Miksi puhutaan huonosta itsetunnosta, kun se jota huonosta itsetunnosta syytetään, useimmiten tuntee itsensä niin hyvin, että tietää olevansa arvoton?
Huono itsetunto
Q for a D
11150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi puhutaan mielisairaudesta, kun se jota mielisairaaksi väitetään tietää ainoana ihmisenä maailmassa, että avaruusliskot kulkevat keskuudessamme naamioituneina kokoomuslaisiksi.
Tuo selittäisi monta erikoista yksityiskohtaa.
Mielisairaus lienee diagnosoitu juttu, joka ei aina tarkoita todellisuudentajun hämärtymistäkään?
Meitä ihmisiä on maapallolla 6 miljardia tjsp. Ole siinä sitten uniikki, tai jotenkin niitä muita tärkeämpi.
Jokainen lienee tärkein ihminen elämässään itselleen. Arvot ei ole objektiivisesti mitattavia asioita, vaan lähinnä näkökulmia asioihin.
Joskus on hyvä käsitellä asiat niinkuin ne on kaunistelematta totuutta.
Siksi että suomennokset ovat usein huonoja.
Self esteem voitaisiin kääntää kirjaimellisesti itsearvo tai itsearvostus.
Järjellä ajatellen itsearvostus ei ole itsetuntoa.
Koita siinä sitten keskustellessa järkeillä, puhutaanko itsearvostuksesta vai itsensä tuntemisesta.
Minä pidän sanasta omanarvontunto. Sisältää paitsi itsensä tuntemisen ja itsetunnon myös oman *arvon* tunnon.
Tietää miten hyvätuloista miestä vaatia.
Itsetunto on kyl hankala sana. Sitä käytetään niin eri merkityksissä. Toi omanarvontunto parempi.
Loogisesti pitäis mielestäni mennä jotenkin näin:
Itsetunto = Itsensä tunteminen, tietää vahvuutensa JA heikkoutensa
Omanarvontunto = Tuntee oman arvonsa. Jokaisella pitäisi olla tätä. Koska jokaisella on jotain arvoa. Varmasti myös AP:lla.
Itsevarmuus = Sanoo tai tekee asioita epäröimättä (riippumatta siitä onko oikeasti edes oikeassa / hyvä siinä mitä tekee). Tämä taas on paljolti sekä luonnekysymys että kuinka tutussa ja hyvin opitussa aihepiirissä liikutaan.
Noista itsevarmuus on se mitä esim. naisiin vetoaa miehissä. Ei se itsetunto, vaikka välillä käyttävätkin sitä sanaa. On tietysti helpompaa olla itsevarma jos myös tuntee itsensä ja arvostaa itseään. Aika vaikeaa jos ne taas puuttuu.
Mutta vaikka olisi reilusti itsetuntoa ja omanarvontuntua, niin se ei automaattisesti tee käytöksestä itsevarmaa. Olen tuosta elävä esimerkki.
Moni muukin "ätmi" on samanlainen. Tuntee kyllä itsensä, kokee itsellään olevan arvoa, mutta se ulosanti on liian epäröivää eikä siten vetoa naisiin.
Nämä pienet erot asioissa ois hyvä ymmärtää täälläkin palstalla käytävissä ätmit vastaan naiset sodissa. :)
Syömishäiriöinen kuvittelee (tietää) olevansa läski. Huonon itsetunnon omaava ihminen kuvittelee (tietää) olevansa huono. Todennäköisesti syytä siihen ei ole läheskään niin paljon kun ihminen kuvittelee. Jokaisessa on vikoja, ulkoisia tai sisäisiä. Pointti on olla sinut puutteidensa kanssa ja sopivasti ylpeä vahvuuksistaan.
Mulla oli huono itsetunto, koin olevani mitäänsanomattoman näköinen ja kelpaamaton, koska mua oli vähätelty koko ikäni. Olin väärässä, "puhkesin kukkaan" kun ymmärsin sen. Ihmiset vuosien takaa ei tunnista mua aina.
Oon kuulemma fiksu, hauska, hellä ja romanttinen. Komea ja seksikäskin. Edelleenkään en osaa laulaa tai piirtää tai muutenkaan ole kaikkien jatkuvan ihailun kohteena mut ei se haittaa. En ole täydellinen, mutta oikein hyvä :)
Ap, miksi tiedät olevasi huono? Jos syy on se, ettet kelpaa kenellekään... niin laitappa se itsetunto ensin kuntoon, elä vaan yritä ulkoistaa itsetuntoasi toisten ihailulle. Narsistit tekee niin...
Laulaminen ja piirtäminen on opittuja taitoja. Opettele. Sitten olet lähes täydellinen.