Olen tässä viimeaikoina pohdiskellut paljon, että mitä on syrjäytyminen ja yksinäisyys, kuinka paljon kavereita on tarpeeksi ja kertooko sosiaalisen median seuraaja-määrät ihmisen todellisesta sosiaalisuudesta.
Itse olin yläasteella ja lukion alussa hyvin ns. sosiaalinen ja mulla oli paljon kavereita ja tunsin paljon hyvän päivän tuttuja. Varsinkin siinä iässä se oli tosi tärkeääkin olla "suosittu" ja mukana kaikissa bileissä. Olin usein luokkani parhaimman näköisiä ja suosituimpia tyttöjä, jonka takia sain toki myös vihoittelua ja ennakkoluuloja (pissis, blondi, jakorasia..) osakseni. En kuitenkaan koskaan ollut kiusattu tai kiusaaja.
Lukion puolessa välissä aloin seurustelemaan itseäni muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa. Samaan aikaan huomasin, että olin hieman "kasvanut yli" luokkakavereistani ja ikäisistäni. Biletys jäi vähemmälle ja etäännyin kaikista "piireistä", koska mulla ei ollut mitään varsinaista harrastustakaan. Kaverit eivät enää pitäneet yhteyttä, koska "olin niin tylsä, aina poikaystävän kanssa nysväämässä kotona". Enkä itsekään jaksanut enää pitää yhteyttä kuin pariin ihmiseen lukion loputtua. Poistin facebook-profiilinkin, koska en yksinkertaisesti tehnyt sillä mitään. Jäljellä oli vain muutama ystävä, jotka ovatkin mun parhaita Ystäviä ja meillä oli todella tiivis porukka.
Yhteenmuuton (poikaystäväni kanssa) jälkeen koin, että mulla on kaikki mitä tarvitsen: hyvä parisuhde, tärkeimmät ihanimmat ystävät ja perhe. Lukion jälkeen olin tylsässä "perusduunissa", jossa ei ollut yhtään kaltaisiani ihmisiä ja ilmapiiri oli aika huono. Sinnittelin siellä, koska olinhan haaveillut säännöllisestä palkkatyöstä ja matkustelusta. Pikku hiljaa parin vuoden kuluessa mulle alkoi tulla inhottava tunne, kun aloin tajuamaan, että muut ystäväni ovat päässeet opiskelemaan ja "etenemään" elämässä, mutta itse junnaan vielä paikoillani. Olin kyllä hakenut opiskelemaan, mutta etsiskelin vielä itseäni ja motivaatiokin oli hukassa.
Sitten elämässäni tapahtui notkahdus ja tapahtui asioita, joista kaikkien syytä en edes vieläkään ymmärrä eivätkä kaikki tapahtumat liittyneet toisiin. Erosin avopuolisostani ja samoihin aikoihin menetin pari ystävääni. Yht'äkkiä huomasin olevani yksin, irrallaan kaikesta sosiaalisesta. Olen ahdistavassa pikkuduunissa, ilman opiskelupaikkaa tai harrastusryhmää ja parhaimmat (ainoat oikeat) ystäväni elävät omaa elämäänsä ja verkostoituvat.
Joku voisi sanoa tähän kohtaan, että Karma hits, koska koin ihania vuosia ja olin todella onnellinen ja mulla oli paljon ihmisiä ympärillä. On kuitenkin todella hassua, että juuri mulle kävi näin, koska en ole koskaan ollut ylimielinen tai kiusannut ketään tai muutenkaan luonteeltani räiskyvä ja provosoiva. Viimeaikoina olen vain valvonut ja miettinyt, miten ajelehdin tällaiseen tilanteeseen, miksi musta tuli näin yksinäinen ja etääntynyt ja onko tämä vain mun omassa päässä ja kuinka moni muu ihminen kokee samaa. Moni ihminen olettaa, että mulla on paljon ystäviä ja kiireinen elämä ja kaikki miehet ovat kiinnostuneita musta (ulkonäköni vuoksi). Todellisuus on ihan jotain muuta; käyn töissä, luen pääsykokeisiin, salilla ja aina kun mahdollista pakenen arkea matkustelemalla (usein yksin), käyn välillä kahvilla parin ystävän kanssa. Kaiken järjen mukaan tämä kuulostaa täysin normaalilta ja leppoisalta elämältä, mutta miksi mulla on tunne, että pitäisi aina vaan olla enemmän??
Onko tämä syrjäytymistä?
6
210
Vastaukset
Minun tulkintani on, kaikki ystävyys sijoittuu elämäntilanteen mukaan ja jokaisella oma näkemyksensä ystävyydestä.
Katsoen omaa elämääni, kun ajoin prätkällä, oli paljon motoristikavereita, kun ajoin jenkkiautolla, oli paljon saman lajin harrastajia, samoin lyhytaaltoradiokautena.
Nyt kaikki ne tuttavuudet on taakse jäänyttä elämää, yksi lyhytaaltokavereista otti jokin aika sitten yhteyttä fb:ssä. Kerroin etten ota kavereiksi henkilöitä, joita olen tavannut ennen fb-aikaani ja miksi ottaisin kaveriksi henkilön, josta en ole kuullut mitään liki 20 vuoteen?
Erosi aikana lähti pari hyvää ystävääsi, monelle yksin elävää ei uskalleta kutsua kylään, mikäli toinen seurustelee. Monesti takana pelko, että iskee hänen puolisonsa (mikäli seurustelee) tai saatetaan katsoa kolmanneksi pyöräksi jolloin on huomioitava sekä ystävä että seurustelukumppani.
Kyse on aina valinnoista, sinä teit omat valintasi ja ystäväsi omat valintansa, mitkä perustuivat sinun valintoihisi. Hyvä puoli siinä, että pintapuoliset ystävät lähtivät.Sinänsä tuo puuduttava työ vaikuttaa myös ajattelutapaan, että pitäisi olla enemmän.
Syrjäytymistäkin on kahta lajia, toiset sulkee piiristään tai itse erkanee sosiaalisesta yhteydenpidosta.
Sinänsä, esim. fb ei välttämättä tuo sitä sosialista kanssakäymistä jokaiselle.
Itse olen tavannut kaksi. Toisen luona kävin korjaamassa huonekalun ja toiselle vein maalaamani taulun.- angstilainen
Moi.
Mulla on vähän sama tilanne.
Yläasteella ja lukiossa oltiin isolla porukalla aina liikkeellä ja tunnen että mulla on ollut hyviä ystäviä aina parisen kappaletta. Asiat muuttuivat kun aloin seurustelemaan jätkän kaa joka ei ollut samanikäinen/ei kuulunut samaan joukkoon.
Paljon on tapahtunut sen jälkeen, parisen kertaa on mies vaihtunut matkan varrella, mutta ystävät ei kuitenkaan pidä yhteyttä enää, en tiedä miks. Enhän mä oo muuttunu mitenkään vaikka miehet on vaihtunut. Minulla ei ole lapsia, käyn arkisin töissä eli voisin aina viikonloppuisin nähdä.. Kenestäkään ei vaan kuulu enää mitään.
Tosi yksinäinen olo kun itse vielä haluaisi tehdä viikonloppuisin jotain. Ulkoilla, käydä syömässä, leffassa.. ulkona tanssimassa, ihan mitä vaan. Mikä ihmisiä vaivaa kun on niin vaikeeta olla yhteydessä ja soittaa?
Uskon että tää some on syypää. Ihmiset ei enää tiedä mistä puhua kun tavataan, koska kaikki info löytyy jo valmiina.. Päivitykset facessa jne. Täytyy sanoa ,että itsekin syyllistyn tähän. En enää uskalla ottaa yhteyttä kun sitten ei tiedä mistä asioista voi puhua, mitä on jo facessa käynyt ilmi jne.
Harmittaa. Itsekin istun jälleen kerran yksin kotona, vaikka on lauantai. - llkjl
on
- elämänmuutos....
Funnyfeeling - sulla on vain elämä murroksessa, et ole syrjäytynyt.
Ystäviä kuitenkin on ja sosiaaliset taidot. Palaset vielä loksahtaa kohdalleen, usko pois. Tutustu vaan rohkeasti uusiin ihmisiin. Ja ehkä kirjoituksestasi paistaa läpi pieni elämäsä epäonnistumisen tunne: uhrasit todella paljon parisuhteellesi (ehkä liikaa, ota opiksi) ja käteesi ei jäänytkään mitään muuta kuin muistot. Olit "ulkoistanut" onnellisuutesi ja menettämällä paljon kerralla jäit yksin. Ehkä haet vielä paikkaasi sen jäljiltä.
Itselläni on kanssasi samaa ongelmaa. Erosin pitkästä perhekeskeisestä avioliitosta, kaikki kaverit ja tutut ovat käytännössä perhe-elämää viettäviä. Aikoinaan perustin perheen muita paljon aiemmin ja silloin hiljalleen ajauduin irti laajasta ystäväpiiristäni, edelleen he ovat hyviä tuttuja. Avioliitossa oma ystäväpiirini korvautui jostain käsittämättömästä syystä exän kaveripiirillä, mun ei olisi pitänyt antaa sen tapahtua, olin sokea. Kun sitten yhtäkkiä mulle ilmoitettiin, että liitto on nyt ohi, muutamaa kaveria lukuunottamatta olin yksin.
Nyt ystäväpiiriä on nyt vähän enemmän, mutta elämäntilanne, tarpeet ja mahdollisuudet ovat eri. Olisi kiva lähteä vaikka rantsuun tai kaupungille vaan kävelemään, istua iltaa kaveriporukassa ja käydä joskus viihteellä tai terassilla, hypätä laivaan ja piipahtaa tallinnassa. Vaikka pari naispuolista oikeaa ystävää (ts. ei mitään entisiä säätöjä) mulla onkin, niin kaipaan myös "poikien juttuja" paljon. Parille sinkkumies -kaverille oisi tilausta. Kamunaisetkin on ihan kivoja, mutta liian usein niihin suhteisisiin liittyy kiinnostusta suhteeseen ja silloin homma vaan ei toimi.
Ja laita ap se facebook -tili uudestaan pystyyn -- sieltä voi tulla yllättäviäkin juttuja, samalla teet itsestäsi hieman enemmän... olemassa olevan :) - moi1
Sinultahan puuttuu sydänystävä eli mies, tietenkin!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1365778- 333535
Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O171903Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak251895Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.241730Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta741576Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt141483Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni181378Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?111366Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi241317