Kävin eilen viettelemässä iltaa kaveriporukan kanssa baarissa ja tämän baari-illan jälkeen iski sama fiilis kuin lähes joka kerta: "KUKAAN ei kiinnostu minusta". Itseasiassa sama fiilis on vahvasti läsnä myös arkena. Naiset eivät vaan lämpiä minuun. Asia olisi helpompi hyväksyä jos osaisin yksilöidä jonkin syyn tai syitä sille, että naiset eivät kiinnostu. Kalju, lyhyt, huonossa duunissa, änkkytys, akne, hillitön ujous jne. Mutta EI. Voi kuulostaa huvittavalta mutta en löydä itsestäni mitään deal braker-vikaa. Olen ainakin paperilla ns. YTM:
-Olen urheilullinen ja pitkä (yli 190cm)
- Minua on monesti kehuttu komeaksi (lähinnä toiset miehet ja vanhemmat naiset. Nuorilta naisilta en luonnollisesti ole kyseistä kohteliaisuutta ikinä kuullut)
- Olen korkeakoulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä.
- Materiaaliset asiat ovat kunnossa. Minulla on omistusasunto, siistit vaatteet ja sporttinen auto alla.
- Olen huumorintajuinen ja hauska. Minulle on joskus ehdotettu jopa stand-up-koomikon uraa.
-Olen sujuvasanainen (teen työtä jossa joutuu esiintymään paljon)
- Minulla on kokemusta monivuotisesta parisuhteesta, eli uskon tietäväni ainakin perustasolla, miten naisia tulee kohdella ja miellyttää.
- Baareissa hengaan aina fiksunoloisten kaverien kanssa. En ole mikään yksin baarin nurkassa silmät kiiluen vaaniva friikki.
On ehkä väärin sanoa että KUKAAN ei kiinnostu. Saan kyllä naisilta pitkiä katseita baarissa, mutta minuun iskevät silmänsä lähinnä rumat tai keskinkertaiset naiset. Olen ikäänkuin b-vaihtoehto niille jotka ovat lyöneet hanskat tiskiin sen suhteen että saisivat jonku baarin komeimmista uroista. Kauniit ja viehättävät naiset eivät minuun vilkaise. Kerrat joina minun kiinnostukseni ja naisen kiinnostus ovat osuneet yksiin ovat laskettavissa yhden käden sormilla koko 26-vuotisen elämäni ajalta. Naiset joista voisin kiinnostua: they are just out of my league.
Olen oikein miettimällä miettinyt mistä ”epämiellyttävyyteni” naisten silmissä johtuu enkä ole saanut aikaiseksi kuin muutaman teoreettisen syyn:
- Olen LIIAN pitkä
- Olen jotenkin vittumaisen tai julman näköinen
- Osaan esiintyä yleisölle, mutta pakko myöntää että olen surkea small talkkaaja. Olen myös ”sosiaalisesti laiska”. Uusin ihmisiin tutustuminen on jotenkin raskasta. Olen hieman ujo.
Mielestäni em. viat ovat aika pieniä. Ei noiden pitäisi vielä naisia karkottaa!
Minulla on myös jotenkin käsittämättömän huono tuuri naisten suhteen. Koskaan ei tule sitä pientä onnellista sattumaa, joka johdattaisi minut ihanan naisen syliin (tyyliin: ostoskeskuksen hissi jumiutuu ja jään sinne kahdeksi tunniksi unelmieni naisen kanssa). Edes sellainen pieni onnenpotku että tutustuisin kaverieni kautta johonkin kiinnostavaan tuntuu olevan liikaa vaadittu. Ylläni leijuu kirous. Onnetarkaan ei auta.
En myöskään ymmärrä parinmuodostuksen logiikkaa. Miehiä ja naisia on maailmassa yhtä paljon. Oletan että naiset haluavat pariutua yhtä paljon kuin miehetkin. Itseasiassa naisten pitäisi olla innokkaampia pariutujia, koska biologiset kellot alkavat monella kilkattaa kolmen kympin paikkeilla. Mistä siis johtuu,että nettideittisivuilla on enemmän miehiä kuin naisia, baareissa on enemmän miehiä kuin naisia, sinkkuristeilyillä on enemmän miehiä kuin naisia? KAIKILLA foorumeilla joissa pyritään aktiivisesti parinmuodostukseen miehiä on AINA enemmän. Jos naiset niin kovasti haluavat pariutua, miksi miehet kuitenkin tekevät enemmän töitä asian eteen? Naisten on mielestäni turha valittaa miehen löytämisen vaikeutta, jos naiset eivät itse tee asian eteen mitään. Taas pätee sama sääntö kuin teininä kesätöiden hakemiseen: Kukaan ei tule kotoa hakemaan! Miksi miehen pitää kantaa vastuu lähestymisestä, keskustelunavauksesta, ottaa riski pakkien saamisesta ja itsensä munaamisesta? Eikö voitaisi yhdessä tehdä hommia sen eteen että kaikille löytyisi se oma rakas!? Olisitte naiset aktiivisia! Minun kaltaisiani introverttejä YTM:iä on maailmassa pilvin pimein odottamassa että ihana nainen lähestyisi
Summa summarum: Ei tämä ole helppoa YTM:llekkään...
-Olen urheilullinen ja pitkä (yli 190cm)
- Minua on monesti kehuttu komeaksi (lähinnä toiset miehet ja vanhemmat naiset. Nuorilta naisilta en luonnollisesti ole kyseistä kohteliaisuutta ikinä kuullut)
- Olen korkeakoulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä.
- Materiaaliset asiat ovat kunnossa. Minulla on omistusasunto, siistit vaatteet ja sporttinen auto alla.
- Olen huumorintajuinen ja hauska. Minulle on joskus ehdotettu jopa stand-up-koomikon uraa.
-Olen sujuvasanainen (teen työtä jossa joutuu esiintymään paljon)
- Minulla on kokemusta monivuotisesta parisuhteesta, eli uskon tietäväni ainakin perustasolla, miten naisia tulee kohdella ja miellyttää.
- Baareissa hengaan aina fiksunoloisten kaverien kanssa. En ole mikään yksin baarin nurkassa silmät kiiluen vaaniva friikki.
On ehkä väärin sanoa että KUKAAN ei kiinnostu. Saan kyllä naisilta pitkiä katseita baarissa, mutta minuun iskevät silmänsä lähinnä rumat tai keskinkertaiset naiset. Olen ikäänkuin b-vaihtoehto niille jotka ovat lyöneet hanskat tiskiin sen suhteen että saisivat jonku baarin komeimmista uroista. Kauniit ja viehättävät naiset eivät minuun vilkaise. Kerrat joina minun kiinnostukseni ja naisen kiinnostus ovat osuneet yksiin ovat laskettavissa yhden käden sormilla koko 26-vuotisen elämäni ajalta. Naiset joista voisin kiinnostua: they are just out of my league.
Olen oikein miettimällä miettinyt mistä ”epämiellyttävyyteni” naisten silmissä johtuu enkä ole saanut aikaiseksi kuin muutaman teoreettisen syyn:
- Olen LIIAN pitkä
- Olen jotenkin vittumaisen tai julman näköinen
- Osaan esiintyä yleisölle, mutta pakko myöntää että olen surkea small talkkaaja. Olen myös ”sosiaalisesti laiska”. Uusin ihmisiin tutustuminen on jotenkin raskasta. Olen hieman ujo.
Mielestäni em. viat ovat aika pieniä. Ei noiden pitäisi vielä naisia karkottaa!
Minulla on myös jotenkin käsittämättömän huono tuuri naisten suhteen. Koskaan ei tule sitä pientä onnellista sattumaa, joka johdattaisi minut ihanan naisen syliin (tyyliin: ostoskeskuksen hissi jumiutuu ja jään sinne kahdeksi tunniksi unelmieni naisen kanssa). Edes sellainen pieni onnenpotku että tutustuisin kaverieni kautta johonkin kiinnostavaan tuntuu olevan liikaa vaadittu. Ylläni leijuu kirous. Onnetarkaan ei auta.
En myöskään ymmärrä parinmuodostuksen logiikkaa. Miehiä ja naisia on maailmassa yhtä paljon. Oletan että naiset haluavat pariutua yhtä paljon kuin miehetkin. Itseasiassa naisten pitäisi olla innokkaampia pariutujia, koska biologiset kellot alkavat monella kilkattaa kolmen kympin paikkeilla. Mistä siis johtuu,että nettideittisivuilla on enemmän miehiä kuin naisia, baareissa on enemmän miehiä kuin naisia, sinkkuristeilyillä on enemmän miehiä kuin naisia? KAIKILLA foorumeilla joissa pyritään aktiivisesti parinmuodostukseen miehiä on AINA enemmän. Jos naiset niin kovasti haluavat pariutua, miksi miehet kuitenkin tekevät enemmän töitä asian eteen? Naisten on mielestäni turha valittaa miehen löytämisen vaikeutta, jos naiset eivät itse tee asian eteen mitään. Taas pätee sama sääntö kuin teininä kesätöiden hakemiseen: Kukaan ei tule kotoa hakemaan! Miksi miehen pitää kantaa vastuu lähestymisestä, keskustelunavauksesta, ottaa riski pakkien saamisesta ja itsensä munaamisesta? Eikö voitaisi yhdessä tehdä hommia sen eteen että kaikille löytyisi se oma rakas!? Olisitte naiset aktiivisia! Minun kaltaisiani introverttejä YTM:iä on maailmassa pilvin pimein odottamassa että ihana nainen lähestyisi
Summa summarum: Ei tämä ole helppoa YTM:llekkään...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taisit sanoa jo mikä mättää: introverttiys. Lisäksi et ole ilmeisesti aloitteellinen naisten suhteen. Et taida oikeesti haluta naista, kun et todella sitten hakeudu tarkoituksella pariutumismielellä naisten seuraan.
Tuossahan tuo oleellisin:
"Olen myös ”sosiaalisesti laiska”. Uusin ihmisiin tutustuminen on jotenkin raskasta."
Epäilenpä, että sinusta saa äkkisältään sen kuvan, että katselet maailmaa omasta korkeudestasi suht välinpitämättömästi, siitä saa vaikeasti lähestyttävän kuvan.
Karu totuus on, että naiset tykkäävät sosiaalisista ja huumorintajuisista miehistä - sellaisista, jotka antavat ko ominaisuuksien näkyä ulospäin eivätkä odota, että joku tulee kaivelemaan sen huumorintajuisuuden ym esille.
Ja kun sinusta saa tuollaisen vaikeasti lähestyttävän, ehkä jopa hieman ylimielisen kuvan, tuskin sinua USKALLETAAN lähestyä. Marmatat, että miksi miehen pitäisi kantaa vastuu lähestymisestä ym... Niinpä - mutta sanopas, miksi naisen pitäisi kantaa se vastuu? Tuot tuossa julki sen, ettei sinulle kelpaa kuin sinun tasokkaina pitämäsi naiset - joten miten kukaan uskaltaa pakkien saamisen pelossa kukaan lähestyä? Ne tasokkaimmat naiset ovat jo poistuneet markkinoilta siinä vaiheessa, kun sinä vasta mietit asiaa... Vain nopeat elävät! Ja josset uskalla ottaa riskiä saada ne pakit, sinulla on lopulta kädessäsi ei mitään ja kirjoittelet tälle palstalle kitkeränä vielä 10 vuoden kuluttuakin.