Kumppani ei kiinnosta

Ongelmani on seuraava: en ole erityisen kiinnostunut kumppanistani. Olemme seurustelleet nelisen kuukautta, ja muutamaa erimielisyyttä lukuunottamatta hyvin on mennyt. Suhde on syventynyt ja kumppani vaikuttaa tyytyväiseltä, ainakin vakuuttaa olevansa.

Itse tunnen kuitenkin kyllästymistä kumppaniini. Sukupuolielämä on kunnossa, eikä muutenkaan ole valittamista. En vain näe itseäni tässä parisuhteessa tulevaisuudessa. En kuitenkaan haluaisi jättää kumppaniani, enkä oikeastaan pettääkään. Ainakaan vielä, sillä en haluaisi satuttaa häntä. Tiedän, itsepä olen tilanteen aiheuttanut ja omissa myrskyissäni purjehdin. Lähinnä pohdin, että löytyykö palstalta muita vastaavia kokemuksia omaavia ja miten olette karikon selvittäneet?

Ei nyt kiitos mitään erovinkkejä tai itsekkyyskortteja, kiitos.
3165
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Mielestäni sinun pitää tehdä itsetutkiskelua sen verran, että kykenet erottelemaan sen, miksi itseasiassa et ole kiinnostunut kumppanistasi.

Jos sinulla on aina taipumusta kyllästyä asioihin, tai tylsistyä, jne, kyseessä ei ole asia joka muuttuisi jos haluat ylipäätään olla suhteessa. Jos taas itse suhde tuntuu liian tylsältä, voit yrittää piristää sitä vaikka yhteisellä matkalla, pikku seikkailulla, roolipeleillä jne.

Jos taas koet kyllästymistä lähinnä omista sisäisistä asioista, tulee sinun hankkia muita mielenkiinnon, ja intohimon kohteita elämääsi, jotta saat siihen lisäväriä.

Vai onko kumppanisi vain todella tylsä? Rakastatko häntä?

Se, kun ymmärrät mistä kyllästymisesi johtuu, auttaa sinua sitten joko etsimään tilanteeseen ratkaisuja, tai jos kyseessä on s,e että olet väärän henkilön kanssa, voit miettiä mahd eroa. Mutta sinuna joka tapauksessaa antaisin asialle reilusti aikaa, ja yrittäisin tehddä jotakin muutoin, ja katsoa hellittäisikö tilanne sillä.

Muista myös tämä; parisuhteessa voi olla välillä tylsää, mutta sinkkuna elämässä on enemmän yksinäisyyttä ja epävarmuutta. Mieti, kumpi on suurempi paha.

Äänestä

Kiitos asiallisesta vastauksesta, harvinaista herkkua!

Myönnän, että tapanani on ollut kyllästyä eri asioihin, myös parisuhteisiin. Tähän asti olen kyllästyttyäni alkanut oireilemaan mm. kiukuttelemalla, olemalla hankala, välttelelemällä ja martyroitymalla. Luonnollisesti jossain vaiheessa kumppani kyllästyy ja tarinat päättyvät. Toisaalta takana on pitkiäkin suhteita. Parisuhteessa on myös muutama asia, joiden työstäminen aiheuttaa minulle stressiä. Sen tarkemmin erittelemättä, asiat ovat historiallista laatua, sillä meillä molemmilla on enemmän tai vähemmän suhteita takanamme. En vain osaa laskea irti vanhoista toimintamalleista tai ajatustavoistani historiaan liittyen, vaikka järkiperustein niillä ei väliä pitäisi ollakaan. Koen rakastavani kumppaniani enkä sinänsä haluaisi luopua hänestä. Viihdyn hyvin hänen seurassaan, eikä hän ole lainkaan tylsä. Aikaa aion antaa.

Äänestä

Ihmettelen että miksi menit yhteen hänen kanssa. Miksi olet suhteessa jos toinen ei kiinnosta? Ei ole vippaskonsteja eroon, keskustele ettet näe itseäsi tässä suhteessa tulevaisuudessa. Sano että haluat erota ja eroa. Vastaa hänen kysymyksiin ja keskustele, kuuntele häntä. On epäreilua roikottaa jos ei kiinnosta. Et voi välttyä siltä että toiseen koskee ero. Se tulee eteen myöhemmin sitten, ja on ihan kauheaa sille toiselle. Ole rehellinen, päättäväinen nyt, se on kaikille parempi. Hän tottakai reagoi, koska on rakastunut. Sinä et ole oikein rakastunut ja olet jopa kyllästynyt. Mitä enemmän salaat ja pitkität, sitä pahemmaksi koko homma voi karata.. Kyllä ne sanat tulee sieltä. Kestät vaikka toinen sanoo pari valittua sanaa. Otat opiksi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tsatsatsaa kirjoitti:

Ongelmani on seuraava: en ole erityisen kiinnostunut kumppanistani. Olemme seurustelleet nelisen kuukautta, ja muutamaa erimielisyyttä lukuunottamatta hyvin on mennyt. Suhde on syventynyt ja kumppani vaikuttaa tyytyväiseltä, ainakin vakuuttaa olevansa.

Itse tunnen kuitenkin kyllästymistä kumppaniini. Sukupuolielämä on kunnossa, eikä muutenkaan ole valittamista. En vain näe itseäni tässä parisuhteessa tulevaisuudessa. En kuitenkaan haluaisi jättää kumppaniani, enkä oikeastaan pettääkään. Ainakaan vielä, sillä en haluaisi satuttaa häntä. Tiedän, itsepä olen tilanteen aiheuttanut ja omissa myrskyissäni purjehdin. Lähinnä pohdin, että löytyykö palstalta muita vastaavia kokemuksia omaavia ja miten olette karikon selvittäneet?

Ei nyt kiitos mitään erovinkkejä tai itsekkyyskortteja, kiitos.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu