Mua kiinnostaa kuinka monella petetyllä/pettäjällä oikeasti on suhteessa/liitossa kaikki hyvin? Onko toiset vaan niin epärehellisiä että pettää vaikka "kotona" kaikki on loistavasti?
Jotenkin mulla on sellainen käsitys että aina tähän pettämiseen tai ainakin lähes aina liittyy kuitenkin ongelmia suhteessa. Olenko väärässä?
En ainakaan itse millään usko että oma puoliso lähtisi pettämään niin kauan kun kaikki on oikeasti hyvin. Jos joskus alan häntä huonosti kohtelemaan, olemaan välinpitämätön ym ym, niin siinä kohtaahan se on ihan oikeutettua että toinen lähtee etsimään niitä asioita muualta joita ei kotoa saa (parempi tietty olisi lopettaa se suhde siihen paikkaan ennen pettämistä, mutta eihän se niin mene koskaan).
Jotenkin mulla on sellainen käsitys että aina tähän pettämiseen tai ainakin lähes aina liittyy kuitenkin ongelmia suhteessa. Olenko väärässä?
En ainakaan itse millään usko että oma puoliso lähtisi pettämään niin kauan kun kaikki on oikeasti hyvin. Jos joskus alan häntä huonosti kohtelemaan, olemaan välinpitämätön ym ym, niin siinä kohtaahan se on ihan oikeutettua että toinen lähtee etsimään niitä asioita muualta joita ei kotoa saa (parempi tietty olisi lopettaa se suhde siihen paikkaan ennen pettämistä, mutta eihän se niin mene koskaan).
Vastaukset 106
Vanhimmat
Ei välttämättä liity ongelmaa suhteessa. Exäni, josta erosin yli kymmenen vuotta sitten petti ihan vain huvikseen. Hänestä oli mukavaa olla naistenmiehen maineessa. Hän oli menestynyt ja varakas, joten se viehättävä nuori salarakas kuului kuvioon kaiken muun menestyksen ja materian lisäksi. Itse olin miestä kymmenen vuotta nuorempi, sillä nuori huoliteltu vaimo kuului myös miehen imagoon. Minä kuvittelin, että olimme todella onnellisia, meillä kun oli aina hauskaa yhdessä ja olimme kaikin puolin meneviä ja aktiivisia. Ja kyllä mieskin pitkään itki minua takaisin, mutta en voinut kuvitellakaan. Mies sanoi, etten "saisi ottaa hänen salasuhteitaan henkilökohtaisesti". Hän sanoi ettei niillä ole minun kanssani mitään tekemistä, se on ihan vain hänen oma juttunsa, mitä hän harrastaisi, vaikka olisin Nobelilla palkittu Miss Universum, niin sillä ei olisi mitään vaikutusta asiaan.
Jotkut pettävät ihan vain arkea piristääkseen ja vaihtelunhalusta. Arkea voi toki piristää monella muullakin tavalla, salasuhde on helpoin ja houkuttelevin, jos joku on sopivasti tyrkyllä, vaikkapa töissä. Mutta sen puolison on vaikea uusiutua uudeksi joka välissä. Ei siinä sen kummempaa aviokriisiä tarvita.
Henkilökohtainen keski-iän kriisi saattaa myös laittaa pettämään. Iskee paniikki, että tässäkö tämä nyt oli? Tai sitten haluaa testata markkina-arvoaan, menisikö tämän ikäinen vielä kaupaksi? Moni tuore aviomies saattaa lähteä sivusuhteeseen kun vaimo on raskaana. Tai paeta lapsiperheen ruuhkavuosia sinkkunaisen helmoihin. Jos vaikka töissä on sopiva typykkä tarjolla. Mies on kenties mennyt naimisiin sen kummemmin ajattelematta, mitä kaikkea vastuuta ja arkisirkusta perheen perustamiseen liittyy.
Joku perheenäiti saattaa laihduttaa ja saa päähänsä tyttöjen viikonloppumatkalla testata miten uusi olemus menee kaupaksi miesmarkkinoilla. Perheenisä lähtee ulkomaille messumatkalla ja menee muitten mukana punaisten lyhtyjen kortteliin, aluksi vain uteliaisuudesta, mutta sitten tuumasta toimeen kun kaikki muutkin. Ei tule edes ajatelleeksi että pettää puolisoaan, sillä ammattilainen ulkomailla ja oma perhe kotona ovat kaksi niin täysin eri maailmaa.
Olen todennut, että ne jotka ovat saavuttaneet kaikki tavoitteensa ja ovat itse asiassa elämäänsä tyytyväisiä, ovatkin yhtäkkiä tyytymättömiä. He sitten lähtevät etsimään haastetta ja jännitystä salasuhteesta. Salarakas on vain sellainen piste iin päälle, kaikki on hyvin, töissä ja kotona arki sujuu, mutta on taas kivasti perhosia vatsassa ja hormonit hyrrää.
Hyvä vastaus.
Miten loistava kirjoitus ja hyviä ajatuksia. Vaimolleni ilmeisesti iski nk. keski-iän kriisi. ( ikä 48 v. ) Lapset lähtevät kotoa, aloitti kovan laihdutuksen liikunnan avulla ja varsin mukiin menevän oloiseksi tulikin syksyn mittaan, nätti perusolemus hänellä on ollut aiemminkin, mutta nyt kroppakin tuli timmiin kuntoon kun 15 kg hävisi salille. Joulukuussa ilmestyi salarakas kuvioihin ja tammikuun alussa ilmoitti erohaluistaan pian 24 t. risteilyn jälkeen. Nyt on lähtenyt ja kotiin jäin pojan kanssa asustamaan. Näin se ikäkriisi iski meidän perheeseen ja rouvalla meno on mitä kovin ja hormoonit näyttävät hyrräävän aikalailla
Osa totuutta kirjoitat todella hyvin. Itse ajattelen niin, että suurimmaksi osaksi pettäjistä olkoot noin 60 % voi huonosti suhteessa, 10 % pettäjistä hakee jännitystä elämään, 2 % ovat seksiriippuvaisia tapapettäjiä, 20 % pettäjistä ei saa kotoa sitä seksuaalista tyydytystä, jota he tarvitsevat (parien seksuaaliset tarpeet vaan ei kohtaa vaikka muuten menisi hyvin). Ja loput 8 % ei osaa sanoa. Nämä prosentti luvut olen ns. "hatusta heittänyt", jotka kuitenkin nojaavat kokemukseeni, jota olen paljon nähnyt ja kokenut. Olen sellaisessa työssä, jossa kohtaan paljon ihmisiä, minulla on myös hyvin laaja ystävä- ja tuttavapiiri, jonka kokemusmaailma menee suhteellisen yksiin ammattin tuomaan kokemukseen.
Itse olen pettänyt, ja juuri tämän 20 % kuuluvana osatekijän johdosta. Tiedän paljon ihmisiä, jotka pettää juuri tästä kyseisestä syystä. Minulla hyvä parisuhde, mutta yksinkertaisesti seksuaaliset tarpeet ja toimet ovat niin kaukana omasta kumppanistani, että ei edes harjoitus, mielikuvitus auta asiaan. Asenteet ovat jo niin kaukana toisistamme, että ei mitään mahdollisuutta. Muutoin meillä menee aivan mahtavasti ja on todella hyvä liitto. Kunnioitan miestäni, arvostan miestäni ja tiedän myös että mieheni arvostaa ja rakastaa minua. Mutta yksinkertaisesti, en voi olla ilman seksiä kuukausitolkulla.
Tottakai, näihin syrjähyppyihin liittyy erittäin suuri riski, että tunteet astuu kuvioon, niin silloin on heti lopetettava yhteydenpito. Riski aina olemassa, ja onhan se muutoinkin kuin tulella leikkisi, mutta kun muuten menee hyvin ja kumpikin voi mainiosti suhteessa, paitsi minä seksin osalta.
Lisään vielä, että erittäin hyvä aloitus ja erittäin hyviä kannanottoja, mutta on hyvä muistaa, että pettäjä ja petetty ovat vastakkaisessa leileissä aina, joten petetyille ja pettäjille voisi molemmille laittaa omat aloituksensa samasta aiheesta, näin saisi kattavaa ja sitä asiantuntijan mielipidettä kokoon. Koska petetty ei koskaan tiedä kaikkea pettäjän ajatuksista ja tunteista, ja myös päinvastoin pettäjä ei ymmärrä koskaan petetyn kokeman tunne skaalan. Ja pettäjät eivät koskaan kerro koko totuutta, ei koskaan, niin se vaan menee. Vaikka kaikki juteltaisiin halki poikki pinoon. Se on täysin mahdotonta, koska molemmilla osapuolilla on kuitenkin olemassa myös itsesuojeluvaisto.
Nuo oletetut 60%, jotka teoriassa laittavat pettämisen syyksi sen että "voivat huonosti suhteessa", niin tekee mieli kysyä miten he kuvittelevat salasuhteen olevan siihen ratkaisu? Tavallaan he kai "voivatkin huonosti", mutta tulee mieleen, että se on helppo selitys sille, että on yksinkertaisesti kyllästynyt elämäänsä ja puolisoonsa ja kaipaa vaihtelua. Mutta ei saa itse muutosta aikaiseksi ja menee sieltä missä aita on matalin.
Olen itse jättänyt miehen sen vuoksi, että hän harrasti sadistista alistamista ja se hänen luonnevikansa vain paheni ajan myötä, kuvioon tuli äärimmäinen kontrolloiminen ja raivokohtauksia ihan puun takaa. Voin niin huonosti, että olin ihan sairas. Minun oloani ei olisi lainkaan parantanut se, että olisin hankkinut siihen asioita sekoittamaan vielä salarakkaankin. Terapia ei tullut kysymykseen, sillä mies piti itsestään sellaisena kuin oli.
Ero oli ainoa vaihtoehto, vaikka se ei olekaan se helpoin vaihtoehto. Minun kohdallani se oli erityisen vaikeaa, sillä mies alkoi vainota. Korkeintaan olisin voinut ottaa jonkin laastarisuhteen siihen eroprosessin tueksi, mutta siinäkään en nähnyt mitään järkeä sen tunnekaaoksen keskellä.
Puolet suomalaista pareista eroaakin jos jostain syystä, se on yhteiskunnassamme hyväksyttyä, kenenkään ei ole pakko elää kulissiavioliitossa. Lapset ovat se kaikkein huonoin tekosyy jäädä huonoon suhteeseen ja pitää salasuhdetta siinä rinnalla. Lapset kärsivät tulehtuneesta ilmapiiristä ja samalla se petetty vanhempi on arjen uuvuttama, sen pettäjän ollessa mahdollisimman paljon menossa omilla teillään.
ja vielä lisään, että ehkä kaikista suurin ero on nais- ja miespettäjissä se, että naiset harvoin esittelevät kakkostaan kavereilleen, puhumattakaan perheen jäsenille, mutta miehiä tämä ei näytä haittaavan. Miehen kaverit usein tulee jopa tutuiksi, veljiä myöten. En tiedä yhtään naista, joka esittelisi niin avoimesti kakkostaan kuin yksikään rajoittuneempikin mies.
Ihan asiallista tekstiä sulta 20 10 eikä mitään provokaatiota, mutta en silti ymmärrä mikä voima pakottaa olemaan yhdessä? Paitsi jos olette avoimesti sopineet vapaasta suhteesta. Arvostan rehellisyyttä niin paljon, että minun on vaikea ymmärtää, miten voit elää kaksoiselämää? Onko liittonne todella hyvä ja meneekö teillä mahtavasti? Kunnioittaisiko ja rakastaisiko miehesi sinua jos tietäsisi? Eikö omatuntosi soimaa sinua vai oletko rakentanut itsellesi oman moraalin? Saako miehesi pettää sinua, jos hänelläkin on tunne, että seksinne ei ole hyvää? Vai oletko ottanut tuon oikeuden vain itsellesi ja nappaat rusinat pullasta; hvyä ja mukava puoliso jonka kanssa on kiva olla ja seksi jostain muualta...
" mikä voima pakottaa olemaan yhdessä?"
Tuohon sanoisin, että juuri se sama voima, joka "pakottaa" salasuhteeseenkin.
Meidän liitto on oikeasti todella hyvä. En tiedä itsekkään, miten se on mahdollista. Hellyyttä, kunnioitusta ja arvostusta saamme ja annamme joka päivä, joka ikinen päivä. Olemme olleet yhdessä jo nuoresta asti. Sen tiedän jo tutkimustenkin perusteella, että todellinen rakkaus ei vaadi välttämättä seksiä, mutta hellyyttä se vaatii. Jos suhteesta loppuu hellyys (voidaan kutsua myös vaikka paijaukseksi), niin siitä tietää, että rakkaus on jo karannut (sitä ennen) ikkunasta ulos.
Onhan mieheni aavistanut asian, mutta ei ole ihan hirveästi siitä kuitenkaan kysellyt, koska tietää varmaan itsekkin vastauksen. Tietää myös sen, että kukaan ei voi olla ilman seksiä "loppu elämän", ja tietää myös sen, jos vieraisiin menen, niin miksi menen. Miksi tilanne seksin osalta on tämä mikä on, on ollut heti jo alkumetreiltä asti? Varmaksi en osaa sanoa, mutta olen ajatellut, että ehkä mieheni on kenties aseksuaali, tietämättään tai ymmärtämättään. En ole koskaan tehnyt asiasta kovin suurta numeroa, ja olin hyvin hyvin pitkään "oman miehen seksin varassa", mutta eihän kukaan voi olettaa, että kerran kaksi vuodessa ulkomailla lomaillessamme nautimme sitten seksiä ja urakalla. Mieheni on hyvin seksikäs, terve ihminen, tosin tekee todella paljon töitä, ja illalla kun tulee kotiin ottaa lasin kaksi viiniä, ja silloin ei edes jaksa ajatellakkaan seksiä. Mieheni on hyvin aktiivinen, on ihan kaikessa mukana, siis toiminnassa, ja minä vain näen, että häntä vaan ei voisi vähempää kiinnostaa seksi. Ihan totta. Hän on myös hyvin herkkä, joten en ole alkanut häntä painostamaan koskaan. Joskus olen ajatellut, onkohan hän homo, mutta ei kuitenkaan sekään ihan stemmaa. Ja olen sen häneltä kysynytkin. Eikä hän harrasta edes miesten kanssa sen lähempää tuttavuutta. Golffaa veljensä ja serkkujensa kanssa, joten ei sielläkään kyllä mitään tapahdu. Itse matkustan aika paljon työni vuoksi, ja joskus ystäväni ovat kysyneet, "etkö pelkää, että miehesi käy ehkä muualla", kun esim. olen kolmen viikon työmatkalla, vastaan aina en. Ja jos kuulisin, että hän on harrastanut seksiä sillä välin, pistäisin bileet pystyyn, sampanjan kera ja haluaisin tavata sen kyseisen naisen, joka sai mieheni houkuteltua:) ja onnittelisin häntä. Mieheni on nimittäin todella hyvännäköinen ja ulkoisestikin hyvässä kunnossa ja niin ns. kunnollinen kuin olla ja voi; tekee ruokaa, käy kaupassa, pitää kun kukkaa kämmenellä kaikkia läheisiään jne. Ehkä juuri arvostaa minua myös siksi, että en painosta häntä, koska hän ostaa minulle aika usein pieniä lahjoja (esim. tuo suklaarasian, kun käy kaupassa jne.) No, tulipa pitkä selostus, mutta tämä on niin totta kuin olla ja voi, enkä todellakaan osaa sanoa, miksi ja miten kaikki on niin niin kuin on (hyvin). En koe minkäänlaista syyllisyyttä pettämisistäni, koska tavallaan minulla on hyvä syy siihen, mutta todellakin pidän varani, että en ihastu liikaa toiseen mieheen. Näin on mennyt jo kahdeksan viimeistä vuotta.
12 11, veikkaan että miehesi on pettänyt sinua parisuhteesi alkumetreiltä asti. Kaikki mitä kerrot miehestä viittaa siihen, ett äon terve normaali-ikäinen mies, ei ole aseksuaali, sun ikiomaa käsitystä, mies näyttelee sulle sellaista. Aseksuaaleja on hyvin pieni murto-osa ihmsistä. Ilmeisesti sinäkään et tyydyttänyt aviomiehesi seksitarpeita, kuten ei hänkään sinun. No, teidän avioliitossa, not a big deal.
Tärkeintä, että me itse olemme tyytyväisiä ja onnellisia, ihan sama vaikka päällään seisoisi, kunhan vaan on tyytyväinen siihen mitä on. Näin meillä! Meillä ei ole lapsia, olemme molemmat täysin taloudellisesti riippumattomia toisistamme, tulemme varmasti olemaan koko loppuelämämme sielunkumppaneita, yhdessä tai erikseen. Kumpikaan ei tosin ole edes koskaan harkinnut eroa, ja vaikka eroaisimme, emme saisi riitaa aikaiseksi, koska meillä ei yksinkertaisesti ole mitään mistä riidellä. Se saa ottaa tasan sen kupin, jonka haluaa, jos haluaa. Tosin, luulen, että kumpikaan ei jaksaisi alkaa roinaa kuskaamaan mukanaan. Meikit ja pikku-pöksyt kainalossa lähtisin, jos lähtisin;)
4 4 -Ja mikähän on ikäsi?
Koti on ihmiselle turvapaikka, jossa pitäisi voida olla oma itsensä, ja voida puhua kaikki asiansa, avoimesti puolisilleen. Mutta pettäjä on järjestänyt omalla uskottomuudellaan omat kotiolonsa toisin.
Kertapettäminen jo muuttaa pettäjälle oman kodin tunnelmaa, jos ei tunnusta. Mutta jos pettämismokat toistuvat ja tihenevät, pettäjä etääntyy aivan itse perheestään, omaan salaiseen maailmaansa,omalle perheelleen liukkaasti valehdellen.
Jatkuva uskottomuus tarkoittaa päivittäistä valehtelua puolisolle ja lapsille (menoista, puheluista, työstä, tekemisistä..) Normaali arjen puhe ei enää ole mahdollista pettäjälle, hän ei voi vastata valehtelematta. Vain riidellen, ilkeillen tai pilkaten voi vaieta tekemisistään, ilman että suusta tulee valheita.
Pettäjän on pakko alati valehdella kodissaan. Koti ei ole enää hänelle turvallinen suojapaikka. Valheiden tai pilkan jatkuvuuden vuoksi parin välit ovat samoin pahenevassa etääntymiskierteessä.
Eivät petetyt niin tyhmiä ole, että eivät vaistoisi asioiden olevan pielessä, mutta pettäjän kanssa pääse avoimeen keskusteluun ongelmista, hän ei halua jäädä kiinni. Pettäjä siis taas valehtelee ja haluaa osoittaa etäisten välien syiksi mitä tahansa paitsi oman uskottomuuttaan, esim. voi syyttää työtä pahasta olostaan, tai suoraan pilkata ja halveerata omaa puolisoaan.
Ennen kuin uskotte "parisuhde huono, siksi petetään" tarinoijia, miettikää itse, miten pettäjän on pakko omassa kodissaan käyttäytyä jotta voi jatkaa uskottomuutta kiinni jäämättä. Haluaisitko sinä sellaisen ihmisen omaan kotiisi?
Tämän opetus oli, pettäjä voi ihan vilpittömästi sanoa, että omassa kodissa on p*a olla. Hänen todella on. Vähemmän vilpitön syyttää omasta pahasta olostaan petettyä ja huonoa parisuhdetta. Vaikka huono olo on seuraus, syy oma syyllisyys, oma alhainen käytös kotona ja perheen edessä.
Hyvä kirjoitus, joka laittaa aina vain enemmän ajattelemaan, että miten tuollaisen kokeneena omassa liitossaan voi ajautua jonkin petollisen ukkomiehen salasuhteeksi?
Nimittäin niitä kakkosia ihmettelen eniten ja heitä on minunkin kaveripiirissäni kaksin kappalein?
Vastaisiko ko. kakkosnainen kysymykseeni?
Nuoret ja vielä kokemattomat kakkoset ovat erikseen.
Totta. Ajatellaanpa vaikka tilannetta, missä pettäjä joutuu vahtimaan puhelintaan kotona yötä päivää, aivan kuin siellä kotona liikkuisi lauma ovelia taskuvarkaita. Hirveä stressi pitää luuri äänettömällä, paeta välillä soittamaan, tekstailla nopeasti vessassa, kytätä kylpytakin taskussa olevaa puhelinta jopa saunan lauteilta käsin. Pelkästään jo muuttunut puhelinkäyttäytyminen luo kotiin epäluottamuksen ja salailevan ilmapiirin. Aluksi se kyräilijä on pettäjä itse, pikku hiljaa se pettetykin herää kyräilemään. Pian pettäjä ei edes osaa enää rentoutua kotona kun koko ajan pelkää jäävänsä kiinni. Vähältä piti-tilanteet nostattavat hikeä pintaan. Pian on helpotus päästä kotoa pois omille teilleen, sinne missä se salaliittolainenkin on. Eikä tältä tarvitse salailla puhelintaan, eihän siihen silloin kukaan edes tekstaile. Sitten vain itkemään salarakkaalle kuinka "kotona ahdistaa".
Kakkoset eivät ehkä osaa tai halua ajatella pettäjän rumaa kotikäytöstä. He uskovat usein epäilyksittä mitä pettäjä puhuu. Vaikka pettäjä on myös 100% todistetusti valehtelija, he uskovat, että heille ei valehdella, ainoastaan puolisolle. Kokemattomat eivät osaa yhdistää, että uskottomuus tarkoittaa aina myös valehtelua ja muuta rumaa kotikäytöstä.
Jos pettäjä ei puhu kodistaan tai puolisostaan, silloin kakkonen ei kysy , hän on joko manipuloitu hiljaiseksi (pettäjä suuttuu jos näitä kyselee) tai "mulle eivät kuulu hänen kotiasiansa, en halua ajatella, näin meillä kahdella on hyvin" -linjalla.
Kakkonen valitsee usein jonkun näistä 'syistä' selittää pettäjän käytöstä:
Avioliitto on onneton ja seksitön/Petetty on vaikea ihminen/Hän rakastui minuun
Kakkonen ei osoita uskottomuudesta vastuulliseksi teon tekijää, siis pettäjää henkkoht, hän osoittaa sormellaan parisuhteeseen tai puolisoon.
Näin ajattelevat ovat "kilttejä", rakastuneita kakkosia, jotka näyttävät jopa vuosia jatkavan salasuhteilla, eroa/muutosta odotellen.
Lisäksi on itsekkäitä/ilkeitä/lapsellisia. "Ei vois vähempää kiinnostaa" kakkosia, jotka selittävät että he pitävät vain (seksi)hauskaa, heitä ei voisi vähempää kiinnostaa pettäjän perhe. "En edes halua vakavaa parisuhdetta" -linjaa vetäviä. . Näiden ihmisten todelliset motiivit voivat olla mitä vaan, mukana on eronneita ja karanneita, naimissa olevia pettäjiä. Yhteistä on se, että kukaan ei välitä pettäjän parisuhteesta, he vastaavat vihaisesti, jos täällä yrittää esiin tuoda, että heidän pitäisi ajatella sitä.
Harvinaisimmat, kaikkein ilkeimmät, kertovat aiheuttavansa pettäjälle/petetylle ongelmia tai eron tavoitteellisesti, motiivi usein kostaminen pettäjälle. Naiskakkosia on ollut kertomassa tahallisista raskauksistakin, ilkeänä tavoitteena saada mies eroamaan ja itselle.
Niin kakkosia ja pettäjiäkin on niin erilaisia kuin niitä nyt sattuu olemaankin, joten ei niitä voi niputtaa oikein samaan nippuun, koska tapauksia, tilanteita, ihmisiä, ilmapiirit vaihtelevat niin paljon. Jokainen tapaus on niin omanlaisensa, mutta jos vähän oman kokemukseni perusteella piirtäisin jonkinlaista kaaviota, niin kaavio olisi seuraavanlainen:
- Miespettäjät alkavat käyttäytymään kylmästi ja välinpitämättömästi kotonaan, ovat äksyjä ja ärtyneitä, jo siksi koska he usein ovat "tarkemmassa seulassa", koska naiset ovat paljon emotionaalisempia kuin miehet.
- Naispettäjät vetäytyvät omasta suhteestaan, hiljalleen kohentavat itseään ja suunnittelevat tulevaisuutta, oma mies ei yleensä huomaa mitään, joten naisella on vähän "väljempää kotona", kunnes käry käy. Mies ei anna ikinä anteeksi ja suhde on loppu. Kun vaimot aika usein antavat anteeksi, kunnes miehen peli jatkuu.
- Rakastuneet pettäjät eivät tunne huonoa omaatuntoa, koska se rakkauden tunne on niin kokonaisvaltaista. Vanha sanan lasku rakkaudessa ja sodassa kaikki on sallittua, se vain näissä asioissa. Se on aivan yhtä mahdoton, kun rikas tuntisi köyhyyttä, kun ei ole puutetta mistään. Ei pettäjä juuri koskaan, ellei ole kosto mielessä, halua aiheuttaa petetylle pahaa, rakkaus ja huuma vain vie. Ja silloin ei vikinät auta.
- Hyvin harva ihminen haluaa kenellekään pahaa tarkoituksella. Joten kyllä ne pettäjätkin ovat ihan normi ihmisiä, kunnon kansalaisia, ne vaan ovat heikkoja omassa lihassaan.
- Harva kakkonen ajattelee sen enempää vaimoa kuin on ihan "pakko", sen sijaan miespettäjiä vaivaa enemmän naisen aviomies, ovat usein hyvinkin mustasukkaisia kakkosensa miehestä vaikka heillä itselläänkin on vaimo, niin silti. Koska nainen, joka hirveästi pohtisi muutenkaan toisia ihmisiä ja heidän elämiään, eivät ole niin sanotusti pettämiselle heikkoja. Yleensä nämä naiset ovat akalaisia "vauhtiveikkoja", ei niin perinteisiä naisia. Jos nyt perinteisiä naisia edes on olemassa.
- En tiedä yhtään pettämistarinaa, jossa ammatikseen pohdittaisiin jommankumman tai molempien avioliittoja. Se ei vaan kuulu niihin kuvioihin. Eletään sitä hetkeä, joka nyt ja tässä. Ehkä ohimennen saatetaan, jos sittenkään mainita jotain. Vaikka usein täällä palstalla jotkut petetyt luulevat, että heitä haukutaan jne. Ei mene niin.
- Yleensä petetyt luottavat toisiinsa hyvinkin paljon, koska heillä kertyy roppakaupalla kertaheitolla aika painavia asioita yhdessä tekemiseen, joten solidaarisuus syntyy kuin itsestään. Pettäjä suojelee aina omaa kakkostaan. Kotona voi hyvinkin sanoa miehelleen esim. se on ehkä homo, joten ei tarvitse olla turhaan huolissaan tai mies voi sanoa, ei se nainen ole minun tyyliäni, koska se on kuitenkin sitä ja tätä. Mutta nämä lauseet pohjautuvat kuitenkin toisen ihmisen suojelemiseen ja oman kumppanin rauhoittamiseen kriisimmässä vaiheessa.
- Pettäjä ei koskaan kerro koko totuutta, vaikka katuisikin ja suhde jatkuisi.
Tässä joitakin kokemukseeni pohjautuvia ajatuksia. Toivon, että jokainen lukija ymmärtää, että tässä ei ole kysymys pettäjän puolustamisesta tai kakkosten puolustamisesta tai välinpitämätöntä suhtautumista avioliittoon jne. Tämä kirjoitus ei myöskään ole hehkutusta tai kehumista pettämisellä, niin kuin usein palstalla todetaan, kun joku kirjoittaa omia aitoja kokemuksia, joita monet muut eivät ymmärrä. Tämä kirjoitus on kirjoitettu ainoastaan siksi, että tämä palsta saisi mahdollisimman laajan kokemusperäisen sisällön.
Hyviä pointteja. Olisin eri mieltä tästä
"Rakastuneet pettäjät eivät tunne huonoa omaatuntoa"
En ole, mutta ajattelen, että oikea, aito rakkaus ei halua loukata ketään. Siksi voisin kuvitella, että rakastunut pettäjä on omantunnontuskissa ja hän sekä tunnustaisi ja eroaisi, hyvin nopeasti, jotta ei loukkaisi omalla rakkaudellaan muita, tai loukkaa aina, mutta näin hän loukkaisi mahdollisimman vähän.
Omatunnoton ihminen ei ehkä tiedä, mitä rakkaus on. Rakkaus on inhimillisyyttä, ihmisyyttä.. Omatunto on ihmisyyden piirre. Jos väittää rakastavansa, toteuttaen sitä uskottomuutena, omatunnontuskitta, on ihmisen sisäisissä asioissa ristiriita.
Rakastunut on kuitenkin hieman eri asia kuin rakastava.
Jos ajatellaan tavallista parisuhdetta, niin kun alkuaikoina ollaan mielettömän rakastuneita toiseen, ei silloin nähdä eikä kuulla mitään muuta kuin mitä liittyy siihen rakkaaseen ihmiseen. Ulkopuolinen maailma on epämääräistä höttöä ja kaikki, millä on merkitystä sillä hetkellä on tämä rakastumisen kohde. Voisin kuvitella, että näin on tilanteen erilaisuudesta huolimatta myös silloin, kun kyseessä on rakastunut pettäjä?
Rakastava, siis luonteeltaan rakastava ihminen on tuollainen kuin kuvaat. Hänellä on omatunto ja inhimillisyys kohdillaan, hän on ns hyvä ihminen. Olen aina pitänyt erästä ystävääni tällaisena kaikki huomiovana, rakastavana ja välittävänä läheisenä. Oli melkoinen järkytys huomata, mitä pään sekoittava rakastuminen toiseen mieheen sai aikaan... Siis naisestahan oli aivan normaali tolkku pois! Onneksi ei unohtanut lastensa olemassa oloa, vaikka lähestulkoon kaikki muu unohtuikin.
" Oli melkoinen järkytys huomata, mitä pään sekoittava rakastuminen toiseen mieheen sai aikaan... Siis naisestahan oli aivan normaali tolkku pois! Onneksi ei unohtanut lastensa olemassa oloa, vaikka lähestulkoon kaikki muu unohtuikin "
Meillä on kotona nuori lukiolainen ja äidin rakastuminen on muuttanut hänen ja lapsen suhdetta, vaimolta on tolkku ollut pois jo useamman kuukauden, hän selvästi rakastunut, vaikka ei sitä myönnä. Ennen hyvinkin huolehtivainen äiti on muuttunut rakastumisen myötä vähemmän huolehtivaksi, äiti mennä viilettää iltamyöhään kylässä ja tytär on kotona yksin tai lähtee kavereiden kanssa kartsalle ja koulu arvosanat laskee. Voi lyhyesti todeta, että vielä jouluna meillä oli onnellinen ydinperhe, nyt hajallaan oleva itseään hakea perhe. Vaimo lähti koska oli kuulemma onneton eikä voinut kuulemma jatkaa näin (niistä ongelmista ei ole vielä oikein päästy perille) , mutta täytyy todeta, ettei hän nyt juuri yhtään onnellisemmalta vaikuta,kun tuossa äsken käväisi kyläilemässä luonani, päinvastoin hieman hukassa tuntuu olevan koko ihminen, mutta ehkä sen onnensa vielä löytää tuon uuuden miehen luota. Rahat tietty niukassa, kun keskituloinen perhe hajoaa ja joutuu nyt maksamaan aivan kaiken itse, samoin toki allekirjoittanut,
"Eivät petetyt niin tyhmiä ole, että eivät vaistoisi asioiden olevan pielessä, mutta pettäjän kanssa pääse avoimeen keskusteluun ongelmista, hän ei halua jäädä kiinni."
Ei kenenkään tarvitse olla tyhmä. Monesti petetyt tietävätkin parisuhteen ongelman nimen, siitä on puhuttu, mutta avoimeen keskusteluun ei päästä, koska molemmat pitävät tiukasti kiinni omasta näkökulmastaan. Petetyn näkökulma on usein sellainen, että hänellä on kaikki hyvin, vain toisella on ongelmia. Kun toinen menee ja etsii uutta seuraa, niin sehän se vasta onkin ongelma petetylle, tosin vasta 1. laatuaan.
Petetty ei ole selvännäkijä. Ei voi tietää uskottomuudesta, jos ei ole todisteita. Ihmisellä on satoja muitakin ongelmia, työssä, perheessä, sukulaisissa, taloudellisia....Kumppanin uskottomuden voi tietää vasta, kun saa tietoonsa jotain sellaista, joka todistaa siitä. Ongelma on yksin pettäjän ongelma, jos petetty on kotona ja parisuhteessaan vilpitön, avoin, rehellinen, uskollinen ja hoitaa kotivelvoitteens, kuten kumppanilta odottaa voi.
Ei tarvitse olla selvinnäkijä, riittää kun käyttää maalaisjärkeä (tässä tapauksessa intuitiota ja tsekkaa vähän ympärilleen), eikä jää kyselemään tyhmiä. Kuka hullu tunnustaa, joo olen pettänyt sinua jo pentele pari vuotta niin että roiskuu. Ihmissuhteet eivät toimi lakikirjan mukaan, paitsi että porsaanreikiä on aivan hilvatusti.
Normaalissa, terveessä parisuhteessa, jossa on kaksi turvallisesti kiintynyttä aikuista on itsestäänselvää luottaa kumppaniinsa. Se, joka luottaa eikä petä, on terve ja kykenee parisuhteeseen, pettäjä ei.
Pettäjän käytös kertoo vain pettäjästä itsestään. Jos pettäjä sanoo pettävänsä, koska suhde on huono, hän kertoo omasta kyvyttämyydestään luoda hyvää parisuhdetta. Lisäksi hän pettää sen sijaan, että yrittäisi ratkaista ongelmia parisuhdetta rakentavalla tavalla.
Rakastumaan pystyy kuka vaan, mutta hyvän parisuhteen luomiseen tarvitaan kykyä ja pohjaa terveen kiintymyssuhteen solmimiseen. Tämä pohja luodaan lapsuudenperheessä.
Aivan hemmetin hyviä kirjoituksia ja ajatuksia. Oma vaimoni petti minua parisen kuukautta ennen kiinni jäämistään, voi olla että petti pidempääkin ja hänen oli jatkuen turvauduttava valheisiiin menoistaan perheensä edessä. Siinä vaiheessa kun jo tiesin tilanteen ja tiesin missä hän kävi oli uskomattoman ikävää seurata hänen jatkuvaa valehteluaan. Se muutti koko persoonan täysin. Hyvästä ja fiksusta ihmisestä tuli suoraan sanottuna ilkeä ja ylimielinen piru, Hän ei pystynyt enää asumaan kotona, häpeä mitä hän kantoi sisimmissään paistoi niin vahvasti hänestä. Hän muutti pois, koti ei ollut hänelle enää koti. Hän sörssi koko homman.
Tosi hyviä kirjoituksia, ehdottomasti allekirjoitan nuo. Samoin minusta oli uskomattoman ikävää seurata erityisesti sitä valehtelua. Hän, johon oli luottanut, valehteli kotona aivan kaikesta ja kaikille. Tein samoin kuin edellinen eli seurasin tuota valehtelua kauan, ei edes tajunnut, että kyllä tuollaisen vaan haistaa. En edes tiedä, missä kohtaa pettäjä kertoi, että kotona epäillään, vai kertoiko mitään. Se aika oli kuin jotain oksettavaa näytelmää olisi seurannut, mutta pahoinvoinniltaan ei edes pystynyt taputtamaan huippukohdissa, koska oli keskitettävä voimat lasten hyvinvointiin.
Valehtelu, se oli kaikkein pahinta ja kuten tuolla jossakin kohtaa oli, myös kakkoselle valehdeltiin. Soitin pettäjälle ja en ehtinyt sanoa puhelimeen kuin sanan hei, niin alkoi huuto, mitä häntä taas vainoan ja mitä hänelle huudan. Jonkinlaisen performassin piti kakkosen vierellä, joka istui apukuskin paikalla, kuulin, kun ovi paiskattiin kiinni ja yhtäkkiä puhuin puhelimessa kiltin ja fiksunkuuloisen ihmisen kanssa, esitys oli historiaa. Ilmeisesti toimi hyvin, koskapa kakkonen alkoi pitää minua hulluna ja tärähtäneenä.
Pettäjä siis valehtelee kaikille, myös kakkoselleen, vaikka he eivät koskaan usko tuota.
" Jos pettäjä sanoo pettävänsä, koska suhde on huono, hän kertoo omasta kyvyttämyydestään luoda hyvää parisuhdetta."
Parisuhteessa on aina kaksi. Yksin ei suhteesta hyvää voi luoda, eikä yksin ongelmia ratkaista. Etenkään kun hyvin usein toisen mielestä suhteessa ei ole ongelmia. Tai jos hän myöntääkin niitä olevan, niin ei tee yhtikäs mitään niiden korjaamiseksi. Uskottomuudella ei myöskään yritetä ratkaista parisuhteen ongelmia, vaan saada voimaa, iloa, energiaa, kärsivällisyyttä, tai jotain muuta hyvää. Loppu viimein rinnakkaissuhde, etenkin pitkittyessään kuitenkin vie enemmän mehuja kuin siltä saa. Ehkä.
Sanoisin, ettei rakastumaan todellakaan pysty kuka vaan. Eikä etenkään kenen vaan. Monet rakastuvat aniharvoin elämänsä aikana. Toiset taas rakastavat enemmän. Tärkeää on tiedostaa, ettei rakkaus merkitse kaikille samaa kuin itselle.
Aivan, pariuhteessa on aina kaksi ja pettäjä kertoo omalla tyytymättömyydellään ja käytöksellään, että ei osaa oamlta osaltaan luoda tyydyttävää parisuhdetta. Uskottomuus on myös oma valinta ja kertoo paljon tämän valinnan tekijästä: hänen moraalistaan, empatiakyvystään ja kiintymyssuhteestaan.
Kiintymyssuhteita tutkittessa on tullut yksiselitteisesti esiin, että turvallisesti kiintyneet ovat yleisesti tyytyväisiä parisuhteisiinsa ja elämäänsä, koska heillä on turvallinen sisäinen malli, jonka pohjalle rakentaa suhteensa. Turvattomasti kiintyneet ovat tyytymättömiä, koska heidän kiintymyssuhdemallinsa on rakentunut turvattomaksi lapsena ja tämä malli vaikuttaa kaikkien ihmissuhteiden pohjalla ja etenkin parisuhteeseen ja vanhemmuuteen. Ei siis ole mitenkään ihmeellistä, että kaksi ihmistä voi kokea suhteen täysin erilaisena: turvallinen hyvänä, koska häntä ohjaa turvallinen sisäinen malli ja turvaton huonona, koska hän on tyytymätön ja turvattoman sisäinen mallin ohjaama. Pettämistilanteissa kannattaa siis kääntää katse pettäjän lapsuudenkotiin, koska jäljet johtavat aina sylttytehtaalle.
Rakastumaan tosiaan pystyy kuka vaan, mutta hyvän ja kestävän parisuhteen luomiseen tarvitaan paljon enemmän, etenkin lapsuuden hyviä ja turvallisia kiintymyssuhteita.
Tämä on kyllä totta.
Älähän nyt sekoile. Parisuhde on kahden ihmisen välinen suhde, jossa molemmilla on oma osuutensa, oli sitten turvallisesti kiintynyt tai ei ja millainen persoona tahansa. Se ei vaikuta loppupeleissä yhtään mitään, ainoastaan parin välinen VUOROVAIKUTUS vaikuttaa, ainoastaan sillä on merkitystä. Ei suhdetta rakenneta oman kiintymyssuhteen varaan, vaan molemman vuorovaikutuksen ja kommunikaation varaan.
Hyvin usein esim. narsistisen tai muun persoonallisuushäiriön omaava on erityisen tyytyväinen parisuhteeseensa, MIKÄLI puoliso käyttäytyy hänen mielestään oikein, eli täysin itsensä unohtaen. Palvoen narsistia.
Älä kirjoita asioista, joista et selvästikään tiedä mitään. Narsismin käsitettä ei kannata heitellä ympäriinsä eikä yleensäkään lähteä tekemään diagnosooseja vailla koulutusta ja kokemusta.
Turvaton kiintymyssuhde on paljon yleisempi asia kuin persoonallisuushäiriö ja vaikuttaa siis tosi moniin parisuhteisiin. Lapsuuden kiintymyssuhde vaikuttaa ihmisen kaikkiin ihmissuhteisiin, halusit sinä sitä tai et. Tätä asiaa ei ole mitään mieltä lähteä kiistämään, koska perustana on monen vuosikymmenen aikana kerääntynyt tukimustieto. Kiintymyysuhteen sisäinen malli on juuri se, joka vaikuttaa myös parisuhteen vuorovaikutukseen, koska tärkeää on se, miten ihminen vuorovaikutuksen tulkitsee ja surullista kyllä, turvaton tulkitsee sen oman turvattoman mallinsa kautta.
Jokainen narsismiin ja narsisteihin vähänkin perehtynyt tietää, että juuri narsistin puoliso on hyvin usein AINOA ihminen maan päällä, joka pystyy havainnoimaan kumppaninsa narsismin. Eli vain puolisoilla (ja mahdollisesti vanhemmilla lapsilla) on käytännön kokemusta asiasta. Puolison oma havainto "diagnoosi" on kyllin riittävä, koska narsisti harvoin ajattelee itsessään olevan mitään vikaa eikä ammattiauttajien pakeille eksy. Hänhän on täydellinen. Mikäli narsisti sattuukin menee terapeutille, hän pikemminkin opettaa terapeuttia miten hieno, mahtava ja erinomainen ihminen hän on. Kas, kun narsismi ei ole narsistille mikään ongelma, ainoastaan hänen läheisilleen.
Kirjoituksesi täyttä asiaa ja pitää täysin paikkansa.
Eihän narsisti elä normaalia elämää. Normaalit ihmiset eivät valehtele ja manipuloi asioita aina oman mieltymyksiensä mukaan. He ovat jumalia, jotka ovat aina oikeassa, vääntävät asiat aina omaksi edukseen. Vaikka olisi näyttöä valehtelusta yms, siitä huolimatta saa puhuttua kaiken toisten syyksi. Raivostuttavaa.
Pääsin itse irti pitkästä liitosta narsistin kanssa. Vääntöä oli paljon asioista ja yksi sukulaisistani puuttui asiaan.Kävin sukulsiseni kanssa "narsistiluennolla" ja se aukaisi silmäni lopullisesti. En olisi uskaltanut luennolle lähteä yksin, en varmasti olisi päässytkään. Yksin en saanut kulkea missään, aina täytyi olla joku mukanani, etten vaan löydä toista miestä.
Henkisesti romahdin täysin. Elämäni oli yhtä helvettiä, kunnes lähdin pakoon.
Tässä vuosien varrella itsetuntoni on saanut harppauksen eteenpäin, muttei varmasti korjaudu ikinä.
"Vaikka olisi näyttöä valehtelusta yms, siitä huolimatta saa puhuttua kaiken toisten syyksi. Raivostuttavaa."
Kuulostaa aivan pettäjältä. Hyvä huomio:)
"Kuulostaa aivan pettäjältä."
Kaikki narsistit eivät siitä huolimatta ole pettäjiä, ja narsistin puolisokin voi pettää.
"esim. narsistisen tai muun persoonallisuushäiriön omaava on erityisen tyytyväinen parisuhteeseensa, MIKÄLI puoliso käyttäytyy hänen mielestään oikein, eli täysin itsensä unohtaen. Palvoen narsistia"
Tämä on niin totta.
Persoonallisuushäiriöisiä on todella paljon, kaikenlaisia. Tärkeintä olisi kuitenkin tiedostaa se, ettei koskaan eikä ikinä pysty yksin luomaan tyydyttävää parisuhdetta. Persoonallisuushäiriöisen kanssa on aina enemmän tai vähemmän "yksin".
5-15% aikuisista on persoonallisuushäiriöisiä, turvattomasti kiintyneitä on 50%. Hyvän parisuhteen luominen turvattomasti kiintyneen kanssa ei onnistu, koska turvaton ei ole oppinut niitä tärkeitä taitoja, joita parisuhteessa tarvitaan ja koska turvaton tulkitsee parisuhteen tapahtuman oman turvattoman sisäisen mallinsa kautta. Uskottomuus ja tyytymättömyys liittyy nimenomaan turvattomaan kjiintymyssuhteeseen.
Biletys, humalat, viinamieltymys ja uskottomuus kulkevat yhdessä.
Kandeis kiinnittää huomiota pettäjän alkoholinkäyttöön. Jos alko ja olut ovat menossa mukana, on varma, että pettäjän liitossa ei ole kaikki hyvin. Hauskan juomaveikon kanssa voi kakkosella olla kivaa, mutta jo viikonloppu -humalahakuisuus aiheuttaa kotiongelmia. Alkoholi lienee toiseksi suurin avioerojen syy, uskottomuuden jälkeen.
Karkeasti, 20% miehistä on alkoholin suurkuluttajia, veikkaan että pettäjissä heitä on iso osa. Voisiko jopa joka toinen pettäjämies olla alkoholin suurkuluttaja?
http://www.suomenash.fi/fi/alkoholi/alkoholi+suomessa/
Voi olla, mutta on pettäjämiehissä paljon niitä narsismiin taipuvaisia täydellisyyden tavoittelija-tyyppejäkin. Käyvät salilla ja ihailevat peilikuvaansa. Kännykkä täynnä selfieitä.
Nämä eivät yleensä ole juoppoja, lähinnä humaltuvat omasta erinomaisuudestaan ja ajattelevat ansaitsevansa ihan joka asiassa vain kaikkein parasta. Heitä ei oma petollisuus edes kauheasti häiritse, he vain kokevat olevansa naisille taivaan lahja ja olevansa säännöllisesti pienen huvittelun arvoisia. Puoliso saisi olla kiitollinen, että tämä hurmuri siltikin pitää tätä ykkösnaisenaan.
Jos nyt puhutaan niistä kovista bilettäjistä, niin naisilla ja miehillä alkoholi tietysti aiheuttaa helposti oman seksikkyyden yliarvioimista, rima madaltuu ja silloin tulee viihteellä helposti tehtyä näitä syrjähyppyjä kaltaisensa kanssa. Vähän epäilen pystykö varsinainen suurkuluttaja ylipäätään enää edes pettämään...
Alkoholi lisää haluja, mutta vähentää kykyjä.
Edellisenä päivänä mies sanoi rakastavansa minua ja seuraavana päivänä petti. Koetin kysyä, että mikä suhteessamme hänen mielestään olisi ollut vikana,. kun minustakin siihen pettämiseen piti olla jokin syy, muttamies sanoi, ettei mitään vikaa ollut. Enkä itsekään pitkien pähkäilyjen jälkeen tiennyt, mitä vikaa olisi ennen pettämistä ollut. Pettämisen jälkeen sitten tulikin hieman vikaa, sen verran iso kriisi se oli.
Mies halusi keskeyttää yhteisen loman, autossa paluumatkalla, taas, sanoi rakastavansa minua, sanoi niin päivittäin. Keskeytyksen syy oli lähes vuoden jatkuneen salasuhteen salarakas. En uskonut moiseen rakkauteen, otin eron.
Todella hyvää ajatusten vaihtoa ilman syyllistämistä. Tuo pettäjien peosentuaalinen
jakauma oli aika hyvä. Minäkin kuulun siihen 20% , minulla on salasuhde seksin vuoksi. Olemme molemmat varattuja janäin asia jatkuukin. Molemmilla muuten hyvä liitto oman kumppanin kanssa ja kunnioitamme toistemme liittoja niin hullulta kuin se tässä kuulostaakin. Ikinä ei olla pahaa sanaa sanottu
kotioloista. Olen kokenut valtavasti syyllisyyttä tästä mutta elämä ei ole niin yksinkertaista. Näin on nyt hyvä ja toivon, että emme loukkaa ketään enempää.
Tunteita on välillä vaikea pitää kurissa mutta sekin vain kausiluontoista, oma perhe menee kuitenkin kaiken edelle.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten sitten suhtaudut tilanteeseen, jos pettäjän hieno kumppani on sairas, esim. syöpä tms. Kunnioitatte toistenne liittoja, mutta kuinka kunniakasta on pettää salaa sairaan selän takana. Uutta pähkinää keskusteluun purtavaksi.
Tuo toimiikin niin kauan kunnes toinen jää kiinni. Siinä onkin sitten totinen paikka miten jatkaa eteenpäin vanhassa liitossa ( voiko antaa anteeksi ) vai jatkuuko suhde tämän salasuhteen kanssa. Minun vaimoni ei koskaan juuri valittanut asioista eikä mitäään isompaa syvällistä keskustelua käyty avioliiton ongelmista. Syksyllä alkoi itsensä kohentaminen ja huomattava laihdutus. Vuoden alussa ilmoitti eroavansa ja lähes samanties alkoi etsimään itselleen asuntoa mihin jokin aika sitten muutti, haluaa elää " itsellistä elämää" hänen sanoin. Kolmatta pyörää ei kuulemma ollut mukana kuvioissa. Hieman noin kuukausi eroilmoituksen jälkeen ilmeni, että hänellä oikin toinen. Olisi halunnut pitää tämän kakkosen piilossa, mutta hieman tapaturmaisesti tämä kakkokonen siten tuli esiin. Väitti, että suhde oli kestänyt kolme viikkoa ennen eroilmoitusta ja vasta muutaman kerran nähneet, joten on täytynyt olla hurja vaikutus tällä kakkoksella, jost tämä kolme viikkoa stten voi pitää paikkansa, Mies on eronnut ja minua jonkin verran vanhempi mies. Kotona vaimon olemus muuttui pikkuhiljaa valehtelun myötä. Hän valehteli niin minulle kuin lapsille menoistaan. Kännykkä aina äänettömällä ja sitä vahtasi kuin valtiosalaisuutta, yllättäviä menoja jne.. Koko olemus etääntyi minusta ja aina oli keksittävä uusia kavereita , yleensä "vanhoja työkavereita" joihin ei ole vuosiin pitänyt yhteyttä. ja joiden luona illalla kävi kyläilemässä. No tiesinhän minä jossain vaiheessa missä hän kävi. Todennäköisesti tämä valehtelun ja häpeän tunne painoi häntä niin paljon, että hän ilmoitti erosta varin pikaisesti. Olimme sunnittelemassa yhteistä lomamatkaa, mutta ilmeisesti hän halusi katkaista eroilmoituksella kaikki tulevaisuuteen liittyvät suunnitelmat. Samalla hän totesi, että kun on erosta ilmoittanut hän ei ole enää tilivelvollinen mistäään minulle vaikka edelleen saman katon alla asuttiin kolmisen kuukautta. Tästä alkoi sitten kova kyläralli ja rouva tuli vasta iltamyöhällä kotiin, tiedin kyllä mistä. Kerran sanoin suoraan missä kävi ( olin varmistanut asian ) niin hän vielä tässäkin vaiheessa väitti käyneensä kahvilla työkaverin kanssa ja pisti soittamaan tälle työkaverille, olin vainoharhainen ja hullu. Todettiin kyllä yhdesssä tuumin tämän työkaverin kanssa, että oli väärin hänestä tehdä alibia rouvan menoille.. Todennäköisesti tämän valehtelun kierre salasuhteen ympärillä pakotti vaimoni hakemaan pikaisesti vuokra-asuntoa, missä hän nyt asuukin nuorimmaisen teini-ikäisen lapsemme kanssa. Olemme teitysti edelleen lapsen takia yhteyksissä ja tämä valehtelun kierre hänen kohdallaan jatkuu edelleen tämän nuoren ja minun kohdalla jos joskus olen häneen yhteydessä. Häpeä ja jatkuva valehtelu syövät ihmistä ja ajaa tietysti tilanteeseen missä ihminen ahdistuu ja josta haluaa nopeasti pois sen suuremmin selittelyin.
Pettäjät sotkevat omat ystävänsä salailukuvioihinsa, pyytävät tai vaativat ystäviään valehtelemaan puolestaan. Rehelliselle ystävälle tilanne on hyvin vastenmielinen. Pettäjä ei ymmärrä tätä hehkuttaessaan salasuhteensa hohtoa jännää kavereilleen, naureskelleen ja yrittäessään saada ystävät "ymmärtämään että on hauskaa".
Surulla luin keskustelun, jossa juuri naimisiin mennyt nainen petti, pettäjän sisko, ehkä teini, joutui vaikean moraalikysymyksen eteen kertoako aviomiehelle vai ei.
http://www.demi.fi/keskustelut/suhteet/kannaattaako-mun-edes-yrittää-takoa-järkeä-petturi-siskoni-päähän
Joillekin tulee tuollainen oikosulku. Uskottomuus tulee siinä tapauksessa puolisolle ihan puun takaa. Sitten pettäjällä alkaa kiihkeä korkealento, jossa läheisten tunteet jäävät jalkoihin. Mottona on yhtäkkiä: "kerran täällä vain eletään!"
Sitten alkaa ne kootut selitykset. Teolle keksitään jälkeenpäin syitä, joille uskottomuus olisi looginen seuraus. Toisen syyllistäminen on aina kätevää itsepuolustusta.
Nämä on niitä tapauksia, joissa petetylle puolisolle ei koskaan tule ihan selväksi, miksi tässä erottiin ja mikä, ja mistä lähtien, oli kenties vialla. Jos toinen edes sanoisi, että halusi vain elää toisenkin kierroksen elämää, mutta vaihteeksi jonkun toisen kanssa, niin sekin olisi jo jonkinlainen selitys.
Törkeetä tässä vaiheessa edes ajatella pettämistä! Yksiselitteisesti. Ellei kumppani ole oikeasti narsistinen tai patologinen tai psykopaatti. Koska jos ihminen on täysin läpikotaisin paha, niin ei se sairaus tilannetta muuta. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Sellainen ihminen on koko ikänsä käyttänyt muita hyväksi, niin ei itsekään ansaitse myötätuntoa. mutta vain jos oikeasti on narsisti ja patologinen jne.
Kyllä ystävän kuuluu seistä ystävänsä tukena, oli tilanne mikä hyvänsä. Minun mielestä sellainen ei ole oikea ystävä, joka menee laulamaan tai edes auttaa muulla tavoin kärähtämistä (mielessään jopa toivoo). Kateellinen ja pahan suopa on sellainen ystävä. Minua on moni "käyttänyt" alibina, koska tietävät, että kukaan ei koskaan saa minusta mitään irti vaikka mikä olisi. Jo työpaikallani moni mies on minun siivellä mennyt jne. Likkakaverit, kun ostaa jotain kalliimpaa, niin sanovat miehilleen, että minä maksoin puolet. Ja ukot on vaan todennut " että aika reilu tyyppi;) Mutta olen minä todellisuudessakin kustantanut ystäville esim. Matkoja. Ukot ei koskaan epäile, kun kuulevat, että minä olen asian takana. Eikä näissä shoppausjutuissa mun mielestä edes ole mitään pahaa. Ja pettämiset, jokainen vastaa itse, mutta tottakai jeesaan jos se toiselle on niin maailman trkein asia. En vaadi ystäviltäni samanlaista elämää ja samoja mielipiteitä kun itselläni on.
" Joillekin tulee tuollainen oikosulku. Uskottomuus tulee siinä tapauksessa puolisolle ihan puun takaa. Sitten pettäjällä alkaa kiihkeä korkealento, jossa läheisten tunteet jäävät jalkoihin. Mottona on yhtäkkiä: "kerran täällä vain eletään!"
Tämän moton olen kuullut häneltä ja ne selitykset, joita olen vihdoin saanut häneltä vaihtelevat päivästä toiseen. Tuntuu, että kauttarantain on haettu selityksiä milloin mistäkin, Muutamat luotetut tuttuni ovat sanoneet suoraan selitysten olevan täysin tekaistun oloisia ja jos ne syyt olisivat toteutuneet muiden kohdalla olisi ero tullut jo kymmeniä kertoja.
"ystävän kuuluu seistä ystävänsä tukena, oli tilanne mikä hyvänsä"
Ei kuulu. Ystäviltään ei tarvitse sietää mitä tahansa. Ystävyys loppuu, jos ihminen hyväksikäyttää alati ystäväänsä oman etunsa ajamiseen. Kandeis miettiä, oletko hyväksikäytetty, jos olet aina ja kaikkien muiden alibi. Arvokas ystävä kunnioittaa ei käytä tätä hyödykseen eikä vaadi ystäväänsä valehtelemaan tai vaadi tekoja, jotka sotivat ystävän omaa moraalia vastaan.
Enkä mä halua sua syyllistää, mutta pettäjänä olet luonut oman moraalisi, jossa uskottelet, että teillä on hyvä liitto molemmilla kumppanien kanssa. Toki tuollainen ajattelutapa voi olla arkipäivää Ranskassa, mutta täällä luterilaisessa Suomessa se kuulostaa kaksinaismoralismilta. Ikään kuin yrittäisitte vain napata elämässä kaikki parhaat asiat, ilman että mistään joutuisi luopumaan.
Kirjoituksesi sai minutkin tarttumaan aiheeseen.
Tunnen tapauksia, joissa miehillä on kierrossa moniakin naisia, vaikka on vaimot kiltisti odottamassa kotona. Vaimo parat eivät vaan tiedä miestensä puuhista mitään. Vaimot hehkuttavat miehiään, miten hyvä heidän liittonsa on. Miehet osaavat niin hyvin valehdella "menojaan", ja vaimot uskovat. Joku jopa uskaltaa viedä "tyttökaverinsa" näytille ja olla niin rakastavaista kuin vaan mahdollista on. Tulee stoppi joskus ja kaikki levahtaa. Miehet saavat kyllä opetuksen teoistaan. Sanonta kuuluu, joskus kaikki epärehellisyys tulee julki,
Oma mielipiteeni on suhteessa, että erotaan ennenkun aletaan uutta suhdetta edes harkitsemaan. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja kantavat siitä sitten vastuun.
Kumpi puolestaan on kunniakkaampaa sairaan pettäminen vai jättäminen?
On olemassa noita kahta kunniakkaampiakin vaihtoehtoja.
Kysymys olikin siitä, jos toinen haluaa pois tilanteesta, jossa tuntee itsensä ahtaaksi
Turhaa jaottelet ihmiset hyviin ja pahoihin. Jokaisessa ihmisessä on hyvää sekä pahaa, valtaosa ihmistä on kelpo veikkoja. Usein silti unohdetaan inhimillisyys. Ellei suhteessa ole rakkautta, niin miten siihen sitä saisi puolison sairastuessa? Ja haluaisiko edes sairastunut kumppani sitä? Eikö menisi vähän näyttelemisen puolelle, jos hoitaisi ja puuhastelisi, olisi rakastavinaan, vaikkei oikeasti rakastaisi?
Aina ja jokaisessa tilanteessa ei ole valittavana hyviä vaihtoehtoja. usein täytyy valita huonoista parempi, tai se mitä ajattelee paremmaksi.
Ei tarvitse näytellä rakastunutta, mutta voi pitää toisesta huolen, kun hän on sairastunut. Niin tehdään, kun on kysymyksessä rakas ihminen tai ihminen, jota on joskus rakastanut. Aito rakkaus oli se sitten nyt tai jo menneessä aikamuodossa, pitää huolen toisesta, kun toisella on vaikeaa. Olen aina sanonut, että esim. ystävyyssuhteissa, kun tulee välirikko, niin silloin jos jompikumpi alkaa puhumaan paskaa tai pettää luottamuksen kertomalla toisen asioista muille, niin sellainen ihminen ei ole koskaan edes ollut ystävä. Koska aito ystävyys ja rakkaus pitää toisesta huolen ja antaa toiselle hyvää vielä senkin jälkeen kun on ero jo astunut.
Miksi pettäjän pitäisi juuri silloin tulla kertomaan puolisolleen haluavansa eroa, kun toinen on heikommillaan. Niin tekee narsistit, jotka nauttivat toisen kärsimyksestä. En missään nimessä ajattele, että on vain hyviä ja huonoja ihmisiä, pidän sitä jo niin itsestään selvyytenä, että en erikseen siitä maininnut, mutta tosiasia on, että maailmasta löytyy myös niin pahoja ihmisiä (narsistit, psykopaatit), joilla ei ole minkään laista ihmisyyttä. Vai mitä mieltä olet Stalinista, Hitleristä, Saddam Husseinista jne.?
Sanonta kuuluu, että hyvä ystävä ei koskaan asetu ystävänsä tielle esteeksi, paitsi silloin kun tämä on luisumassa mäkeä alaspäin.
Itse olen ainakin viihteellä pidellyt hyvää ystävääni kaksin käsin kiini. Kirjaimellisesti väkivalloin estin häntä suutelemasta yhtä vierasta tyyppiä. Ystäväni oli onnellinen ja menossa naimisiin ja ihan vain huvikseen olisi pettänyt. Asetuin ystäväni ja sen vieraan miehen väliin pitämään heidät metrin etäisyyllä toisistaan ja sanoin suorat sanat. Ystäväni oli tosi vihainen, vieras mies lähinnä huvittunut. Sanoin ystävälleni, että tuota typerää touhua sä vielä katuisit, kun sulla on kotona maailman paras mies ja mahtavat häät tulossa. Eikö sulle mikään riitä? Mieti oletko onnesi ansainnut jos nyt petät.
Ystäväni oli tosi kiukkuinen, hänellä oli kiva nousuhumala ja meno päällä. Myöhemmin hän on myöntänyt minun olleeni oikeassa vaikka silloin haukkui minut tiukkapipoiseksi ilonpilaajaksi. Olen sanonut, että minulla onkin tosi tiukka moraalikäsitys, jos haluaa joskus pettää, niin paras olla kertomatta siitä minulle. Jos yhdessä lähdetään viihteelle pettämisaikeissa, niin turha pyytää minua mukaan ilonpilaajaksi.
Tässä tapauksessa se "koko totuus" siis vain oli, että ystäväni olisi pettänyt huvikseen. Ei tosiaankaan voi puhua parisuhdeongelmista, jos on onnellisena järjestämässä häitä, iloisin mielin perustamassa perhettä ja hankkimassa ensimmäistä yhteistä kotia.
Taustalla voi kuitenkin olla jotain muuta, sillä onnellisesti liitossa oleva ei petä rakastaan. Itse tajusin vasta jälkeen päin, että massa ex-liitossani luulin olevani onnellinen, ja luulin kaiken olevan hyvin, mutta se toimi vaan niin kauan, kun oli jotain saavutettavaa ja odotettavaa. Sitten, kun kaikki oli siinä, tajusin, että tuon ihmisen kanssa en halua loppuelämääni jakaa.
juuri näin
Onnellisessa liitossa petetään ihan yhtä hyvin, mutta ei ongelmia paetakseen, vaan huvin vuoksi. Jos pettäjä on sitä tyyppiä, jonka mielestä ei ole mitään pahaa sallia itsellen elämän pieniä iloja silloin tällöin, niin hän vain pettää. Ei hän siksi rakasta puolisoaan ja perhettään sen vuoksi vähempää. Nämä ovat niitä rusinat pullasta-ihmisiä, hemmoteltuja ja itsekkäitä.
Eikä kaikissa onnettomissa parisuhteissa petetä. Ei välttämättä haluta mitään salasuhdetta sotkemaan lisää valmiiksi ahdistavaa tilannetta. Ensin ero, sitten toipuminen ja sitten vasta siirrytään elämässä eteenpäin.
No tämä kuulostaa jo niin matemaattiselta kaavalta koko ihmisen elämä. Miksi ei heti tehdä kaavoja, kun lapsi syntyy, ja kartta käteen ja menoksi. Kaikilla olisi helpompaa, kaikki tietäisi mitä tuleman pitää jne. Kenenkään ei tarvitsisi miettiä etukäteen mitään, kattelis vain kaavoja;DDD
"luulin kaiken olevan hyvin". Tätä on ollut ennenkin. Pettäjä pettää ja vasta sen jälkeen tekee menneestään uuden arvion, että liittona ei olisikaan ollut onnellinen. Jos jälkikäteen etsiin omassa mielentodellisuudessaan menneelle uuden selityksen, se on kuvittelua ja itsepetos. Kun olit onnellinen, olit sitä, tiesit sen.
"Niin tehdään, kun on kysymyksessä rakas ihminen tai ihminen, jota on joskus rakastanut"
Riippuu täysin tapauksesta, ja monesta muusta seikasta. Haluaisitko sinä huolenpitoa sairastuessasi, jos puolisosi olisi Hitlerin kaltainen psykopaatti, tai muutoin narsistisia piirteitä omaava kumppani, joka laskee sinulle pienimmänkin tekemänsä palveluksen?
Vaikka kysymys olisi vain ihan tavallisista ihmisistä, niin esim. kumppanin sairastuminen on aina kriisi. Sitä suurempi kriisi, mitä huonommin suhde on ennen sairastumista toiminut.
"voi pitää toisesta huolen, kun hän on sairastunut"
Jos parisuhteessa on huolehdittu toisista edes jossain määrin ennen puolison sairastumista, niin varmaankin huolehditaan myös sairastumisen jälkeen. Mutta kaikissa suhteissa ei huolehdita, eikä varsinkaan tasapuolisesti. Vaikeaa on eritoten silloin, kun "huolehtija" itse sairastuu. Tai no, itselläni se helpotti päätöstä avioerosta.
Eikö nuo kaikki luettelemasi heebot olleet aikamoisia naisten vokottelijoita?
"vasta sen jälkeen tekee menneestään uuden arvion, että liittona ei olisikaan ollut onnellinen"
Meinaatko siis, että pettänyt on erittäin onnellinen liitossaan, mutta silti pettää? Ei menisi tuollainen selitys ainakaan minulta läpi. Kyllä ihan varmasti pettänyt ei ole onnellinen liitossaan, vaikka mitä muuta yrittäisi väittää.
Luuletko, ettei pettäneellä ole uskottomuuteensa todellisia syitä, selityksiä ja seurauksia? Eikö todella nimenomaan petetylle puolisolle ole selvää, että erottiin yksinkertaisesti sen takia, että toinen oli uskoton? Tämän päätelmän tekisin itse, ilman mitään selityksiä.
Niin, vaikea sanoa jos olisi kyse sairaudesta tmv. Varmaan miettisin kuinka paljon vien hänen aikaansa suhteessa siihen mitä perhe tarvitsee häntä - vaikea arvioida.
Olemme tapailleet harvakseltaan vain 1-2 krt kuukaudessa molempien työreissuilla, joten emme ole joutuneet selittelemään kotona mitään poissaoloista.
Tuo on totta, jos joutuu siihen valheiden kierteeseen siitä on mahdoton päästä irti.
Olen pahoillani puolestasi, että vaimosi toimi noin. Oletko ajatellut, voisiko toinen mies olla vain keino irrouttautua teidän liitostanne? Oletteko puhuneet asioista/ suhteestanne ennen tuota suhdetta?
Me kävimme mieheni kanssa terapiassa mm seksiongelmien vuoksi, asiaan ei tullut ratkaisua.
Tiedän, että vaimoni oli työnsä takia nk. burnoutin rajamailla viime syksynä, jollloin hänen tämä uusi vanhempi mies henkilö astui hänen elämäänsä. Vaikea sanoa, onko kyseessä laastarisuhde tms. voi toki olla. Aika usein kuitenkin tapailevat. Eräs tuttu, joka tuntee vaimoni henkilöhistorian pidemmältä ajalta ja joka on tavannut häntä eroilmoituksen ja muuton jälkeen on todennut hienovaraisesti " onkohan hänelle kaikki kunnossa ? ". Olen tätä myös jonkinverran miettinyt, eli voiko toisaalta olla myös osin kyseessä masennustila yhdistetttynä keski-iän kriisiiin ja ehkä tunne tässäkö tämä kaikki oli ?. Joskus tuntuu, että hänen ajatukset ovat aavistuksen sekaisin ja muistiin liittyvät asiat heikentyneet. esim. ei muistanut tänään asiaa minkä oli minulle eilen pitkälti selittänyt. Vai jännittääkö / ahdistaako minun seurani sen verran, ettei muista mitä on puhunut minulle. Paljon hän on viimeaikona jopa miettinyt oliko puolison valinta aikoinaan oikea valinta, miksi ylipäätänsä meni naimisiin, miksi teki lapset jotka ovat nyt jo aikuis-iässä nuorinta lukuunottamatta, Psyyke on muuttunut fiksusta aikuisesta 20 kymppisen tasolle ja tavattomasti käyttää edelleen energiaa laihduttamiseen ja ruokavalioonsa. Ennen teki piirakoita ja muita herkkuja viikonloppuisin, nyt miettti tarkkaan ruokavalio ja kalorit, jotta pääsee samoihin mittoihin kuin aikanaan 25 vuotiaana naimisiin mennessä . Hän on nyt jo erittäin sopusuhtainen, mutta vielä pitäisi kiloja saada huomattavasti pois. Mietti jossain vaiheessa jopa rasvaimua, asiaa mitä hän ei aiemmin olisi tullut todennäköisesti koskaan miettineeksi. Vaimoni puheiden mukaan mukaan tämä vanhempi mieshenkilö on hyvin vahvatahtoinen, osaa viedä ja käskeä ja näyttää hänelle kaapin paikan. Olen miettinyt mikä tämän uuden miehen vaikutus on ollut ( eivät asu yhdessä ), koska asioita on viety eteenpäin kovalla vauhdilla. Ikävää on olllut vaan katsoa fiksun ja vastuuntuntoisen aikuisen muuttumisen jatkuen valehtelevaksi ihmiseksi, jopa tälle äitinsä kanssa suurimmaksi osaksi asuvalla nuorelle valehtelee hän jatkuen menonsa.
Toivon, että vaimosi menee ikäkriiseineen johonkin terapiaan, missä saa puhua ammattiauttajalle. Lässyttää sinulle omia asioitaan, mutta ei silti kerro koko totuutta suorin sanoin. Sinä joudut viettämään koneen ääressä sunnuntai-iltapäivän ja pohdiskelemaan mikä pikkurouvaa mahtaa vaivata.
Minusta on turha etsiä suurempaa syytä tuosta toisesta miehestä, kyllä se vaimosi on itse päättänyt kelata elämää taaksepäin ja elää toisen nuoruuden. Mies varmasti kannustaa siinä, mutta vaimo tässä on itse hurahtanut. Nuo muistikatkotkin on vain sitä, että ajatukset on muualla ja on enemmän asioita päässä kuin silloin kun elämä oli yksinkertaisempaa. Ilmeisesti laski päässään edellisen aterian kaloreita....
Samaa mieltä sun kanssa. Päässä pyörii vaan kaloritaulukot ja uusi ulkonäkö. Toista miestä on turha syyttää mistään. Vaimon oma valinta. Ei häntä väkisin viety. Mä vaan ihmettelen, miksi vaihtaa omanikäisensä mies itseään vanhempaan. Johan se uusi ukko on kohta eläkeiässä.
Tuo on ihan totta. Suuriosa hänen ajastaan kuluu tänäpäivänä peilin edessä itseään tutkailen. Tuosta pois ja tuosta.. vatsassa vielä aavistus vähän römppöä, voi voi.. haluan päästä samaan painoon kun aikoinaan naimisiin mennessä. Suuriosa vaaatteista myyty kirpparilla ja uutta tilalle kaupasta. Näytin hänelle parin vuoden takaista erittäin onnistunutta kuvaa hänestä. Kuva oli hänestä hirveä, katso miten läskiltä näytän.. itse asiasssa näytti hyvin sopusuhtaiselta, mutta kuva ilmeisesti muistutti avioliiton onnellisista vuosista, silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Nyt ollaan sitten aloitettu elämän toinen kierros.. kovin onnelliselta ei vielä tällä hetkellä vaikuta.
Nainen varmaan syyttää avioliittoaan kiloistaan...yksinkertainen tekee näin. Nyt luulee, että ero on keino laihtua ja pysyä hoikkana.
Ulkonäkökeskeisen yhteiskunnan vaikutuksia ja merkitystä naisten itsetunnon ei pidä aliarvioida. Silti, naisen ruumis on hänen, ei miehen, joten kannattaisi tarkoin harkita miten siihen suhtautuu. Toiset miehet haukkuvat vaimojaan lihaviksi, toiset laihoiksi. Jos ei hyväksy vaimoaan sellaisena kuin tämä kulloinkin on, on mukana asettamassa vääränlaisia paineita naisen niskaan.
Petettynä sanoisin, että olisihan se mukava edes tietää, jos toisella menee huonosti avioliitossa mutta mitään siihen viittaavaa hän ei esille tuonut. Päinvastoin; tuntui oleva hyvinkin tyytyväinen, kunnes aloin epäilemään. Siitä pääsi helvetti irralleen.olin hullu, vainoharhainen ja vaikka mikä, jopa lasten ollessa läsnä.
Mutta, kun en antanut periksi, niin pakkohan sitä oli tunnustaa.
Toinen osapuoli, paikkakunnallaan hyvinkin näkyvässä työssä olevana, pelkäsi selvästi sitä, että juttu tulee yleiseen tietoon ja häneltä menee asiakkaat.
Miehelleen kerroin, koska tiesin, että rouva ei tule sitä tekemään.
Rouva, tuttuna ihmisenä häpesi jälkikäteen, pyyteli anteeksi. Kuitenkin yritti vielä suhteeseen jatkoa tekstareillaan.
Minua ällötti rouvan käytös: oli niin empaattinen fyysisen sairastumiseni vuoksi.
Kaikki tuo oli suurta teatteria....
Meillä ei kyllä mene hyvin. Ollaan nykyään näennäisen ystävällisiä, mutta parisuhde on kärsinyt vuosia seksin kohtaamattomuudesta. Puoliso ei halua, ei suostu eikä halua osaltaa etsiä ratkaisua seksuaalisuuden kohenemiseen suhteessamme. Tuo parisuhteesta irtisanoiutuminen ovn vaikuttanut kaikkeen. Arvostus ja kunnioitus toista kohtaan on mennyt, rakkaus on rapistunut, yhteenkuuluvuuden tunne on vain muisto.
Seksi parisuhteen ulkopuolella tuo helpotusta ja auttaa jaksamaan. Aikanaan sovimme, että puolisoni haklee eroa ellei seksi palaa suhteeseemme. Ei ole hakenut, joten hyväksynee sitten sen että seksi tulee jostain muualta.
"Aikanaan sovimme, että puolisoni haklee eroa ellei seksi palaa suhteeseemme."
Miksi näin sovitte? Miksi sinä jatkat seksitöntä liittoa, jossa rakkaus on rapistunut ja arvostus ja kunnioitus toista kohtaan puuttuu? Minusta liiton jatkaminen on tuossa suurempi ongelma kuin seksin hakeminen muualta. En kestäisi.
Tämä(kin) on pettäjän ajatusmaailmaa, jolla vastuu omasta käytöksestä siirretään petetylle. Heidän "logiikkansa toimii näin kierosti: "Sovimme että petetty hakee avioeroa, ellei seksi palaa" -> petetty ei hakemut -> mulla on lupa pettää ja se on petetyn oma vika.
Miten tuo oli pettäjän logiikkaa? Onhan petetyllä parisuhteen toisena osapuolena mahdollisuus päättää joka päivä, että nyt riitti, ja hakea eroa.
Hyvä ronjaO, olisi mielenkiintoista kuulla myös sinun omia ajatuksia asioista, ei vain kyseenalaistamista toisten ajatuksista:)
Uskoisin, että moni pitkässä liitossa elävä petetty pelkää yhtä lailla isoa muutosta elämässään kuin se pettäjäkin. Vaikka pettäjä lähtee hakemaan uskottomuudella muutosta elämäänsä, ero ja sen myötä elämän laittaminen uusiksi ei ole helppoa. Vaikka petetty on onneton uskottomassa liitossa, jossa pettäjä kohtelee häntä välinpitämättömästi, ei se eroaminen hänellekään ole helppo päätös.
Joku asiantuntija kirjoitti juuri jossain, että "Tuttu helv*etti on turvallisempi kuin tuntematon paratiisi.".
Sovimme aikanaan näin koska mies ei osaltraan halunnut tehdä mitään asian korjaamiseksi. Ei halunnut osallistua terapiaan, ei halunnut tavata ammattilaisia ei halunnut osaltaan kantaa vastuuta suhteemme tilan kohentamiseksi. Niinpä sovimme, että mies on se joka hakee eron ellei seksuaalisuus palaa suhteeseen. Eli siinä perusteemme. Tietysti ulkopuolelta voi jossitella ja polkea jalkaa sen sen suhteen, että päätöksemme pitäisi olla toisenlainen tms. Parisuhde ja parisuhteen ulkopuolinen seksisuhde jossain tilanteissa vaan ovat jatkumoa toiselleen. Ei tätä voi tietenkään ymmärtää kovin ohuella elämänkokemuksella.
Ei varmaan onnistu, jos petät muiden kanssa. Irstailu taitaa ola elämänilosi.
Ai asiantuntija? Paratiisi? Siis jos nyt sitten katsotaan, että nussiminen jonkun toisen kanssa avaa sen paratiisin? Voidaankin sitten kysyä, että kuka parisuhteessa elävä tunnustaa elävänsä paratiisissa. Onko juuri oikean ihmisen kanssa parisuhteessa eläminen paratiisia? Kauanko paratiisi kestää? Miksi parisuhteet muuttuvat tylsiksi? Miksi paratiisi katoaa? Kuinka monta kielletyn hedelmän syömistä saa paratiisin tuntumaan arkipäiväiseltä.
Ja huh huh. Kyllä on ihmisiltä realiteetit kadonneet. Vieraiden ihmisten paneminen tuo onnen ja paratiisiin elämään. Kyllä pitää sanoa, että vähän on elämänymmärrystä joillekin annettu.
Se oli sen asiantuntijan käyttämä kielikuva, mutta ilmeisesti et tajunnut sitä?!
Pettäminen on yksin oma päätöksesi, ei yhteinen, kuten näytät ajattelevan. Vastuu seurauksista on myös yksin sinun.
Mitä kyseenalaistin tuossa edellä? Eiköhän se ole ihan puhdasta faktaa, että petettykin voi hakea eroa, vai mitä ;)?
:) Kyllä, rinnakkainen suhde, josta saan seksiä on oma päätökseni. Paras päätös jota olen muuten vuosiin tehnyt. OIlisi pitänyt aloittaa jo vuosia aiemmin.
Aikaan teimme YHDESSÄ päätöksen siitä, että mies hakee eroa ellei omalta osaltaan tule seksuaalisessa suhteessa vastaan. Tosin samaan aikaan teimme YHDESSÄ päätöksen siitä, että voin hakea seksuaalisuuden myös parisuhteen ulkopuolelta (ehdotus/ratkaisuvaihtoehto tuli miehenltä). Ja niin olen toiminut. Luulen että mies sanoi aikanaan tämän jossain marttyyri fiiliksessä, mutta koskaan ei ole sanojaan vetänyt takaisin joten lienee ollut tosissaan.
Se on niin helppo jeesustella, jos itse ei ole tällaista kokenut. Mutta kivien heittely on tietysti aina kivaa tilanteissa kun itseen ei tule mustelmia.
Ps. Aloittajan kysymyshän oli onko parisuhteessa kaikki hyvin, jos pettää (= on toinen suhde).
Tässä ketjussa nyt tunnutaan keskittyvän moralisointiin sen sijaan että kuultaisiin miten ap. Kysymykseen vastataan ja yritettäisiin sen kautta ottaa oppia maan elämään.. Eli osaltani vastaus on että ei ole parisuhteessa kaikki kunnossa. Toinen ei halua seksiä, eikä osallistua mitenkään seksuaalisuuteen. Mies ei myöskään halua erota (vaikka on se, joka on fyysisesti irrottautunut suhteesta).
Seksittömyys kyllä aidosti vie kaiken arvostuksen toista kohtaan ja mitätöi tunteet. Seksittömyyden yksipuolien irtisanomisen jälkeen ei oikeasti edes ole uskottomuutta. Ei voi olla uskottomuutta, jos toinen on jo päättänyt suhteen siltä osin.
Jos olette yhdessä sopineet että saat käydä vieraissa, jos se on miehelle ok, silloin kyse ei ole uskottomuudesta. Kirjoitat siten että helposti väärinluullaan ett petät miehen tietämättä. Kumppanit, jotka sallivat ja voivat kestää toisen ulkopuolisia seksisuhteita ovat hyvin harvassa, useimmat haluavat elää uskollisessa parisuhteessa.
On tullut koettua petetyksi tuleminen naisten,x-vaimonki taholta. On tullu oltua kakkosena ja yhtä rankkoja kokemuksia kaikki. Lopputuloksena aina sydänsuru ja ikävä. Aika on parantanut haavat, on etuoikeus olla yksin ja vapaa. Katkeruutta ei oo jäänyt ja tunnen eläneeni rikkaan elämän. Jos saisin alottaa alusta,ni en ehkä tekisi mitään toisin. Monesti kaikki tuntui hajoavan,mutta aina kun siitä toipui,tuntui elämä entistä paremmalta. Tämä oli vain tämmönen pläjäys.
"Jotenkin mulla on sellainen käsitys että aina tähän pettämiseen tai ainakin lähes aina liittyy kuitenkin ongelmia suhteessa. Olenko väärässä?"
Olet.
Pettämisen perimmäinen syy on useimmissa tapauksissa itsekkyys. Taustalla voi olla monenlaisia asioita, kuten (joskus sairaanloinen) tarve saada huomiota. Nämä ihmiset pettävät, koska he itse eivät ole kunnossa, parisuhde sinänsä on, mutta se (ja mikään) ei heille riitä. Vähän samaan tapaan kuin narkkari tai alkoholisti haluaa vaan enemmän ja enemmän "mielihyvää".
Voi toki olla niinkin, että parisuhde koetaan riittämättömäksi, mutta siinäkin syy on usein se, että odotukset ovat epärealistisia ja jos parisuhteelle ei mitään anna, niin ei siitä oikein mitään voi saadakaan.
Jokainen fiksu ihminen tietää, että pettäminen ei ole ratkaisu parisuhdeongelmiin, päinvastoin.
" Pettämisen perimmäinen syy on useimmissa tapauksissa itsekkyys "
Miten usein pettämiseeen liittyy myös narsistinen luonne, jossa itsekkyys " minulle kaikki, ihailkaa minua, olen aina oikeassa jne. on keskeinen piirre.
Narsistinen ihminen ei välttämättä tunne empatiaa vaan voi pettää puolisoaan ilman suurempia tunnontuskia. Narsistinen pettäjä kääntää omat tekonsa " mokansa " usein vielä petetyn kontolle, kun olet tuollainen " mitätön olento " miten edes voinkaan olla sinun kanssasi ja seksikin on kanssasi surkeaa. Kun vaimoni jäi kiinni pettämisestä tuli hän saman päivän iltana kotiin selvittämään asiaa kanssasi. Hän ei pyytänyt anteeksi vaan uhkasi, jos kerron tästä pettämisestä muille kertoo hän tämän jälkeen seksielämästämme lapsillemme. Seksielämä on ollut meillä nk. normaalia ja sitä on ollut vaikka aviovuosia takana yli 23. Hän ei siis narsistina nähnyt toimissaan vikaa vaan vika on minussa. Narsistin kanssa elämä sujuu hyvin, kun asiat ovat hänen näkökulmastaa hyvin. Jos lopetat ihalun tai et enää tyydytä häntä tai hän ei hyödy sinusta uhkaa suhdetta loppu.
no jos ihminen on itsensä kanssa hakoteillä "ei kunnossa", niin ei se parisuhdekkaan voi olla kunnossa. ja pitää myös muistaa, että parisuhteen ja ihmisen omaan kuntoon vaikuttaa moni muukin asia kuin pettäminen. Pettäminen on aina seuraus jostakin. Tämän jos ymmärtää, ymmärtää aika paljon (- tapapettäjät=seks. psyyk jne. ongelmia)
"Pettäminen on aina seuraus jostakin"
Kyllä. Se on aina seurausta pettäjässä olevasta luonneviasta. Yleensä siinä on keskeistä itsekkyys ja piittaamattomuus. Jotta ylipäätään voi pettää toisen ihmisen luottamuksen ja toimia toisin kuin on sovittu, täytyy olla melkoisen itsekeskeinen.
Parisuhteessa voi toki olla asiat huonosti - tai sitten ei -, pettäjä pettää, koska haluaa pettää.
Oleellista tässä on nyt se, että mikään parisuhteen ongelma ei ratkea pettämällä toisen ihmisen luottamus. Vaikka asiat olisivat kuinka huonosti, niin ei se pakota pettämään. Pettäminen on ihan oma juttunsa, jota ei voi selittää ei puolustella millään pettäjän pään ulkopuolisella asialla. Pettäminen on pettäjän tietoinen valinta. Pettämättä jättäminen, vaikka kuinka tekisi mieli seksiä jonkun kanssa, on sekin tietoinen valinta. Pettäminen on seurausta yksinkertaisesti siitä, että pettäjä ei tee valintaa olla pettämättä. Siitä ratkaisusta hän ei voi syyttää tai syyllistä ketään muuta. Piste.
"Mua kiinnostaa kuinka monella petetyllä/pettäjällä oikeasti on suhteessa/liitossa kaikki hyvin?"
Varkailla on käytännössä aina asiat taloudellisesti ihan hyvin. Hän vain haluaa enemmän, mutta ei viitsi tehdä enempää töitä saadakseen haluamansa laillisesti. siispä hän varastaa. Pettäjillä on täsmälleen sama juttu.
Ei ole asiat hyvin eikä puoliso halua osaltaan ratkaista ongelmia. Vuosia turhaan yrittäneenä en koe mitään morkkista sivusuhteesta.
Morkkis tulee vielä, käryn jälkeen ei ilo katoaa.
Moni sanoo kaiken olevan hyvin parisuhteessa, rinnakkaissuhteesta huolimatta. Minä sanoisin, ettei ole koskaan kaikki hyvin, ellei kyse ole vapaasta suhteesta. Tosin en tiedä yhtäkään vapaata suhdetta, joka olisi toiminut muutamaa vuotta kauempaa.
juuri näin. Minäkin tiedän muutaman avoimen suhteen, jotka ovat kaatuneet omaan mahdottomuuteensa.