Vapaa tahto - ateistin näkökulma

Filosofi Sam Harris on sitä mieltä, että vapaata tahtoa ei ole olemassa:
http://www.samharris.org/free-will

En ole lukenut hänen tätä kirjaansa, enkä tiedä hänen perustelujaan. Lonkalta voisin silti heittää näkemyksen, että ihmisen ajatusten muodostumisessa saattaisi olla jotain kvanttifysiikan tasolta johtuvaa satunnaisuutta. Aivot eivät siis olisi deterministinen kone niin kuin tietokoneen prosessori.

Vapaa tahto on harvojen herkkuja. Se vaatii tiedon ja ymmärryksen vaihtoehdoista jollaisen hankkimiseen harvalla on rahkeita saati jaksamista. Täytyy ymmärtää millaisten asetelmien välillä valinnat tehdään ilman tunteellista sitoutumista mihinkään. Valinta edellyttää myös hermoja koska tunteellinen reaktio tuntuu sammattuvan valintakyvyn ainakin osittain.

En usko että kenelläkään on täysin vapaa tahto koska osansa on jo genetiikka sanellut. Sen jäljellä olevan osansa voi maksimoida/optimoida hyväksymällä omat rajoitteensa ja ailahtelevan luonteensa.

Vapaa tahto kai usein yksinkertaistuu cvastakohtapariksi, jossa on täysin vapaa tahto ilman mitään ulkopuolisia rajoitteita ja toisaalta deteministinen elämä, jossa ei ole sijaa omalle valinnalle.

Minä en tiedä, miksi keskustelu usein kulminoituu näihin vastakkaisiin napoihin.

Minun näkökulmastani ihmisellä on rajoitetusti vapaa tahto, jossa on suuri, mutta ei rajaton liikkumavara.

En osaa laatia tärkeysjärjestystä tahtoa rajoittaville tekijöille. Otan tässä esiin yhden näkökulman, joka ei ehkä ole tärkein, mutta ainakaan sitä ei ole käsitelty juurikaan.

Tahto on tietoisen mielen teko. Mutta toisaalta ihmisen tietoisuus on psyyken pintaa. Olen useammasta lähteestä lukenut ajatuksen, että ihmisen tietoinen mieli ajattelee ja tahtoo sitä, mitä tiedostamaton tietoisuuteen syöttää käsiteltäväksi.
Jos näin on, niin ihmisen oma rakenne jo estää rajoittamattoman vapaan tahdon: tietoinen elämä on tiedostamattoman representaatio, joka ei läheskään kaikilta osin perustu tahdonvaraisiin valintoihin.

Ihmisellä on täysin vapaa tahto eikä mikään voi muuttaa sitä.

Voihan sitä tahtoa vaikka Kuuta taivaalta, mutta mitä iloa siitä on?

En pidä todennäköisenä, että meillä olisi vapaata tahtoa, mutta onhan meillä ainakin vapaan tahdon illuusio.

Pitäisi varmaan aloittaa tuosta vapaan tahdon määritelmästä. Jos vapaa tahto on sitä että voi tehdä mitä haluaa, niin onhan meillä sitten vapaa tahto.

Jos vapaa tahto on sitä että saa omia haluja valita niin sitten ei ole vapaata tahtoa (ainakaan lyhyellä aikavälillä). Toisaalta kuten ikiateisti sanoi, meillä on vapaan tahdon illuusio joka on henkilökohtaisesta näkökulmasta on sama asia kuin vapaa tahto

Mielenkiintoinen aihe, kiitos!

Minäkään en usko täysin vapaaseen tahtoon. Onko tahto osin vapaa, sitä en osaa sanoa, mutta epäilen, että lopulta sitä vapautta ei ole lainkaan.

Ihmisellä on illuusio vapaudestaan ja esimerkiksi siitä, miten hän tekee päätöksensä. Todellisuus on kuitenkin kaukana tuosta illuusiosta. Mitä syvemmin ihmistä ja muita eläimiä on tutkittu, sen enemmän huomataan piilossa vaikuttavia kaavamaisuuksia ja tiedostamattomia seikkoja. Ja sen kauemmas vapaan tahdon illuusio katoaa.

AIka vaikea vastata, jos et avaa määritelmää "oleellinen". Se riippuu kysyjästä ja vastaajasta, mitä sillä tarkoitetaan. Onko se sama kuin välttämätön, vai onko se vain jotain, mikä lisää "elämänlaatua" vai mitä se on.

Aivan aluksi tulisi koettaa määritellä edes karkeissa linjoissa mitä vapaalla tahdolla halutaan sanoa, mikä sille antaa sisällöksi ja mitkä vaikuttajat, tietoiset ja alitajuiset, sekä ulkoiset sitä ohjavat ja siihen vaikuttavat.

Sitten vapaata tahtoakin voinee asettaa erilaisiin luokituksiin, asteisiin, raameihin. Edelliset edelleen vapaiden valintojen luonteeseenkin liittyen, riippuen mistä asiasta on kyse.

Vapaa tahto pitänee sisällään ajatuksen siitä, että yksilö voi _sen hetkisen_ tiedon ja tunneperäisen, sekä ympäristövaikutuksien alaisena tehdä tietoisia "vapaita" valintoa.

Samakin henkilö useinkin päätyy erilaiseen valintaan saman asian edessä riipuen omasta elämänkokemuksestaan: vakkapa 25v vs. 50v.

Vapaan tahdon valintoihin vaikuttaa niin monet muuttuvat tekijät, ettei vapaata tahtoa edes voi käsitellä jonakin absoluuttisena käsitteenä.

Ihmiset eivät esimerkiksi ala harrastaa spontaanisti seksiä eri partnerien kanssa keskellä kesäkaupunkia / kesäterassin nurmikolla, kuten bonobot ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Bonobo ) omassa ympäristössään. Vaikka kovasti mieli tekisi, niin sille tulee valita sopivampi paikka ja tietty partneri.

Kuitenkin aivan aluksi näen ihmiskunnan omaavan ns. universalit perus-ihmisarvot, jotka keskeisiltä osiltaan ovat kaikille varsin samankaltaiset ja ovat osaltaan myös kaikkia yhdistävänä tekijänä.

Tässä ihmisille kaikkialla ominainen (kollektiivinen) omatunto näyttelee rooliaan (raamatullisena ilmaisuna "laki jäsenissään"), käsitys hyvästä ja pahasta, soveliaasta ja ei soveliaasta, vaikka se onkin osin liukuva käsite, osin kulttuuriin ja historian aikaan sidonnainen, mutta asettuu kuitenkin tiettyyn kehykseen.

Kaikki ihmiset ovat ratkaisuissaan alttiita monille ulkoisillekin ja kuttuurillisille muovautuneille tekijöille ja arvoille.

Sitten kuvassa mukana ovat myös kasvutaustaan ja geeniperimään liittyvät psykologiset alitajuiset ja tiedolliset vaikuttajat.

Lukemalla vaikkapa jonkun hyvin tehdyn sukupovlipsykologiaa käsittelevän kirjan, niin se avaa alitajunnan, kasvutaustojen, lajempien perhetaustojen siirtymien vaikuteksien merkitystä myös pidemmässä aikajanassa, ei ainoastaan suoraan oman kasvutaustansa raamissa.

Vaikea kysymys.Kulttuuri,perimä, kasvatus,koulutus ym monet tekijät muokkaavat ihmistä.Tiedon ja elämänkokemuksen lisääntyminen on ainakin oleellisesti muuttanut sitä mitä tällähetkellä tahdon ja sitä millä keinoilla pyrin siihen päämäärään mitä tahdon.Kyllä se vapaus aika rajallista taitaa olla.

Jumalalle kaikki on mahdollista ja siten myös ihmiselle. Ihmisellä on siis vapaa tahto laajimmassa mahdollisessa merkityksessä.

Fysiikan näkökulmasta vapaata tahtoa on mielestäni vaikeaa perustella: maailmankaikkeus on kyllä stokaistinen, mutta ihminen pohjimmiltaan vain materiaa, joka noudattaa tiukasti - vaikkakin indeterministisesti - fysiikan lakeja, aivan kuten kaikki muukin.

Kun kyse on vapaasta tahdosta niin se onko sellaista vai ei riippuu siitä miten vapaa tahto määritellään.

Totaalinen ja absoluuttinen vapaa tahto on jotakin mikä voidaan osoittaa paradoksaaliseksi, sillä on mahdollista tahtoa jotakin mikä on loogisesti mahdotonta. Jolloin tahdon vapautta rajoittaa vähintäänkin jotkin olemassaolon perus olemukset.
Jotakin mikä on varsin hyvin demonstroitu varsin klassisessa kysymyksessä koskien jumalan kaikkivoipaisuutta: Voiko kaikkivoipainen jumala luoda kiven jota se ei pysty nostamaan.

Tämä on samalla osoitus siitä että kaikkivoipaisuudella on olemassa jotkin rajat, mutta myös siitä että vaikka tämä kaikkivoipainen jumala tahtoisi luoda kyseisen kaltaisen kiven on sellaisen luominen mahdotonta.
Joka osoittaa myös sen että mikäli jokin jumala on olemassa niin kyseisen olennon tahto ei myöskään ole täysin vapaa, vaan sillä on olemassa jotkin rajat.

Toinen ongelma vapaan tahdon suhteen on siinä että me yritämme ymmärtää jotakin katsomalla tätä jotakin sen itsensä sisältä. Vähän samalla lailla kun me yritämme ymmärtää maailmankaikkeutta olemalla osa kyseistä maailmankaikkeutta.
Joka johtaa maailmankaikkeutta tutkittaessa siihen että on hyvin vaikea jos ei mahdotonta saada selville miten todellisuus on saanut alkunsa. Johtuen siitä että kaikki havainnot joita me teemme todellisuudesta ovat ilmenneet ainoastaan sen jälkeen kun on ollut olemassa todellisuus mitä tutkia.
Samalla lailla tutkittaessa mieltä ja tahtoa me emme voi mennä ymmärryksessämme sen rajan taakse jolloin on mahdollista ymmärtää jotakin ja niinpä kaikki tutkimukset on johdettu jo olemassa olevasta ymmärryksestä.
Tämän kaltaisista rajoista johtuen on mahdotonta todeta onko tahto jota ilmaistaan todella vapaata vaiko ei, koska me voimme tutkia ainoastaan valintoja joiden suorittamiseen tätä kyseistä tahtoa käytetään. Oli se sitten vapaa taikka ei.

Kolmas ongelma on siinä ettei edellisen kaltaista valintaa voi tehdä tekemättömäksi koska tapahtumat seuraavat toisiaan eikä ole olemassa minkäänlaista mahdollisuutta kulkea ajassa taaksepäin. Vaikka siis tämän valinta tilanteen kriteerit toistettaisiin ja sama henkilö suorittaisi saman valinnan, mutta valitsisi eri lopputuloksen kun aiemmin, ei voida sanoa onko valinta vapaa sillä kyseinen valinta on tilanteena uusi. Johtuen jo yksinomaan siitä että tapahtumat ovat kronologisesti eriävät.

Neljäs ja kaikkein merkittävin ongelma vapaan tahdon suhteen ovat mielenterveys ongelmat joiden seurauksesta joku kärsii jonkinlaisista pakkoliikkeistä, eleistä taikka toimista.
Näissä tapauksissa voidaan varsin hyvin osoittaa se että kyseiset henkilöt kokevat ylitsepääsemätöntä tarvetta toimia jollakin tietyllä tavalla.
Vaikka tällainen onkin suhteellisen harvinaista, ainakin siinä määrin että se olisi ongelmallista ja huomattavaa, niin ei ole olemassa mitään selkeää tapaa millä tämän kaltainen toiminta voitaisiin yksiselitteisesti erottaa mistä tahansa toiminnasta taikka teosta jonka suorittamista kohtaan joku kokee motivaatiota.
Sen sijaan mielenterveysongelmiksi luokitellaan lähinnä toiminta joka poikkeaa yleisistä normeista, huolimatta siitä ettei näitä yleisiä normalisoituneita käyttäytymismalleja voida oikeuttaa, noin henkilökohtaisella tasolla, yhtään sen enempää kun mielenterveysongelmista kärsivä kykenee oikeuttamaan omaa toimintaansa.
Tämä johtuen siitä että yrittäessä oikeuttaa omaa motivaatiota teolle päädytään aina lopulta tilanteeseen jossa oikeutusta ei enää voi antaa, vaan sen sijaan jokin tapa hyväksytään koska se tuntuu taikka vaikuttaa oikealta.

Ja kun ottaa huomioon että valinnan tekemiseen vaikuttaa se mitä informaatiota on omaksunut ja mitä kokemuksia itsellä jostakin asiasta on, jonka lisäksi tämä informaatio ja kokemukset ovat jotakin mitä me muodostamme välillisesti aistien avulla emme suoraan, niin kykyyn tehdä valintoja vaikuttaa välttämättömästi aina jokin mikä on itsestään riippumatonta.
Jossa se että on vakuuttunut jostakin asiasta pakottaa reaktion, tai vähintäänkin rajaa mahdolliset lopputulokset joihin voi päätyä, jokaisen asian kohdalla.

Joten jos meillä on olemassa ylipäätään jotakin mitä voidaan kutsua vapaaksi tahdoksi, ei se ole läheskään niin vapaa kun useimmat todennäköisesti sen toivoisivat olevan.

"Do I have a choice?" - Hitchens

Ilmeisesti vapaatahto on illuusio. Ei siis filosofisessa, vaan täysin konkreettisessa mielessä.

Inhimillisen kokemustodellisuuden kannalta tämä on kuitenkin oikeastaan yhdentekevää, sillä me toimimme kuin meillä olisi suhteellisen vapaatahto ja kaikki vaihtoehdot ovat järjettömyyttä.

Epäilen suuresti vapaan tahdon olemassaoloa, koska en usko, että yleensä edes olemme tietoisia tekojemme todellisista syistä.
Tietoisuutemme tärkein tehtävä näyttää usein olevan tekojemme selittäminen parhain päin, myös meille itsellemme.

Yks asia minkä vois lisätä tässä pohdittavaks on mielestäni mieliteot/addiktiot.

Esim. Tupakoija usein sanoo polttavansa vapaasta tahdosta, vaikka tosiasiassa hän polttaa myös koska on koukussa nikotiiniin ja ahdistuu jos on polttamatta.

Niin perustuuko vapaan tahdon päätökset jollain tasolla samalla tavalla?

Valitsevatko ihmiset itseasiassa vaihtoehdon, joka mietinnän jälkeen on vähiten "ahdistava" vaihtoehto?
Tähän toki vaikuttaa persoonan laatu myös.