Alimatkat ja mara

kyllä pitää. vauhtia kannattaa hakea lyhyemmiltä matkoilta ja samalla myös juoksutekniikka paranee ja hapenottokyky lähtee nousuun. Ei kannata aina "raahustaa" pitkään ja hitaasti. Vaihtelu se avainsana juoksijana kehittymiseen. Tosin useimmiten pitää edetä hiljaakin että joskus pääsee kovaa.. Kestävyystreenissä tosin laatu ei varsinaisesti korvaa määrää. Voimaharjoittelussa taasen määrä ei korvaa laatua !

Toi vika ohje on häränsilmä. Kannattaa ehdottomasti juosta maastossa. Vaihtelua tulee, jos vaan on edes vähän mäkistä maastoa ja toki hiekkapohja on parempi kuin asfaltilla jyystäminen.
Vedin eilen maastossa tunnin verran sellaista pikkaisen ahdistavalla tasolla tehtyä juoksua. Pisimmät nousut kestivät noin 2-3 minuuttia ja siinä syke nousi kevyesti kynnysten väliin ja lähelle anaerobista kynnystä. Aamulla kun pyöräilin töihin niin havaittavasti oli kropassa ytyä. Väsymyksestä ei tietoakaan.

En näe hyötyä tuollaisista alimatkojen kellottamisesta, sillä enemmän kuitenkin vaikka yhden ½ maran kellotus kertoo maratonisuoirtuskyvystä. Viiden alimatkan kellotus ja viellä useaan kertaan on pois suoran maraton harjoittelusta, ja vaikuttaa siten alentavasti maraton aikaan. Mitä lyhempi matka sitä vähemmän se kertoo mitään olennaista maraton suoritus kyvystä.

Monipuolinen harjoittelu/kilpaileminen on aina hyvästä niin kilpaurheilijan kuin kuntoilijankin. Tämä usein puuttuukin suomalaisesta juoksusta: hurtti kilpailu ja ennakkoluuloton heittäytyminen.
Etenkin kuntomaraajista näkee, että liian helposti uraudutaan sinne mukavuusalueen treenaamiseen. Se näkyy karulla tavalla maratonilla. Suomalaisten kilpaurheilijoitten vauhdit ei riitä nykyään edes eurooppalaiselle tasolle. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ei treenata vauhteja. Juoksun taloudellisuus heikkenee heti kun vauhdit nousevat ja sitten nynnitään siellä ynnä muiden joukossa.

Monipuolinen juoksu vaikuttaa mm juoksutekniikkaan, max hapenottoon, lihasvoimaan ym.

Tottakai on selvää, että kondista pitää olla jos meinaa juosta maratoonin. Mutta sehän on itsestäänselvyys. 100km viikossa on jo riittävä määrä. Sillä juostaan jo reilusti alle 3h maratoonin. Ehkä jopa 2.40-2.45.
Mutta ei pelkkä nylkytys riitä mihinkää. Tosiasiat on paras tunustaa. Jos ei ole miehessä munaa niin ei silloin juokse tiukkaa vetoa. Koska kova vauhti vaatii kovuutta. Harvalla sitä on.

Alimatkojen juoksemisessa on ainakin se järki, että tulee siinä kuin ohessa tehtyä vauhtikestävyystreeni. Helpompihan se on juosta ryhmässä kun on kavereita kirittämässä. Yksin juokseminen on aina vähän tylsempää.
Luulen, että kuntomaraajat laistaa helposti kahdesta asiasta: pitkät lenkit vedetään vähän sinnepäin laahustamalla ja vauhtikestävyyslenkit myös vähän sinnepäin.

Tämän päättelen vaan katsomalla maratoonien tulosliuskoja.

Moi,

Olen juossut reilut 16v säännöllisesti, ja osallistunut maratoneille säännölisesti myös. Vasta vähän aikaa sitten liityin juoksuryhmään jossa juostaan vetoja; kerran viikossa tai harvemminkin, mutta kehitys on ollut kyllä valtava. Treeni on kestänyt puolisen tuntia mutta on kyllä kova treeni- harvemmin tulee yksinään otettua sellaisia piikkejä. Oma kokemus on ollut näistä siis hyvä. Harjoittelun laatuun kannattaa satsata, ryhmän kanssa juostavat vedot on kehittäviä, yksin voi sitten juosta pk-lenkkejä ja pitkiäkin matkoja.
Noista vedoista voisinkin sitten kysyä kokeneemmilta; otatteko särkylääkettä yöksi levottomiin jalkoihin? Mulla se on ollut ainoa ikävä puoli tuon treenin jälkeen, uni ei meinaa millään tulla ja jalkoja särkee jonkin verran.

Kaisa-pappi

Maratonien nylkyttämisen sijaan haluan parantaa cooper-tulosta, 5000m ja korkeintaan 10000m tulosta . Minkälainen suhde pk-harjoituksissa ja vauhtiharjoittelussa on sopiva? Tavallisesti olen juossut n. 35km/viikko, mutta juoksin yhtenä viikkona 60km jossa oli suunnilleen 35km pk:ta, 20km aerobista, ja 5km kovia vetoja. Sen viikon jälkeen yritin juosta seuraavana päivänä palauttavaa juoksua mutta kunto oli huonompi kuin koskaan ja jouduin pitämään neljän päivän tauon juoksemisessa