Olen aina ihmetellyt, miksi suhteessa olevat haluvat pettää kumppaniaan?
Jos ei homma toimi, niin sitten erotaan. Todella lapsellista mennä pettämään toisen seläntakana. Aikuisten ihmisten ei tarvitse salailla tekemisiään puolisolta vaan jos alkaa toiset kiinnostamaan, silloin pitää lopettaa se suhde. Sinkkuna bailaa sitten ihan rauhassa! Tosin silloinkin on tehtävä bailauskavereille selväksi, jos ei ole valmis sitoutumaan.
Mielipiteitä!
Jos ei homma toimi, niin sitten erotaan. Todella lapsellista mennä pettämään toisen seläntakana. Aikuisten ihmisten ei tarvitse salailla tekemisiään puolisolta vaan jos alkaa toiset kiinnostamaan, silloin pitää lopettaa se suhde. Sinkkuna bailaa sitten ihan rauhassa! Tosin silloinkin on tehtävä bailauskavereille selväksi, jos ei ole valmis sitoutumaan.
Mielipiteitä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaikki ei kaiketi kuitenkaan ole ihan niin mustavalkoista? Itse pidän ainakin mustavalko-ajattelua penseänä ja pyrin siitä pois. Tämä ei tietenkään tarkoita, että hyväksyn itseltäni pettämisen. Anteeksi voin antaa toki, mutta en voi vastata kuin itsestäni.
Kaippa pettäminen on niitä harmaan sävyjä sieltä tummemmasta päästä skaalaa. En sitä itse ole kokenut kohdalleni satuttua maailmanlopuksi tai suhteen lopuksi. Olenko liian sallivainen tai pidänkö liinaa sitten liian löysällä vai olenko tutustunut vääriin naisiin? En tiedä, eikä sillä lopputuloksen kannalta ole merkitystä... olenhan säädytön sinkku aviosäädyltäni... at the moment. Pettäminen ei kuitenkaan koskaan ole ollut breikin se kynnyskysymys.
Olen kohta ollut avoliitossa emännän kanssa 20 vuotta. On ollut ylämäkiä ja alamäkiä. Vaikka alamäkien aikaa on ottanut raskaasti päähän, niin koskaan ei ole tullut edes mieleen mennä vieraisiin vaikka tilaisuuksia olisi ollut.
En tiedä kirjoittajan iästä, mutta päättelisin että nuorempi. Tahtoo vaan olla kun pariskunta on seurustellut vuosia yhdessä, niin kyllä se suurin kipinä on sammunut aikaa sitten ja sitä alkaa haikailemaan sitä samaa tunnetta uudestaan.
En toki tarkoita että näin on kaikissa suhteissa, mutta yllättävän paljon. Lisäksi jos puoliso ei ole enää kiinnostunut toisesta seksuaalisessa mielessä, vieraissa käynnin mahdollisuus kasvaa koko ajan suuremmaksi.
Niin, voisihan sitä toki erotakin, mutta on tilanteita, joissa on lapset, talot, autot ym. ei eroaminen olisi ihan niin yksinkertaista ja vain pelkästään sen takia, että suhde on seksitön. Kyllähän siinä suhteessa toista ihmistä kuitenkin rakastaa, eikä halua rikkoa mitään, mutta ihminen on kuitenkin aika lailla viettiensä vietävissä eläinten tavoin.
Tämä kirjoitus näin miehisestä näkökulmasta. Itse en ole vielä pettänyt, mutta pelkään pahoin senkin tulevan eteen johtuen edellä kirjoitetuista seikoista. Tuntuu hyvältä olla vielä kerran haluttu ja mielenkiintoinen, eikä sellainen sukupuolettomalta tuntuva itsestään selvyys, joka käy töissä, hoitaa kotia, maksaa laskuja ja hoitaa lapsia.
Toki nuokin ovat ihan normaalia arkea, ei sillä, mutta kyllä sitä jotain jää kaipaamaan......Itse olen alkanut jopa etsimään sellaista henkilöä jonka kanssa pettää. Sittenpähän sen saa koettua ja eihän sitä tiedä, josko sitä näkisi sitten omankin suhteensa ihan uudessa valossa.
Maailma ei todellakaan ole mustavalkoinen.
Täytyy antaa täydet tunnustukset. Tuo tulee vasta kokemuksen kautta.
Näin asia itsekin ajattelin. Ikä vaan ei riitä sanomaan sitä ääneen.
sitä, että sanoit alkaneesi jopa etsiä pettämiseen sopivaa kaveria. Silloin olet varmaan tosi leipääntynyt nykytilaasi. Minulle ei sellainen tulisi edes mieleen. Olen uskollista tyyppiä ja menin aika myöhään naimisiin. Nyt olemme olleet jo yli 27 vuotta onnellisesti naimisissa ja yhä hyvin rakastuneita - jopa rakastuneempia kuin mennessämme. On kiva vanheta yhdessä ja harrastaa samoja asioita, kuten ranskaa ja tennistä. Matkailemme myös paljon. En vilkuile muita miehiä, vaikka olen hyvin miesvaltaisessa toimistossa työssä, oma ukkoni on maailman paras ja toivoisin, että monella muullakin olisi tällaisia tuntemuksia. Irrallisuus on kummallista nykypäivänä, kun avioparit eroavat ja suorastaan tuntuu, että se on muoti-ilmiö. Siihen muotiin en halua osallistua. Toivotan onnellista vaellusta muillekin.
Olen kyllä jo yli 4-kymppinen ja puhun kokemuksesta.
Mielestäni tässä asiassa täytyy olla mustavalkoinen, koska pettäessä puolisoa särkyy jotain hyvin tärkeätä - silloin ei tavaralla ja materialla ole enää merkitystä. Itse erosin hyvintoimeentulevasta miehestäni hänen pettämisten vuoksi ja oma elintasoni laski. Mutta sain jotain tärkeää takaisin: itsearvostukseni.
Olen edelleen lasteni isän kanssa hyvissä väleissä, jotta lasten kasvuilmapiiri on rauhallinen ja turvallinen. Mutta parisuhteessa en voisi enää ex-mieheni kanssa elää. Luottamus on kadonnut. Ja se on rakkauden perusta.
Yritähän sinäkin kaivaa puolisosi kanssa sitä "kipinää" keskenänne. Älä lähde pettäjän tielle - särjet sellaista, mitä et voi koskaan enää korjata.
Näitä on nämä deitit ja treffit täynnä!
Olisipa vaan herroilla selkärankaa kertoa
totuus myös sille, jonka kanssa aikoo pettää.
Kaikki eivät hae sieltä vain pettämisseuraa.
Onnittelut oikean elämänkumppanin löytymisestä.
Luulisi, että tuohon tilanteeseen pyrkisivät kaikki, jotka haluavat ns. vakavan parisuhteen. Silti tuntuu, että kun ajattelee ystäväpiirinsä tilanteita, yhdellä jos toisella on yhteiselämät päin persettä.
Ei tulla toimeen, kiristellään, vältellään, ei ole riittävästi seksiä, ei puhuta, mies on väkivaltainen, nainen on kylmä, nainen pettää, mies pettää, u name it. Nämä kaikki ihan vaan siis niiltä ihmisiltä, joita minä läheisemmin tai etäisemmin tunnen.
Eroaminen on päivän sana. Se on muoti-ilmiö, jos luet mitä tahansa naistenlehteä, niissä esitellään aina joku julkimo, joka puhuu erostaan suoraan ja avoimesti (lue : vaivattomasti)
Ero esitellään asiana, jonka jokainen aikuinen luontevasti läpikäy muutaman kerran elämänsä aikana.
Sitten korostetaan yksilön vahvuuksia, kuinka tullaa hienosti toimeen kun osataan maalata varpailla ja omistetaan ihana Schäefferi.
Tars tehrä jotain, kun vaan tietäis mitä. Toivotaan onnea kaikille muillekin, sitä kyllä tullaan tarvitsemaan.
onnitteluista, parisuhteen arki on tosiaan tärkeä asia minulle ja siinä ei ole valittamista. Kerroit, että tuttavapiirissäsi on paljon parisuhteiden ongelmia näkyvissä. Niitä varmaan on kaikkialla melkoisesti. Kerran innostuin kertomaan työpaikkani kahvilassa, kuinka onnellinen olenkaan, kun minulla on hyvä aviomies ja siten aina kiinnostavaa seuraa. (Mieheni on nimittäin sanonut minulle, että hän tulee kyllä ihan mihin vain kanssani. Sanottakoon, ettei hän ole kuitenkaan mikään tossun alla oleva perheenisä.) No, tuon sanottuani tuli kahvipöydässä kumma hiljaisuus ja naiset menivät ihan sanattomiksi ja vaivautuneiksi. Sitten keskustelu lähti kulkemaan aivan muista asioista. Kuitenkin olen sitä mieltä, että elämäänsä tyytyväisiä pariskuntiakin on paljon: he vain eivät julista sitä kovin avoimesti.
Suomessa ollaan, nääs :D
Ei täällä ole tapana kehuskella jos hyvin menee, kell' onni on se onnen kätkeköön!
Sitäpaitsi kommenttisi satutti tätä muuta akkalaumaa, heillä
A) ei ole asiat välttämättä yhtä hyvin ja
B) naisten solidaarisuuden nimissä yksikään siskoista ei saa nousta toisen yläpuolelle tai tapahtuu kauheita.
Mutta se siitä. Onneksi on vielä ihmisiä jotka tosissaan löytävät rinnalleen sen oikean ihmisen eivätkä haihattele kaiken ulkokultaisen paskan perään kuten moni muu. Jos kotiasiat on kunnossa, elämää jaksaa ihan eri tavalla.
En tiedä naisista, mutta minun näkemykseni mukaan ainakin nuoret miehet usein pettävät sen takia että siitä saa henkisiä irtopisteitä... "JUMALAUTA onnistuin panemaan kahta naista, vähänks mä oon kova jätkä ja vastustamaton, montas sulla on? Ai ei yhtään? No toiset nyt vaan on, hurmaavampia ku toiset. Mähän olen käyny punttiksel ja harrastan Jiu(vai oliko se diu) Jitsuu!" Puolet avioliitoista muuten päättyy eroon. laa laa