Milloin miehen kyyneleet ovat sallittuja siten, että mies säilyttää kuitenkin kasvonsa ja miehisyytensä? Kertokaa naiset ja tietysti miehetkin oma näkemyksenne asiasta.
Omasta mielestäni mies voi muutaman kyyneleen pyöräyttää yksin tai kahden kesken vaimonsa tai perheen kesken hyvin läheisten ihmisten kanssa siis. Ei vollottamista, vaan muutaman arvokkaan kyyneleen itselle merkittävän asian kuten Isänmaan, oman lapsen tai perheen asioiden vuoksi.
Omasta mielestäni mies voi muutaman kyyneleen pyöräyttää yksin tai kahden kesken vaimonsa tai perheen kesken hyvin läheisten ihmisten kanssa siis. Ei vollottamista, vaan muutaman arvokkaan kyyneleen itselle merkittävän asian kuten Isänmaan, oman lapsen tai perheen asioiden vuoksi.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Jokainen itkee ainakin yksin ollessaan, jos kokee sellaista surua että kyyneleitä ei voi pidätellä. Minä en puhuisi sallitusta tai hallitusta itkusta vaan, kun ihminen liikuttuu ei hän voi eikä kykene kyyneleitään pidättelemään, jos suru tai liikutus on niin syvältä koskettava.
Itkeminen on terve merkki tunneälyn toimimisesta, empatiasta ja myötäelämisen kyvystä. Ellei ihminen osaa itkeä tai hän ei kovuuttaan salli itselleen näyttää mitään tunteita, niin mielestäni se on tunne-elämän vamma, joka taas ei ole normaalia.
Kyllä raskas suru ja menetys saa raavaankin miehen itkemään, vaikkapa lapsen tai puolison menetys. Mies voi yhtä lailla itkeä ja läheiset tulla häntä lohduttamaan, eikä kukaan mieti sitä häpeänä tai heikkouden merkkinä. Mies joka osaa näyttää tunteensa on aito ja rehellinen.
Kyl se niin on jotta miäs ei itke!!
Narsistit ja psykopaatit eivät tunne surua, he tunteavat turhautumista ja vihaa.
Silloin kun tajuaa, että ei tule ikinä pariutumaan.
Itse en kyllä ole edes vaivautunut itkemään vaan alan kehitellä suurta naisvihaa näitä rahan perässä juoksevia itseään muita parempina pitäviä eläimiä kohtaan.
Jos joskus joku nainen näyttää kiinnostuksensa niin haistatan pitkät ja totean "Minun rahojani et vie harakka!"
Silloin on ihan ok itkeä, jos on paljon rahaa ja ei löydy ketään naista jolle ne rahat antaisi.
tultuaan homoraiskatuksi.. sen jälkeen onkin nainen ja saa itkeä..
Olen saanut tietooni, että miehen sopii itkeä vain, kun Suomi häviää Ruotsille jääkiekossa. Edistyksellisemmissä piireissä sallitaan myös muutama kyynel äidin hautajaisissa. Muussa tapauksessa itkun hintana on pikalippu poikamieselämään, kunnes maine on palautunut iskusta.
En tiedä johtuuko kasvatuksesta tai jonkinlaisesta kulttuuriperinnöstä, mutta itse yritän välttää itkemistä julkisesti. Esimerkiksi edellisessä työpaikassani olin varsin kiintynyt työtovereihini, mutta olin silti viimeisen päivän iloinen. Vaikeaa teki, varsinkin kun muutamat naistyökaverit vaikuttivat vähän surullisilta asiain johdosta. Hymyilin vielä kun palautin kulkukorttiani respan tytölle. Kun pääsin autoni suojaan ja lähdin ajamaan, vollotin koko paluumatkan. Kotipihassa autosta noustessani pyyhin kyyneleet ja vedin reippaamman ilmeen. Sisällä jatkoin vielä vähän.
Ymmärrän, että tämän tunnustuksen myötä sinkkuelämäni taitaa jatkua, mutta siksihän tällä palstalla ollaan!
Itsekin yritän vältellä itkemistä julkisesti, vaikka olenkin nainen. Siitä kokemani häpeä juontaa osittain juurensa yläasteajoista, jolloin sellainen olisi vielä yhdistynyt totaaliseen "heikkouteen". Näin on nykyisin naisillakin: tytötkin joutuvat nuorina kokemaan paineita sen suhteen, ettei saisi itkeä ja ettei saisi näyttää herkistyvänsä tietyissä tilanteissa. Vaikka nykyisin olen jo päässyt niistä ajoista yli, niin edelleen tuo avoimesti julkisilla paikoilla itkeminen on vaikeaa, koska sitä tottui niin pitkän aikaa peittelemään ja patoamaan tunteitaan (ettei kukaan tietäisi mitä milloinkin tunnet, erääänlainen puolustautumismekanismi siis).
Niiin, itse oikeastaan ajattelen että itkeminen on nimenomaan miehekästä, koska se on samalla tunteidentasolla asioiden kohtaamista.Se vaatii rohkeutta ja omanlaista luonteen lujuuttaa, kestää ne kovimmatkin tuntemukset sisimässään.On myös omalla tavallaan rohkeaa olla oma itsensä ja näyttää heikoutensa.
Ajatusmallissa missä mies ei itke, tarkoittaa myös että mies kylmä,hieman tunteeton ja se vähänkin minkä tuntee, turutetaan viinalla ja vihalla asioita kohtaan.
Tätäkin kokeileena voin sanoa, että ihminen on tasapainoisempi, kun se uskaltaa kohdata tunteensa.Se että kyyneleet puhdistaa, ei aivan puppua.Joten, suosittelen kaikille, myös teille Tosi Miehille! ;)
Just noin. Tuo on miehekästä
Jep, juuri itkeminen on rohkeutta. Ei karaistuneen "esittäminen" silloin kun oikeasti itkettäisi.
Kun on ensimmäisen kerran saanut Annelia.
Kun on tullut pipi.
Ei miehen pidä itkeä missään tilanteessa, naiset ja lapset saa itkeä.
Niin, eikö mies ole siinä tunteva ihminen ja yksilö kuin lapsi tai nainenkin?
Ja mitä miehen pitäisi silloin tehdä, ottaako pullo kossua ja huuta Perkelettä metsässä niin että naapurin koirakin menee ulisten sisään ?
Ja olen ihan tosissani, kerro toki, mikä on sitten miehen tapa purkaa oikeasti syvä ahdistus.
Mies toki on tunteva, luultavasti tuntevampikin kuin nainen keskimäärin mutta niiden harvojen hyvien naisten vuoksi meidän tulee olla lujia eikä mitään ämmiä. Olemme heille kallio johon turvata heikkoina hetkinä. Yleensä suomalainen mies hukuttaa surunsa pulloon ja kätkee sen sisälleen, se on meidä kohtalo. Antaa italiaanojen heiluttaa käsiiän ja huutaa pälpättää hysteerisenä, se sopii niille mutta ei meille. Jos oikeasti on kova ahdistus on Suomalaisellakin miehellä toki oikeus ja velvollisuus hakea ammattiapua jotta tilanne laukeaa vaikkapa keskustelemalla, se ei ole mitään itkemistä vaan parhaan ratkaisun hakua tilanteeseen.
"Yleensä suomalainen mies hukuttaa surunsa pulloon ja kätkee sen sisälleen, se on meidä kohtalo."
Juuri tuollaisia miehiä koitan vältellä... Alkoholia ei tulisi käyttää ratkaisuna masennukseen, suruun tai muihin negatiivisiin mielentiloihin. Alkoholi itseasiassa pahimmillaan vain vahvistaa kulloistakin mielentilaa eikä välttämättä suinkaan piristä masentuneen mieltä. Suruun juomisesta voi myös helposti tulla tapa ja se saattaa äkisti ihan huomaamatta johtaa riippuvuuteen.
Johtaa riippuvuuteen kellä johtaa, kyllä se alkkis kuule ottaa syyn juomiselleen ihan mistä vaan mutta normaalille ei-ongelmaiselle pieni känni voi olla ihan hyvä nollaustapa ja apu avautumiseen, sitten vaan seuraavana aamuna noustaan entistä vahvempana kun on tilanne käsitelty jonkun kaverin kanssa juttelemalla henkeviä, se ei välttämättä selvinpäin onnistuisi.
" Mies toki on tunteva, luultavasti tuntevampikin kuin nainen keskimäärin mutta niiden harvojen hyvien naisten vuoksi meidän tulee olla lujia eikä mitään ämmiä. "
Niin, se että ihminen itkee on myös tunteiden ja itsensä kohtaamista erittäin syvällisellä tasolla.Ja jos mies ei itke (koska on se ämmien touhua)tarkoittaa myös että mies ei kohtaa silmästä silmään itseään ja tunteitaan.Eikö mies ole silloin kuitenkin sisimässään suurempi ämmä kuin nainen, joka puolestaan uskaltaa kohdata tunteensa ja mies ei...
Itse kun sanoisin että sinulla ei ole todellisuudessa munaa ja miestä kohdata syvimpiä ja kipeimpiä tuntoja,antaen itsellesi luvan itkeä, jos itkettää joten on helpompi olla "Äijä" ja sanoa "MIES ei itke!".
Jo pelkästään kyseinen asenne "vain ämmät itkee" asettaa sinut sellaiselle alitajuiselle tasolle missä et todellakaan itke, vaikka "luonnollisessa" olotilassa voisi päästä kyyneleitä tai jopa kunnon itkut.
Ja tämä sama koskee naisia, yhtä hyvin.Ihminen joka ei itke on tietyllä tapaa vajaa,hieman tunnevamainen ja kaikki koska ei uskalla kohdata itseään syvällä tasolla.
"Olemme heille kallio johon turvata heikkoina hetkinä. Yleensä suomalainen mies hukuttaa surunsa pulloon ja kätkee sen sisälleen, se on meidä kohtalo. "
Tuki ja turva viikolla. Viikonloppuna puolestaan kossupullon jälkeen riehutaan, raivotaan ja hakataan vaimoa sekä lapsia niin, että lopulta lähdetään itse putkaan tai vaimo lapsineen anoppilaan turvaan.SE-SE-on sitten terve ja hyvin voiva perhe! ;)
Tuollaisia miehiä pitäis olla enemmän...
Et tiedä mitä toivot, juuri nuo avoimesti tunteensa näyttävät itkijämiehet on niitä, jotka siteeraan häntä itseään "Tuki ja turva viikolla. Viikonloppuna puolestaan kossupullon jälkeen riehutaan, raivotaan ja hakataan vaimoa sekä lapsia niin, että lopulta lähdetään itse putkaan tai vaimo lapsineen anoppilaan turvaan.SE-SE-on sitten terve ja hyvin voiva perhe! "
Katsos kun ne miehet jotka vollottaa ja avoimesti näyttää tunteensa on juuri noitä tasapainottomia joille ei oikein viinakaan passaa. Me oikeasti turvalliset miehet ei voida edes humalassa vahingoittaa meille rakkaita, niin se vain menee vaikket uskokaan. Itsekin olen elämäni varrella joskus tavannut miehiä jotka itkeä vollottaa kännissä, ne samat miehet on myös pistäneet telkkaria pihalle ja muijaa pataan. Ne miehet taas jotka ei turhia itkeskele eivät ole sen väkivaltaisempia kännissä kuin muutenkaan, ne ei myöskään koko ajan valita ja nillitä ja sysää vastuuta vaikeuksistaan muille koska ovat oppineet ihan itse ottamaan vastuuta tekosistaan.
Kiitos :)
"Katsos kun ne miehet jotka vollottaa ja avoimesti näyttää tunteensa on juuri noitä tasapainottomia joille ei oikein viinakaan passaa. Me oikeasti turvalliset miehet ei voida edes humalassa vahingoittaa meille rakkaita, niin se vain menee vaikket uskokaan. "
Itse puhuin miehestä jotka itkee ihan selvinpäin.Kyllä itselleni kupin ottaminen on hauskanpitoa, juttelua ja nauramista eikä asioiden selittämistä itku kurkussa muille.
Ja itselleni tulee ensinmäisenä mieleen eräät 2 miestä jotka eivät kyllä turhia kyyneleitä ole vuodattaneet.Toinen näistä on jo edes mennyt mutta hakasi avovaimoaan elämänsä loppuun.
Toinen taas elää ja on aivan mahtavaa ryyppyy seuraa.. kaverilla voi nimittäin sumentua päässä ja pistää oikeasti koko omakotikaluston uusiksi.Tehnyt sen useampaan kertaan. Ompahan kaveri myös repinyt hotellissa wc:n oven irti ja pistänyt korituolin päreiksi.Tämä se luo naiselle turvallisuuden tunteen, eikö ;)
Minun lapsuuden/varhaisnuoruuden ympäristössä oli suurimmalta osin miehenmallina miehiä jotka ei itke julkisesti, hyviä työteliäitä miehiä jotka pitivät huolta perheistään, eivät hakanneet vaimoja tai lapsia selvinpäin taikka humalassa, helvetin hyviä miehiä kaikki. Olihan siellä kyläyhteisössä tosiaan sitten kaksi miestä joiden näin eri tilanteissa itkevän, näistä toinen hakkasi vaimoaan kunnes erosi, viimein lähdettyään kännissä veneilemään hukkui, kuolema ei ollu normaali niin kuin ei ollut elämäkään. Toinen itkijämies joutui istumaan puukotettuaan ryyppykaveriaan, parin vuoden päästä vapautui, alkoholisoitui ja nyt saattaa olla jo mullissa.
Näin siis jo lapsena mistä tunnistaa tasapainottoman, väkivaltaisen ja arvaamattoman henkilön, ne on näitä tunteissaan avoimia eikä mikään kokemani ole vielä toistaiseksi saanut muuttamaan käsitystä vaan vain vahvistanut sitä. Noita alussa mainittuja hyviä miehiä ja niiden vaimoja aina toisinaan näkee kun sielläpäin pistäytyy, vaikuttavat ihan tyytyväisiltä ne vaimot miehiinsä.
Ok. ;D Mutta, heitämpä vielä haasteen jonka voit ottaa vastaan, jos haluat... Ensi kerralla, kun tulee oikeasti iso asia mikä herättää syvän ahdistuksen tunteen, älä vedäkkään perseitä vaan mene jonnekkin ihan omaan rauhaan missä ei ole oikeastikkaan muita.Syvenny siihen omaan olotilaan miettimään, mistä ja miten se tulee?Kuinka voisit selvittää asiaa? Ja jos tuntuu, että meinaa tulla kyynelkin nin anna tulla. Tiedän, että lähtökohdasta mistä lähdet, on asia varmasti vaikea toteuttaa mutta tässä tapauksessa tosissaan yrittämisestäkin saa ns. pisteen.
Ja tuota jos tekee jokusen kerran, niin homma lähteää aukeamaan, enkä nyt tarkoita pelkkää itkemistä vaan itsensä lähelle sisimpään pääsemistä joka puolestaan tasapainoittaa ja rauhoittaa.Ja voin suositella.Kokemusta on itselläni molemmista, itsensä kovettamisesta ja asioiden läpi päästämisestä.Jälkinmäinen voittaa 10-0.
Sillonkin saa itkeä, jos on syntynyt atmiksi.
Silloin kun itkettää. Tunteiden patoaminen on epäterveellistä. Olen nainen, mutta en pysty itkemään. Ihan sama miten pahalta tuntuu, ei vaan tule sitä itkua. Te jotka pystytte, itkekää aina kun siltä tuntuu! :)
Tunteiden, varsinkin negatiivisten, patoaminen on todella vahingollista. Ne tunteet purkautuvat joko puhumalla/itkemällä tai raivona, fyysisenä tai henkisenä väkivaltana kontrolloinattomasti. Viimeistään sen kossupullon jälkeen kun alkoholi voimistaa tunteita ja heikentää tunnekontrollia yhtäaikaa. Viinissä on totuus, myös teoissa.
Mies 28v yllä puhuu asiaa.
Kun:
* perheenjäsen tai ystävä on kuollut
* on todella liikuttunut tai järkyttynyt jostain
* itkee helpotuksesta jonkin vakavan ja tukalan tilanteen jälkeen
* itkee rakkaudesta (olisi todella romanttista olla se syy joka saa jonkun miehen kyyneliin)
Romanttisissa elokuvissa itkeminen ja vastaavat "pikkujuttujen" takia itkemiset sen sijaan vaikuttaisi alkuun vähän epätavalliselta, mutta se johtuu vain siitä etten ole koskaan itse itkenyt minkään elokuvan vuoksi (ainoa poikkeus oli IT - Tekoäly loppunsa vuoksi), leffojahan ne vain lopulta ovat. Tässä tapauksessa myös alkaisi vaikuttaa siltä että mies olisi herkempi kuin mitä itse olen, ja haluaisin ennemmin samankaltaisen ihmisen kuin mitä olen itse - itse itken hyvin harvoin ja silloin on kyse jostain surullisesta tai vakavasta asiasta. Mutta ei se leffassa itkeminen nyt yksistään saisi mut todellakaan jättämään miestä tai muutakaan, ainoastaan voisin hetken vilkaista vähän hassusti ja panna asian merkille sillä hetkellä. Mutta hetkenhän sekin itku vaan kestää.
Niin ja lisäys: mielestäni käsite siitä ettei mies saisi näyttää tunteitaan on typerä. Tunteikas mies, romanttinen, emotionaalinen ja rakastava olisi parasta mitä voisi sattua.
Ihan samaa mieltä olen kanssasi.
Olen aika monet kerrat sanonut palstalla, että itkemään kykenevä mies on ihana. Samallahan se merkitsee, että miehellä on tunteita eikä pelkää osoittaa niitä.
Jos kieltää itseltään tunteet, niin silloin ei ole sinut itsensä kanssa. Tämä on eri asia kuin se, ettei pysty itkemään, vaikka haluaisi itkeä.
Minä taas olen ihan itkuiikka :-D En tietenkään joka päivä itke mutta aika herkästi, vähän liiankin herkästi, varsinkin jos elämäntilanne on vaikea ja raskas. Mutta olen paljon mieluummin tunteva ja itkevä ihminen, kuin puupökkelö, joka kieltää tunteensa.
Olen minä julkisella paikallakin itkenyt, bussissa useaankin otteeseen ja ulkona kävellessä hupun suojassa kylläkin.
"Missä tilanteissa miehen on hyväksyttävää itkeä?"
Silloin kun itkettää.
Ehkä aiheen vierestä, mutta silmät korkeintaan kostuvat, jos kuuntelen hienoa
musiikkia. Sitä ennen kropassa käy vavahduksen tunne.
Toinen ihminen, itsessään ainakaan, ei vain saa sitä aikaan.
Itkeekö Teräsmies? Itkeekö vittu Conan Barbaari? No ei taatusti, he ovat oikeita MiEhiä isolla Ämmällä ja isolla Eellä, eivätkä mitään itkua tuherttavia hinttareita. Jos oman äidin hautajaisissa tuulee oikein kovasti, niin silloin voi ehkä jotenkin ymmärtää, että silmäkulma vähän kastuu. Mies joka itkee missään muussa tilanteessa on homo ja ämmä ja suosittelen sukupuolenvaihtoleikkausta, sen jälkeen voi rääkyä vapaasti milloin minkäkin tekosyyn takia ja muutenkin harrastaa niitä "tunteita" ja saa meikatakin, miettikää kaikki vollottavat hinttiämmät miten iih iih ihqun ihanaa!
Kitisijät ja vetistelijät: hame päälle! Heti!
Minä mies itkin, kun puolisoni kuoli syöpään. Enkä hävennyt sitä ollenkaan.
Eikä missään nimessä pidäkään hävetä! Itkeminen on tuollaisessa tilanteessa normaalia.
Esim. tällaisessa tilanteessa: http://www.hs.fi/urheilu/a1396836566262
Miehinen evoluutio ei ole monista yrityksistä huolimatta edennyt niin pitkälle että itkeminen olisi päätynyt tarpeettomaksi tai peräti mahdottomaksi. Iloitkaamme siis tästäkin kyvystä kokea syviä tuntoja taikka liikuttuneisuuden hetkiä. Väliäkö sillä mitä muut ajattelevat. Jotkut ihmiset osaavat samaistua sekä välittää, toiset ei.
Hessu,
voisit raottaa ja juoksuttaa tätä herkkää ja kutkuttavaa runosuontasi hieman useammin tällä palstalla! ;0)
Itku on kuin orgasmi, se tulee ... .
Äh, en minä osaa.