A Einstein määrittelee rajan hulluuteen näin:
"Kun tekee jonkin asian väärin ja epäonnistuu...
tekee samoin uudestaan ja uskoo onnistuvansa"
Ketkä ovat mielestäsi hulluja tämän kriteerin mukaan?
"Kun tekee jonkin asian väärin ja epäonnistuu...
tekee samoin uudestaan ja uskoo onnistuvansa"
Ketkä ovat mielestäsi hulluja tämän kriteerin mukaan?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Tuon määritelmän mukaan hulluja ovat Oasis79, murriperkele ja runontaja.
Mulla on kynttilä perseessä tätä kirjoittaessani.
Olet myöhässä
http://www.youtube.com/watch?v=vwZ-PPsYkt0
Somaa, minkähän värinen?
Melkein jokainen palstalainen.
...ja noin 95% ihmiskunnasta.
"Maailmankaikkeus ja ihmisten typeryys on ääretöntä. Tosin ensimmäisestä en olisi niin varma..."
Hulluus ei kuitenkaan ole välttämättä typeryyttä. Hulluus voi olla suurinta rohkeutta. Tai se voi olla suurinta rakkautta. Se voi olla suurin älynväläys koko ihmisen eliniässä. Hulluus voi olla melkeinpä mitä tahansa.
Jup, hullu voi olla, kunhan ei ole tyhmä
Onko hulluus aliarvostettua?
Heh.. Noh...
Eihän se siinä tapauksessa hulluutta ole. Ei yleinen mielipide tai käsitys asiasta vielä hullua tee. Ihmiset kun tuppaavat pitämään hulluna ja pelottavana kaikkea lähes kaikkea mitä he eivät tunne tai ymmärrä.
Jos muistelen omia monia "hulluja" tempauksia, niin ei ne minulle hulluina näy. Vaan nimenomaan eri vaihtoehdot punnittuina valintoina. Moni hullu valintani ja minä olisin ollut paljon hullumpi jos olisin valinnut toisin.
Minusta termiä "hulluus" käytetään yleisesti väärin ja sanaa heitellään sokkona minne sattuu.
Perinteisesti jotkut moukat käyttävät tänäkin päivänä termiä puhuttaessa mentaalipuolen tai käyttäytymisen ongelmista. Minusta se ei silloin kerro oikein mitään mistään. Ihminen tuomitaan, mutta ilman rationaalisia perusteluja.
Mitä hulluus oikeastaan on?
Minua kiehtoo siinä piilevä positiivinen voimavara.
.
"Hulluus on suuresti yliarvostettua"
har!1111 ahr1!
.
Millä tavalla yliarvostettua?
.
"Hullut vie työpaikat ja naiset"
ahr11!
.
Jos minulta kysytään, on hulluus sama kuin typeryys. Suurin osa ihmisistä on vallitsevia käsityksi' kyseenalaistamaan kykenemättömiä typeryksiä. Siinä mielessä Einsteinin läppä osuu maaliin aika hyvin. Tehdään monissa asioissa ja tilanteissa samat valinnat uudestaan ja uudestaan, ja sitten ihmetellään et kuis siinä nyt näin kävi.. Eikä syy ole tietenkään koskaan siinä valinnan valitsijassa, vaan aina muissa.
On minuakin useammin kuin kerran hulluksi haukuttu. Ongelma on vaan tainnut olla niillä haukkujilla siinä, että he eivät ole nähneet kokonaistilanteita. Eivät ole ymmärtäneet kausaliteettia. Sitä se kvarttaaliajattelu teettää. Luulenpa, että moni niistä(minua hulluksi haukkuneesta ja luulleesta) on nykyisin asiasta eri mieltä. Joillakin vaan kestää asioiden, jotka minä pystyn hahmottelemaan mielessäni hetkessä, käsittäminen vuosikausia. Jotkut niistä ei käsitä niitä silloinkaan.
Jos taas puhutaan luovuudesta ja hulluudesta siinä, niin tuskin yksikään tuntemamme nerokas tyyppi kallonkutistajilta terveen papereita saisi. Jos taustoja lähtee tonkimaan, kyllä veikkaan jokaiselle jotain menneisyyden traumoja sen luovuuden taustalle...
No ne ovat niitä jotka ainakin uskaltaneet yrittää jonkin asian eteen. Onko se muka hulluutta?
Minusta tuo alleviivattu totuus on pessimisteille ja kyynikoille. Ja heille, jotka todella eivät koskaan opi.
Se että yritetään toista kertaa, ei sulje sitä pois, etteikö hullu (ihminen) olisi voinut oppia virheistään jotain. Minusta se on paremminkin ihaltava piirre kuin merkki typeryydestä. Typeryyttä on juosta joka virheen kautta karkuun ja lakata yrittämästä.
On, minun työahkeruuttani kehui eilen henkilö, joka ei ole nähnyt minun tekevän töitä.
Toinen taas kysyi, teinkö pitkäänkin yli työajan (joutui keskenkaiken lähtemään asioille),. Sanoin, että ehdin hyvin henkäisemään, ennen määräajan loppumista.
Tuo E.n "Kun tekee jonkin asian väärin ja epäonnistuu...
tekee samoin uudestaan ja uskoo onnistuvansa" muuten sisältää pienen koiruuden, on joitain asioita, joissa ei opi ensimmäisellä kertaa, saattaa vaatia useammankin yrityksen onnistuakseen, esin. narunykäyksellä käynnistyvän mönkijän narunykäisylaitteen jousen takaisinlaitto, on haastava homma.
Suurin osa kuitenkin oppii monia asioita ensimmäisellä kerralla ja sitten tulee harjoittelua harjoittelun jälkeen.
Kuten autolla ajo, opiskelu jne
albertti olikin vanha konna. Sen aikaseksi myös suvaitsevaisempi ja laajakatseisempi kuin moni hulluudesta syyttävä nykyihminen.
Oletko sinä myös työhullu?
En, teen omalla tahdilla ettei tule uupumisia. Työaikaa en pahemmin ylittele
.
"Mutta hullut saavat myös vero-erityiskohtelua"
har!!1 väärin
.
.
"Täällä päin sanotaan niitä jotka tekee samat virheet vuosikymmenestä toiseen *KOLLOIKSI* ja *METTÄPÖYRÖIKSI*"
har!11
.
Ihmisellähän pitää aina olla jokin päämäärä. Jotain mitä tavoitella. Ja siinä tuleekin sitten esiin ne erot, että millä keinoilla niitä päämääriä tavoitellaan. Suurin osa toistaa täsmälleen saman tapahtumaketjun ja ihmettelee miksi ei ole päässyt toivomaansa päämäärään. Sitä kai Albert omalla määritelmällään lähinnä tarkoitti. Sitä myös Pythagoras teoreemallaan kuvasi. Pythagoraallehan se oli elämän teoreema. Geometriassa on myös muitakin kuvioita kuin se suorakulmainen kolmio. Ja jos päämääränä on tavoittaa se suorakulmainen kolmio, sekin jää saavuttamatta, jos poikkeaa hiukan polultaan. Mikä ratkaisuksi? Eihän siihen ole kuin yksi ratkaisu. Palata takaisin siihen asti missä meni vikaan, löytää tekemänsä virhe, korjata ja aloittaa uudestaan. Sehän siinä teoreemassa niin briljanttia onkin, että sama sääntö pätee ihan mihin vaan. Kaikesta ei vaan voi tehdä geometriaa. On asioita, mitkä eivät ole niin yksinkertaisia kuin geometria. Esimerkiksi ihmisen psyyke. Tai kun mennään jo psyykeen toiselle puolelle ja henkisyyteen...
Minähän pidän hulluista. Siis niistä, joita yleisesti hulluiksi mielletään. He ovat usein paljastuneet paljon fiksuimmiksi ja terveemmiksi kuin ei-hullut. He eivät vaan mahdu ajatusmaailmaltaan yleisesti hyväksyttyihin ja sovittuihin normeihin. Sehän niistä tyypeistä niin loistavia tekeekin. He kykenevät kyseenalaistamaan ja itsenäiseen ajatteluun. Missä me olisimmekaan kehityksessämme ihmiskuntan ilman senkaltaisia ihmisiä? Ja kuinka montaa niistä on kautta historian hulluksi syytetty, kerettiläisiksi leimattu, noitina poltettu...?
Minä henkilökohtaisesti vaan näen hulluden hieman toisin. Se on aina pahimmillaan kollektiivista. Ja sen kollektiivisen hulluuden(mielipuolisuuden) on laukaissut lähes aina joku harvinaisuuksiin yksilöllisen mielipuolisuuden edustaja. Olenko kyyninen? Tuskin. Ei ihmiset ole tässä tuhansien vuosien aikana vielä niin paljon kehittyneet. Joten realisti, mahdolliseti inhorealisti...
Aina sinä keksit jotain kitisemisen aihetta. Ala hulluksi itsekin ja nauti elämästä.
Missä pirun selän takana noin sanotaan?
Kollo kuulostaisi kivalle uudelle rekille.
Jaettu hulluus niin. Voisiko sille keksiä jotain tarkentavampaa termiä? Siis kielteiselle että myönteiselle?
Vois kai. Mutta aina kun nimeää jonkin todellisen, se lakkaa olemasta sellaisena kuin se on. Näen parempana vaan kuvailla niitä eroja.
:)... Miten se menikään...?
"Älä lausu turhaan Hänen nimeä..."
Heh...
.
"Raamattuvyähykkeillä ei jumaliste kirota s-tana"
har!11
.
Pohjanmaalla siis, tarkemmin Kauhavan pintaan
Einsein kriteerin täyttää parhaiten käsivarinimmarin vaatija
jo sadoilla samoilla yrityxillänsä ilman tulosta koskaan
tyhmyyttä olisi nimmarin näyttäminen
Tuo oli hyvä määritelmä.
Äkkipääten vanha albert käytti outoa termiä omaa määritelmää luodessaan. Mutta hänet tuntien... tämän pystyy kääntämään myös positiivinen havainnoksi.
Missä ovat tämän päivän einsteinit?
Ei pidä toistaa samaa virhettä toista kertaa. Toistaminen on tyhmyyttä, ei hulluutta.
Hulluuteen sopivaa on se, että jättää välittämättä, ja tekee sen täysin tietoisena ympäristön reagoinnista. Hullu on viimeistään se, kuka ei huomaa tai välitä edes reaktioista.
Reaktioista välittämättä jättämisestä on toinenkin puoli.
Ihminen, joka tietää toimivansa esimerkiksi oikein, tekee sen silti - sairaasta (eri tavoin näkevästä) ympäristöstä huolimatta. Vaikka se vaatisi aikaa ja ponnisteluja, niin jonakin päivänä. On tilanteita, että olisi sulaa järjettömyyttä jäädä polkemaan paikoillaan, jos tietää sen vahingolliseksi. Helpon tien valitsijat usein juuri syyttävät "hulluudesta".
Siksi kirjoitinkin: "hulluuteen sopivaa".
Luovuus ja uudistuminen, toisin näkeminen ja tekeminen vaatii tietyn määrän hulluutta. Näen hulluuden hyvin myönteisesti, eikä minulla ole mitään "hulluja" vastaan.
Uudistuminen.
Siinäpä se.
Jos haluat keskustella, tapasi ei oikein edistä sitä, jos ei nyt jarrutakaan. Mutta seisovaa vettä -tunnelmalta ei voi välttyä.
Niin. Ongelmana lienee sen riittävän hulluuden puute.
Mistä sitä hulluutta voi omaksua lisää?
Ei sitä voi. Sitä joko on, tai ei ole.
Mikä masentava ajatus.
Rauhallisempaa tietä kulkeville ei ole edes toivoa.
Hullut eivät vissiin paljon masentele?
Tunnetko itsesi masentuneeksi? Kuulostat vähän siltä.
Paremminkin turhautunut.
"Kuulostaminen" on hieman kaksipiippuinen juttu, kuten hulluus ja sarkasmikin.
Kunhan kuulostelen, tässä samalla muutakin.
Nyt jatkan lukemista, heippa.
Ei väärin tekemistä ole olemassa.
Kummalla puolella kaltereita nyt olet?
toisella puolen tietenkin. Tuskinpa rikollista toimintaa tarkoitit tuossa väärin siteeraamassasi lausahduksessa.
Raamattualueen lestavartijoiden vankilloissa pedofiilleja ja raiskaajia on molemmin puolinkaltereita
Pääsasia vain, että samassa vankilassa molemmat
=O)