Kävipä tässä ennen pääsiäistä sellainen yllättävä ja miellyttävä juttu, että minua – tai toista anonyymia sivupersoonaani – pyydettiin soittokeikalle erääseen pienimuotoiseen tapahtumaan alkukesästä. Epäröin aluksi, sillä en koskaan ole esittänyt materiaalia elävän yleisön edessä. (On aivan eri asia lähettää juttujaan maailmalle peräkammarin yksinäisyyden suojasta kuin viedä ne ihmisille fyysisesti.) Mietittyäni vähän aikaa päätin kuitenkin suostua: kerranhan sitä vain eletään, eikä uusia tilaisuuksia välttämättä tule, jos niihin ei tarjottaessa tartu.
Ajatus todellisesta live-esiintymisestä samaan aikaan sekä kammottaa että kummasti kiehtoo. Toki kyse on varsin pienestä asiasta, mutta mistä sen tietää, vaikka hyvät kokemukset pienistä mukavuusalueeltaan poistumisista rohkaisisivat jatkossa samaan myös isommissa asioissa. Aika näyttää!
Ajatus todellisesta live-esiintymisestä samaan aikaan sekä kammottaa että kummasti kiehtoo. Toki kyse on varsin pienestä asiasta, mutta mistä sen tietää, vaikka hyvät kokemukset pienistä mukavuusalueeltaan poistumisista rohkaisisivat jatkossa samaan myös isommissa asioissa. Aika näyttää!
Vastaukset 23
Vanhimmat
No kiva homma, mutta mitä haluat tähän vastaukseksi? Palstan kurppien kuoron lirkuttelemaan siitä miten olet ihanin ja hauskin mies täällä?
En ihan sellaista odottanut siltä suunnalta. Todennäköisempänä pidin erkki-tädin asiantuntevaa syväanalyysia, joka mukaan tämä ei todellakaan ole "omasta mielestäni koskemattoman ja siveellisen ylevän luonteeni" autenttista poistumista mukavuusalueeltaan, koska nautin esiintymisestä, eikä tällainen pienen piirin tapahtuma liioin riitä poistamaan "suuruuskuvitelmiani" vaan pikemminkin vahvistaa niitä ja syrjäyttää minua entisestään "todellisesta elämästä", vaikka tärkeintä olisi "palauttaa minut maanpinnalle".
Viimeisetkin palstanaisten osoittaman suosion rippeet ovat kadonneet jo aikapäiviä sitten; mitään kadehdittavaa ei enää ole. Palstan naiset ovat vaihtuneet toisenlaisiksi – nimittäin sellaisiksi, joiden maailmankuvassa plusmerkkistä on tuskin mikään, mitä olen tai edustan.
Käy nyt ihmeessä esiintymässä kun kerran noin lahjakaskin olet. Varmasti sinusta siellä tykätään ja jos ei tykätä, niin voithan lähteä painelemaankin... pahimmassa tapauksessa. Itsekään en kovin aktiivisesti ole viimevuosien aikana tutustunut uusiin ihmisiin, mutta vielä harvemmin sitä tulee kaduttua.
Muuten, jos jossain vaiheessa pitäisin oman palstakonsertin, niin saanko lainata jotain sinunkin lauluasi siinä?
Epäröintini liittyi osittain kysymykseen "mitähän ihmiset mahtavat ajatella". Juttuni kuitenkin ovat sen lajin nihilististä sisäpiiri(epä)huumoria, että täysin satunnaisen yleisön kanssa vastaanotto voisi olla melkein mitä vain. Tapahtuman järjestäjä kuitenkin vannoi, ettei paikalla olisi kukkahattuja ja mielensäpahoittajia.
Minun materiaalini ei ole millään lailla tekijänoikeussuojattua... tai no sillä lailla on, että siihen puuttuisin kyllä, jos joku yrittäisi tehdä biiseilläni rahaa. Mutta ilmaisen ilon tuottamisen – tai mielipahan aiheuttamisen – nimissä kappaleitani saa tietenkin käyttää, levittää ja esittää täysin vapaasti.
No kiitos. Ei siihen mitään kaupallista toimintaa sisälly, turha sitä on pelätä.
Vaikka liittyisikin, voisin katsoa läpi sormien. Oletetaan hypoteettinen tilanne, että jossakin esiintyisi artisti tai bändi, joka haluaisi esittää settinsä osana yhden kappaleeni (tai vaikka kaksikin), ja esiintyjälle maksettaisiin korvaus.
Tällaisessa tilanteessa voisin ajatella, että heille maksetaan niiden muiden kappaleiden esittämisestä, ja omani on vain siellä seassa ylimääräisenä; voisin siis joustaa (täysin järjettömistä) periaatteistani ja suostua.
Jos konsertin jossain vaiheessa pitäisinkin niin soittaisin korkeintaan yhden tai kaksi sinun lauluasi. Mainittakoon että bronylaulun osaan soittaa pianolla aika hyvin (tarttuva melodia, itse sarjaa en ole koskaan seurannut enkä tiedä mistä sen suosio kumpuaa).
"(tarttuva melodia --)"
https://www.youtube.com/watch?v=x7FD9PNpfpo
Alkuperäinen aikeeni oli tehdä tuosta laulusta "Hymyhuulet"-väännelmä, minkä huomannee sanoituksesta. Päädyin kuitenkin "säveltämään sen itse" eli toisin sanoen muuttamaan melodiaa hieman, ja tässä uudelleenkirjoituksessa Sousan vanha marssi (tunnetaan myös Monty Pythonin tunnusmusiikkina) sai toimia plagioin... öh, inspiraationi lähteenä.
Ai siitä se tuli... no hieno tulkinta oli, en huomannut sarkasmia laisinkaan.
http://static.ylilauta.org/files/fk/thumb/1377779163237785.png/spede-pasanen-assburger-asperger-77zb7v.png
Ei siinä sarkasmia ollutkaan: melodia ON tarttuva, vaikka (tai ehkä koska) se ei ole minun.
Akateemisista opinnoistani on ainakin se hyöty ollut, että voin kutsua esimerkiksi tuota "Hymyhuulet" / "Liberty Bell" -lainailua vaikkapa "intertekstuaaliseksi rajapinnaksi, joka postmodernismin hengessä muistuttaa tulkitsijaa alkuperän käsitteen arbitraarisesta luonteesta", kun kadunmies ilmaisisi saman asian ykskantaan ihmettelemällä, eikö se taaskaan jaksanut keksiä mitään omaa.
Ai niin, ja tuolle tapahtumalle pitäisi myös säveltää ja toteuttaa jokin kesäisen iloinen instrumentaaliteemamusiikki. Olen ajatellut, että tuon inspiraatio voisi lähteä vaikka tästä:
https://www.youtube.com/watch?v=VYVTEjb1iwk
Tosin ei tällä kertaa ihan noin suorana melodiavarkautena, vaan lähinnä ideana: melodia sanattomalla paa-dap-pa-rallatteluna, ehkä jotakin samaa henkeä soundimaailmaan (paitsi että klavinettifunkkailun tilalle ukulelerämpytystä)... Todennäköisesti lopputulos tulee olemaan varsin kaukana tuosta, mutta aina parempi vain: mikäpä laiskurin näkökulmasta olisikaan sen hienompaa kuin päätyä omaperäiseen lopputulokseen epäomaperäisestä lähtökohdasta?
Ja tältä vielä viimeistelemätön demoversio kuulostaa:
http://speedy.sh/q2vRJ/Vintage-eroottinen-kesademo.mp3
Innoitus löytyi Fidencosta ja vanhoista Kullervo Koivisto -VHS-pornoista. Mukana menossa bassopomputtelua ja Benny Anderssonin inspiroimaa oktaaviloikkia tekevää pianoa. Lopullisessa versiossa toinen säkeistö sisältää vielä mm. kitaralle ja low whistlelle lyhyet soolospotit.
Elävän yleisön edessä soittamisessa on ihan erilailla painetta kuin yksin tai parille kaverille esiintyessä.
Vaikka luulisi, että ei kärsi esiintymisjännityksestä, niin ainakin ensimmäisellä kerralla kädet toimivat todennäköisesti huonosti ja ajatus harhailee. Kannattaa vetää "treenikeikka" eri yleisölle ennen tapahtumaa, jos mahdollista.
Esiintymistä saa treenata tosi monta kertaa ennen kuin se on luontevaa.
Kokemusta on.
Paha virhe, omalta mukavuusaluuelta ei kannata ikinä poistua.
Mutta entä jos siellä ulkopuolella on jotakin vielä mukavampaa? Vihreämpää ruohoa (siis vertauskuvallisesti, ei mitään 420-juttuja) ja uusia mahdollisuuksia.
Ja sitten, jos homma meneekin puihin ja uudella alueella on vain epämukavaa, voi aina todeta itselleen: "Kyllähän minä tämän jo tiesin, mutta nyt asiasta ainakin on varmuus!"
Ikinä ei kannata yrittää, koska saattaa onnistua.
- Vanha turkulainen sanonta
Varo vaan. Musiikkisi on sisäänpäinlämpiävässä ironisuudessaan vaarallisen lähellä muodikasta hipsterismiä. Saatat löytää itsesi vielä Flow-festarien sivulavalta ja sitä kautta jonkun hipsteritytön päiväunista tai jopa sängystä.
"Tutkimus: Monimutkaista musiikkia säveltävät miehet saavat helposti seksiä"
http://nyt.fi/a1305817172926
Mikä sattuma. Kun aloin tehdä juttuani, tavoitteeni oli olla mahdollisimman epäseksikäs muusikko. En kuitenkaan koskaan ajatellut tavoitetta musiikillisesta näkökulmasta, vaan kuvittelin päätymiseni yksinkertaiseen kuplettityyliin johtuneen muista syistä.
On kuitenkin ilo kuulla näin jälkikäteen, ettei tämä ratkaisuni ollut ristiriidassa filosofiani kanssa. Ehkä tiedostin asian alitajuisesti jo tuolloin. (Mietitään nyt vaikka yksinkertaisen musiikin suurinta nimeämme eli Sepi Kumpulaista; tuskin häntä bändärit piirittivät edes kaikkein aktiivisimpina vuosinaan.)
Muistan kyllä, kun taannoin kerroit olleesi jossain juhlissa keikalla.
Että mikäs juttu tämä nyt on, ettet muka ole ikinä esiintynyt yleisölle?
Olen kyllä soittanut pianoa kaikenlaisissa juhlissa, mutta en ole laulanut ihmisten edessä (tai esittänyt omia kappaleitani).
Ihmisten edessä... hehe. Hauskan tulkinnan repäisit viimeisessä palstakonsertissasi. Ihan hatustako vedit?
En valitettavasti ole niin hyvä improvisoimaan. Kyllä se ujosta pissasta kertova versioni oli ihan etukäteen kirjoitettu.
Palstan ätmien ongelma pähkinänkuoressa: ette poistu ikäinä tietokoneen äärest