En olisi koskaan uskonut että tulen tänne kirjoittamaan tämän tyyppistä viestiä. Mutta tässä sitä nyt ollaan ja kovasti vastauksia kaipailisin.
Olen 23v nainen ja seurustellut 25v avomieheni kanssa neljä vuotta. Olemme myöskin kihloissa ja miltei koko suhteemme ajan asuneet yhdessä.
Meillä on pääsääntöisesti mennyt hyvin, toki riitoja on aina joskus tullut ja mennyt, mutta ei mitään vakavaa. Toki riitojen vuoksi ollaan pari kertaa kuluneen neljän vuoden aikana mietitty eroa, mutta olemme aina jatkaneet suhdetta.
Mustasukkaisuutta suhteessamme ei ole ollut koskaan, eikä myöskään tarvetta sellaiselle. Emme kumpikaan ole ikinä olleet ihastuneita toiseen osapuoleen ja olemme sopineet että jos niin kävisikin, siittä voisi kertoa avoimesti.
No muutama viikko sitten olin avomieheni kanssa viihteellä ja paikallisessa yökerhossa juttusillemme tuli eräs mies joka paljastui italiailaiseksi ja hän oli tullut juuri Suomeen kun oli saanut täältä työpaikan. Vietimme illan kolmisin keskustellen ja tutustuen. Sattumalta tapasimme myös seuraavana päivänä, kun olin avomiehen kanssa kahvilassa kahvilla ja tuo mies oli siellä yksin, ja hän liittyi seuraamme. Hän ehdotti että tapaisimme viikon päästä ja lähtisimme yhdessä ulos pitämään hauskaa, vaihdoimem myös kaikki numeroita.
Ennen sovittua tapaamista viikon päähän kyseinen mies laittoi minulle pari viestiä, moikkasi ja kyseli kuulumisia. Vastasin että hyvää kuluuu, niitä näitä ei mitään kummallisempaa. Mies kertoi kovasti odottavansa sovittua iltaa että lähdetään avomiehen kanssa näyttämään hänelle Suomen yöelämää.
No ilta oli varsin hauska ja kaikilla oli mukavaa. Tanssin melko paljon tuon italialaisen kanssa, avomiehen suostumuksella toki. Puolin ja toisin oli iloinen fiilis ja halailimme kaikki kolmisin toisiamme ja toistelimme miten oli mukavaa löytää uusi kaveri (niin meidän kuin hänen puolesta). Lopulta päädyttiin kolmisin minun ja mieheni kotiin jatkoille. Ja seuraavana aamuna heräsimme kaikki kolme meidän isolta sohvalta jonne olimme vieretysten nukahtaneet puoli istuvilteen. Ennenkuin avomieheni heräsi kuitenkin hämmennyin, kun uusi tuttavamme suuteli minua suulle ja silitti hiuksiani ja sanoi että olen hänestä kauniin näköinen myös aamulla ilman meikkiä. En järkytykseltäni voinut sanoa mitään, en laittanut vastaan tai torjunut suudelmaa mutta en siihen vastannutkaan. Kohta avomieheni heräsi ja vieraamme lähti omaan kotiinsa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Olin koko päivän todella ahdistunut ja podin syyllisyyttä suudelmasta ja ajatukset laukkasivat päässä. Etupäässä koin pettäneeni avomiestäni, olevani kamala ihminen ja koin tuon italialaisen erittäin ahdistavana. Vasta saman päivän iltana pystyin kertomaan mitä oli omallatunnollani. Avomies, joka ei juuri koskaan ole mustasukkainen, hermostui ja sanoi että ei hyväksy moista eikä halua että tavataan enää tuota miestä että selkeästi sillä on pahat mielessä ja kiinnostunut minusta. Sovittiin että unohdetaan koko mies.
Olen 23v nainen ja seurustellut 25v avomieheni kanssa neljä vuotta. Olemme myöskin kihloissa ja miltei koko suhteemme ajan asuneet yhdessä.
Meillä on pääsääntöisesti mennyt hyvin, toki riitoja on aina joskus tullut ja mennyt, mutta ei mitään vakavaa. Toki riitojen vuoksi ollaan pari kertaa kuluneen neljän vuoden aikana mietitty eroa, mutta olemme aina jatkaneet suhdetta.
Mustasukkaisuutta suhteessamme ei ole ollut koskaan, eikä myöskään tarvetta sellaiselle. Emme kumpikaan ole ikinä olleet ihastuneita toiseen osapuoleen ja olemme sopineet että jos niin kävisikin, siittä voisi kertoa avoimesti.
No muutama viikko sitten olin avomieheni kanssa viihteellä ja paikallisessa yökerhossa juttusillemme tuli eräs mies joka paljastui italiailaiseksi ja hän oli tullut juuri Suomeen kun oli saanut täältä työpaikan. Vietimme illan kolmisin keskustellen ja tutustuen. Sattumalta tapasimme myös seuraavana päivänä, kun olin avomiehen kanssa kahvilassa kahvilla ja tuo mies oli siellä yksin, ja hän liittyi seuraamme. Hän ehdotti että tapaisimme viikon päästä ja lähtisimme yhdessä ulos pitämään hauskaa, vaihdoimem myös kaikki numeroita.
Ennen sovittua tapaamista viikon päähän kyseinen mies laittoi minulle pari viestiä, moikkasi ja kyseli kuulumisia. Vastasin että hyvää kuluuu, niitä näitä ei mitään kummallisempaa. Mies kertoi kovasti odottavansa sovittua iltaa että lähdetään avomiehen kanssa näyttämään hänelle Suomen yöelämää.
No ilta oli varsin hauska ja kaikilla oli mukavaa. Tanssin melko paljon tuon italialaisen kanssa, avomiehen suostumuksella toki. Puolin ja toisin oli iloinen fiilis ja halailimme kaikki kolmisin toisiamme ja toistelimme miten oli mukavaa löytää uusi kaveri (niin meidän kuin hänen puolesta). Lopulta päädyttiin kolmisin minun ja mieheni kotiin jatkoille. Ja seuraavana aamuna heräsimme kaikki kolme meidän isolta sohvalta jonne olimme vieretysten nukahtaneet puoli istuvilteen. Ennenkuin avomieheni heräsi kuitenkin hämmennyin, kun uusi tuttavamme suuteli minua suulle ja silitti hiuksiani ja sanoi että olen hänestä kauniin näköinen myös aamulla ilman meikkiä. En järkytykseltäni voinut sanoa mitään, en laittanut vastaan tai torjunut suudelmaa mutta en siihen vastannutkaan. Kohta avomieheni heräsi ja vieraamme lähti omaan kotiinsa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Olin koko päivän todella ahdistunut ja podin syyllisyyttä suudelmasta ja ajatukset laukkasivat päässä. Etupäässä koin pettäneeni avomiestäni, olevani kamala ihminen ja koin tuon italialaisen erittäin ahdistavana. Vasta saman päivän iltana pystyin kertomaan mitä oli omallatunnollani. Avomies, joka ei juuri koskaan ole mustasukkainen, hermostui ja sanoi että ei hyväksy moista eikä halua että tavataan enää tuota miestä että selkeästi sillä on pahat mielessä ja kiinnostunut minusta. Sovittiin että unohdetaan koko mies.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuitenkin sitten mies on alkanut pyörimään päässäni parina viime päivänä. Mietin miestä kokoajan jokapaikassa, ruokaa laittaessa, siivotessa, kauppareissulla, ennen nukkumaanmenoa..., ja on kamalan levoton olo enkä voi keskittyä mihinkään. Kun menimme avomiehen kanssa kauppaan, luulin nähneeni tuon miehen siellä kaupassa, mutta se paljastuikin vain toiseksi ihmiseksi jolla oli samanlainen takki. Kun luin vanhaa aikakauslehteä, siellä nainen kirjoitti rakastuneen italilaiseen vanhempaan mieheen ollessaan naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Tänänä ruokakaupassa oli uusi nuori ulkomaalaisen näköinen harjoittelipoika jonka nimikyltissä oli sama nimi kuin tuolla miehellä.
Mies kokoajan pyörii mielessäni, ajattelen häntä jatkuvasti ja yhdistän hänet joka paikkaan. Vatsassa on omituinen tunne, olo on levoton ja tunnen kai ikävöiväni häntä. Eikä asiaa helpota se, että kyseinen mies on viimeksi tänään laittanut minulle tekstiviestin, kysynyt kuulumisia ja sitä koska voimme taas tavata. Olen ollut vastaamatta hänelle ja mies on reagoinut laittamalla yhden viestin, että hänellä on minua kamala ikävä, on miettinyt minua ja tuntuu pahalta kun en vastaa hänelle.
Lopulta kerroin avomiehelleni tästä olosta, viesteistä.. Avomieheni ensin ärsyyntyi mutta lopulta alkoi itkeä ja sanoi että pelkää että menettää minut. Hän myös kysyi suoraan olenko ihastunut tuohon italialaiseen ja vastasin rehellisesti sanomalla että en osaa sanoa, jotain omituisia tuntemuksia on mutta en osaa tunnistaa niitä. Sanoin miehelleni että tarvitsen aikaa miettiä asioita ja pitää löytää vastauksia. Ilmaisin myös oman tahtoni että selvittääkseni omat tunteeni haluaisin tavata tuon italialaisen ainakin vielä kerran kasvokkain ja jutella hänen kanssaan. Mieheni sanoi että tuntuu kuin hänet ripustettaisiin löysään henkiseen hirteen jos pyydän häntä odottamaan mutta hän ei voi kieltää minua tapaamasta miestä koska tiedää että tulisin siitä vain onnettomaksi ja silloin ainakin haluaisin erota.
Nukuimme seuraavan yön eri huoneissa ja kun heräsimme, mieheni oli itkuinen ja kertoi ettei ollut nukkunut koko yönä silmäystäkään. Halasin häntä ja yritin hieman pyörtää puheitani ja totesin, että eiköhän tällainen omituinen olo pian mene ohi ja voimme jatkaa normaalia yhteiseloa. Mieheni piristyi ja lähti töihin ja tietysti samassa puhelimeeni tuli taas italialaiselta viesti että tahtoisi tavata viikonloppuna minut ja lähtisinkö sunnuntai iltana lasilliselle viiniä, ja hänellä on niin ikävä ja kaipaa seuraani.
Olen ihan sekaisin enkä tiedä mitä ajatella. Tämä on niin pelottava tilanne.
En tiedä olenko valmis heittämään 4v tiivistä vakaata suhdetta hukkaan vain siksi että haluaisin ottaa selvää toisesta miehestä.
En tiedä olenko edes kiinnostunut miehestä mutta jotain tunteita minulla on, olen utelias tietämään hänestä enemmän, halukas tutustumaan ja oppimaan tuntemaan hänet. En tiedä tarkoittaisiko se mitään vakavempaa, haluaisinko edes vaikka olisin sinkku, mutta haluaisin tutustua mieheen kaveripohjalta. Mutta voiko niin toimia, jos on kuitenkin suhteessa ja jos oma kumppani tietää tällaisesta ihastumismahdollisuudesta? Mies kun on kuitenkin ilmaissut kiinnostuksensa melko selkeästi minuun, mielestäni.
Toisaalta mietin miksi ei, miksi en katsoisi minne se tie vie, toisaalta yritän tahallani keksiä syitä miksi ei kannata edes kokeilla
.
Tämä italialainen on minua vanhempi (34v), ollut kerran naimisissa asuessaan italialassa (ovat naisen kanssa eronneet), älyttömän komea, todella kohtelias, aikuismainen ja huomaavainen, määrätietoinen, itsevarma...
Suurin ero omaan avomieheeni varmaan on se, että minun avomieheni on poikamainen ja selkeästi nuoremman oloinen, epävarma itsestään ja tahtoo aina minun mielipiteeni kaikkeen ennenkuin itse voi tehdä mitään , siinä missä italialainen on "aikuinen mies". Toivottavasti ymmärrätte mitä koitan tarkoittaa näiden kahden erolla. Ehkä jo pelkästään se, että kaipaisin "aikuista miestä", määrätietoista ja itsevarmaa on aiheuttanut tällaisen myllerryksen päässäni.
Nykyisessä suhteessa kun olen usein joutnut kokemaan olevan itietynlainen äitihahmo/kanaemo toisinaan.
Onhan se normaalia ihastua toiseen, kun suhteen alkuhuuma on ohi.
Kuvauksesi perusteella vaikuttaa luonteeltaan itseni kaltaiselta. Itsekin loukkaannuin syvästi, kun vaimoni kertoi ihastuksestaan toiseen mieheen.
Mikäli oley valmis jättämään nykyisen miehesi voidaksesi tutustua uuteen mieheen, niin tee niin, mutta muista, että et voi pitää nykyistäsi varalla. Mikäli päätät edetä uuden ihastuksesi suuntaan, niin uskoakseni nykyisellä suhteellasi ei ole enää mahdollisuutta.
Uusi ihastus antaa usein voimaa päästä eroon epätyydyttävästä suhteesta, mutta jos nykyinen mies on hyvä, niin vaihtaminen tuskin kannattaa.
Muutamaksi kuukaudeksi olet jo täydellä varmuudella järjestänyt itsellesi ajelun tunteiden vuoristoradalla, oli päätöksesi mikä tahansa.
Siis miehesi vaikuttaa itseni kataiselta
Puolessa välissä tekstiä alkoi tuntumaan Me Naiset lehden tusina tarinalta ja jätin lukematta loppuun.
Jatka uraasi vaikka kirjailijana.
No anteeksi jos olen niin ikävystyttävä. Kirjailijaksi minusta ei ole :D
Lyhyesti; Elän avoliitossa/kihloissa, suhde kestänyt 4v, oman ikäisen miehen kanssa
---> toinen mies osoittanut minua kohtaan kiinnostusta, ehdottaa viestein tapaamisia ja kertoo ikävöivänsä
---> en tiedä mitä tunnen tätä toista miestä kohtaan, saatan olla ihastunut
--> avomieheni tietää toisesta miehestä, miehen laittamista viesteistä ja hänen kiinnostuksesta minuun, on mustasukkainen ja pelkää menettävänsä minut tälle miehelle
--> mitä tulisi tehdä kun en tiedä omista tunteistani
Unohda koko italjaano. Ja pidä kiinni nykyisestä suhteesta.
Hmmmm...
nukahditte sohvalle? Mutta olit kuitenkin aamulla ilman meikkiä?
Kuulostaa tosiaan kuin treenaisit taitojasi romanttisen draamanovellin kirjoittamisessa.
No mutta, niin tai näin, asiaan.
Uutuudenviehätys on mitä on. Ihanaa ja kohtalonomaista. Alkuunsa. Tunteille ei mahda mitään, teoilleen mahtaa.
Itse samassa tilanteessa sallisin itselleni kaikki tunteet ja haaveetkin. Mutta ohella yrittäisin pitää järkipuolen mukana, ajatellen, että vaikka kaikki olisikin italiaanon kanssa hurmaavaa ja huumaavaa, se olisi mitä todennäköisimmin kuin hiekka tiimalasissa.
Homma valuisi käsistä, ei tuntuisi enää miltään edes ne ihanat piirteet, jotka alussa vetivät niin puoleensa. Mies on luultavasti seikkailijatyyppi ja hurmuri, josta voi nauttia väliaikaisesti. Kunnes miehen kiinnostus suuntautuisi taas jonnekin muualle.
Nuorella -kuten sinun ikäisilläsi- se fyysinen vetovoima on usein niin väkevä, että se pääsee helposti määräämään mitä tehdä...
Kyynisyys ja epäluulo loistavat poissaolollaan nuorilla aikuisilla ja uusi tuttavuus näyttäytyy suunnilleen Jumalan lahjana.
Tunteesi ovat nyt ihastus ja viehtymys.Siltä kuulostaa kirjoituksen perusteella. Hyviä, välttämättömiä, ihania tunteita. Nauti niistä, älä torju niitä, mutta muista, että tunteiden ei tarvitse johtaa tekoihin.
Yritä jäsennellä tunteet, ajatukset, teot erikseen. Tekoihisi voit vaikuttaa, et aina niiden seurauksiin.