Kaverini on viimiset 3 vuotta pelannut tietokonetta ja viättänyt aikaa tietokoneella. Hän on ``sosiaallisesti rajoiuttunut`` Ja hänen ystävänsä ja tyttöystävänsä löytyvät netistä ja harvoin hän edes tapaa heitä, kun suhde menee jo poikki netissä, kun tytöt tulevat järkiin. Hän on ollut koko ikänsä siis nörtti ja nyt tämä on huomattavasti pahentunut, hän ei osaa pukeutua ja ei käy ulkona, ellei joku häntä kotoota asti hae autolla. Hän on nyt tietääkseni ollut 4kk tietokoneen ääressä ja kerran käynyt ulkona siinä ajassa jonkun kaverinsa kanssa, kun kävin hakemassa häntä autolla.
Välillä hän saattaa itse kysyä ulos, kun on saanut tarpeeksi pelailustaan, mutta nyt en jaksa enää kattella tollasta. Oon netistä lukenu kuin yksinäisii jotkut on ku ei oo kavereita ja viettää aikansa koneella, mut tolla oli 4 hyvää kaveria ennen, nyt nä muut on jättäny sen eikä jaksa olla enää yhteyksissä, kun alkaa menemää vähän överiks, kun se pelaa vaan eikä sitä kiinnosta mikään muu, taikka etsii pikkutyttöjä netistä(teinityttöjä), se kuulostaa vähän sairaaltaki.. Ja olemme siis nuoria aikuisia.
Mitä mun siis kuuluisi tehä, jättää toi omiin oloihin ja antaa pelata vaa ku ei oo 4kk pitäny mitää yhteyttä muhun, mä vaan siihen. Hakisin mielummi ulos jonkun yksinäisen ihmisen jolla ei oo kavereita, kun jonkun nörtin joka asuu vanhempiensa luona, ei käy koulua, eikä käy töissä, pelaa vaan päivästä toiseen.
Välillä hän saattaa itse kysyä ulos, kun on saanut tarpeeksi pelailustaan, mutta nyt en jaksa enää kattella tollasta. Oon netistä lukenu kuin yksinäisii jotkut on ku ei oo kavereita ja viettää aikansa koneella, mut tolla oli 4 hyvää kaveria ennen, nyt nä muut on jättäny sen eikä jaksa olla enää yhteyksissä, kun alkaa menemää vähän överiks, kun se pelaa vaan eikä sitä kiinnosta mikään muu, taikka etsii pikkutyttöjä netistä(teinityttöjä), se kuulostaa vähän sairaaltaki.. Ja olemme siis nuoria aikuisia.
Mitä mun siis kuuluisi tehä, jättää toi omiin oloihin ja antaa pelata vaa ku ei oo 4kk pitäny mitää yhteyttä muhun, mä vaan siihen. Hakisin mielummi ulos jonkun yksinäisen ihmisen jolla ei oo kavereita, kun jonkun nörtin joka asuu vanhempiensa luona, ei käy koulua, eikä käy töissä, pelaa vaan päivästä toiseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Käske sen hakeutumaan hoitoon! Ei hyvältä vaikuta. Kyllä jotakin sosiaalista tekemistä pitäisi olla... Eikö hän käy edes töissä?
Anna toisen olla millanen haluaa.
Hällä voi olla hyvät syyt hautautua koneen ääreen, kun aikaa 0n kulunnu useempi vuosi niin voi kysellä onko suunnitelMat muuttumassa lähiaikoina.
Ehkä viihtyy yksinään.
Tuolta kuulostaa aika erakoitunut kaverisi ,mutta sosiaalisesti rajoittunut ei mitenkään vaikuta.Yksinäinen ei ole valinta paitsi joskus ihminen kyllä valinnut yksinäisyyden elämään.Minähän lähes koko ajan koneella/kännykällä ääressä koska kunnolliset kavereita ei ole kun pinnallisia he ovat.Jos kaverisi ei edes töissä niin kiinnostaako häntä työtä.Työ ja opiskelu on minulle ihan ok vaikka en ole ajatellut kavereista johonkin voisin viettää.Tapaan aika harvoin tai joskus kaveria ,että lyhyesti aina vaan.Tottuin siihen ja eikä kummempaa ole.Jos kaverisi haluaa vain joskus tavata kavereita niin hänen päätöstä.On olemassa ihmisiä jotka erakkoja ,mutta viihtyvät hyvin ja elää.Yksinäisyydestä ei aina poista kutenkin.
Musta on ihanaa, että sä välität. Oot reilu tyyppi kun mietit miten voisit auttaa, etkä jätä tuosta noin vaan kaveriasi niin kuin ne muut on tehnyt.
En kyllä osaa neuvoa kauheesti... Mut pitäskö jotenkin yrittää jutella sille jotain asiasta, se ei varmaan kyllä oo kovin helppoa, mut ees jotenki saaha ravisteltua sitä todellisuuteen sieltä tietsikka maailmasta.
Tai voisko olla jotenkin mahollista, et se on masentunut. Itse olen ollut masentunut ja aika paljon viihdyin sillon kotona omissa oloissani, ja en kauhean innokasollut lähtemään mihinkään. Joskus kuitenkin saatto olla päiviä jollon odotin että joku laittais vaikka viestin ja pyytäis mua johonkin mukaan, et sillein kuitenkin toivoin että en jäis ihan yksin. Se oli aika ristiriitaista kun olisin halunnut mennä, mut toisaalta olin monesti tosi väsynyt enkä jaksanut lähteä. Joskus ajattelin, että olen ihan surkeaa seuraa, että niillä on hauskempaa ilman mua. Olen ollut vähän ujo aina ja huono sosiaalisissa tilanteissa, joten masennuksen lisäksi pelkäsin ja jännitin joskus lähteä mihinkään, kun pelkäsin hirveästi että mokaan ja nolaan itteni totaalisesti..
Ja olin pitkään siis että en kertonut kenellekkään masennuksestani tai huonosta olosta. Vasta kun kerran joku kysyi niin kerroin ensimmäistä kertaa ääneen yhtään mitään masennuksestani. Ja pikkuhiljaa uskalsin sitten kertoa enemmän. Olin siihenasti haudannut kaikki niinsyvälle itteeni, että kun rupesin puhumaan asioista tajusin sit vasta miten hirvee taakka mulla on ollut. Ja yks kysymys vain riitti, että se prosessi alko, että sain purettua kaikki ulos. En edes tavallaan tiennyt odottavani sitä kysymystä ennen kuin se kysyttiin. Eli tavallaan siihen tarvittiin joku toinen että tajusin missä jamassa olen.
En tiedä onko tästä nyt apua, mutta varmaan jotenkin sun kannattaa ottaa asiat esille, jos hän ite ei vaikka uskalla tai tajua sitä. Tai jotain, en tiedä, tässä ainakin joku näkökulma asiaan.. :D Toivottavasti saat ns. kaverisi takasin! Voihan se olla myös että hän haluaa elää niin, en tiedä, kysy häneltä, jos uskallat.:)
Kyse voi olla myös peliriippuvuudesta, mut siinä asiassa en osaa auttaa...
Ja sit tuo että hän etsii nuorta seuraa netistä, voi kertoa huonosta itsetunnosta, mikä liittyy usein masennukseen..
Mitä se elämä sitten on? Onko se sitä, että ollaan koko ajan kavereiden kanssa?
Millainen kaverisi on luonteeltaan? Ehkä hän viihtyy paremmin omissa oloissaan.