lapset manipuloivat äidin elämää

Lapsille ei saa koskaan antaa ylivaltaa! Vanhemmat sanelevat elämän säännöt eivät lapset! Sääliksi käy! Hanki nyt Se auktoriteetti jos vielä ei ole myöhäistä!

Tämä on karmeaa!! Lapseni tuhosi elämäni sitten omansa!

Miten on koulutuksen eli Kurin ja sääntöjen laita? Vanhempi on Se joka sanelee säännöt ja määräykset.

Mukava kuulla että muillekin on käynyt noin hullunkurisesti. Minulla äidin vanhempi lapsi pilasi koko loistavan suhteen... Tod näk. Kokonaan!

Opeta lapsillesi elämän perusasiat. Kuinka vanhoja?

Kukahan se kenenkin elämän tuhosi, vai erotti äidin rakkaansa luota; kunpa ei vain olisi äiti se kiltti erottanut lapsen sen rakkaan isänsä luota, kun löytyi tuo rakas.

Miten se menikään, keitä pitäisi eron sattuessa laittaa ensimmäisiksi, tässä ei tainnut olla niin, ennen kuin tuli pakko etten.

Kenen onni aikuisen vai lapsen, sillä useinkaan ei satu niin, että se äidin uusi onni olisi lapsen onni. Voisiko äiti odottaa ja elää lastensa kanssa, kunnes tämä työ on tehty ja sitten järkevämpänä ajatella omaa onneaan. Saattaisi olla niin, että jatkaisi omana itsenään, ilman asuinkumppaneita eteenpäinkin.

Mies lähti aikuisen lapseni vuoksi. Ei riittänyt "rakkaus". Kupla poksahti, niin ajattelen nyt.

No kumpi olet ensisijaisesti äiti vaiko seksikumppani uudelle suhteelle.

Minusta äitiys ei lopu siihen, että lapsi kasvaa, äitiys on kko elämän mittainen asia.
Jospa hyvä äiti miettisit, mitä lapsesi sinulle merkitsee. Haluatko olla äiti.

Aikuinen lapsi toki saattaa reagoida kovastikin uusiin suhteisiinne, minusta jopa hyvä, näin tulee testatuksi, mitä tuo uusi kumppani perheestäsi todella hakee.
On oma etusi, että lapsesi reagoi, kyllä siinä ensin pitää ajatella saattaa lasta eteenpäin, ei toki aina rahan voimalla, vaan keskinäisellä luottamuksella ja kuuntelemalla, tukemalla. Lapsesi on joutunut näkemään perheenne rikkoontumisen, se on jo tarpeeksi vaikeaa hänelle.

Uskon aika monen löytävän uudenkin kumppanin, joka arvostaa lapsiasi, niin että ei tunge sinun ja heidän väliin päsmäröimään ja taasen itse asetat ne rajat lapsillesi niin että sinulla on ohjat omassa kodissasi, mutta lapsia rakastaen, heistä välittäen, silloin hekin osaavat olla sinun tukenasi.

Uuden kumppanin paikka on vasta aina lasten jälkeen, hän ei määrää kodissa lasten asioista, vaan sinä itse.

Esimerkkinä voisin kertoa, kuinka itse koskisit, että sinua aletaan määräillä, työpaikoillakin se aiheuttaa työntekijässä monesti masennusta, pahaa oloa, joten muista aina, että lapsi on omaa vertasi.

Lapset varmasti hyväksyvät sinulle uudenkin seuralaisen, kun hän arvostaa sinua ja heitä, niin, että ei sotke välejänne tai ala tekemään nurkanvaltausta kodissanne. Nurkanvaltauksista jää aina hyvin paha maku.

Vai lapset ne ovat syyllisiä taas äidin elämän asioihin. Kyllä se vaan on niin, että sinä itse olet tilanteet tehnyt, joten älä syyllistä lapsiasi.

Saattaahan olla että lapsesi ovat jo viisaampia kuin itse olet ja antavat vuorostaan ohjeita, ja itse taidat olla niitä naisia, jotka eivät kuuntele ja suuttuvat jokaisesta sanasta, jolla millään tavoin otetaan kantaa tekemisiisi.

Joten otapa nyt niskasta itseäsi ja mieti, muksi tilanne on tässä jamassa, voisitko muuttaa tapojasi ja hyväksyä sentään lapsesi.

Sellaista tilannetta ei saa koskaan tulla, että vastakkain asettelu on rakastaja ja lapset.
Rakastajia saa aina uusia, mutta lapsesi ovat sinun omaa vertasi ja heidän asioitaan kuunnellaan ensimmäiseksi ja heidän etunsa laitetaan ensimmäiseksi.

Kun lapsi on koulun käynyt, muuten kannustitko koulun käyntiin, se tuo lapselle oman elämän ja tällöin voit varmasti saada sitä omaa aikaa aivan liikaakin, sillä lapset lähtevät jos olet heille antanut mahdollisuuden koulutukseen ja ammattiin.

Sen jälkeen voit laittaa kotisi ihan miten haluat ja viettää vaikka porton elämää, ihan sama

Nyt tuli myös täällä kupoli täyteen!!! Jotain rajaa!!!