Maailmani muuttui

Sain tänään kuulla että avopuolisoni ei enään rakasta minua. Ajatuksissaan hänellä on jo toinen. Itketti päivän aikana paljon. Etenkin kun olin autossa matkalla vaihtamaan renkaita ja radiossa soi joku hengellinen sävellys. Tuntuu kuin koko maailma olisi romahtanut ja sydämeni päälle olisi vieritetty painava kivi. Meillä oli kuitenkin yhteistä taivalta takana jo ainakin 11 vuotta "anteeksi huono numeromuisti" sekä kaksi lasta pojat 6v ja 3v. Tuntuu pahalta ajatella miten en voi olla lasten jokapäiväisessä elämässä enään samanlailla mukana. Omat vanhempani erosivat kun olin 10 vanha ja lupasin itselleni kun itse olen isä en jätä lapsiani ikinä. Tapahtumat mitkä tähän johti on vain arvailujen varassa. En halua olla mikään marttyyri, sillä itsessänikin varmasti oli vikaa. En huomioinut tarpeeksi jne..en ehkä ymmärrä naisen ajatusmaailmaa henkisellä tasolla tarpeeksi. Minulla oli käsitys että liittomme olisi ollut suht vakaalla pohjalla ja kaiken takana olisi kuitenkin ollut puhdas rakkaus joka hyväksyisi toistemme vajavaisuuden, olemmehan vain ihmisiä. Avopuolisollani ei tämmöistä näkemystä sitten ollut. Kun suhteemme alkoi hänkin oli niin nuori, ehkä hän myöhemmällä iällä on ruvennut odottamaan mieheltä jotain muuta mitä itse olen.Odotin kesää niin innolla että pääsisimme perheen kanssa reissuun "puhetta oli muumimaasta sekä Ruotsin risteilystä. Nyt nämä kaikki mureni yhden päivän aikana kuin nyrkkiin puristettu murokeksi.Miksi elämän pitää olla joskus näin vaikeaa? Onko tällä kaikella joku tarkoitus? Ken sen kertoisi...Tiedän että Kaikesta huolimatta elämän on jatkuttava vaikka päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia aina itsetuhoisista lähtien, mutta en halua luovuttaa,sillä en usko että oma tarinani oli kokonaisuudessaan tässä, ehkä korkeintaan vain luku.