Kysymys aineiden kestävyydestä...

Adamantium ja unobtainium varmaan kestää mitä vaan:) Tosielämässä lyijy ilmeisesti blokkaa radioaktiivisen säteilyn melko tehokkaasti, kun sitä käyttävät.
Muutenhan se on ihan hanurista. Painaa,pehmeää ja myrkyllistäkin vielä.

Jos joku tietää hyvän aineen, niin puolustusvoimatkin on varmaan kiinnostunut aiheesta :D

Mitä tarkoitat sillä, että jokin aine on "kestävä lämpöenergiaa vastaan"? Sitäkö, että sillä on korkea sulamispiste eikä se myöskään syty palamaan?
Onko esimerkiksi hiili "kestävä lämpöenergiaa vastaan"? Silläkin on erittäin korkea sulamispiste, yli 3000 astetta, mutta hapen läsnäollessahan se syttyy jo paljon sitä alhaisemmissa lämpötiloissa palamaan.

Entä mitä tarkoitat sillä, että jokin aine on "kestävä liike-energiaa vastaan"? Sitäkö, että siitä tehty kappale pysyy ehjänä, ja vieläpä muodoltaan muuttumattomanakin, vaikka siihen törmäisi esimerkiksi luoti suurella nopeudella, tai jos sitä isketään vasaralla mahdollisimman kovaa? Vai kestävyyttä, jos kappaletta itseään kiihdytetään?

Epäilemättä nämä ominaisuudet jossakin määrin korreloivat keskenään, mutta eivät suinkaan poikkeuksetta esiinny samoilla aineilla. Esimerkiksi pronssi on paljon kovempaa kuin puhdas kupari mutta sulaa alhaisemmassa lämpötilassa,ja yleensäkin monet metalliseokset ovat kovempia kuin niissä esiintyvät metallit puhtaina, mutta sulavat helpommin.

Mitä tarkoitat sillä, että jokin aine on "kestävä säteilyenergiaa vastaan"? Sitäkö, että se pysäyttää tehokkaast siihen osuvan säteilyn, niin että sitä voidaan käyttää säteilyltä suojautumiseen? Vai sitä, että säteily ei aiheuta siinä kemiallisia muutoksia eikä myöskään mekaanista haurastumista?

Kaksi aivan eri asiaa. Mielessäsi oli epäilemättä lähinnä radioaktiivinen säteily, mutta ajatellaanpa vertailun vuoksi paljon tutumpaa säteilylajia, valoa. Onko esimerkiksi lasi "kestävä säteilyenergiaa vastaan"? Edellisessä merkityksessä ei ole: sehän päästää valon lävitseen. Mutta jälkimmäisessä mielessä on: valo ei aiheuta siinä kemiallisia eikä mekaanisia muutoksia. Esimerkkinä aineesta, joka ei ole "kestävää valoa vastaan" jälkimmäisessä merkityksessä, voidaan mainita vaikkapa valokuvausfilmeissä käytetty hopeabromidi.
Radioaktiivisten aineiden gammasäteily on paljon läpitunkevampaa kuin näkyvä valo, ja suuremman energiantiheytensä vuoksi se aiheuttaa monissa aineissa kemiallisiakin muutoksia paljon herkemmin. Mutta senkin osalta läpäisemättömyys ja kemiallinen herkkyys ovat kaksi eri asiaa eivätkä välttämättä esiinny samoilla aineilla.

Aineiden kestävyys ei ole ihan noin yksioikoista.

Tietysti pääsääntöisesti jos aineessa olevien atomien sidokset on vahvoja (yli koko matriisin), niin kyllä sen sulamispistekin on kohtalaisen korkea. Samoin se tällöin kestää säteilyä ainakin kohtalaisen hyvin (vaikka tietysti suurienerginen säteily sidoksia katkookin). Mutta mutta, lujuus on varsin monitahoinen: voihan meillä olla lujia sidoksia, jotka aiheuttavat esim. suuren puristuslujuuden mutta sitten taas esim. taivutuslujuus saattaa olla varsin huono. Puhutaan tässä vaikka keraamisista materiaaleista. Samoin nopeat iskut saattavat hyvinkin rikkoa materiaalin vaikka sillä olisi korkea sulamispiste. Toiset materiaalit voivat sitten olla sitkeämpiä eli mitä tässä sitten haetaan lujuudella.

Kiitos vastauksista. Kestävyydellä tarkoitan noin sitä, että jos joku "ihminen" selviää sanotaanko jostain 500 megatonnin törmäyksestä, selviääkö se myös ydinräjähdyksestä joka kokonaisenergialtaan on kuitenkin huomattavasti pienempi.

Mutta tieteellä on varmaan aika vaikeaa vastata tällaisiin satukysymyksiin ;D

Heh !
Heh !

2010 grafeenin keksijät saivat fysiikan Nobelin. Nobel-komitean perusteluissa todetaan, että grafeeni on maailman ohuin ja kestävin materiaali. Grafeeni on hiiliatomeista koostuva yhden atomin paksuinen verkkomainen ja tasomainen rakenne. Aineen kestävyys perustuu hiiliatomien välisiin kovalenttisiin ja kanaverkkomaisiin sidoksiin. Grafeeni on vain atomin paksuinen hiilikalvo. Se on 40 kertaa vahvempaa kuin teräs.

Sotateollisuus on kiinnostunut grafeenista.