Äitini kuoli hiljattain 45-vuotiaana. Olen viime kuukausien aikana ollut hänen sukulaistensa kanssa tekemisissä enemmän kuin viimeisten viidentoista vuoden aikana yhteensä.
Äiti joutui vakavan fyysisen sairauden seurauksena eläkkeelle n. kolmikymppisenä. Apua ylipäätään mihinkään äiti sai vain yhdeltä siskopuoleltaan ja muutaman kerran isältään, vaikka sisaruspuolia, enoja ja serkkuja olisi ollut enemmänkin. Välillä 2 isoisän uusiydinperheen sisarusta olivat vuosia pitämättä yhteyttä ( molemmat terveydenhoitoalalla ), välillä lähettivät kutsuja juhliin tietäen ettei äidillä ollut mitään kyytiä millä osallistua ja odottaen saavansa lapsilleen pelkän lahjan.
Kun olen nyt puhunut näiden sukulaisten kanssa, on tullut sellainen käsitys että heillä on ollut ihan epärealistinen käsitys äidin taloudellisesta tilanteesta. Parin viimevuoden aikana äiti riitautui lopullisesti enojensa kanssa, kun nämä olivat jakaneet isoisovanhempieni irtaimiston ilman häntä. Äiti oli saanut kauhealla vaivalla järjestettyä isältään kyydin lappiin, mutta enot eivät suostuneet
joustamaan aikataulusta yhdellä päivällä hänen hyväkseen. Äidille sivuun laitetussa osuudessa oli mukana sekä arvokkaita maljakoita, että rikkinäisiä pyyhkeitä. Hänen kertomansa mukaan arvotavaraa oli selvästi vähemmän kuin talossa olisi ollut jaettavaa.
Kaikki enot olivat vähintään keskituloisia, yksi selvästi varakas. Äidin kuukausitulot olivat n.700-750 euroa kuukaudessa. Yh Äidinäitini kuoltua (myös viisikymppisenä) hän oli saanut perinnöksi pienen kerrostalokolmion pääkaupunkiseudulta, pienehkön summan rahaa n. 10 k osakkeita ja n. 10 k vastaavan 1/4 osuuden edelleen jakamattomana olevaan isovanhempiensa kuolinpesään. Käytännössä hänen kaikki tulonsa menivät vastikkeeseen, laskuihin ja ruokaan (harvoja iloja, yritti syödä monipuolisesti terveyden ylläpitoon). Jos hän halusi ostaa esim. vaatteita/ huonekaluja/ lahjoja, hän joutui kuluttamaan säästöjään. Asumistukea ei saanut. Yhtiölainaa 13 000. Minua tai sisartani auttoi silti silloi kun pystyi (osti elloksen alesta talvikengät, tarvikkeita lemmikeille, maksoi osan vanhan autonrämäni korjauksista) Pikkusisaruksilleen jakoi aikoinaan kaikki vanhat lastentarvikkeensa.
Nyt kaksi tädeistäni ovat olleet avuksi äidin asunnon tyhjennyksessä ja siistimisessä, koska ovat kuitenkin kunnon ihmisiä, eikä minulla kirjaimellisesti ole ketään muuta auttajaa. Olen yrittänyt antaa käyttökelpoista tavaraa kiitokseksi, muuten sekin olisi ollut kierrätykseen menossa. Tympi vain eilen taas kuunnella kuinka tiukkaa toisella on ( kaksi työssäkäyvää vanhempaa, iso omakotitalo, hyvä auto, 3 lasta jotka pääsevät matkustamaan ja ratsastamaan ),,
päivittelyä äidin asunnon kylpyhuoneesta joka olisi pitänyt remontoida ( ei oikein ollut varaa tai paikkaa minne mennä remontin ajaksi ), huonosti verhottua kateutta perintöä ja asunnon arvonnousua kohtaan. Jotain ihme johtopäätöksiä äidin rahatilanteesta sillä perusteella, että se osti silloinkin sen puisen senkin.
Halusi miehineen yhden rikkoutuneen messinki lampun. Kävi vain mielessä että äitikin piti sitä kivan näköisenä, peri sen 14 vuotta sitten ja yritti pyydellä muutamaan kertaan siskoiltaan jos jompikumpi langoista olisi osannut korjata. Ehkä nyt sitten on kivempi laittaa kuntoon, kun tuleekin omaan kotiin.
Äiti joutui vakavan fyysisen sairauden seurauksena eläkkeelle n. kolmikymppisenä. Apua ylipäätään mihinkään äiti sai vain yhdeltä siskopuoleltaan ja muutaman kerran isältään, vaikka sisaruspuolia, enoja ja serkkuja olisi ollut enemmänkin. Välillä 2 isoisän uusiydinperheen sisarusta olivat vuosia pitämättä yhteyttä ( molemmat terveydenhoitoalalla ), välillä lähettivät kutsuja juhliin tietäen ettei äidillä ollut mitään kyytiä millä osallistua ja odottaen saavansa lapsilleen pelkän lahjan.
Kun olen nyt puhunut näiden sukulaisten kanssa, on tullut sellainen käsitys että heillä on ollut ihan epärealistinen käsitys äidin taloudellisesta tilanteesta. Parin viimevuoden aikana äiti riitautui lopullisesti enojensa kanssa, kun nämä olivat jakaneet isoisovanhempieni irtaimiston ilman häntä. Äiti oli saanut kauhealla vaivalla järjestettyä isältään kyydin lappiin, mutta enot eivät suostuneet
joustamaan aikataulusta yhdellä päivällä hänen hyväkseen. Äidille sivuun laitetussa osuudessa oli mukana sekä arvokkaita maljakoita, että rikkinäisiä pyyhkeitä. Hänen kertomansa mukaan arvotavaraa oli selvästi vähemmän kuin talossa olisi ollut jaettavaa.
Kaikki enot olivat vähintään keskituloisia, yksi selvästi varakas. Äidin kuukausitulot olivat n.700-750 euroa kuukaudessa. Yh Äidinäitini kuoltua (myös viisikymppisenä) hän oli saanut perinnöksi pienen kerrostalokolmion pääkaupunkiseudulta, pienehkön summan rahaa n. 10 k osakkeita ja n. 10 k vastaavan 1/4 osuuden edelleen jakamattomana olevaan isovanhempiensa kuolinpesään. Käytännössä hänen kaikki tulonsa menivät vastikkeeseen, laskuihin ja ruokaan (harvoja iloja, yritti syödä monipuolisesti terveyden ylläpitoon). Jos hän halusi ostaa esim. vaatteita/ huonekaluja/ lahjoja, hän joutui kuluttamaan säästöjään. Asumistukea ei saanut. Yhtiölainaa 13 000. Minua tai sisartani auttoi silti silloi kun pystyi (osti elloksen alesta talvikengät, tarvikkeita lemmikeille, maksoi osan vanhan autonrämäni korjauksista) Pikkusisaruksilleen jakoi aikoinaan kaikki vanhat lastentarvikkeensa.
Nyt kaksi tädeistäni ovat olleet avuksi äidin asunnon tyhjennyksessä ja siistimisessä, koska ovat kuitenkin kunnon ihmisiä, eikä minulla kirjaimellisesti ole ketään muuta auttajaa. Olen yrittänyt antaa käyttökelpoista tavaraa kiitokseksi, muuten sekin olisi ollut kierrätykseen menossa. Tympi vain eilen taas kuunnella kuinka tiukkaa toisella on ( kaksi työssäkäyvää vanhempaa, iso omakotitalo, hyvä auto, 3 lasta jotka pääsevät matkustamaan ja ratsastamaan ),,
päivittelyä äidin asunnon kylpyhuoneesta joka olisi pitänyt remontoida ( ei oikein ollut varaa tai paikkaa minne mennä remontin ajaksi ), huonosti verhottua kateutta perintöä ja asunnon arvonnousua kohtaan. Jotain ihme johtopäätöksiä äidin rahatilanteesta sillä perusteella, että se osti silloinkin sen puisen senkin.
Halusi miehineen yhden rikkoutuneen messinki lampun. Kävi vain mielessä että äitikin piti sitä kivan näköisenä, peri sen 14 vuotta sitten ja yritti pyydellä muutamaan kertaan siskoiltaan jos jompikumpi langoista olisi osannut korjata. Ehkä nyt sitten on kivempi laittaa kuntoon, kun tuleekin omaan kotiin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siltä varalta, että joku lukisi tämän ja tunnistaisi itsensä, niin anteeksi. Äiti, ( tai minäkään ) ei ollut niitä helpoimpia ihmisiä. Ja äiti antoi kyllä eläessään ymmärtää omaisuutta olevan vähemmän ja haki sillä myötätuntoa.
Olen viimeistä yötä asunnolla ja kaikki paska vain pyörii mielessä.
Sinun äitisi oli onnekas nainen.
Hän sai ja jätti jälkeensä kaltaisesi skarpini ja fiksunoloisen tyttären joka osaa ajatella asioita ja joka muistelee häntä silloin tällöin.
Ja se on paras testamentti ja perintö mitä ihminen voi jättää.
Otan osaa menetykseesi.
Siinä käy läpi monenmoisia ajatuksia ja muistoja varsinkin kun kokemus on noin tuore ja sitten kun on käytävä vainajan jäämistöä läpi, koska se on pakko tehdä.
MIkset itse auttanut?