Miten miehestä määräilevämpi?

kun et tiedä, mitä haluat, niin vaikea siinä on miehenkään miksikään muuttua. Alkakaa harrastaa sm-leikkejä!

Eikö mies käy töissä? Onko miehesi muutenkin laiska? Laiskoista harvoin saa "määräilijöitä", he eivät jaksa, he ovat ikuisia mammanpoikia, eli sinä hoidat kodin ja annat pojalle rahaa, niin kuinka hän edes osaisi alkaa yhtäkkiä jotenkin päättäväiseksi, jos ote arjen realiteetteihinkin on löysä.

No, mutta ehkä voit riitojen aikana alistua miehen tahtoon, katsoa alaspäin jne. Mikäli mies on seksuaalinen niin nuo aiemmin mainitut sm-leikit voisivat toimia. Voit kysyä useimmin mieheltä mitä hän haluaa, voit sanoa että haluat tehdä kuten hän haluaa. Pyydä useammin anteeksi, pienistäkin jutuista, jos vahingossa rikot jotain, tönäiset miestä yms. Näin mies alkaa kuvitella että niin sen kuuluukin mennä.

Hahaha, no eipä tuo nyt vielä ollut kummoinen fantasia, tarkoitin vain että saisi olla makkarin puolella määräilevä. Anteeksi nyt jos päiväsi on pilalla :'(

Määräät miestäsi olemaan määräävämpi? :) Ei kuulosta ihan toimivalta. Entä jos mies ei halua olla määräävä, vaan pitää dominoivista naisista?

Mutta tuossa yllä on ehkäpä toimiva keino: jos käyttäydyt, kuin mies olisi jo määräävä, se saattaa hämätä luulemaan, että näinhän asia onkin ja alkaa tiedostamatta voimistaa tätä käytöstä.

Päätät että te ryhdytte molemmat fennovegaaneiksi.
Jos ei toimi, niin lisäät vielä vaatimuksen, että kaiken pitää olla biodynaamista.

Jos ei vieläkään toimi, niin keksit ihan vain äkillisesti, että kyllä toisaalta pitäisi olla joskus hiukan lihaakin, mutta sen pitää ehdottomasti olla kuollut auton alle. Eli keräät pari supikoiraa tien varresta ja pyydät että hän valmistelee ne keittiötä varten.

Pitäisi toimia.

Hyönteisdieettikin voisi olla mielenkiintoinen vaihtoehto.

Mikäli ihmisen perusluonne ei ole dominoiva, ei sitä saa väkisin dominoivaksi muutettua. Toisilla on suurempi tarve johtaa kuin toisilla ja jollei sitä tarvetta ole olemassa edes piilevänä ominaisuutena, on pään hakkaamista seinään yrittää muuttaa toista mieleisekseen.

Parisuhteessa valtasuhteen pitäisi olla tasapainossa alusta alkaen, mikä se suhde sitten ikinä onkaan. Suhteen toimimisen kannalta on tärkeää, että näkemys sukupuolirooleista kohtaa edes pääpiirteittäin, jottei koe joutuvansa elämään vastoin arvojaan. Valtasuhde toki voi vaihdella tilanteen mukaan, mutta silti sen pitäisi vaihdella tavalla, jonka suhteen kummatkin osapuolet kykenevät hyväksymään.

Se, että elätät miestäsi, vahvistaa automaattisesti asemaasi suhteen määräävänä osapuolena. Taloudelliset asiat eivät toki suhdetta sinänsä määrittele, mutta taloudellisella itsenäisyydellä on merkittävä vaikutus yksilön omanarvontuntoon. Itse en haluaisi olla miehen elätettävänä ja yhtenä syynä on juurikin se, etten halua kokea olevani taloudellisesti miehen "vallassa" (poikkeuksena tilapäiset tilanteet, kotona lapsen kanssa oleminen, opiskelu tms joista ollaan yhdessä sovittu).

En keksi muuta tapaa muuttaa valtasuhdetta tilanteessanne kuin, että "palkitset" miestä määräävästä asenteesta. Mikä tuo palkinto on, riippuu täysin siitä, mistä miehesi pitää. Se voi vaatia hiukan luovuutta sinulta, mutta ehkä mies pikkuhiljaa alkaa ottaa itselleen enemmän tilaa, jos kokee sen kannattavaksi.

Vaihda miestä. Kaikki muu on tässä tapauksessa turhaa.

Sen jälkeen kun olet löytänyt itsellesi määräilevän miehen, voit tulla tänne kyselemään miten saa miehen tasa-arvoisemmaksi ja kiltimmäksi. Siinäkin tapauksessa sama neuvo. Vaihda miestä.

Onpa vastauksia, vähän masentavia. Kyllä haluaisin sm-leikkejä, mutta eihän ne toimi, jos pitää kiltti mies sellaiseen pakottaa, kun hänellä ei ole niihin omaa kiinnostusta.

Eivätkö miehet enää nykyaikana haluakaan olla perheen pää? Outoa.

Minusta määräileväisyys osoittaa heikkoutta. Suhteessa, jos toinen luulee saavansa päättäää asoista enemmän esim taloudellisen turvan, statuksen tai muun nojalla, omii kuvitteellista valtaa itselleen. Todellista valtaa toiseen se ei silti tuo. Parisuhteessa vain ajaudutaan siihen, että "annetaan" ja "otetaan" valtaa siellä, mihin mielikuvaroolit parhaiten sopivat. Jos ne eivät ole sopusoinnussa, niin kapinamieli nostaa päätään. Jos taas ovat, arkikin yleensä lutviutuu ilman sen kummempia draamoja.

Itsenäinen ihminen osaa arvostaa itseään ja kumppania ilman että siinä tarvitsee korostaa perheen johtajaa. Joskus ns hiljaisimmat ovat henkisiltä ominaisuuksiltaan niitä suurempia päättäjiä.

Jos suhteessa on epätasa-arvoista heikkoutta, olisi molempien otettava oma paikkansa. Yksinkertaisimmillaan se edellyttäää ensin itsenäistymistä. On opittava selviytymään ensin itse ja opittava tekemään päätöksiä ilman toiseen tukeutumista tai tarvetta olla kenestäkään riippuvainen. Oppiessaan tämän taidon, ihminen myös tiedostaa paremmin omat tarpeensa ja oppii ottamaan sen paikkansa ilman mateluja toisen edessä. Samoin kuin antamaan sen tilan, minkä ymmärtää toiselle kuuluvankin ilman sen kummempia kaapin paikan osoittelua.

Hehe, nää on niitä hassuja.

"50-luvun nainen, mitä se tekee 2020-luvulla…"

Mitä kaikkea se feminismi vielä teettää...