytöt eivät enää kiusanneet minua mutta pahin mitä nuoren miehen henkiselle kehitykselle voi sattua oli jo käynyt toteen. Nuo samaiset nuoret alfanaaraat olivat jo aiemmalla käytöksellään osoittaneet, etteivät suostuisi antamaan minulle pimperoa missään olosuhteissa. Jo 15-kesäisenä ymmärsin, että naisen saaminen tulisi aiheuttamaan minulle suuria vaikeuksia lopun elämääni.
Ensimmäisen kerran törmäsin laasaslaiseen MAT-luokitukseen 19-vuotiaana kun lueskelin jotain ketjua täällä Suomi24:ssa. ATM-diagnoosi tuntui sopivan omalle kohdalleni alusta alkaen hyvin kuin nyrkki silmään. Ätmiksi tunnistautuminen ei itseasiassa liiemmin masentanut tai laskenut itsetuntoani entisestään vaan pikemminkin auttoi minua pikemminkin ymmärtämään paremmin itseäni sekä vallitsevien pariutumismarkkinoiden syvempää olemusta. Oma alhainen tasoni kun oli ollut tiedossani jo monta vuotta tuossa vaiheessa.
On sinäänsä huojentavaa olla tietoinen siitä että kaltaisiani vähempiosaisia miehiä löytyy Suomesta muitakin eikä tarvitse nyt olla asian kanssa ainakaan aivan yksin. Naisenpuute miehellä on loppujen lopuksi sen laatuinen ongelma, ettei sitä kykene ymmärtämään kukaan muu kuin toinen mies joka painii saman pulman kanssa. Sinkut-palsta on siinä mielessä hyvä juttu koska tosielämässä vertaistuen löytäminen on hankalaa. Kaikenmaailman psykologit, psykiatrit, psykoterapeutit ja mielialalääkitykset on vähintäänkin kerran tulleet kaikki tutuiksi mutta eipä niistä ole mitään apua ollut; pillunpuute on se ongelma n:ro 1 ja se pitäisi pystyä ensisijassa korjaamaan!
Kun olin yhdeksännellä tytöt eivät enää kiusanneet minua mutta pahin mitä nuoren miehen henkiselle kehitykselle voi sattua oli jo käynyt toteen. Nuo samaiset nuoret alfanaaraat olivat jo aiemmalla käytöksellään osoittaneet, etteivät suostuisi antamaan minulle pimperoa missään olosuhteissa. Jo 15-kesäisenä ymmärsin, että naisen saaminen tulisi aiheuttamaan minulle suuria vaikeuksia lopun elämääni.
Ensimmäisen kerran törmäsin laasaslaiseen MAT-luokitukseen 19-vuotiaana kun lueskelin jotain ketjua täällä Suomi24:ssa. ATM-diagnoosi tuntui sopivan omalle kohdalleni alusta alkaen hyvin kuin nyrkki silmään. Ätmiksi tunnistautuminen ei itseasiassa liiemmin masentanut tai laskenut itsetuntoani entisestään vaan pikemminkin auttoi minua pikemminkin ymmärtämään paremmin itseäni sekä vallitsevien pariutumismarkkinoiden syvempää olemusta. Oma alhainen tasoni kun oli ollut tiedossani jo monta vuotta tuossa vaiheessa.
On sinäänsä huojentavaa olla tietoinen siitä että kaltaisiani vähempiosaisia miehiä löytyy Suomesta muitakin eikä tarvitse nyt olla asian kanssa ainakaan aivan yksin. Naisenpuute miehellä on loppujen lopuksi sen laatuinen ongelma, ettei sitä kykene ymmärtämään kukaan muu kuin toinen mies joka painii saman pulman kanssa. Sinkut-palsta on siinä mielessä hyvä juttu koska tosielämässä vertaistuen löytäminen on hankalaa. Kaikenmaailman psykologit, psykiatrit, psykoterapeutit ja mielialalääkitykset on vähintäänkin kerran tulleet kaikki tutuiksi mutta eipä niistä ole mitään apua ollut; pillunpuute on se ongelma n:ro 1 ja se pitäisi pystyä ensisijassa korjaamaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Silloin kun synnyin.
Kun päiväkodin pihalla tytöt yrittivät väkisin pussata. Onneksi rohkeampi kaverini ajoi ne tiehensä muovisella leikkibumerangilla.
Yläasteella mullakin. Vielä ala-asteella jopa pidin naisista ja tytöistä mutta yläasteen jälkeen vielä näin lähes nelikymppisenäkään en luota naisiin ollenkaan enkä hakeudu niiden seuraan, esim. pakollisia työasioitakin hoitaessa monesti on naisilta tullut tylyä asennetta joten turhaa tässä elämässä kuvitellakaan saavansa edes ns. ensisuudelmaa.
Tässä iässä kyllä luonteeni on jo niin pas2 kivitetty kaikenmaailman tylytyksillä ja vääryyksillä että peli on jo menetetty jokatapauksessa.
Naisviha kehittyi vähitellen 15-20 ikävuosien välillä, kun tajusin että muut ovat nyt alkaneet nussia ja minä poika se vaan runkkaan ja runkkaan ja runkkaan. RUNKUTARALLAA RUNKUTARALLAA RUNKUTARALLALLAA! VITTUA MINÄ EN KOSKAAN SAA, RUNKUTARALLALLAA!
Jokainen naistenvihaaja on naisten aikaansaama luomus.
Itse aloin vihaamaan naisia 18-vuotiaana.
En vihaa vieläkään ja edelleen toivon löytäväni hyvän tyttöystävän vaikka olen jo täysin kokematon 28v