Olen vähän pihalla, mikä oikein mättää?
Ollaan oltu jo melkein kaksi vuotta yhdessä, koko ajan minusta on tuntunut, että jossain on vikaa. En ole tuntenut saavani suhteesta kaikkea mitä haluan.
Nyt sitten olen mielessäni koonnut yhteen kaikki palaset mitä on kertynyt keskusteluista, havainnoista ja kokemuksista.
Tyttöystäväni nauttii ja haluaa seksiä kanssani.
Hän luottaa minuun.
Hän pitää minua kivana, reiluna, rehtinä, kunnollisena, jne.
Mutta häneltä puuttuu jokin tunne minua kohtaan.
Sellainen, että hän kaipaisi minua kun en ole paikalla.
Sellainen, että hän nauttisi läheisyydestäni, jos esim. katsellaan TVta vieri vieressä sängyn päällä. Hänelle on ihan sama jos istun parin metrin päässä nojatuolissa.
Tai jos en soita hänelle, niin kuluu monta päivää, ennenkuin hänelle tulee halu kuulla minun ääntäni.
Samaan aikaan hän pitää minua henkisesti hyvin läheisenä. Jaamme kaikki asiat toisillemme ja ilmaisemme erilaiset tunteet.
Ollaan 40v. eronneita, naisella on lapsia ja lemmikkejä.
Ollaan oltu jo melkein kaksi vuotta yhdessä, koko ajan minusta on tuntunut, että jossain on vikaa. En ole tuntenut saavani suhteesta kaikkea mitä haluan.
Nyt sitten olen mielessäni koonnut yhteen kaikki palaset mitä on kertynyt keskusteluista, havainnoista ja kokemuksista.
Tyttöystäväni nauttii ja haluaa seksiä kanssani.
Hän luottaa minuun.
Hän pitää minua kivana, reiluna, rehtinä, kunnollisena, jne.
Mutta häneltä puuttuu jokin tunne minua kohtaan.
Sellainen, että hän kaipaisi minua kun en ole paikalla.
Sellainen, että hän nauttisi läheisyydestäni, jos esim. katsellaan TVta vieri vieressä sängyn päällä. Hänelle on ihan sama jos istun parin metrin päässä nojatuolissa.
Tai jos en soita hänelle, niin kuluu monta päivää, ennenkuin hänelle tulee halu kuulla minun ääntäni.
Samaan aikaan hän pitää minua henkisesti hyvin läheisenä. Jaamme kaikki asiat toisillemme ja ilmaisemme erilaiset tunteet.
Ollaan 40v. eronneita, naisella on lapsia ja lemmikkejä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suhteessanne tuntuu olevan kaikki tarvittavat elementit kohdillaan ja kun se on jo kestänytkin parisen vuotta, teitä voi kaiketi sanoa "vakiintuneeksi pariksi"?
Olette aikuisia, naisella muutakin elämää kuin sinä lapsien ja lemmikkien muodossa. Nainen luottaa sinuun ja parisuhteeseenne niin, että ei tarvitse olla koko ajan toisessa kiinni kuin alta parikymppisenä, jolloin muu maailma tuntui kaukaiselta rakkauden ensihuumassa.
Naisesi on oma yksilönsä - en minäkään kaipaa kylki toisen kyljessä kyhnäämistä. Kun en ole miesystäväni kanssa yhdessä (tapaamme ehkä kerran viikolla viikonloppuisin mahd.mukaan) toimittelen töiden lisäksi arkisia askareita, olen teini-ikäisten lastenikanssa, käyn koiran kanssa lenkillä ja tapaan ystäviäni. Eivätkä ne asiat tee miesystävästäni yhtään vähemmän tärkeää minulle. Kun tapaamme, sovimme jo seuraavasta tapaamisesta ja vaikka emme soittele tapaamisten välillä, toinen on kuitenkin mielessä. Luotan mieheen ja siihen, ettei hän huseeraa mitään muuta, kun emme ole yhdessä.
Älä mieti liikaa tuollaista, teillähän vaikuttaa olevan kunnossa oleva suhde.
Juu mutta kun se kunnossa oleva suhde ei riitä, pitäisi olla halihalipusipusi.
Myöskin on eroa miesten halittavuudella ja pusittavuudella, ehkä mies itse ei ole oikein halimis-ja pusimishaluja herättävä fyysisesti?
Naisella tuskin on aavistustakaan että "jotakin on vialla", noin hellyydenkipeisiin miehiin ei ole totuttu vanhemmassa ikäpolvessa.
Huom. ystäväsi on aikuinen nainen, äiti ja tuleva isoäiti. Sinä kirjoitit siihen sävyyn että aluksi luulin haaveilevaksi, analyyttiseksi teinipojaksi. En oikein osaa ilmaista muuten ajatuksiani kuin että sopisiko sinulle parikymmentä vuotta nuorempi nainen tyttöystäväksi parhaiten, toiveesi huomioiden?
Joskus on normaalia olla erillään mutta... Jos hän ei Koskaan kaipaa läheisyyttäsi, eli ole lähellä, siitä voi tulla ongelma. Siis silloin kun ei ole seksiä. Voi olla että rakastuminen, kiinnostus puuttuu, kipinä. Jos hän sen myöntää, eikä sitä voi enää tullakaan, olisko aika hakea nainen jonka kanssa on kahdenpuolista kipinää. Miksi kuluttaa vähäinen elämän aikansa suhteeseen jossa toinen ajattelee "ihan kiva mies", eikä sen enempää.
Keskustele miltä hänestä tuntuu. Jos hän avaisi sanat. Vai joutuuko käytöksestä itse päättelemään. Koko ajan ei ehkä kaipaa, mutta että menisi monta päivää ettei kiinnosta kuulla ääntä... Naisena, rakastuneena haluaisin kuulla mitä mies sanoo. En usko että sinussa on vikaa, mutta hän ei ehkä sitten näe sitä, mitä toivoisit naisen sinussa huomaavan. Kerro ettet ehkä halua jatkaa jos toisen tunteet ei ole kovin voimakkaat... Tai jos toinen ei tarvitse sinua kovin. Jokainen ansaitsee ihmisen jolle on tärkeä aidosti. Uskaltaako hän sanoa totuuden? Vai välttääkö sitä.
Joko on virhetulkinta ettei hän välitä. Tai sitten se on niin. Huomioiko hän lapsia, lemmikkejä niin paljon, että uupuu sohvankulmaan? Liian arkista elämää? Vai oletteko vaan erilaisia suhteessa - eri toiveet siitä? Luulis että näkyisi ja kuuluisi jos toinen on hulluna suhun...
Nuorempana kun olin vielä liitossa, minulle oli vaikeuksia hyväksyä itseni fyysisesti. En kaivannut tai paremminkin, sietänyt läheisyyttä, en kaivannut miestäni kun oli poissa, yksin oli helpompi olla kun ei tarvinnut fyysisesti sietää itseään toisen läsnäollessa.
Mitenkään tämä ei liittynyt mieheeni tai siitä etten rakastanut häntä, ongelma oli minun ja minussa. Kun vihasin fyysisyyttäni, itseäni, oli vaikea uskoa että joku olisi halunnut koskea minuun. Voisi melkein sanoa että kartoin miestäni .
Minäkään en kaipaa jatkuvaa pusuttelua ja silittelyä, sellainen olisi aivan liian ahdistavaa. Mielestäni p:n kuvailema naisystävä on aivan normaali ja pikemminkin mies kuulostaa vähän yliampuvalta tuossa hellyydenkaipuussaan. Nainen luultavasti välittää ihan normaalisti miehestä eli kyse ei ole mistään ongelmasta. Miettisin sen sijaan, miksi ap miehellä on noin suuri tarve olla koko ajan toisessa kiinni? Onko hän epävarma luonteeltaan tms?
Kiitos kommenteista!
Minulle tuo läheisyydenkaipuu ja tunne, että "ei voisi olla päivääkään ilman toista", ovat se ainoa syy miksi yleensä haluan olla suhteessa.
Ts. joskus nuorepana sinkkuaikoina tuli paljon tavattua kivoja, fiksuja, viehättäviä, jne tyttöjä. Mutta jos tapaamisen jälkeen nukuin seuraavan yön hyvin yksin omassa sängyssäni tai seuraavana päivänä en koko ajan odottanut, että milloin hän vastaa tekstariini, niin en vaivautunut enää ajattelemaan em. tyttöä sen enempää.
Mikään ei ole kohdallani muuttunut, vaikka ikää on jo melkein 50v.
Edelleen pidän puhelinta saunassakin mukana jos odotan naiselta viestiä.
Edelleen herään keskellä yötä, enkä tahdo saada uudelleen unta jos hän ei olekaan vieressäni.
Jos mun pitäis laittaa suhde matemaattiseen kaavaan, niin se olisi hyvin yksinkertainen:
suhteen arvo = yhdessä vietetty aika (tuntia) x sen tuoma nautinto
Kun vietän aikaa yksin, mutta minulla on tyttöystävä, niin olen onnettomampi kuin silloin jos minulla ei olisi ollenkaan tyttöystävää.
Koska silloin vain odotan hänen tapaamistaan, ikävöin häntä, ajattelen häntä koko ajan, jne. Kaikki nämä syövät minua ja häiritsevät keskittymistäni esim. työasioihin.
Tietenkin luottamus ja läheisyyskin ovat tärkeitä, mutta ne tunnen helposti saavuttavani muidenkin ihmisten kanssa.
Enkä voisi kuvitella ylläpitäväni suhdetta pelkästään seksitarpeiden vuoksi.
Oletko lihonut paljon?
Oletko läheisriippuvainen?