Kuinka hoidatte itseänne (omasyy) eron jälkeen?

VIINAA!! Korkki auki ihan reilusti. Mulla hävis huolet ja murheet näin.

Nyt zoomaa ajatuksesi niin, että terapeutille meno on läheisempää. Mitä siinä pelkäät, itseäsi ja omia ongelmiasiko? Työterveyden tai yksityisten pari- ja psykoterapeuttien kautta löydät avun, tulet paremmaksi ihmiseksi ja paremmaksi isäksi.
Mitäpä turhaa enää entisiä vingut, ne ongelmat joko olisi pitänyt käsitellä aikanaan tai nyt unohtaa. Se entinen on "sillan alta virrannutta vettä" kuten Norman S. Pealen kirjassa todetaan. Masennus on nyt ystäväsi; ilman tämänhetkistä masennusta, itsesyytöksiä, et pääsisi eteenpäin elämässä. Kasvamaan.

Jep, viinaa on koitettu, ei ole mun juttu. Ehkä illalla voi hyvällä tuurilla asiat unohtaa jos juo tarpeeksi, mutta seuraavana päivänä vasta masentaakin! Itselleni tulee muutenkin alkoholista ikävän vainoharhainen olo seuraavaksi päiväksi.

Toiselle kirjoittajalle. Lyhyttä tekstiä mutta asiaa ja kiitos piristyksestä! :) Tänään on taas parempi päivä, mutta näitä on sekä hyviä että todella huonoja..

Terapeutti on kyllä suureksi avuksi.
Ei sieltä saa mitään valmista kaavaa ja ohjetta miten menetellä, mutta apua ja tukea itse avata omia solmujaan ja löytää rakentavampi ratkaisu kuin elämän lopettaminen! Tai se viinapullo.
Itse voit alkaa siitä, että myönnä koko asia yyja tapahtuneen katkeruus, mutta älä ole katkera kenellekään! Ei itsellesikään. Ihminen tekee virheitä, rankkojakin, mutta paras tapa selviytyä on myöntää ne vaikka miten kirvelisi, itkeä itkunsa. Surua ei pidä painaa pois,se ei katoa. Voi mennä piiloon, voit turruttaa sen, mutta se vaikuttaa kuitenkin koko ajan elämääsi ja päätöksiisi.
Sitten, kun olet rehellisesti myöntänyt itsellesi tappiosi, ala miettiä miten tästä eteenpäin? Mitä voin tehdä ja mitä opin tästä?
Mieti mitä hyviä asioita sinulla on; ainakin lapsi. Elämä. Ja se kalllisarvoinen ja ainutkertainen ja sitä voi muokata parhaansa mukaan niillä asioilla jotka sinulla on ja jotka ovat eteenpäin vieviä!
Siis "nouse ylös, nosta housus ja niistä nenäs. Ja ei kun eteenpäin!"
Pahinta kai tuossa on se tappionsa ja mokansa möntäminen. Juueia myöten. Mutta ennen et voiottaa siitä kaikkea hyötyä ja oppia ulos, ennenkuin olet sen käsitellyt! Ja siinä auttaa valtavasti terapeutti! Yksinkin pärjää, mutta vaatii eri tavalla voimia ja sitkeyttä yksin jaksaa. Olet vielä nuori, elämällä on vaikka mitä annettavaa kun rohkenet heittäytyä!
Masennus- tai muihin lääkkeisiin en tässä tapauksessa turvautuisi.
Onnea matkaan!