Ei omaa rauhaa suhteessa - eroaminen vaikeaa

Kasvatat ne pal-lit ja eroat. Se ei oo sun vastuulla, että mitä exäs sitten tekee itselle. Olet vastuussa vain omasta hyvinvoinnista ja näyttäis vahvalta, ettet voi nyt hyvin tuossa suhteessa.

Isompi asunto? Vai ero? Sun kannattaisi oikeasti päättää kunnolla, että haluatko olla naisen kanssa vai et. Jos et, eroa ja hänelle pitää olla heti tuki/apu saatavilla - muut katsovat perään. Vastaa kysymyksiin, puhu ja kuuntele. Jos taas jatkat niin pariterapia, ja tuo esiin tuntemuksesi. Mutta silloin panosta suhteeseen, huomioonottamiseen ja toinen voi hyvin. -En vaan usko että tunteesi palaavat, jos niitä ei enää ole lainkaan? Tulisiko ero vaan myöhemmin. Parempi sitten nyt.

Roikottaminen suhteessa, eron pelko, päättämättömyys, torjuntasi ja tuskastumisesi saa hänet ehkä voimaan huonosti. Negatiivisuus. Eli positiivisuuteen voisi panostaa. Jos ei voi, eikä kiinnosta koko nainen, päästä hänet etsimään onneaan ja mielenterveyttään muualle. Se voi olla tuskallista elää vuosia niin, että rakas ihminen jota ihailee työntää pois itsestään. Onko hänellä omia harrastuksia kotona tai muualla? Ajatukset niihin.

"Löysässä hirressä" ei kukaan ole parisuhteessa terveenä pitkään, jos on täysillä mukana. Ja jos toinen on mielenkiintoinen ja läheinen ihminen. Siksi hänen mielenterveys alkaa reistaamaan entisestään. Pidä häntä tasavertaisena. Mutta sinä päätät oletko hänen kanssaan vai et. Tee päätös. Ja isompi asunto tai pieni talo olisi sulle itsellekin kiva, kunhan asuinalue on mukava kummallekin ja kaikki toimii siellä. Ulkoilu ja luonto, näköalat. Tilaa ja rauha. Järvi? Meri?

Älä tee muiden mieliksi tai syyllisyydestä mitään, eikä säälistä. Se vaan pahentaisi tilannetta. Vaan mieti mitä itse haluat. Siltä pohjalta eteenpäin. Ei ole vippaskonsteja. Olen varma että naisesi pääsee ongelmien kanssa voitolle vielä elämässä. Nuorilla naisilla on yleisiä ahdistus ja masennusoireet, jopa itsetuhoisuus. Heille on tärkeää on saada kuuntelija, puhuja, neuvoja ja ehkä lääke muualta ja tutut. Vaikeita tunteita ja tunneketjuja. Paljon hylkäämisiä ja yksin oloa. Ihminen joka ei tunne samoin, ei voi ymmärtää, ennen kuin osuu omalle kohdalle. Kriisipuhelin myös auttaa heti.

Tähän mennessä olet päätynyt eroon. Ja luultavasti siis aiot erota. Älä vitkastele. Että toinen pääsee jonakin kaukaisena päivänä toipumaan. Toki häntä voi vaivata asiat pitkään. Mutta pahempaa on jos et sano totuutta ja ole rehellinen. Sitten ne hänen ongelmansa lisääntyvät entisestään ja ahdistus. Sen näkee kun mies ei halua olla.... Vai soittaisitko pariterapeutille ajan? Siellä juttelette yhdessä?

Olen kyl ollut ihan tossa samassa tilanteessa, ja ratkaisu ei ollut ero, vaan muuttaminen omiin asuntoihin.
Itsemurha-altis ja vähän omaa tekemistä haluava mieheni oli taakkaana minulle.
Kävi lopulta ilmi, että olin kehunut ja hoivannut miestä liikaa vääristä asioista,
ja itseasiassa hänen masennuksensa aiheutui minun jatkuvasta huolissaan olosta. Kun jätin hänet omilleen, hän meni ensin pahemmaksi mutta vakuutin hänelle että rakastan vielä, mutta haluan vain tehdä näitä omia juttujani. Hän sai sitten uskoa tai olla uskomatta.
Lisäksi kun halusin tehdä vain omia juttuja, ja toinen on siinä tiellä, tulee helposti kiusaus alkaa tiuskia toiselle. Kuten edellinen kirjoittajakin sanoi,

"Se voi olla tuskallista elää vuosia niin, että rakas ihminen jota ihailee työntää pois itsestään."

Toinen ei tajua mitä tapahtuu, mutta vaistoo että on liikaa. Hänen oireet voimistuvat vain entisestään.

On oikeastaan oma häpeä, jos OMAN syyllisyyden takia alistuu asioille, joille muuten ei alistuisi. Se ei ole toisen vika periaatteessa, että sä koet vaan niin voimakasta sääliä häntä kohtaan, että jätät oman elämäsi elämättä sentakia.
Ihmisen pitää olla terveellä tavalla itsekäs, ja kun on terveellä tavalla itsekäs niin omien asioiden tekeminen ei tarvitse automaattisesti tarkoittaa että pitää erota kokonaan.
Lähinnä tuo tarve erota, kertoo sun omasta käsityksestä ettet kuitenkaan saa ilmaistua asioita niin ettei toinen ota itseensä, joten paras pyrkiä hänestä eroon kokonaan.
Mut on muitakin tapoja hoitaa tilanne. Ensin on se kämppä tilanne. Sitten on kommunikaatio-ongelmat, joihin voisi auttaa joku ulkopuolinenkin keskustelutaho. Tiedäthän, että jotta ihmiset voivat edes erota hyvin, siihen tarvitaan se kommunikointi.
Jos sä kokoajan pelkäät että tyttiksesi loukkaantuu tai tappaa itsensä, niin rehellinen kommunikointi on sulle ymmärrettävästi vaikeeta.
Koska kyse on nii isosta asiasta, että pelkäät tosissaan mitä hän tekee itsellesi, niin hanki teille jotain apua siksi että toi taakka lähtisi SUN harteiltasi..
Tiedätkö on todella iso taakka, jos ihminen kokee olevansa vastuussa toisen ihmisen tekemisistä. vaarana on, että jos et saa sitä taakkaa luovutettua eteenpäin jollekn toiselle (esim terapeutti tai muu) niin vaikka muuttaisitte kuinka erilleen sua tulee eniten häiritsemään, ei niinkään tyttiksesi läsnäolo enää- vaan ihan oma syyllisyytesi ja omat ajatuksesi ja pelkosi. Jos tuossa on kuitenkin puolet sun omaakin tekoa, niin ongelma periaatteessa ei ratkea sillä että poistat vaan teidän fyysisen läheisyyden. Varsinkin jos läheisriippuvainen olet ja sulla on ne omat vaikeutesi keskittyä, niin löydät sitten jonkun muun ongelman tai henkilön joka sun projekteja alkaa vainoamaan tekemättömäksi. Se voi olla jopa naapuri jolle kerran menet lainaamaan sokeria, ja on senjälkeen oventakana aina ja uhkaa tappaa itsensä muuten jos et avaa ...
Jos ihmisellä on taipumus ottaa toisten tekemisiä kontolleen, hän tulee tekemään sitä, joten paras että ratkaiset asian mahdollisimman hyvin nyt kun se on käsillä.