Vähän ennen avioeroa,pojan isä muutti satojen kilometrien päähän ja silloin sovimme suullisesti tapaamisista ja sisarukset jäivät asumaan kanssani.
Nyt kun ollaan vasta tekemässä kirjallista huoltajuus-ja elatussopimusta,pojan isä ilmoitti tekstiviestissä(molemmat lapset olivat kesälomalla kesäkuun alusta elokuuhun mummulassa ja isänsä luona)ettei palauta poikaa enää takaisin kotiin,vaan poika jää hänelle,tytön hän palautti.
Olen viimeksi nähnyt poikani toukokuun viimeinen päivä,kun saattelin pienen poikani ja hänen siskonsa lentokoneeseen.
Isä ei anna pojan pitää yhteyttä mummuun eikä pappaan eikä kehenkään minun puolen sukulaisiin eikä halua .että pitäisin yhteyttä poikaani ja hän lahjoo poikaa antamalla kaiken,mitä tämä tahtoo ja antaa tehdä mitä lystää ja ostelemalla 100 eurolla lahjoja ja puhuu pahaa minusta seläntakana.Poikaani sain viimeksi yhteyden pari viikkoa sitten poikani(6v.)sanoi,että hänellä on ikävä siskoa ja ikävä äitiä ja haluaisi kotiin,se pyyntö oli särkeä sydämeni,koska lapseni isä ei luovuta poikaa takaisin vapaaehtoisesti ja koska kirjallinen sopimus on vasta tekeillä(asia on kyllä menossa oikeuteen,mutta milloin käsittely on,on arvoitus,ehkä kahden kuukauden tai puolen vuoden päästä) lastensuojeluviranomaiset nostivat kädet pystyyn.
en ole nähnyt poikaani neljään kuukauteen ja tiedän,että lapsen isä hoidattaa poikaa avopuolisollaan,on ollut koko kesän töissä ja poika on jatkuvasti avopuolison tyttärellä hoidossa.
Mutta koska pojan isä ei ryyppää ja on mahtava manipuloija ja valehtelija,mutta päällisin "puolin kunnollinen",ei sossu nähnyt aihetta puuttua asiaan käydessään kotikäynnillä.
Itse olen myös työssäkäyvä,en juo enkä polta,pääsen työajan lyhennysten takia välillä aika aikaisin töistä,vietän vapaa-aikani kotona ja viikonloput vapaat olla lasten kanssa.
Surettaa,kun tyttäreni kaipaa veljeään todella voimakkaasti,itkeskelee ja kyselee,millon veli tulee takaisin kotiin(tytär on 10v.)
Nyt kun ollaan vasta tekemässä kirjallista huoltajuus-ja elatussopimusta,pojan isä ilmoitti tekstiviestissä(molemmat lapset olivat kesälomalla kesäkuun alusta elokuuhun mummulassa ja isänsä luona)ettei palauta poikaa enää takaisin kotiin,vaan poika jää hänelle,tytön hän palautti.
Olen viimeksi nähnyt poikani toukokuun viimeinen päivä,kun saattelin pienen poikani ja hänen siskonsa lentokoneeseen.
Isä ei anna pojan pitää yhteyttä mummuun eikä pappaan eikä kehenkään minun puolen sukulaisiin eikä halua .että pitäisin yhteyttä poikaani ja hän lahjoo poikaa antamalla kaiken,mitä tämä tahtoo ja antaa tehdä mitä lystää ja ostelemalla 100 eurolla lahjoja ja puhuu pahaa minusta seläntakana.Poikaani sain viimeksi yhteyden pari viikkoa sitten poikani(6v.)sanoi,että hänellä on ikävä siskoa ja ikävä äitiä ja haluaisi kotiin,se pyyntö oli särkeä sydämeni,koska lapseni isä ei luovuta poikaa takaisin vapaaehtoisesti ja koska kirjallinen sopimus on vasta tekeillä(asia on kyllä menossa oikeuteen,mutta milloin käsittely on,on arvoitus,ehkä kahden kuukauden tai puolen vuoden päästä) lastensuojeluviranomaiset nostivat kädet pystyyn.
en ole nähnyt poikaani neljään kuukauteen ja tiedän,että lapsen isä hoidattaa poikaa avopuolisollaan,on ollut koko kesän töissä ja poika on jatkuvasti avopuolison tyttärellä hoidossa.
Mutta koska pojan isä ei ryyppää ja on mahtava manipuloija ja valehtelija,mutta päällisin "puolin kunnollinen",ei sossu nähnyt aihetta puuttua asiaan käydessään kotikäynnillä.
Itse olen myös työssäkäyvä,en juo enkä polta,pääsen työajan lyhennysten takia välillä aika aikaisin töistä,vietän vapaa-aikani kotona ja viikonloput vapaat olla lasten kanssa.
Surettaa,kun tyttäreni kaipaa veljeään todella voimakkaasti,itkeskelee ja kyselee,millon veli tulee takaisin kotiin(tytär on 10v.)
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jos tuo ei ollut provo, niin on kauhea tilanne. Toivottavasti saat pojan pian kotiin. Peukut ja varpaat pystyssä. Voimia ja älä anna periksi.
Tämä EI OLE PROVO,vaan täyttä totta minun elämästäni,ja poikani ei asu isänsä luona,on saanut vierailla tähän asti säännöllisesti siellä,molemmat lapset asuvat luonani. En aio muuttaa,olen saanut vakituisen hyvän työpaikan turvalliselta työnantajalta,hyvä lähikoulu ja turvallinen ja viihtyisä asuinympäristö ja asunto.Ja isä tiesi,että pojalla on täällä ollut varattuna esikoulupaikka,jonka nyt menetin.
Ennenkuin viralliset, vahvistetut huoltajuus- ym. paperit on allekirjoitettu, ovat molemmat vanhemmat AINA tasa-arvoisia lain edessä!
Ts. tuossa tilanteessa pätee viidakon lait...
Olen läpikäynyt hlökohtaisesti vastaavan eroprosessin, joten tiedän, mistä on kyse.
Vaimoni oli ja on alkoholisti, ja minä pidin yhteisen lapsen. Tulet varmasti saamaan monenlaisia kannustavia, naisvoittoisia kommentteja, mutta juridisesti sekä isä että äiti ovat aina tasa-arvoisia huoltajia.
Ainut poikkeus on, jos lapsi on niin pieni, että on "riipuvainen" äidin rintamaidosta- tuo tekee poikkeuksen naisen eduksi- ei missään olosuhteessa muuten.
Tämä asia on hyvä mieltää, varsinkin, kun yleinen harhakuvitelma on, että riitatilanteessa lapsi / lapset jäävät automaattisesti äidille.
Jos sos.tsto ei puutu nykyiseen tilanteeseen, sinun pitää riitauttaa asia ja vaatia oikeusteitse lasten huoltajuutta. Silloin sinun on pystyttävä aukottomasti todistamaan, että isä on laiminlyönyt lapsen- hänen huoltonsa, hyvinvointinsa, terveys / turvallisuus olisi jotenkin muuten uhattuna.
Erittäin vaikea tilanne. Ja oikeudessa revitään sitten auki kaikki likaisimmatkin yksityiskohdat auki lähimenneisyydestä, jos sellaisia on? Useamman vuodet takaiset tapahtumat eivät vaikuta nykytilanteeseen. Useimmiten tuollaisessa riitatilanteessa kärsivät eniten lapset. Jos lapsi / lapset ovat 13-vuotta täyttäneitä, heidän lausuntonsa painavat olennaisesti päätöksenteossa.
Olen pahoillani, että kirjoitan asian juuri niinkuin se on, mutta täältä saat lähinnä vain väärää sääliä yh-äideiltä, jotka eivät omakohtaisesti tiedä, millainen tositilanne voi olla.
Poikasi asuu nyt isänsä luona ja tälle asialle et voi mitään. Nyt olisi tärkeää saada luotua sellaiset tapaamiskäytännöt ym että sisarukset saavat olla paljon yhdessä ja vanhemmat voivat olla mukana kummankin lapsen elämään. Isä ei varmaan suostu muuttamaan lähemmäksi - näin ollen äitinä sinulle jää sitten vaihtoehtona sopeutua nykytilanteeseen tai muuttaa lähemmäksi isää.
Olette varmaan yhtä hyviä vanhempia kumpikin - ja näin ollen isällä on yhtäläinen oikeus lapsiinsa kuin sinulla. Tärkeää lapsille nyt olisi että saisivat puolin ja toisin tavata toista vanhempaa - ja sisarustaan. Onko sinulla mahdollista muuttaa lähemmäksi isän asuinpaikkaa? Silloin lapset voisivat olla vuoroviikonloppuisin isän ja äidin luona ja sisarussuhteet pysyisivät läheisinä.
Olipa hieno idea! ... että äiti ja tytär muuttavat ja samalla poikakin isää lähemmäs. Kun toisessa tilanteessa, jos isä todella haluaa nähdä lapsiaan, olisi vain yksi aikuinen ihminen, joka muuttaa.. tai kaksi, jos kerran avokki on sitoutunut.
Äidille uusi työpaikka, yhtä hyvä kuin nykyinen, lapsille uudet ystävät ja koulut, uusi koti, uusi ympäristö. Taas ajatellaan lapsia niin maan ...sti.
Herätkää aikuiset ihmiset todellisuuteen ja oikeaan elämään. Jättäkää ne kauniit ja rohkeat sivuosaan.
Lapsilla on tärkeintä että saa säilyttää suhteet äitiinsä, isäänsä ja sisaruksiin. Poika asuu isällään, tyttö äidillään - kaikki olisi hyvin jos vanhemmat asuisivat lähempänä ja lapset saisivat olla paljon yhdessä ja sekä isän että äidin kanssa. Lapsia tässä pitääkin ajatella - ei aikuisten oikeuksia.
Täytyy sanoa, että kommenttisi aiheesta masentavat minutkin, vaikka itselläni ei ole mitään vastaavanlaista kokemusta...Taidat olla itse sosiaalialalla töissä, joten asia sinulle arkipäivää?!?
Kun äiti nimeltä Outi Koski tekee saman, ei kenelläkään ole pienintäkään sympatiaa lapsensa menettänyttä vanhempaa kohtaan.
Periaatteessa puolustaisin mielelläni sinua, koska vastustan sitä, että jompi kumpi vanhemmista eristetään lapsestaan....
mutta mutta, kun olen seurannut Outi Kosken tapausta ja nähnyt minkälaista ymmärtämystä isä saa vastaavassa tilanteessa, en oikeastaan halua enään olla sinunkaan puolellasi.
Ihan vain siksi, että on hyvä teille naisillekkin tasapuolisuuden nimissä kokea minkälaista on menettää lapsensa. Sinä tuskin lopullisesti hänenet menetät, ellei sitten isä onnistu piiloittelemaan lasta 12 vuotiaaksi saakka, jolloin hän on varmaan saanut lapsen täysin puolelleen.
Mutta jos tulet omalla nimelläsi julkisesti tuomitsemaan Outi Kosken menettelyn, voin puolestani asettua tukemaan sinua tavoitteissasi.
Tässä nyt ollaan "tukkanuottasilla" siitä, huoltajuuskysymyksestä ja vanhempien oikeuksista lapseen.
Mutta miettikää nyt hyvät ihmiset sitä, että sisarukset on eroitettu toisistaan. Se on täysin väärin. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi keskenään pystyä sopimaan huoltajuusasiat niin, että lasta ei käytetä "pelivälineenä". Lapsen hyvinvointi kuitenkin lienet se tärkein. Ei lapsia voi jakaa, kuin omaisuutta erotilanteessa.
Naiset sitten jaksaa yrittää kaiken vääntää omaksi edukseen.
Ei tuollaista pitäisi joutua kenenkään kokemaan, mutta tosiasiahan on, että tuhansilta isiltä viedään lapset sen enempiä selittelemättä.
Tässä pitäisi pyrkiä tasalukuun,, niin avioerojen määrä saattaisi romahtaa! Asioista voitaisiin jopa keskustella, eikä kokeiltaisi "etäisyyden ottoa" ihan huvikseen.
Nykytilannehan on aivan katastrofaalinen;Puolet lapsista kasvaa ilman isää! Ei se ole enää kasvatusta, jos saa lapset luokseen joka toinen viikonloppu muutamaksi tunniksi.
Sattui silmään tuo lausahduksesi -puolet lapsista kasvaa ilman isää- (suoranainen syytös).. "yksinhuoltajakasvattaja" ei aina ole välttämättä yksin omasta tahdostaan. Mies on saattanut lähteä toisen mukaan, tai meihin yksin kasvattajiin lukeutuu myös paljon leskiä, jotka ovat joutuneet kasvattamaan lapsensa yksin.
Meillä kun ero prosessi alkoi, juttelimme lasten kanssa ja teimme heti paperit. Lapset halusivat jäädä luokseni, koska he ymmärsivät että perhettä ei rikota, vaikka äitinsä halusi lähteä.
Lue kirjoitus Lähteneen tuska / Minusta, kirjoitus samalla sivulla.
Ennen kaikkea jos ero prosessi alkaa, niin kaikesta pitää tehdä kirjallinen sopimus, ettei tule tämän laisia tapauksia.
jaksamista sinulle ja hae itse poika takaisin.
Eikös tää oo aivan selvää pojan henkistä riistoa!!Isä ei anna olla sukulaisten kanssa tekemisissä!Ei muuta kuin sen paikan sosiaalitanttojen puheille,missä isä ja poika nyt asuu ja sanot niille että otat oikeuskansleriin yhteyttä jos ei alat asiat selviämään!Pojalle aika asuinpaikan lastenpsykologin luota,joka antaa lausunnon traumaattisesta riistämisestä!!Poikahan on täysin eristetty entisistä kavereistaan ja sisarestaan.Ääliömäistä provoilua muilta kirjoittajilta puolustaa isää.Alkuperäinen kirjoittaja tuskin lienee mitään sukua Koskelle-aivan eri ihminenkin. Ihmetyttää tällaiset kylmäkiskoiset kommentit!Teistäkin olisi varmaan todella ihanaa,jos naapurin akan/äijän kolttoset kostettais teille-voi hemmetti sentään!
Koko kirjoituksesta paistaa läpi se, ettet todellakaan ymmärrä koko asiasta mitään! Etkä varsinkaan sitä, että lain edessä sekä isä että äiti ovat tasa-arvoisia. Totutut tavat ja käytäntö voi olla eri, mutta laki jokatapauksessa määrittelee tarkkaan nuo asiat.
Ja nimenomaan jos / kun isän päässä olevat sosiaalitantat eivät ole nähneet tarpeelliseksi puuttua asiaan, ei siinä muut voi paljoakaan. Oli millainen lasten huoltajuuskiista tahansa, niin aina kysytään myös sos. viranomaisten näkemystä asiasta, joiden sana myös oikeudessa painaa erittäin paljon!
Ei tuo kiukuttelusi auta asiaa yhtään.. annat vain täysin ammattitaidottomana väärää uskoa ihmiselle, jolla todellinen hätä on.
Ymmärrän, että olet juuri tyypillinen femakko, jolle käsite; isä yh:na on punainen vaate, jota on keinolla, millä hyvänsä mustamaalattava. Olet kuitenkin väärässä.
Ei tähän asiaan voi saada viranomaisilta apua - poika on kotona oman isänsä kanssa ja kaikki on kunnossa. Äidin pitää nyt miettiä miten hän saa tapaamiset ym toimimaan siten että pojan suhde äitin ja siskoon säilyy.
"Alkuperäinen kirjoittaja tuskin lienee mitään sukua Koskelle-aivan eri ihminenkin."
Voi tätä käsityskyvyn puutetta, voi tätä suunnatonta tyhmyyttä, voi tätä tasa-arvon takapajulaa.
Kuka on rinnastanut alkuperäisen kirjoittajan Outi Koskeen? Kysyn ja väitän, ettei kukaan.
Minä olen verrannut lapsen isän toimia Outi Kosken toimiin, joissa ei ole minun nähdäkseni mitään eroa, paitsi, että tässä tapauksessa lasta ei ole viety ulkomaille. Ja että tässä tapauksessa "kaappaaja" on mies.
Joten sanon vielä kerran, että miksi esim. minun pitäisi olla tässä tapauksessa uhrin puolella, kun Outi Kosken tapauksessakaan ei uhrille löydy puolustajia?
Jos lapsen isä tänne kirjoittaisi sävy ja "faktat" olisivat niin erilaiset, ettemme samaksi tuntisi. Yhteisesti niihin voisin varmaan silti kommentoida, ikävää sotku ... ja kaikkein eniten lapsille.
Koettakaa sopia järjestely, hakekaa apua siihen ... ja ellei kerta kaikkiaan onnistu, niin tietenkin ainoa keino on oikeuden päätös missä ulkopuoliset tahot katsovat mikä lapsillenne nykyisissä olosuhteissa paras ratkaisu.
isällä on täysi oikeus lapsinsa,koska teillä ei ole sopimusta kenen luona lapset asuvat.
hän ei tee mitään laitonta.ja vaikka oikeus antaisi päätöksen että lapsi pitää muuttaa sinun luokse asumaan,niin ei häntä väkipakolla haeta isänsä luota,joten varaudu siihen!
Nyt kipin kapin tekemään ilmoitus sossulle ja poliisille.
Lapsia ei saa noin vain erottaa toisistaan.
Isä on käyttänyt oman käden oikeutta, ottamatta huomioon lapsen ääntä.
Outo juttu. Nyt toimeen!
Luepa alkuperäinen kirjoitus uudestaan.
Sosiaaliviranomaiset ovat tietoisia asiasta, eivätkä he näe syytä puuttua asiaan, sillä isä on yhtälailla lapsensa huoltaja kuin äitikin.
Poliisi ei puutu varmasti asiaan, sillä mitään lakia ei ole rikottu. Miksi poliisit puuttuisivat? Siksikö, että isä rakastaa lastaan ja haluaa olla hänen kanssaan? Heillä on kädet täynnä todellisten rikosten selvittelyssä.
Ennenkuin asia on oikeusteitse puitu, asiaan ei tule muutosta. Olen hlökohtaisesti läpikäynyt täysin vastaavan tilanteen.
Asianne menee oikeuteen/huoltajuusriita ja käsittely kestää, mutta voit pyytää juristiasi hakemaan asiasta väliaikaispäätöksen. Tuolloin saatte väliaikaisesti noudatettavan päätöksen asian suhteen.
miksi se mies ei ajattele kuin itseään vaan. mikä helvetti on motiivi toimia tulla tavoin.
Isä rakastaa lastaan, ja haluaa viettää aikaa ja hänen kanssaan, johon hänellä on lain mukaan aivan yhtäläinen oikeus. Asia on erittäin yksinkertainen.
Ajattele itsesi pienen pojan asemaan. Sisko lähetetään takaisin kotiin ja itse joutuu jäämään "eristyksiin" äidistä, siskosta,kavereista ja tutusta ympäristöstä. Ja ajattele sitten vielä pientä tyttöä, joka varmaankin miettii, että miksi isä lähetti minut pois ja piti veljen?!? "Rakastava" isä taitaa tässä tapauksessa olla hyvinkin itsekäs isä!!!
... kuulleet yhtään mitään muuta kuin yhden osapuolen subjektiivisen kirjoituksen? Emme tiedä tilanteesta yhtään tarpeeksi jotta voidaan jakaa tuomioita yhtään kenellekään. Keskustella toki voidaan, yleisellä tasolla.
Olisihan isä voinut toimia toisinkin: esim. ottaa molemmat lapset, jolloin kumpikaan lapsi ei ikävöisi toista. Tai "luopua" molemmista lapsistaan, jolloin molemmat lapset ihmettelisivät, kuinka isä heidät hylkäsi. Lapset kärsivät aina.
Meistä kukaan ei pysty ulkopuolisena sanomaan, mikä on loppujen lopuksi parasta molemmille lapsille.
Vaikuttaa siltä, että kyseessä on kahden aikuisen ihmisen valtataistelu, jossa käytetään lasta välikappaleena? En tiedä, eikä muutkaan voi tietää, mikä on perimmäinen totuus.
Totuus on jokatapauksessa se, että mies & nainen, isä & äiti, ovat tasa-arvoisia lain edessä. Se, mikä on lapsen / lasten parhaaksi, ei yleensä koskaan ole molempien vanhempien tahto.
Erossa ei ole mielestäni olemassa voittajia. On vain kaksi syystä tai toisesta erilleen ajautunutta ihmistä, ja suurimmat kärsijät ovat aina yhteiset lapset.
Oikeus, joka ei myöskään aina ole tasapuolinen, tulee ratkaisemaan tämänkin tilanteen.
Käytännössä sosiaaliviranomaisten lausunto painaa aina eniten, ja useimmiten äidin eduksi, mutta tuo ei ole enää sääntö.
Ja huoltajuuskiistoissa kysytään aina sosiaaliviranomaisten kanta asiaan.
Totta, isällä myös oikeus huoltajuuteen, mutta suuressa "rakkaudessa" ei isällä kuitenkaan ole oikeutta estää lasta tapaamasta äitiään.
Kuten aijemmin kirjoitin, lapsenetu on kuitenkin se tärkein ja lapset eivät ole "ositettavaa omaisuutta", sisaruutta on kunnioitettava.
Mitä ilmeisemmin, tässä on kysymys vallankäytöstä ja äidin "rankaisemisesta". Kyllä aikuisen elämänkokemuksella jo pitäisi olla sanomattakin selvää, se tosiasia, että lasta ei käytetä vallan välineenä erotilanteessa. Syytönhän siihen on.
Mistä moinen itsekkyys on peräisin.
Huoltajuuskiista menee oikeuteen ensi kesään mennessä, voinkohan mainita oikeudessa pojan isän sairastavan sosiaalisten tilanteiden pelosta,joka ilmenee mm. siten että hän ei pysty itse yksinään itsenäisesti tekemään työtä,vaan veljen pitää roikkua mukana samassa työpaikassa (kun muutimme tänne elätin pojan isää, ja koko perhettä,koska yksin hän ei pystynyt menemään töihin rakennuksille.)
Pojan isä ei pidä ihmisistä eikä julkisista paikoista (hyvä peittelemään ja salaamaan tämän sairautensa,en itsekään sitä tiennyt,ku vasta naimisiin oli jo menty).
ja voiko mainita sen,että hän valehteli ennen naimisiinmenoa ikänsä 3 kertaa,kunnens kuulutuksissa oikea ikä selvisi(väitti silloin olevansa ensin 26,sitten 28 ja sitten 30,vaikka oli 36,itse olin 23).
Tyttärestään ei välitä,halusi antaa tyttären huoltajuuden kokonaan minulle,mutta pojan hän haluaa pitää! En suostunut kaupantekoon,SISARUKSIA EI SAA EROTTAA 700KM VÄLIMATKALLA JA HÄN SE OLI JOKA MUUTTI VELJEN PERÄSSÄ MUUALLE!
Mainitsemiasi asioita (pelkotilat, valehtelu iästä) ei vaikuta mitenkään miten isä pystyy huolehtimaan lapsesta. Sen lisäksi sinulla on mahdotonta näyttää noita toteen (pääsääntöisesti vanhemmat valehtelevat oikeudessa ja tuomari tietää tämän) ja helposti sinua luokitellaan mustamaalaavaksi, katkeraksi ex-puolisoksi.
Onko sinulla mahdollisuuksia muuttaa perään tytön kanssa? Miten olette aikoneet ratkaista toi tapaamisjuttu kun välimatka on noin pitkä?
Ei ole mahdollista,olen vastannut tuohon muuttoasiaan aikaisemminkin.