Hei,
Tämä asia on alkanut askarruttaa minua suuresti. Kertokaahan, naiset ja miehet, miten annat arvostusta ja ihailua kumppanillesi? Erityisesti miesten mielipiteet ja käytös kiinnostaa.
Havahduin ajatukseen, että onko tosiaan näin, että suomalainen mies (miksei myös nainen) on melko vaatimaton kumppanin arvostamisessa. Vaatimattomuus on ehkä suomalaisten perusluonne ja ehkä tämä ilmenee myös kumppanin huomioinnissa. Suomalaiset kyllä halaavat ja pussaavat ja sanovat rakastavansa.. mutta onko se siinä? Omassa suhteessani kyllä.
Nyt havahduin tähän. Suomalaiset ovat yleisesti ehkä kovin "laimeita" toisen huomioinnissa? Monia kainiita ajatuksia on ehkä mielessä, toivottavasti, mutta mikseivät suomalaiset toitota niitä ääneen ja kerro avoimesti ihailustaan ja ylistä kumppaniaan?
Kertokaahan, onko tällaisia suomalaisia jotka osaavat oikeasti jumaloida, ylistää ja ihailla kumppaniaan ääneen?
Mielestäni meistä jokainen tarvitsisi sitä hieman.
Loppukommentti: Olen suomalainen ujo naapurintyttö. Ja nyt ensimmäistä kertaa ymmärrän paljon paremmin niitä suomalaisia naapurintyttöjä ja poikia, jotka ovat rohkeita ja ottavat puolisokseen jonkun kaukaisista maista. Sellaisista maista, jossa puhutaan tunteista eikä pelätä osoittaa ihailua ja lausua ylistäviä sanoja ääneen. On ihmeellinen tunne kun ensimmäistä kertaa koet todellista ihailua, ylistystä ja arvostusta, jopa suurimmista epävarmuuksistasi.
Tämä asia on alkanut askarruttaa minua suuresti. Kertokaahan, naiset ja miehet, miten annat arvostusta ja ihailua kumppanillesi? Erityisesti miesten mielipiteet ja käytös kiinnostaa.
Havahduin ajatukseen, että onko tosiaan näin, että suomalainen mies (miksei myös nainen) on melko vaatimaton kumppanin arvostamisessa. Vaatimattomuus on ehkä suomalaisten perusluonne ja ehkä tämä ilmenee myös kumppanin huomioinnissa. Suomalaiset kyllä halaavat ja pussaavat ja sanovat rakastavansa.. mutta onko se siinä? Omassa suhteessani kyllä.
Nyt havahduin tähän. Suomalaiset ovat yleisesti ehkä kovin "laimeita" toisen huomioinnissa? Monia kainiita ajatuksia on ehkä mielessä, toivottavasti, mutta mikseivät suomalaiset toitota niitä ääneen ja kerro avoimesti ihailustaan ja ylistä kumppaniaan?
Kertokaahan, onko tällaisia suomalaisia jotka osaavat oikeasti jumaloida, ylistää ja ihailla kumppaniaan ääneen?
Mielestäni meistä jokainen tarvitsisi sitä hieman.
Loppukommentti: Olen suomalainen ujo naapurintyttö. Ja nyt ensimmäistä kertaa ymmärrän paljon paremmin niitä suomalaisia naapurintyttöjä ja poikia, jotka ovat rohkeita ja ottavat puolisokseen jonkun kaukaisista maista. Sellaisista maista, jossa puhutaan tunteista eikä pelätä osoittaa ihailua ja lausua ylistäviä sanoja ääneen. On ihmeellinen tunne kun ensimmäistä kertaa koet todellista ihailua, ylistystä ja arvostusta, jopa suurimmista epävarmuuksistasi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Osaisin mutta vaimoni tulkitsisi sen aivan oikein, vinoiluksi.
Sanallinen kehu ja ylistys on vastenmielistä lässytystä!
Toisen ihmisen onnistumisen toteaminen on eri asia. Minusta se ei ole ylistämistä kun se suuntautuu tekemisen laatuun tai tulokseen.
Toisaalta "voi kun olet ihana, kaunis, ihmeellinen, hurmaavat" tms. on vastenmielistä suunsoittoa.
Ps. Emme ole koskaan pitkähkön yheteiselomme aikana sanoneet "rakastavamme" toisiamme.
Itsestäänselvyyden toteaminen kääntyy sanoman sisältöä vastaan.
Hui kamala.. vaikea on ymmärtää ajatustasi. Toivottavasti vaimosi on samaa mieltä kanssasi.
Minulle rakkaudessa on kyse toisen hellimisestä. Siitä että toinen on kallein aarre mitä omistaa. Miksei sitten toista hellisi sanoin ja vaalisi sitä onnea ja rakkauden tunnetta. En käsitä miten toiselle ei sanoisi niitä kauniita asioita mitä ajattelee, ei ne sanat "arkikäytössä kulu".
Toisen onnistuminen on tietysti huomioitava, mutta myös silloin kun mitään erityistä syytä ei ole. Ja myös ulkonäkö. On tärkeää ihailla toista ja kertoa se. Jos ei ihaile toista niin miksi olla yhdessä. Tai.. ehkä ihminen ei aina edes osaa arvostaa sitä mitä saa. surullista.
Olen kuullut monen ylistävän tyttö/poikaystäväänsä ja puhuvan kauniilla sanoilla kumppanistaan. Ehkä sellainen yksinkertaisuus, ettei tarvitse sanoa mitään, voi kertoa jostain. Jotenkin kuvittelen sellaiset miehet juroiksi suomalaisiksi kaljankittaajiksi tai tylsiksi ja mielipiteettömiksi. Intohimon taju puuttuu monelta. Mutta pitää osata erotella kuitenkin tilanteet. Pahimmissa tapauksissa kuulee pelkästään negatiivisia kommentteja. Joissakin tapauksissa kyse voi olla huonosta itsetunnosta, toisen menettämisen pelosta tai ihan vaan ujoudesta ja rohkeuden puutteesta. Mutta Suomen maahankin mahtuu monen moista tallaajaa.
Seurustelin nuoruudessani lyhyesti etelä-eurooppalaisen miehen kanssa ja totesin, että riitti sitä lajia. Mies lateli kohteliaisuuksia lakkaamatta, jopa niin, että itseäni alkoi nolottaa niiden yliampuvuus. No, enpä ollut ainut kauniiden sanojen ja superlatiivien kohde hänen elämässään, paljastui myöhemmin....
Nykyinen mieheni on rehti suomalainen mies ; ei lätise turhia, mutta sen kerran, kun kertoo tunteistaan, on luita ja ytimiä myöden rakastettu ja haluttu olo. Ilmaisee tunteitaan arkisilla eleillä ja teoilla, tunnen saavani arvostusta ja rakkautta niiden kautta enemmän kuin hienoilla korulauseilla.
Kirjoitat rohkeudesta ottaa puolisoksi joku kaukaisista maista... Aika omituisesti sanottu, mitä "rohkeutta" se vaatii? Kukin taaplaa tyylillään ja jos kokee tärkeäksi jatkuvan suitsutuksen ja kehujen saamisen kumppaniltaan, pitää kumppani valita sen mukaisesti.
Nimimerkki tertgerstgr, ymmärrän kyllä pointtisi.
Liika on liikaa.. yliampuvia korulauseita en myöskään kaipaa, mutta ihailun ja arvostuksen tunnetta kyllä. Olemme varmasti kaikki sen verran erilaisia, että toiselle riittää vähempi, toiselle taas ei ehkä mikään.. Todella, teot puhuvat puolestaan.. silloin ei ehkä sanoja tarvita. Teot voi olla tosin melkein mitä vain.. Itse tarvitsen varmasti jotain hyvin selkeää toimintaa ja niitä vilpittömiä sanoja. Esimerkiksi autoon kesärenkaiden vaihto ei välttämättä tyydytä täydellisesti kaipuutani tunteesta olla ihailtu, haluttu ja arvostettu. Vaikka hieno teko onkin!
Elän seksittömässä suhteessa joten en ole tuntenut itseäni lähes koskaan halutuksi. Se tietysti kertoo jotain. Yksi esimerkki ihailun ja ylistyksen kaipuusta on juuri seksittömyys.. koen itseni rumaksi ja epänormaaliksi, vaikka olen hyvin siro 30 vuotias nainen. Esimerkisi alastomana olo on hyvin epämukavaa mieheni edessä. Vaikka hän katselee minua toisinaan pukeutuessani, on tunne epämiellyttävä. Häpeän näyttäytyä. Ehkä se on konkreettinen hetki kun kaipaisin ihailua ja ylistystä. ja tietysti toimintaa mutta se siitä..
Tarkoitin rohkeudella sitä, että kun nai kaukaisista maista kumppanin, tekee myös päätöksen siitä että koti on kahdessa eri kaukaisessa maassa. Samoin rakkaat, perhe, sukulaiset ja ehkä lapset. Puhumattakaan muusta mikä päätöksestä seuraa, uusi kulttuuri ja koko elämänpiirin rakentaminen(esim työ ja ystävät).
Nim. ...… kiitos myös kommentista. Tosiaan.. minäkin taidan mieltää suomalaiset nyt juroiksi mielipiteettömiksi. Ja tismalleen, intohimon taju puuttuu monelta!
Onhan meitä suomessa moneen junaan.. ei saa yleistää. Kovasti toivon että ihmiset muistaisivat puhua kauniista ajatuksistaan myös ääneen. Olen romantikko ehkä ,mutta uskon että toisen hyväily sanoin ja teoin moninkertautuu, eikä ole turhaa lässytystä usealle meistä.
Ah ihanainen kaunottareni! Yritän hoitaa tämän imuroinnin häiriten mahdollisimman vähän sinun lukuhetkeäsi!
Voi rakas kultani. Haluatko tänä aamuna pöytään kurpitsahillorinkelin vai voisarven ( Kokemukseni mukaan vastaus on usein, että "tuo rinkeli mutta katso, että se on pohjasta kypsä!)
Voi sulottareni! Nyt voisit siirtyä kattamalleni herkkulounaalle.
Voi kuinka onnellinen saankaan olla voidessani ikääntyä sinun kaltaisesi, iättömän kaunottaren kanssa.
Jne. Jne. Tuntuuko paremmalta? Nuo toimintaa kuvaavat asiat ovat elävää elämää ilman hymistelyä.
Todellisuus. Vaimoni on maininnut, että minä olen paras mahdollinen mies hänelle.
Minä olen todennut, etten vois harkitakaan elämistä kenenkään muun kanssa.
Kyllä on tylyä, karua ja täysin romatikasta vapaata.
Osaan itse miehenä ainakin kehua, erilaisista asioista - Olivat ne sitten ruuanlaitto taitoja tai mitä vaan taitoja - tai sitten ihan ulkonäöllisistä asioista.
En nyt nää siinä mitään vaikeaa sinänsä, vaikka olenkin ihan suomalainen mies... Kuullostaa aika paljon yleistykseltä tää, en ole varma mitä haluat - Mutta en suosittele niitä kaukomaiden casanovia, eivät välttämättä olekaan niin hohdokkaita kun kuvittelet.
Meillä kyllä kehutaan, puolin ja toisin. Mies sanoo usein minua kauniiksi ja seksikkääksi, eikä se minusta mitään turhaa lätinää ole, vaan piristää kummasti varsinkin, jos olo ei ole kovin hemaiseva. Samaten muistetaan lähes päivittäin sanoa toisillemme 'minä rakastan sinua'. Ne sanat ei käytössä kulu, niin kuin ap:kin totesi!
Mukava kuulla Neiti X. :) Se tosiaan piristää eikä kauniita sanoja mielestäni kannata säästellä. Yliampuvuus ja lipevyys on asia erikseen.. mutta näen että toisen helliminen ja arvostaminen kertaantuu.. se saa aikaiseksi jotain suurta ja ihmeellistä. Mielestäni T.Tabermann on kirjoittanut osuvasti että jatkuvalla hyväilyllä on ihmeitä tekevä vaikutus. Jos siis jakaa kauniita sanoja ja vilpitöntä ihailua, saa sen kyllä monin kertaisesti takaisin.
Nimimerkki lymphaticus.. niin en ole varma mitä haluan. Tiedän, varmasti yleistän paljon, sillä en voi tietää suomalaisista miehistä paljoa. Olen ollut yhden ja saman kanssa 15 vuotta.
Sain vain suuren tunteen siitä että suomalainen säästelee sanojaan kumppanin kehuissa aika paljon.. eikö ihmiset osaa arvostaa sitä mitä heillä on? vai eikö ajatuksista osata luontevasti puhua?
En kaipaa mitään Casanovaa. Kaipaan vain tunnetta olla arvostettu, ihailtu, haluttu ja rakastettu sellaisena kuin olen.
Kuinkahan moni meistä parisuhteessa olevista tuntee itsensä sellaiseksi?
Entä jos siippa ei vilpittömästi ihaile? En tiedä ihailevani ketään.
Minä olen ollut mieheni kanssa n. 20 vuotta ja yhden käden sormissa voi laskea kerrat jolloin on sanonut mitään positiivista - ja jokaisen kerran muistan. Meni vuosia ennenkuin ymmärsin, että ehkä sitten en ole kaunis ja haluttava mieheni silmissä. Sitten vuosien jälkeen aloin pitää itseäni mieheni silmissä vastenmielisenä, vaikka tiedän olevani ihan kohtalaisen hyvän näköinen. Enää en edes odota mieheltäni mitään, en halua hänen edes katsovan minua. Ja minäkin kaipasin joskus niin kovasti sitä, että olisin kaunis ja haluttava juuri mieheni silmissä. Tämä oli siis lopputulos meillä. Olen aina ollut uskollisuuden perikuva, mutta kieltämättä on käynyt mielessä pitäisikö hakea huomiota muualta. Joskus sitä vain kaipaisi.
Nimimerkki 13 12, surulliselta kuulostaa.
Myös minulle tuo tunne on tuttu.. että koen itseni mieheni silmissä vastenmielisenä.. ja kaikki tuo kaipuu mistä puhut. Nyt olen siitä katkera. Tuntuu että torjutuksi tuleminen on ollut niin rankkaa ja musertavaa. ettei ole haluttu ja saa toista syttymään.
Miten masentavaa ja surullista.. miksi näin täytyy olla? Tuntuu nurinkuriseltä ja hullulta. Niin monesti ajattelen että ihmiset elävät elämäänsä sokaistuneena.. Ja tässä on taas mielestäni hyvä esimerkki siitä. Asioihin totutaan ja niihin sopeudutaan. Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi sopeutua tällaiseen.
Olisi hienoa jos muistaisimme että elämässä kaikki on katoavaista. Emme pitäisi asioita itsestäänselvyytenä. Harmillista kun ihmiset ymmärtävät asioiden/toisten ihmisten arvon vasta sitten kun ne on menettänyt.
osaan ja olen monesti kehunutkin, joskus jopa ilman aihetta.
Meillä kiitellään miehen kanssa puolin ja toisin tehdyistä tavallisista arkiasioista. Pussataan, läpsäistään takamukselle, halataan välillä. Joskus harvoin mies kehuu ulkonäköäni enää, mutta muutaman kerran vuodessa kumminkin ja aina tarkoittaa mitä sanoo. Minäkin kehun häntä ehkä samalla tahdilla. Joskus jos tunnen oloni epävarmaksi itsestäni, voin kertoa hänelle siitä suoraan, ja hän osaa kuunnella minua ja rohkaista, eikä se koskaan tunnu teennäiseltä. Minä suorastaan palvon miestäni ja olen todella onnellinen, että hän on juuri minun mieheni. Tätä tunnetta en hänelle tällä tavoin sano, mutta välitän toivottavasti eleissä, kiitoksissa ja sanattomissa viesteissä. Minä tahdon tulla koko ajan kauniimmaksi hänen silmissään ja paremmaksi vaimoksi hänelle.
Ymmärrän kyllä tuon tunteen, jos mies ei ole tosi pitkään aikaan kehunut mistään ja torjuu seksuaalisesti. Itsekin koen paljon torjuntaa sänkypuolella, mutta olen kai sen verran muuten arvostettu suhteessa ja olemme osanneet tarpeeksi asioista puhua, että käsitän, ettei vika ole viehättävyydessäni. Tuskin sinäkään olet miehestäsi vastenmielinen, on vain totta se, etteivät monetkaan osaa tai pidä tarpeellisena sanoa asioita ääneen. Haluttomuus johtuu yleensä miehestä itsestään, todella harvoin se johtuu naisesta, ellei suhteessa ole ongelmia.
Minä kehun välillä naistani ohimennen, kun hän näyttää kauniilta juuri sillä hetkellä. Vaikka aamupalalla ruokapöydäs. Joku maaginen hetki se on kun tajuan, että näyttääpä hän kauniilta.
Myös hyvästä vaatekokonaisuudesta sanon hänelle, että näyttää hyvältä.
Ja paljon muista asioista.
Mutta mä saan kehun korkeintaan ruuanlaitostani. Koen kyllä välillä melko aliarvostetuks siihen verrattuna miten paljon kuitenkin teen parisuhteessamme.
Kehun säännöllisesti, pienillä eleillä ja sanoilla. Ei mitään ylitsepursuavaa ja jatkuvaa palvontaa. Enkä koskaan ilman syytä, kehun jos siihen on aihetta ja tulee sellainen fiilis. Joskus voi tulla sellainen tunne vaikka bussipysäkillä, että kylläpä tuo vaan näyttää kauniilta, sitten voin vaikka tokaista, että ootsä vaan melkonen hottis ja vaikka vähän puristaa pakarasta ja napata kainaloon odottelemaan sitä bussia... tai saunassa tuijottaa herkeämättä rintoja ja hymyillä samalla, todeta hetken päästä pienen virneen kanssa, että mitä sä sanoitkaan, oli ajatukset jossain muualla. Ja toinen tietää tasan tarkkaan mistä on kyse...