Buddyn ja Modellin saapuessa paikalle on tilanne jo hallinnassa, talkkari on tuulettanut tunkkaisen huoneen ja ruumisauto on tilattu. Arvatenkin pöhöttynyt naamainen vainaja makaa vatsallaan maassa, "näitä sopii kolmetoista tusinaan" ajattelee Modelli "pälvikalju, selkeä ylipaino ja nuhruiset kirpputorilta haalitut vaatteet, ei mitään uutta". Ainoa selkeästi erottuva tuntomerkki on käsivarressa näkyvä kömpelö tatuointi, Buddy uteliaana kumartuu katsomaan mitä siinä lukee "vili", "Mitä helvettiä, onko tämä se saatanan ml-palstaa vuosikausia piinannut mielipuoli" Buddy puuskahtaa ja Modellikin kiinnostuneena vilkaisee lähempää "Se se on saatana! Eipä olisi uskonut, tai uskoohan sen että se tämmöisessä sikolätissä pesii mutta se on uskomatonta että saatiin se viimeinkin nalkkiin", Modelli epäkunnioittavasti potkaisee vainajaa napakasti kylkeen, vuosikausien patoutunut viha voisi alkaa purkautumaan jos ei Buddy tarraisi toverinsa olkapäähän "Äläs nyt, käännetään se mulkku selälleen".Miehet kääntävät vainajan ja säpsähtävät nähdessään kasvot, ne ovat vielä rumemmat kuin olisi voinut olettaa, lättänästä naamasta paistaa tylsämielisyys eikä lähellä toisiaan olevat siansilmätkään sitä kaunista. "Onpas se ruma mutta otetaan nyt kuitenkin nuo kuvat todisteeksi" toteaa Buddy kameraa povarista kaivellellen. Räps räps räps, salamavalo vilkkuu Buddyn ottaeessa tarkkoja kasvo- ja varsinkin käsivarsinimmarikuvia, Modelli kääntää käden niin että naama ja nimmari näkyvät samassa kuvassa...räps räps...nyt alkaa olla todisteet kasassa lähetettäväksi ml-palstalle. Noustessaan seisomaan Modelli toteaa "Lähdetään kaljalle, minä tarjoan, tämä on hieno päivä", "Lähdetään vaan, vaikken juokaan niin tänään kyllä riipasen kännit" vastaa siihen Buddy.
käsivarsinimmari
kärpänen katossa
280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jyskyttävä päänsärky havahduttaa Buddyn hereille ja hän muistaa, miksi ei koskaan juo. Mies makaa selällään pehmeällä alustalla, aukaisee silmänsä varovasti, viininpunainen satiinilakana välkehtii auringonvalossa ja silmänsä nopeasti sulkien Buddy yrittää palauttaa mieleensä edellisen illan tapahtumia. Ilta oli kulunut rattoisasti Modellin kanssa. Seuraan oli liittynyt kolme naista, mutta sen jälkeisestä ajasta Buddy ei muista mitään. Varovasti hän kääntää päänsä toiseen suuntaan ja käynnistää aivonsa täysteholle. Hän makaa suurella vuoteella, huone on täysin hiljainen, seinät erittäin tummaa puuta, samoin lattia ja katto, suuresta ikkunasta paistavan auringon korkeudesta Buddy päättelee vuorokaudenajan ja ilmansuunnat, vaikka niillä ei nyt tässä tapauksessa ole mitään merkitystä. Seinillä on lukuisia tauluja suomalaista taidetta, Tom of Finlandin teokset pääosassa. Huone on täysin outo, Buddy on varma, ettei ole ollut siellä koskaan aikaisemmin. Juuri harkitessaan sängystä nousemista hän tuntee vasemmassa pakarassaan värinää.
"Moi Modelli." Ei vastausta, pelkkää rahinaa. "HALLOO!" yrittää Buddy vielä ja on jo sulkemassa puhelimen, kun tajuaa puhelimesta kuuluvassa rapinassa jotain säännöllisyyttä. Morsetusta!
Buddy ihmeissään kuuntelee rapinaa tulkiten sitä samalla mielessään kirjaimiksi, "eipä mennyt hukkaan lapsuuden harrastukset tuossa morsetusasiassakaan" hän samalla miettii, "...ua olen kelaris tuu attaa" viestitys kuuluu. Buddy on edelleenkin hieman pyörryksissä mutta onneksi yöpöydällä näyttäisi olevan pullo renaulttia, ei auta, Buddy kiskaisee pitkän ryypyn olonsa helpottamiseksi jotta saisi päänsä selviämään. Pian olo jo koheneekin ja mies alkaa katselemaan ympärilleen, huone vaikuttaa mielenkiintoiselta, arvokasta vanhaa ja pornahtavaa sisustusta sekaisin, millainenkohan tyyppi täällä mahtaa asustaa? Niskaansa raapien Buddy keräilee vaatteensa, onneksi oli sentään housut jalassa, siitä päätellen mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Ovi on onneksi auki niin ei tarvitse alkaa murtamaan tukevaa tammiovea, Buddy hiippailee hiljakseen alakertaan ja tsekkaa huoneita, keittiö, olohuone, työhuone, takkahuone ja sisäänkäynti saunapuolelle, "ei vaikuta lapsiperheen asunnolta tämä" Buddy tuumii ja miettii mistäköhän mahtaisi löytyä käynti kellariin vaikka eihän hän varmaksi tiedä edes onko Modelli tämän torpan kellarissa. Onneksi talo vaikuttaa tyhjältä niin voi rauhassa tonkia ja viimeinhän se jonkinlainen luukku löytyykin takkahuoneen karhuntaljan alta, "klassinen paikka" ajattelee Buddy ja kokeilee luukun aukaisua, ei onnistu kun on tukevasti lukossa. Hapuiltuaan turhaan ensin kainaloaan ja sitten nilkkaansa Buddy huolestuu, molemmat aseet ovat kadonneet jonnekin mutta hänellä ei ole mitään muistikuvaa miten tai minne ja nilkkakotelon hän on sentään viimeksi itse riisunut jouluna ja sekin vain siksi kun vehtasi silloin naisen kanssa joka erityisen kovasti kammosi aseita.