Minulla on 2 miestä, tai oikeastaan yksi. Sama mies 2 eri persoonaa. Raittiina mies on kireä kylmä, haluton, ilkeä, valmiina riitelemään ja huutamaan ja saamaan raivokohtauksia. Saan kuulla olevani ihrakasa, jota kukaan mies ei halua, hän voi lyödä tai saada silmittömiä raivokohtauksia. Hän väheksyy kaikkea ja arvostelee muita ihmisiä. Jokaisen kuulumiset hän tietää itse paremmin kuin asianosaiset. Ei heille kuitenkaan mitään hyvää kuulu. Hän itse korottaa aina itsensä muiden yläpuolelle koska hänellä on rahaa, ,valtaa ja koulutusta
Kun hän on ottanut jotain alkoholia, olen hänen mielestään maailman kaunein olento. Hän tarjoaa minulle kaiken, minkä voi ja enemmän. Hän on silloin ihana mies, jos vain annan hänen juoda. Parhaat hetkemme ovat kun hän on rennompi. Lasten kanssa hänellä on huonot välit, eikä häntä kiinnosta kuin heidän menestymisensä. Kerran hän hyökkäsi tytärtäni kohti astiat käsissään. Jos en olisi mennyt väliin, olisiko hän voinut jo aikuista tyttöä satuttaa. Rakastan miestäni vaikka joudun sietämään vaikka m itä häneltä. Nykyään pelkään omia sanojani, ettei hän suutu, pelkään tehdä omalla tavallani asioita koska en osaa tehdä niitä hänen tahtonsa mukaisesti. Kun luin vaimosta joka kertoi että on aivan sama, miten päin auto ajetaan tallin eteen, talliin tai pihalle, aina löytyy huomauttamista ti syntyy todellinen kiukkukohtaus. Toisinaan ajattelen ettei mieheni ole koksaan kasvanut aikuiseksi hän voi kiukutella kuin pikkuinen poika, kun ei tahto toteudu. Mitä minä teen odotanko kun viimeinen lapsi on aikuinen. Minun henkinen kantti alkaa olla palasina. Henkinen väkivalta on jatkunut jo vuosikaudet. Päällimmäisenä on nykyään tunne, että aina teen väärin, teenpä mitä hyvänsä. Olen ollut uskollinen puoliso 26 vuotta a yksi lapsi suu vielä kotoa. Narsisti tai ei, hyviäkin hetkiä mahtuu näihin vuosiin. Jatkanko, jaksanko loppuun asti ????
Kun hän on ottanut jotain alkoholia, olen hänen mielestään maailman kaunein olento. Hän tarjoaa minulle kaiken, minkä voi ja enemmän. Hän on silloin ihana mies, jos vain annan hänen juoda. Parhaat hetkemme ovat kun hän on rennompi. Lasten kanssa hänellä on huonot välit, eikä häntä kiinnosta kuin heidän menestymisensä. Kerran hän hyökkäsi tytärtäni kohti astiat käsissään. Jos en olisi mennyt väliin, olisiko hän voinut jo aikuista tyttöä satuttaa. Rakastan miestäni vaikka joudun sietämään vaikka m itä häneltä. Nykyään pelkään omia sanojani, ettei hän suutu, pelkään tehdä omalla tavallani asioita koska en osaa tehdä niitä hänen tahtonsa mukaisesti. Kun luin vaimosta joka kertoi että on aivan sama, miten päin auto ajetaan tallin eteen, talliin tai pihalle, aina löytyy huomauttamista ti syntyy todellinen kiukkukohtaus. Toisinaan ajattelen ettei mieheni ole koksaan kasvanut aikuiseksi hän voi kiukutella kuin pikkuinen poika, kun ei tahto toteudu. Mitä minä teen odotanko kun viimeinen lapsi on aikuinen. Minun henkinen kantti alkaa olla palasina. Henkinen väkivalta on jatkunut jo vuosikaudet. Päällimmäisenä on nykyään tunne, että aina teen väärin, teenpä mitä hyvänsä. Olen ollut uskollinen puoliso 26 vuotta a yksi lapsi suu vielä kotoa. Narsisti tai ei, hyviäkin hetkiä mahtuu näihin vuosiin. Jatkanko, jaksanko loppuun asti ????
Vastaukset 2
Vanhimmat
Narsistihan ei koskaan muutu. Hän on omasta mielestään ihan OK.
Sinun on tehtävä ratkaisu,eikä se tule olemaan helppo.
Mitkään terapiat eivät auta.
Jos minä olisin sinä,hakisin avioeroa.
Kaiken uhallakin.Narsisti tekee kaikki mahdollisimman vaikeaksi.
Sinun on lähdettävä ja haettava asunto,mieluummin toiselta paikkakunnalta. Jos vaan mahdollista.
Ota tueksesi muuton yhteydessä kaikki mahdolliset ystävät.
Asumusero ja mahdollinen ositus,mitä teillä sitten onkin.
Jätä narsisti ja lähde. Itsesi ja lasten takia.
Miksi ja mitä miehessäsi rakastat?
Luulen, että teillä tilanne on se, että miehesi on heikon itsetunnon omaava ökyilijä ja sinä tyypillinen hoivaajamarttyyri - onneksi olette löytäneet toisenne koska molemmat mahdollistatte toisen elämistavan.
Vinkkinä sinulle - anoppini on tuollainen sairaan itsetietoinen ja ei siedä kenenkään onnistumisia, saati että osaisi olla iloinen niistä. Hänelle myös kaikki ihmiset ovat alempiarvoisia kuin hän itse, lempilausahduksensa on "kuka tuokin luulee olevansa". Tämä on klassista itseään inhoavan ja ei-arvostavan ihmisen käyttäytymistä. KUkaan ei nykysin käy anoppini luona koska hän luo huonon ilmapiirin aina siellä käydessämme. Ei siis kukaan käy - jokaisella on onneksi mahdollisuus valita vierailupaikkansa.