Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 16 vuotta. Tammikuussa mies meni johonkin Kriisiin ja lakoi pohtia seksuaalisuuttaan, pohti että on homoseksuaali. Välillä sanoi, ettei voi elää kanssani ja välillä taas pohti, että voisikin elää kanssani. Hän myös pohti, ettei ole ikinä ehkä rakastanut minua. Meillä on kaksi lasta. Mieheni on ollut masentunut varmaan jo vuosia, kuormittunut. Hellyyttä, ihailua tms en ole saanut vuosiin, viimeksi syksyllä 2010 (en merkitše muistiin...vaan se on vain suht harvinaisena asiana jäänyt mieleeni).
Maaliskuussa jätimme avioerohakemuksen, mutta mies on asunu vielä kanssammekun hänen asuntonsa vapautuu vasta toukokuussa. Ja tämän yhdessäolonkin aikana olemme välillä pohtineet, että joskus pitäisi sittenkin yrittää yhdessä.
Mies tutustui tammikuussa homoon, jonka kertoi olevan pelkkä kaveri. Sitten paljastui, ennen avioeron hakemista, että mies onkin ihastunut tähän ja tämä kaveri mieheeni. Mies kuitenkin myöhemmin kertoi kokeneensa olevansa ihastunut, mutta oikeasti ehkä vain halusi ihailua.
Ny sitten mies kertoi, että haluaisi meidän yrittävän yhdessä. Että on tajunnut rakastavansa minua. Ok, ihana asia ja itsekin haluaisin vielä kokeilla yhdessä, terapiassa käyden,. Mutta paljastui, että mies on harrastanut tämän kaverinsa kanssa suuseksiä viime viikolla. Mies kertoi, että se ei tuntunut hyvältä ja että ahdistui siitä. Pari viikkoa ennen tätä oli käyny kaverinsa pyynnöstä hiv-testissä varmuuden vuoksi.
Mutta en tiedä, miten pääsen tuon seksialan yli. Ainakin nyt se vainoaa ajatuksissani...tosin onhan siitä vasta muutama päivä, kun asia selvisi minulle (ei mieheni kautta, mies yritti valehdella asiasta koska häpesi sitä). En tiedä, pystynkö koskaan suutelemaan miestäni kun tiedän, että hänen kaverinsa kyrpä on ollut mieheni suussa.
Pääseekö toisen seksiseikkailuita yli ajan kanssa? Vai onko parempi vain jatkaa eteenpäin elämässään?
Maaliskuussa jätimme avioerohakemuksen, mutta mies on asunu vielä kanssammekun hänen asuntonsa vapautuu vasta toukokuussa. Ja tämän yhdessäolonkin aikana olemme välillä pohtineet, että joskus pitäisi sittenkin yrittää yhdessä.
Mies tutustui tammikuussa homoon, jonka kertoi olevan pelkkä kaveri. Sitten paljastui, ennen avioeron hakemista, että mies onkin ihastunut tähän ja tämä kaveri mieheeni. Mies kuitenkin myöhemmin kertoi kokeneensa olevansa ihastunut, mutta oikeasti ehkä vain halusi ihailua.
Ny sitten mies kertoi, että haluaisi meidän yrittävän yhdessä. Että on tajunnut rakastavansa minua. Ok, ihana asia ja itsekin haluaisin vielä kokeilla yhdessä, terapiassa käyden,. Mutta paljastui, että mies on harrastanut tämän kaverinsa kanssa suuseksiä viime viikolla. Mies kertoi, että se ei tuntunut hyvältä ja että ahdistui siitä. Pari viikkoa ennen tätä oli käyny kaverinsa pyynnöstä hiv-testissä varmuuden vuoksi.
Mutta en tiedä, miten pääsen tuon seksialan yli. Ainakin nyt se vainoaa ajatuksissani...tosin onhan siitä vasta muutama päivä, kun asia selvisi minulle (ei mieheni kautta, mies yritti valehdella asiasta koska häpesi sitä). En tiedä, pystynkö koskaan suutelemaan miestäni kun tiedän, että hänen kaverinsa kyrpä on ollut mieheni suussa.
Pääseekö toisen seksiseikkailuita yli ajan kanssa? Vai onko parempi vain jatkaa eteenpäin elämässään?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Älä takerru nyt tuohon seksiin. Se on elämässä, parisuhteessa hieno ja jopa pyhä asia, ymmärrän sen, mutta niin kuin kirjoituksessas ilmenee, miehelläs liippaa nyt jostain muusta. Hänellä on mielenterveysongelmia ja hän tavallaan sekoilee ja ei siis todella petä sinua.
Kannustan sinua jatkamaan, jos hän haluaa yirtää ja saada hoitoa. Älä mene itunnetasolla mukaan noihin miehen sekoiluihin.
Sairas hän on. Suorastaan poloinen.
Samaa tuossa hetki sitten ajattelin. Sekaisin on poloisella asiat. Ei ole mikään laskelmoiva pettäjä, mutta palikat on jostakin syystä menneet totaalisesti sekaisin. Ehkä asialle on järkevä selitys, mutta asian selviämiseen voi mennä monta vuotta. Miehesi tarvitsee yksilöterapiaa siinäkin tapauksessa, että tämä homo olisi ollut kuitenkin naissuhde, koska jossakin määrin ajatellaan, ettei homosuhde olisi yhtä vakava. Teidän kannattaisi pidättäytyä ehkä joksikin aikaa seksistä. Ainakin siksi aikaa, että miehesi henkinen kunto palaisi ennalleen samoin kuin omasi.
.
Ihanko aidosti olette sitä mieltä, että kun mielenterveys heittää, niin ei voi vieteilleen mitään? Sekö tekee pettämisestä jotenkin ymmärrettävämpää? Miten ap voi olla varma, että kyseessä oli vain yksi kerta? Niitähän voi olla satoja.
Ehkä mä en ymmärrä, että jos on mieleltään sairas, niin pettäminen kuuluu asiaan ja ei voi sille itse mitään. Jos on mieleltään sairas, niin sitten on. Mutta että ihan poloinen?
Voi kuule olla aika rankkaa huomata olevansa homo, vaikka homous ei olekaan sairaus. Monet huomaavat taipumuksensa vasta, kun on vaimo ja etenkin lapset. Miehetkin haluavat yleensä lapsia, ja siksi onkin parempi ainakin yrittää olla hetero. Homomiesten kun on tosi vaikea "järjestää" itselleen lapsia.
Siis onko se homo vai ei. Sano että menee terapiaan selvittämään. Pettämistä tuo on jokatapauksessa joten älä jääpaapomaan pettäjää vaan muuta nyt aluksi ainakin pois. Ei pettäjä muuten edes tajua tilanteen vakavuutta tai mitä on vaakakupissa.
Mies on pettänyt sua seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta. Sääli ei tuossa nyt auta yhtään. Mies terapiaan yksin ja sun kanssa yhdessä saamaan päätään kuntoon. Jos masennusta, niin myös lääkäriin.
Mun mielestä voisitte muuttaa erillinne miettimään asioita. Eihän teidän suhde ole kunnossa ollut vuosiin, jos teillä ei ole minkäänlaista hellyyttä keskenänne. Oletan myös, ettei petipuuhiakaan ole tullut harrastettua.
Älä usko homosatuilua. Jos olisi homo, olisit huomannut asian jo aiemmin, tavalla tai toisella, käytöksestä ja kotona olisi homopornoa tms.
Exmies väitti kovaan ääneen samaa, että olisi bi, kun käry alkoi käymään, eikä poissaoloille enää voinut keksiä mitään muuta selitys kuin pettäminen. Yritti johtaa minua harhaan valhein. Lopulta, löytyi kuitenkin toinen nainen, kun palkkasin etsivän tarpeeksi valhetta kuunnellen.
Mollamaija. Olet nähtävästi vielä kuitenkin aika nuori. Tarkoitan, että elämää on edessäpäin. Älä jää liittoon pilaamaan koko loppuelämääsi. Teillä on 16v avioliitto takana, kaksi lasta. Voit tukea ja kannatella miestäsi pahimman yli, jatkaa sukulaisuutta ja ehkä ystävyyttäkin, mahdollistaa hyvä isyys. Mutta sinun oma elämäsi. Anna itsellesi mahdollisuus parempaan elämään, parisuhteeseen.
Kiitos, näin varmasti täytyy tehdä. Mies on vielä yhteydessä siihen miespuoliseen kaveriinsa, jonka kanssa harrasti suuseksiä. On tuntenut tämän 3kk ajan, mutta ei kuulemma voi lopettaa yhteydenpitoa esim sähköpostiviestillä koska se satuttaisi liikaa tätä miehen kaveria (kaveri on reissussa ja mieheni sairaalahoidossa). Yhteydenpito satuttaa minua, mutta siltikään mies ei suostu... Ehkä se kertoo tarpeeksi. Mies haluaa jättää kaverinsa kasvokkain, tuntuu olevan vaikeaa tuo ero heillä. Ja minun tunteeni eivät tunnu paljoa painavan tässä. Minun pitäisi taas vaan ymmärtää ja jaksaa...en jaksa enkä ymmärrä enää.
En ole mielestäni enää kovin nuori, vaan 35-vuotias. Elämää kuitenkin hyvin vielä edessäpäin, vaikka sitten yksinkin :)
Miten tässä kävi?