Minulla oli tyttöystäväni kanssa kuukausi sitten isoja ongelmia, jolloin mietin suhteen toimivuutta ja sitä että rakastanko häntä. Nyt olemme päättäneet jatkaa ja ajattelen että rakkaus syventyy myöhemmin suhteen edetessä, mutta en ole päässyt tämä asian yli vaan mietin päivittäin tuleeko suhde toimimaan ja että rakastanko häntä. Toisaalta avaudun asiasta päivittäin eräälle läheiselleni, voisiko unohtamisen vaikeus ja että mietin asiaa niin johtua siitä että puhun asiasta päivittäin eräälle läheiselleni? Tytön kanssa on hyvä olla ja eikö minun pitäisi potea huonoa omatuntoa ja tuntea syyllisyyttä kun olen hänen kanssaan ja esim suutelemme ja teemme muuta sellasta? Auttakaas
mitä teen?
entiedä
5163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Auttakaas nyt mua tän kans.... eli yhdessä ollessa en koe omatunnon tuskia mutta sitten kun olen pitemmän aikaa yksin (asumme eri asunnoissa) nii asiat palaavat mieleen? voisiko tämä olla vain sitä että en ole unohtanut asiaa koska puhun siitä päivittäin ystävälleni vai mitä tämä on? APUA KIIREELLÄ!!!
mistä riitelite? se vaikuttaa asiaan aika paljon
No me riidellään yleensä "ihmisistä" eli toinen ei pidä toisen ystävästä ja siitä tulee riitaa ja sitten yleensäkin vähän kaikesta turhasta... mistä voin olla varma että rakastan häntä ja minulla on tunteita häntä kohtaan?
Jos vilpittömästi uskot, että joku tällä palstalla osaa kertoa sinulle ns varmat merkit, joista tiedät rakastavasi tyttöystävääsi, niin olet kyllä pahasti hakoteillä tunneasioissa!
Sinä ja vain sinä itse voit asian tietää. Tai kuten nyt on, et tiedä. Jos tunnet olosi hyväksi tytön kanssa ollessasi, anna ajan kulua ja näyttää, mitä teistä tulee vai tuleeko mitään.
Ei nyt oikein avaudu, miksi ja mistä asiasta sinun pitäisi mielestäsi potea huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä? Siitäkö, että puhut ongelmistanne jollekin läheisellesi? Vai mikä on homman nimi?
Ns turhista asioista riitely ei tosin ole hyvä merkki, etenkään kun suhde ei ole vielä kovinkaan vanha. Kannattaa miettiä sitäkin, että entäs sitten, kun elämä tuo eteen oikeitakin vastoinkäymisiä ja erimielisyyksien aiheita?
Kaikista ihmisistä, siis esim kumppanin ystävistä ei ole pakko pitääkään, mutta on silti huomaavaista häntä kohtaan edes yrittää tulla toimeen käytönnön kanssakäymisissä. Harvemmin kaikki hyvät ystävät yhteisiä ovatkaan eikä tarvitsekaan olla.
Jos voit antaa anteeksi isot ongelmat, niin ehkä pääsette tasapainoon. En tiedä mitä ne olivat. Ehkä luottamus palautuu. Ehkä voisit jutella naisen/tytön kanssa, eikä sen ulkopuolisen joka saattaa olla hyvin epäileväinen. Mikä se ongelma oli..