Minkälainen elämäsi on sinkkuna?

Elämä on muutenkin niin lyhyt ja kummallinen matka, kuin outo uni, että tuskin sinkkuus sitä juuri sen kummallisemmaksi tekee. Tietysti parisuhde ja perhe toisi raamit elämän ympärille ja tasapainottaisi sitä mutta sisältö olisi yhtä sattumanvarainen ja unenomainen kuin yksinäisellekin. Sinkkuna luultavasti pysähtyy miettimään elämää ja sen katoavaisuutta useammin - perhe-elämän kiire veisi mukanaan ja ajatus jatkuvuudesta toisi rauhaa.

Se on kylmä ja yksinäinen, ei lämpöä eikä läheisyyttä koskaan.

Elämäni on mukavaa. En kaipaisi varsinaisesti naista mihinkään muuhun kuin tyydyttämään suurta seksinhimoani. Mutta kun naiset eivät ole koskaan minusta kiinnostuneet niin on täytynyt tyytyä omaan kätöseen. Useasti olenkin kätteni töitä ihaillut, mutta nykyään yritän päästä eroon tuosta pahasta tavasta. Tällä hetkellä eletään kuitenkin niitä tiukkoja hetkiä kun kassini tuntuvat siltä kuin siellä olisi kaksi suurta kivenjärkälettä. On muuten ihan paskapuhetta, että ihminen muuttuu jotenkin rohkeammaksi kun on veivaamatta. Sama ätminvässykkä olen edelleen.

Elämässäni on rakastajatar, joka pitää huolen seksuaalisista tarpeistani. Ensisijaisesti tosin pidän häntä ystävänä, joten tiedän olevani onnellinen oli seksia tai ei, tärkeintä on kuitenkin jonkinlainen inhimillisen läsnäolon tarpeen täyttyminen, että on joku toinen joka ymmärtää juuri sinua, osaa kuunnella, nauraa ja ilakoida kanssasi, tehdä hauskoja asioita ja toisinaan arkistakin huttua.

Pyrin matkustelemaan mahdollisimman paljon, siinä on taustalla monia syitä joista yksi liittyy siihen että haluaisin muuttaa toisaalle ja aloittaa tyystin elämäni alusta. Portugalia olen ajatellut, kuin myös Tallinnaa. Olen pokeriammattilainen, joten "työni" mahdollistaa mahdollisimman vapaan elämäntyylin. Jos tuloni nousevat tänäkin vuonna niin epäilen muuttavani toiseen maahan asumaan. Portugali näyttäytyy vieläkin sellaisena eläväisenä mielikuvissani, naiset olivat juuri täsmälleen sellaisia joihin voin kuvitella ihastuvani, ja kyllä omaan aika tarkan naismaun josta en aio tinkiä niin kauan kuin elämässäni on kaikkea hyvää.

Kai elämäni on lopulta aika tavallista, katson helvetisti dokkareita, luen Uuden Suomen juttuja. Kuuntelen musiikkia helvetisti, lähestulkoon jokainen päivä luukutan saatanallisen paljon rakastamaani musiikkia. Aamulla heräsin valloittavaan tunteeseen, sillä aivan kuin Swansin Michael Gira olisi näyttäytynyt unessani. Lasken mielessäni päiviä, sillä enää n. kuukausi siihen kun menen hyvän ystäväni kanssa käymään Kööpenhaminassa.

Onpahan taas kysymys.... eiköhän suurin osa ihmisistä kaipaa ainakin ajoittain jota kuta kuka pitäisi hyvänä ja olisi läheisyyttä.Se on normaallilla ihmisellä perustarpeita.

Ja onko sinkkuna oleminen elämää, niin riippuu vastaajasta.Osa ihmisistä haluaakin olla sinkkuna ja/tai eivät halua kauhean syvällistä suhdetta joten näillä on varmasti erinomaisesti tai ainakaan se ei toisesta osapuolesta kiinni.
Sitten on kuten itse allekirjoittanut, joka haluaisi parisuhteen lisäksi vielä lapsia. Elämä on ihan ok sinkkunakin.Sitä vain toivoisi löytävänsä elämäänsä sen ison osan mikä antaisi elämälle sen suuren täyttymyksen; Ihmisen jonka kanssa jakaa oma elämänsä.

HEikot seurustelee ja vahvat ovat sinkkuja koska pärjäävät yksin.

Oishan se kiva olla nainen kainalossa, mutta eipä ole semmoseen mahdollisuuksia täällä Suomessa.

No sitten thaimaahan hakemaan morsianta. Minulle kelpaa vain suomalainen nainen. Yks nainen kerran kehui mua että olen tosi mukava ja muuten täydellinen mutta liian lyhyt sille naiselle tai naisille yleensäkkin.

Olisin kaivannut hyväksytyksi tulemista ja yhdessä jakamista, mutta rakkaus ja toivo ovat valheista suurimmat. Olen sen lopulta oppinut, ettei minua voi rakastaa.

Kaipaan, mutta elän mahdollisimman täyttä elämää juuri nyt enkä "sitku".

Noh, sanotaanko nyt näin että melkein masentaa olla sinkku. Olen vasta 20v, mutta kaverit alkaa sitoutua ja perustaa perheitä. Tuntuu siltä että minussa on jotain vikaa kun ei ole kukaan ikinä ollut kiinnostunut(kännisiä baari-iltoja lukuunottamatta...)

Tiedän että oon nuori ja elämä vasta edessä, mutta oikeasti elämäni tuntuu tyhjältä ja haluaisin jonkun jonka kanssa voisin viettää aikaa ja kokea uusia asioita.

En tunne juuri ketään joka olis sinkku. Ja ne tutut ketkä seurustelee niin eivät ole mitään unelma miehiä naisille, on alkoholisteja ja hulluja väkivaltaisia. itse vaan ihmettelen et miks en kelpaa

No kyllä tää näinkin menee. Juuri tulin naispuolisen ystävättäreni luota seksiä harrastamasta ;)

Mukavaa kun on ystäviä jotka antaa seksiä aina kun panettaa.

Kyllähän se aika ankeeta on, mutta minkäs sille mahtaa. Aina yritin kunnollista parisuhdetta, mutta naiset aina jättivät mut.