Päätit sitten lähteä toiseeen mukaan ja jättää perheesi, toivottavasri olet onnellinnen myös jatkossa. Kaikkeni tein jotta onnemme olisí voinut jatkua, mutta se ei riittäyt sinulle, ilmeisesti tuli 50 kympin kriiisi ja ajattelit että voit vielä uuden elämän saada. Olen nyt niin yksin ja kärsin siitä hiljaisuudesta minkä ero mukaan toi, Katsoin juuri vanhoja valokuva almummeita, jossa olimme onnellisiia koko perhe lapsineen, mikä meidät erotti ? et katso minua enää silmiin, häpeä salasuhteesta ja uusi rakas, kaikki kiva mennyttä nyt on Seurasaaen retkinen ja eväineen. Miistä nyt haen voiman huomiseen ? Tuletko vielä rakas takaiisn, vain menetinkö sinut lopullisesti,,, ?
Kiitos vaimo 23 yhteisestä vuodesta
Mikä sinut muutti ?
44802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Voimia sinulle. Itselläni päättyi hiljakkoin 22 vuoden liitto. Exälleni iski myös klassinen viidenkympin kriisi. Se oli menoa se. Nyt ihmettelen yksin miten tässä näin kävi.vielä muutama kuukausi sitten kaikki oli hyvin. Suunnittelimme yhteistä lomaa, tulevaisuutta jne. Nyt on vain yksinäisyys. Mutta uskon, että jonakin päivänä sinäkin uskallat katsoa eteenpäin. Selviät erosta. Me selviämme.
Vanhaa kahvia ei voi lammittaa, vaikka han ehka niin haluaisi.
Sinun siis parasta olla kiitollinen vuosista jotka sait.Hyvin monet ovat kehdosta hautaan aivan yksin
Voimia sinulle. Itselläni päättyi hiljakkoin 22 vuoden liitto. Exälleni iski myös klassinen viidenkympin kriisi. Se oli menoa se. Nyt ihmettelen yksin miten tässä näin kävi.vielä muutama kuukausi sitten kaikki oli hyvin. Suunnittelimme yhteistä lomaa, tulevaisuutta jne. Nyt on vain yksinäisyys. Mutta uskon, että jonakin päivänä sinäkin uskallat katsoa eteenpäin. Selviät erosta. Me selviämme.
Tässä on taas hyvä todiste naisen sisällä kytevästä itsekkyydestä, joka ku alkaa päästä kukkaan, ni ei hidasta vauhtia omat lapset, ei mies eikä mikään - vain oma hyvinvointi ja mielitekot.
Ikävä kyllä, yleensä se on mies joka jättää lapset ja vaimon kun alkaa kevättuulet puhallella ja hormoonit hyrräämään.
Mutta ikäväähän se on joka tapauksessa kun pitää lähteä sitä onnea etsimään muualta ja lopulta huomataan että se onni oli jo olemassa mutta sitä ei vain nähty.. SItten on jo monesti liian myöhäistä kun sen tajuaa...
Näin kävi myös minulle, mies lähti pörräämään. Ei haitannut jättää perhettä, kun oma hyvä meni edelle. Kyllä ne silmät vielä aukeaa ja sitten ei varmaan enää naurata niin paljoa..
Itse olen myös petetty ja ero tuli. Mutta näin jälkikäteen katsottuna ei meidän liitto ainakaan ollut vuosiin mitenkään onnellinen. Sitä vaan taaplasi eteenpäin arkea liikoja miettimättä. Ja sitten jysähti. Mäkin ensin ajattelin, että miehelle tuli joku viidenkympin villitys. Ja kyllä se routa porsaan kotiin ajaa.
Mutta ei ajanut. Mies löysi itselleen paljon sopivamman naisen kuin mä ikinä olin. Kiitollinen olen yhteisistä vuosista ja yhteisistä lapsista. Ja kiitollinen olen myös siitä, ettei jääty surkeaan liittoon kärvistelemään loppuiäksi.
En millään jaksa uskoa, että aikuinen järkevä ihminen noin vaan lähtee toisen matkaan vaikka se petetystä ja jätetystä siltä vaikuttaakin. Varmasti on jokainen jättäjä asiaa miettinyt ja jotkut jopa hyvin kauan. Ehkä siitä on puhuttukin, mutta toinen osapuoli ei vaan ole sisäistänyt ajatusta, että meillä menee huonosti. Parisuhteen tilanteen ymmärtää usein vasta kun toinen tekee jotain radikaalia.
Tulee ei pidä jäädä makaamaan. Mä olen miettinyt, olisinko onnellisempi, jos olisi liittoa jatkettu ja mies saanut huseerata vieraissa ihan luvan kanssa. En varmasti olisi. Nyt ole. Päivä paistaa risukasaan.
Toivottavasti et vehtaa varatun kanssa. Minä en hyväksy pettäjien puolustelua. Olen joskus ymmärtänyt , mutta kovat kokemukset pystyvät näyttämään mikä on oikein elämässä.
En mä puolustellut pettäjää mitenkään. Kerroin vaan, ettei kaikki ole aina sitä miltä itsestä tuntuu. Jos omasta mielestä elää hyvässä liitossa, niin se toinen voi ajatella ihan toisin. Pettäminen on tietenkin itsekäs teko, jokaisen oma valinta. Ja vain väärä tapa ratkaista parisuhteen ongelmia tai niitä ongelmia, mitä on oman itsensä suhteen.
Elämässä kuitenkin sattuu ja tapahtuu. Miksi vehtaisin varatun kanssa kun vapaitakin on.
" Jos omasta mielestä elää hyvässä liitossa, niin se toinen voi ajatella ihan toisin."
Näinpä juuri.
Niinpä niin. Kannattaisi ottaa puheeksi ja tehdä jotakin muuta kuin pettää.
" Kannattaisi ottaa puheeksi ja tehdä jotakin muuta kuin pettää"
Mistä tiedät mitä on tehty ja otettu puheeksi?"
Mistä tiedät mitä on tehty ja mitä otettu puheeksi?
Minäkin otin puheeksi, yritin hyvällä ja pahalla, kaikkea siltä väliltä. Mutta mikään ei auttanut. Kun exällä oli kivaa, minullakin piti olla. Minulla oli salasuhde. Sitten erosin. Uskottomuus ei tuntunut todellakaan enää pettämiseltä, mieheni sensijaan petti minut, hyvin monella eri tavalla. Hänelle ihmissuhteet ovat hyötykäyttöä. Hän ei olisi halunnut erota, koska pystyi hyötymään minusta.
Suvi Teräsniska laulaa
"Kuinka voi rikkoa mitään sellaista
Mitä ei olemassa ole enää pitkään aikaan ollutkaan."
Tuli vähän jälkijunassa minun tapaukseeni, mutta parhaita biisejä silti.
Tyttären kautta sain kuulla, että äiti on pitänyt suhdetta toiseen mieheen yllä jo viime syksystä lähtien. No ilmankos oli niin tinkimätön ja kova, kun ilmoitti erosta. Pas.. a juttu ja koville ottaa. Kaikkeni tein, että perheemme onni olisi kestänyt, mutta mikään ei riittänyt, ei yhteinen aika, ei jaettu arki, ei lahjat, ei yhteiset lomat, ei lapset. Päätit vaan lähteä toisen kelkkaan. Nyt on koti hajotettu ja kaiklla pas.. a fiilis.
No, vaimosi valinta, teki sen mitä juuri hänen piti tehdä. Eikö näin ole kuitenkin parempi? Kärvistely liitossa olisi paljon huonompi vaihtoehto, ainakin minusta. Pas**fiilis menee ohi. Ja tuskin vaimosikaan ihan kamalasti tilanteesta nauttii...
Älä katkeroidu.Sinun vaimosi teki siis omat ratkaisunsa vaikka kuulostaa tosi itsekkäältä. Oliko vaimosi onnellinen kanssasi? Sitä ei voi tietää.Älä ota häntä ainakaan takaisin.Olet mies parhaassa iässä ja teillä on lapset jo hyvän ikäisiä. Kyllä sinä ja lapset selviätte. Käy vaikka jonkun kanssa esim psykolgi tai hyvän kaverisi juttusilla. Puhumien helpottaa.Et ole ainut mies jonka vaimo on jättänyt.Myöhemmin tajuat ja huomaat että alat tulla pois katkeruudesta ja rupeat nauttimaan kenties sinkkumiehen elämästä.Älä kiirehdi laastarisuhtesiin.
Alat natttimaan sinkkumiehen elämästä? Voi kumpa tietäisit miten tyhjiltä ja iljettäviltä sanasi kuulostavat. Minä elän sinkkuelämää ja kolmatta vuotta ja voi vannoa että kotielämä voittaisi sen mennen tullen. Eikö sinulla ole tietoa siitä, että pettävä ihminen tuhoaa petetyn seksuaalisen samalla kun muunkin? Olen sairas, eikä minulla ole ketään läheisiä tai ystäviä lähellä. Olen aina käytännösä täysin yksin ja seurassakin yksinäinen. Harvakseltaan näen lastani ja yritän esitää tasapainoista, koska hänen tehtävänsä ei ole pitää huolta minusta.
Jokaisen onni on omassa taskussa. Kukaan ei tule luoksesi pyytämään ystävyyttä ja tilaisuutta päästä läheiseksi. Sinun pitää etsiä itsellesi oikeanlaista seuraa, sellaista, joiden seurassa viihdyt etkä ainakaan tunne itseäsi yksinäiseksi.
Elämää ymmärtämättömän pissiksen juttuja.
Tä? Nykyisin on pissis jos tietää onnen olevan omassa taskussa? Kukakohan nyt ei oikein ymmärrä...
Helppo on toisia neuvoa.
Siinähän ed.kirjoittaja sanoi että rupeat KENTIES nauttimaan sinkkumihen elämästä-Sinun varmaan kannattaa hakea apua ihan psykologin luota.Kotielämäkin voi olla ahdistavaa jos vain toinen kokee onnea. Miehinen itsetuntosi saanut kovan kolhun joka on vaikuttanut seksuaalisuuteesi mutta näin ei kaikilla miehillä ole.
Kyllä tämä jysäys eli eroilmoitus oli kuin äkkikuolema, täysin ennalta arvaamatta suoraan puskista, taustalla on ollut toimiva liitto, ei nk perinteisiä ongelmia.. Jälkeenpäin esille tullut tieto vaimon salasuhteesta, ei enää yllättänyt. Häpeä siitä, mitä on tehnyt puolisolleen heijastui niin kaikessa läpi. Vaimoni ei pettänyt ainoastaan minua vaan samalla myös koko perheen. Elämä on joskus raakaa peliä ja kun sen tekeee rakas puoliso, johon olet luottanut aina ja joka tilanteessa tuntuu tämä vielä kovemmalta tieltä.
Liitto voikin olla toimiva monella tapaa. Silti vaimosi ei aivan varmasti olisi lähtenyt toisen matkaan, jos hän olisi tuntenut olonsa hyväksi, tai edes tyydyttäväksi liitossanne.
Lopeta tuo petettyjen moittiminen! En ymmärrä, että ketjuissa on aina joku joka ottaa asiat henkilökohtaisesti moittiakseen petettyä. Varmaan jotain oman omantunnon tukahduttamista. Pakko yrittää nähdä omat pahat teot sallittuina.
En moittinut ap:ta, petettyä mitenkään! Totesin tapahtuneen tosiasian, vaimo oli lähtenyt toisen matkaan. Taisit itse ottaa asian turhan henkilökohtaisesti.
Höpö höpö, rehellinen ja puolisoaan sekä perhettään ajatteleva ihminen puhuu asiansa perheen kanssa, avaa itsensä ja laittaa eron vireille ILMAN kolmatta osapuolta.
Nyt hän meni siitä yli, mistä aita on matalin! Heikko yksilö, eikä arvostettava millään muotoa.
Sinä dunja olet perusteettoman ilkeä juuri petetylle ja rikotulle miehelle! Missä on empatiasi vai kuulutko kakkosryhmään täällä palstalla, jotka ihmettelevät miksi puoliso ei ANNA eroa? Heillä omat intressit ovat aina eron puolella.
Älähän hermostu. Me emme tiedä tilanteesta muuta kuin ap:n version. Emme tiedä, miten vaimo on heidän liittonsa kokenut. Parisuhteessa on aina kaksi. Liian läheltä kun katsoo, niin ei näe metsää puilta. Eikä välttämättä halua kuunnella, mitä sieltä läheltä kuuluu.
Toki pettäminen on julmaa ja se loukkaa petettyä. Mutta kyllähän parisuhteissa tapahtuu paljon pahempiakin asioita. Siitä kyllä toipuu kun ei jää oikeasti tuleen makaamaan. Mä ainakin uskallan rehellisesti myöntää, etten kuunnellut enkä ymmärtänyt eks-mieheni puhetta. Enkä todellakaan ollut mikään mallikelpoinen vaimo.
Ei pettäminen ole kenenkään syy vaan pettäjän oma päätös. Joten ap älä syyllistä itseäsi. Mutta mieti, mikä meni oikeasti pieleen. En usko, että kukaan lähtee pettämään, jos oikeasti on onnellinen liitossaan.
Mä ajattelen asian niin, että sitä toista ei tule, jos se eka on ainoa oikea. Ja jos se toinen tulee, niin hänet on valittava. Johtuen em. syystä.
Miten voi laittaa eron vireille ilman kolmatta osapuolta, kun hänet on jo kohdannut?
Lisäksi parisuhteissa avaudutaan useinkin toiselle - ilman minkäänlaista vastakaikua tai tyydyttävää lopputulosta. Liitoissa kuullun ymmärtäminen ei aina ole paras laji. Siksi monen mielestä liitto on hyvä, kuten ap:kin, vain koska itsensä siltä tuntuu. Sitten kun toinen ottaa ja lähtee ollaan kovin yllättyneitä, jopa vihaisia, vaikka kysymys on monesti vain omasta virhearviosta.
Siis mitä lässytystä!
Toki pettäminen on julmaa ja se loukkaa petettyä. Mutta kyllähän parisuhteissa tapahtuu paljon pahempiakin asioita. -> ero, taloudellisen pärjäämisen romahtaminen, perheen menetys, henkisen terveyden menetys, fyysisen terveyden menetys ja toinen senkun panee posket hekuen salarakastaan kaiken aiheuttamansa pahan päälle.
Petetyn ei tarvitse miettiä mikä meni pieleen. Pettäjän pitäisi kertoa se, mutta todella harvalla on kertoa todellista syytä tai edes ymmärtää itseään. Yksi jos heitä yhdistää, niin itsekkyys ja julmuus.
" Petetyn ei tarvitse miettiä mikä meni pieleen. Pettäjän pitäisi kertoa se, mutta todella harvalla on kertoa todellista syytä tai edes ymmärtää itseään. Yksi jos heitä yhdistää, niin itsekkyys ja julmuus. "
Syytä olen kysynyt, mutta vastaukset ovat ympäripyöreitä, ei mitään suurta vaan joitakin pieniä jotka on jääneet harmittäamaan. Kysyessäni tarkemmin ei osannut selittää. Tämä kakkonen nyt vaan osui " eteen".
Olen myös kysynyt miksi ei ole aikaisemmin tuonut esille hänen näkökulmastaan parisuhteessa olleita ongelmia, ei ollut selkeää vastausta tähän. Ilmeisesti löytyi vaan se " parempi mies".
Ei puhuminen aina auta, hyvin harvoin itseasiassa. Mikäli auttaisi, ei tarvitsi erota.
Empatiaa ei ole tosiasioiden kieltäminen. Jos puoliso lähtee, niin ei sille mitään voi. .
Olet väärässä! Nyt ei mietitä sitä, miten vaimo on liiton kokenut vaan sitä, että miten paskamaisesti hän kohteli puolisoaan ja lapsiaan?
Pettämiselle ei ole mitään puolustusta, joten turhaan yrität sanoillasi pahentaa petetyn tuskaa.
Tunnen empatiaa petettyjä kohtaan vaikka en itse olekaan koskaan petetty, mutta pettäjäperheen suuren tuskan olen nähnyt muutaman eri perheen lasten silmissä.
Ja niin kauan, kuin sitä tuskaa näen en puolusta luusereita, noita onnettomia ihmisiä. Sillä onnettomiahan he ovat omassa raukkamaisuudessaan!
No höh. Erossa on juuri ja nimenomaan kysymys siitä, miten toinen, myös se jättävä/lähtevä osapuoli on liiton kokenut. Aina. Oli sitten kohdannut toisen tai ei.
Sinä tunnet sympatiaa petettyjä kohtaan. Empatia on sitä, että osataan asettua niin petetyn, pettäjän, kuin vaikkapa kakkosen asemaan, tuomitsematta, arvostelematta, ymmärtäen.
Vittu mitä saivartelua. Tyypillinen pettäjäselittelijä.
Höpö höpö! Minun ei tarvitse tuntea empatiaa yhteenkään pettäjään tai kakkoseen tekojensa vuoksi.
Eikä minun tarvitse heitä koskaan ymmärtää, sillä mitä sillä ymmärryksellä teen.
Tiedätkö, jos tietää mikä on oikein ja väärin, niin se auttaa ymmärtämään petettyä?
Vaikka liitto olisi ollut kuinka huono, niin se ei oikeuta pettämistä. Kun pettäjä etsii ensin uuden suhteen ja sitten vasta eroaa, niin hän on todella törkeä läheisiään kohtaan.
Miten minusta tuntuu, että näissä ketjuissa mellastavat juuri nyt onnettomat kakkoset, joille juhlapyhät ovat aiheuttaneet huolta sen kultamunan menettämisen pelossa. Ja sen näkee näissä piikkikkäissä vastauksissa jokaiseen ketjuun.
Pettämisen puolustaminen on todella raukkamainen teko!! Jatkakaa nyt aloittamallanne halpamaisella tiellä......jos siitä iloa tunnette.
Uskottomuus on täysin ymmärrettävää, ei sitä tarvitse puolustella mitenkään.
Juu, tosiaan pelkkää selittelyä, ellei ajattele juuri samoin kuin sinä.
" Vaikka liitto olisi ollut kuinka huono, niin se ei oikeuta pettämistä. Kun pettäjä etsii ensin uuden suhteen ja sitten vasta eroaa, niin hän on todella törkeä läheisiään kohtaan. "
Näin juuri, tämä oli hyvin kirjoitettu. Näin rehdissä suhteessa toimitaan.
Tässä ei ollut kysymys huonosta liitosta, vaan toimivasta ja liitosta jossa oli myös läheisyyttä. Liittoon on kuulunut niin auringon paistetta kuin pilvistä säätä ja joskus ukkostanutkin mikä kuuluneen elämään. Jälkeenpäin olen kuullut tuttavan kautta vaimoni joskus todennneen, että hän ei ymmärrä liittoja joissa sitoudutaan yhteen ihmiseen koko elämän ajaksi. Elämäntilanteessamme on tultu 50- vaiheille ja ilmeisesti vaimo on sitten lähtenyt toteuttamaan perheensä kustannuksella näitä visioitaan. Tämä kakkonen nyt vaan sattui tulemaan hänen eteensä. Lopputulemana perheen isä käy psykogilla samoin tytär, lähtjä eli vaimo ja poika on katkaissut kaikki välinsä äitiinsä. Hyvin pyyhkii ja saatiin menolippu perhehelvettiin, jossa kaikki voivat pahoin.
Aloittajalle, tämä ei taida tässä tilanteessa paljon lämmittää mieltä, mutta sanonpa kuitenkin vaimosi vielä katuvan tekoaan. Katuvan ainakin siltä osin, kun näkee sinun lisäksesi myös lasten elämän romahduksen! En usko hänen olevan niin kova, ettei tämä häntä yhtään hetkauta. Tällä hetkellä hän ei vielä voimiensa tunnossa sitä voi näyttää.
Voi vaimo reppanaa, kun ei ajatellut elämää nenäänsä pidemmälle! Katumusta, häpeää ja menetyksen tuskaa on hänen edessään. Se näkyy ja korostuu vasta sitten, kun lapset perustavat perheet ja heille tulee lapsia. Teidän yhteisiä lapsenlapsia, suloisia tähtisilmiä. Hän jää ulkopuolelle todella suurista asioista.
Ja sinun oli pakko rääppiä ketjun päätteeksi, kun ei ollut muuta. Nainen -69 ja typerä kuin mikä. Et kelpaisi ystäväkseni.
Auttaa tosi paljon omassa ja läheisten elämässä, kun opettelee ymmärtämään erilaisia ihmisiä.
Mummona. Tuo on pelkkää arvailua, joka saattaa mennä täysin metsään. Miksi ap:n vaimon ylipäätään pitäisi katua? Ei lasten elämä mihinkään romahda, jos asiat osataan hoitaa eron jälkeen. Kaikki ei tietenkään osaa, mutta minkä sille mahtaa.
Aloitajalla sanoisin että ei tainnut olla vaimosi ensimäistäkertaa pappia kyydissä meinaan tuo että on ihmetellyt koko elämän pituisia liittoja. Ja mielestäni et ole oikeasti tuntenut vaimoasi ollenkaan ja hänen ajatus mailmaansa meinaan jos on ystäväleen puhunut ajatuksiaan parisuhteesta mutta ei sinun kanssa. Ja mistä tiedät että se toinen mies on parenpi kuin sinä? EX-vaimosi on tuntenut miehen vasta korkeintaan vuoden , sinut yli 20 v . Minä olen eronnut 2 kertaa samasta syystä, eli petetty. Toisella kertaa lähdin omasta kodista ja toisella kertaa heitin pihalle omasta kodistani. En jäänyt kuunetlemaan mitään mutinoita tai pyytelemään takaisin. Jos toinen touhuaa seläntakana niin rakastaako hän sinua?
Muuten näitä itsensä etsiöitä on sitten paljon naisissa ikäluokassa 50v , tässä sinkkuna kun on pyörinyt jonkinaikaa niin huomannut tämän. Sitten nämä ihmetelee että miksei kelpaa suhteeseen vaan pelkään seksisuhteeseen mutta miten voisi luotaa tällaisiin itsensä etsijiin?Sitten ihmetelään kun 50v miehet on kiinostuneita itseään 15-20 v nuoremista naisista.
" Aloitajalla sanoisin että ei tainnut olla vaimosi ensimäistäkertaa pappia kyydissä meinaan tuo että on ihmetellyt koko elämän pituisia liittoja. Ja mielestäni et ole oikeasti tuntenut vaimoasi ollenkaan ja hänen ajatus mailmaansa meinaan jos on ystäväleen puhunut ajatuksiaan parisuhteesta mutta ei sinun kanssa. "
Taidat olla aikalailla oikeassa, mistä sitä lopultakin tietää mitä toinen sisimmissään ajattelee - vaikka olet nukkunut siinä samassa parivuoteessa 23 vuotta ja risat vierekkäin.. ehkäpä tuo ajatteli, että eihän tuota ukkoa ole rakastanut enää aikoihin ja lapsetkin jo isoja vaikka vielä kotosalla asuvat, joten lähden vielä katsomaan mitä maailmalla on minulle tarjota. No yksi ukko siellä jo valmiiksi odottelee.. kestääkö suhde sitten pidemmän päälle aika näyttää. Tuossa ikäluokassa erot näyttävät olevan aika yleisiä, ilmeisesti se ruoho aidan toisella puolella vielä houkuttelee toimimaan vaikka omalla ukollakin olisi ollut vielä tarjottavaa. Kuvittelin, että tämä 50- kympin villitys olisi miesten juttuja, mutta nähtävästi naiset pystyvät samaan.