Vali-vali

Taidat olla naisvaltaisella alalla?

Alkuperäisen kirjoittaja. Työyhteisössä on tosiaankin 96 prosenttia naisia. Pahimmat valittajat ja ilmapiirin pilaajat ovat yli 60-vuotiaat, joiden elämä tuntuu olevan hautajaisista toiseen kulkemista. Onko elämä tosiaankin niin kamalaa, ettei edes työssä osaa hellittää.

Jos ei ole tarkkana, niin aina juttu lipsahtaa jotenkin kauttarantain kuolemaan.

Kerron esimerkin. Totesin työkaverille tänään, että hän on paljon nuorekkaampi, kuin ikäsensä 65-vuotiaat yleensä. Jopas mummo innostui, ja kohta oltiinkin mummon isoäidissä, joka kuoli 100-vuotiaana, ja taas kuvailtiin tämänkin henkilön kuolemaan liittyvät yksityiskohdat.

Lähdin omaan työpisteeseen, kun 63-vuotias eläkeläinen kertoi minulle tuntemattomasta iehestä, jolla ressulla on niin vaikea sydänsairaus ja nyt tuli syöpäkin.

Kun taas siirryin kahvipöytään, niin johan alkoi kauhea voivotus siitä, kun joku minulle tuntematin ihminen oli kuollut kammottavalla tavalla tuossa 130 kilsan päässä. Oikein kerrottiin yksityiskohtia myöten.

Siirryin toiseen kahvipöytään, niin annas olla kun sielläkin puhe kävi kollegan sukulaisista, joita oli kuollut 3 kappaletta menneinä viikkoina.

Ei enää huvittanut työnteko.

Onpa ankeeta=O, mikä kumma noita vaivaa. Vaik eipä omal duunipaikal sen hauskempia juttui oo...Jos kahvitunnil ja ruokatauol ei juoruta itselle tuntemattomista ihmisistä mite ny kukaki hyppää vierais tai on eroamas jostai syystä tms. Ylipäätään muiden henk.koht.elämän isoilla muutoksilla mässäily kuvottaa. Jotenki mun on vaikee sulattaa sitä itselle täysin turhaa tietoo jonku pariskunnan avioelämästä ja tulee väkisinki olo et tää joruilija varmaan juoruaa munki asioita jollekki toiselle, niin luontevasti tuo kun hältä käy. Jo eka työpäivänäni tämä alkoi kälättämisen eräästä henkilöstä ja kun en keksiny mitään muutakaan sanottavaa niin totesin vain että "eipä siitäkään uskoisi", mielestäni tuo oli sopivan joviaali -ei kantaa ottava- toteamus aiheeseen mutta kuinkas kävikään...tämä juorukello meinasi käyä silmille! Huusi kuin hyeena hirmuisesti suuttuen että "MITEN NIIN????" Oikeesti pelkäsin siinä vähän aikaa mutta tokenin nopeasti alkujärkytyksestäni keksinkin pian syyn liueta paikalta..; taukoni näet loppui, menin töihin... Juorukello jäi taukoaan venyttämään.

Tulipa vielä mieleeni sellainenkin asia että tuota yhtä kertaa lukuunottamatta siis kaikki henkilöt joista hän minulle pahaa puhuu on olleet minulle entuuestaan tuntemattomia. Sitä en oo hoksannu vielä miksi näin? Siis miksi lie lakannut kertomasta näitä "totuuksiaan" tuntemistani henkilöistä...liekö tajunnut et rehellisyyttäni saattaisin vaikkapa oikoa hänen vinoutuneita kästyksiään muiden avioelämästä.

Ja näille vali-vali, juorukelloille ja oman elämänsä julkituojille ns. Sosiaalisiin ja niiin mukaviin tyypeihin (heidän omasta mielestä) lukeutuu outo ominainen piirre. Jos ei ole kiinnostunut eikä lähde mukaan heidän mahtaviin juttuihinsa, alkaa valitus esimiehelle ja huomaat olevasi syytettynä kiusaamisesta.
ja sen olen myös pistänyt merkille, että nämä tyypit ottavat herkästi nahkaansa, he eivät työasioista mainitseminen otetaan henkilökohtaisena loukkauksena...ja valitus alkaa nurkan takana.

Mutta, jospa keräävät empatia pisteitä tuollaisilla puheilla tai EI ole muuta PUHUMISTA.

Tai sitten, kun joku on kuollut, niin SIINÄHÄN on TOISELLE TYÖPAIKAN HAKU PAIKKA.